Kyllä tuo torstainen juilinta sen ennusti. Tänään aamulla alkoi uusi kierto, kierto numero 16. Pieni toivo nosti päätään eilen, koska torstain jälkeen ei ole mitään tuntemuksia ollut. Normaalisti mulla juilii joka päivä (1-3 päivää ennen tätiä) edes muutamaan otteeseen, nyt vain tuolloin torstai-iltana.
Jostain syystä vain mulla on ollut jo keskiviikosta saakka sellainen olo, että kyllä se täti tälläkin kertaa saapuu. Todella vahva olo. Outoa. Mutta näin kävi.
Tähän kieroon ajattelin hakea taas pitkästä aikaa rakkauspakkausta ja pitänee katsoa jos tilaisi sitä Marian suosittelemaan PreSeediä (vai mikä lie olikaan). ;)
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
perjantai 28. joulukuuta 2012
Juilintaa
Eilen illalla alkoi sitten mahassa juilimaan, myöhemmin sitä ei voinut enää edes juilinnaksi sanoa vaan se oli jo särkyä. Panadolia naamaan ja itku kurkussa nukkumaan. Eiköhän se täti sieltä tule ihan ajallaan huomenissa. :(
Toivottavasti muilla edessä mukavampi viikonloppu!
Toivottavasti muilla edessä mukavampi viikonloppu!
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
Näinpä...
Tuossa ajeltiin miehen isän luota kotiin päin ja koko 60 kilometrin matkasta, varmaan 40 km ajattelin.
Ajattelin kuinka hienoa joskus on kertoa tuleville isovanhemmille raskaudestani. Kuinka innoissaan tulevat kummit tulevat olevaan. Miten kerromme ja koska. Ja kuinka mahtavaa olis, jos meillä olisikin jo helmikuussa jotain kerrottavaa.
Varmaan miljoonannen kerran ajattelin näitä ja lopuksi oli "pakotettava" itseni lopettamaan sellaiset ajatukset. Mieskin taisi huomata, että olen ajatuksissani koska vilkuili minua matkan aikana tosi monta kertaa. Loppu matka menikin sitten jutellessa ihan vain niitä näitä.
Voi kunpa...
Ajattelin kuinka hienoa joskus on kertoa tuleville isovanhemmille raskaudestani. Kuinka innoissaan tulevat kummit tulevat olevaan. Miten kerromme ja koska. Ja kuinka mahtavaa olis, jos meillä olisikin jo helmikuussa jotain kerrottavaa.
Varmaan miljoonannen kerran ajattelin näitä ja lopuksi oli "pakotettava" itseni lopettamaan sellaiset ajatukset. Mieskin taisi huomata, että olen ajatuksissani koska vilkuili minua matkan aikana tosi monta kertaa. Loppu matka menikin sitten jutellessa ihan vain niitä näitä.
Voi kunpa...
Kp 27, dpo 12
Ja aika matelee... -.- Kolmisen päivää vielä ja sitten (kai?) täti saapuu joulupukin takin värisellä kaarallaan pihaan. Uudenvuodenaattona olisi tarkoitus sitten testaja, mikäli niin pitkälle päästään. Eihän sitä koskaan tiedä. On minulla taas rinnat olleet vähän arat, vaihtelevasti. Ja välillä mukamas mahassa jomottelee. Ei kuitenkaan mitään, mitä ei olisi koskaan ennen ollut.
 |
| Pieni suuri ihme: Olipa kerran pieni paha noita.. |
maanantai 24. joulukuuta 2012
Rauhaa ja iloa!
Se olisi jouluaatto ja minulla kp25 sekä dpo10. Hiukan ennen uutta vuotta siis odottelen tätiäkin jo kylään. Mutta nyt ei ajatella sellaisia, vaan nautitaan ja ollaan rauhassa. Jos ensi vuonna ei enää oltaisikaan kaksistaan...
Ihanaa joulua kaikille!
(Tuo on upea biisi muuten!<3)maanantai 17. joulukuuta 2012
Ärsyttää
Viime aikoina on alkanut ärsyttää monetkin asiat. Ihan minun oikeassa elämässä kuin myös täällä virtuaalimaailmassa.
Yksi ystäväni on tuottanut minulle päänsärkyä jo kesästä saakka, loka-marraskuun vaihteessa mulla meni hermot ja tiuskaisin jotain (kuitenkin) suht' "kevyttä" hänelle ja hänen kitinöilleen. Sen jälkeen hän ei ole puhunut minulle, on kuulemma liian kiireinen vaikka olisin halunnut selvittää tämän meidän tilanteen. Noh, samapa se minulle, en jaksa enää uhrata voimiani hänen kiukutteluun!
Virtuaalimaailmassa ärsyttää kaikki tyhmät kyselijät ja kommentoijat joilla on menossa juuri ja juuri yk2. Toki kysyä saa, mutta myös itse voi etsiä tietoa! Sitä on netti pullollaan. Ja joo, olen itsekin ollut joskus siinä tilanteessa, mutta uskaltaisin väittää olleeni vähän oma-aloitteisempi, kuin monet joihin olen viime aikoina törmännyt.
Ja kaiken huippuna (vielä jatkaakseni näistä yk2-tyypeistä) tietenkin ne, jotka itkevät ja stressaavat jos ei nyt heti tärppää. Ja kappas kun sitten viimeistään yk5 se plussa tuleekin ja ollaan ihan että "no vihdoin ja viimein!". Jep.
Ja toki, jokainen lapsen haluava on plussansa ansainnut! Ennemmin tai myöhemmin. Mutta ehkä voisi ajatella myös vähän sillä maalaisjärjellä mitä kirjoittaa, minne ja koska?
Yksi ystäväni on tuottanut minulle päänsärkyä jo kesästä saakka, loka-marraskuun vaihteessa mulla meni hermot ja tiuskaisin jotain (kuitenkin) suht' "kevyttä" hänelle ja hänen kitinöilleen. Sen jälkeen hän ei ole puhunut minulle, on kuulemma liian kiireinen vaikka olisin halunnut selvittää tämän meidän tilanteen. Noh, samapa se minulle, en jaksa enää uhrata voimiani hänen kiukutteluun!
Virtuaalimaailmassa ärsyttää kaikki tyhmät kyselijät ja kommentoijat joilla on menossa juuri ja juuri yk2. Toki kysyä saa, mutta myös itse voi etsiä tietoa! Sitä on netti pullollaan. Ja joo, olen itsekin ollut joskus siinä tilanteessa, mutta uskaltaisin väittää olleeni vähän oma-aloitteisempi, kuin monet joihin olen viime aikoina törmännyt.
Ja kaiken huippuna (vielä jatkaakseni näistä yk2-tyypeistä) tietenkin ne, jotka itkevät ja stressaavat jos ei nyt heti tärppää. Ja kappas kun sitten viimeistään yk5 se plussa tuleekin ja ollaan ihan että "no vihdoin ja viimein!". Jep.
Ja toki, jokainen lapsen haluava on plussansa ansainnut! Ennemmin tai myöhemmin. Mutta ehkä voisi ajatella myös vähän sillä maalaisjärjellä mitä kirjoittaa, minne ja koska?
perjantai 14. joulukuuta 2012
Ovulaation bongaaminen
Miten se voikaan mennä niin, että joka helvatin kierto kun testaan ovista niin hermot menee niiden pirun viivojen tihrustelussa ja kuitenkin taas seuraavassakin kierrossa on testattava? :D Jonkin näköinen pakkomielle ehkäpä?
Noh, tässä kierrossa testasin vain kolmena päivänä. Yleensä aloitan testaamisen kp10-11, mutta muistin että käytin viime kierrossa kaikki testit pois ja muistin tilata uusia vasta maanantaina. Tiistaina huomasin että onhan niitä testä varastossakin vielä viisi, joten keskiviikkona (kp13) aloitin testailun tälläisillä tuloksilla:
Minun silmään näyttäisi tuo kp14 plussalta eli tänään olisi ovulaatio. Peitot on joka tapauksessa heiluneet keskiviikosta asti ihan ahkerasti, joten olen siinä mielessä ihan hyvillä mielin ja toiveikkaana.
Noh, tässä kierrossa testasin vain kolmena päivänä. Yleensä aloitan testaamisen kp10-11, mutta muistin että käytin viime kierrossa kaikki testit pois ja muistin tilata uusia vasta maanantaina. Tiistaina huomasin että onhan niitä testä varastossakin vielä viisi, joten keskiviikkona (kp13) aloitin testailun tälläisillä tuloksilla:
Minun silmään näyttäisi tuo kp14 plussalta eli tänään olisi ovulaatio. Peitot on joka tapauksessa heiluneet keskiviikosta asti ihan ahkerasti, joten olen siinä mielessä ihan hyvillä mielin ja toiveikkaana.
maanantai 10. joulukuuta 2012
Lamaannus?
En tiedä mikä minulla on... En osaa sanoa tai tehdä oikeastaan mitään. Tämä uusi kierto taisikin olla minulle kovempi pala kuin osasin odottaa. Miehen kanssa juteltiin yksi ilta melko syvällisesti. Sanoin että minulla on ollut nyt jotenkin vaikeampaa kuin ennen, mutta en osannut selittää tarkemmin. Itku vain tuli. Minun on vain pakko jaksaa. Pakko jaksaa siivota, tehdä ruokaa, pyykätä... Mitä muutakaan voin?
Viime aikoina olen vain varmistunut ketkä haluan lapsemme kummeiksi ja tietyllä tapaa tulee siitäkin surullinen olo, kun en voi heitä vielä pyytää ja sillä tavalla osittaa mitä he merkitsevät meille. Näin ne ajatukset vain harhailee jossain liian kaukaisessa...
En ole muistanut tilata edes ovulaatiotestejä ja nyt on jo kp11. Taitaa jäädä tässä kierrossa testaamatta... Ellen sitten vielä aamulla saa aikaiseksi tilattua niitä.
Eiköhän tämä tästä. Onneksi on edes pieni tukiverkosto. <3
Viime aikoina olen vain varmistunut ketkä haluan lapsemme kummeiksi ja tietyllä tapaa tulee siitäkin surullinen olo, kun en voi heitä vielä pyytää ja sillä tavalla osittaa mitä he merkitsevät meille. Näin ne ajatukset vain harhailee jossain liian kaukaisessa...
En ole muistanut tilata edes ovulaatiotestejä ja nyt on jo kp11. Taitaa jäädä tässä kierrossa testaamatta... Ellen sitten vielä aamulla saa aikaiseksi tilattua niitä.
Eiköhän tämä tästä. Onneksi on edes pieni tukiverkosto. <3
Haaste x2
Kiitokset Amalia ja -B tästä haasteesta! <3 Minäpä nyt näin kivasti yhdistän teidän molempien antamat kysymkset.
2. Miten aiot juhlistaa uutta vuotta?
6. Minkä päivän haluaisit elää uudestaan?
7. Mitä tekisit jos voittaisit 100 000€?
8. Suosikki tv-sarjasi?
9. Rivitalo vai kerrostalo?
10. Milloin olet viimeksi käynyt risteilyllä?
- Jätän kertomatta. Toisen nimi on sen verran erikoinen, että kyllä taitaisi henkilöllisyys paljastua. :D
- Rahat tatuointiin! ;) (Toki plussan lisäksi, se voisi olla aika huono lahja...)
- Se tulikin jo tuolla Amalian kysymyksissä... ^
- Voih, vaikka ja mistä! Mutta paljon on perinteistä ja sitten myös varmana saman verran vähemmän perinteistä. Me satsaamme myös iltapalaan ja aamupalaan, koska ainakin kahtena päivänä tulee kuitenkin käytyä vanhempien luona syömässä.
- Totta kai! :)
- Kyllä olen, vaikka joulu olisi paaaljon kivempi jos olisi jo lapsi...
- Ostin jo yhden hajuveden, sitten olisi vielä yksi kirpparilöytö, sikäli mikä se on vielä siellä... Kun löysin sen, ei ollut rahaa ostaa sitä!
- Osan teen itse ja osan ostan.
- Kotona, mutta syömässä käydään molempien vanhemmilla aattona ja joulupäivänä.
Ja sitten minun kysymykset joilla haastan (en keksi yhtätoista ja tosi moni on jo haastettu!) Auringonkukka80:n.
1. Pidätkö talvesta?
2. Mikä on lempi juomasi?
3. Juotko glögiä?
4. Pidätkö leipomisesta?
5. Mitä tv-kanavaa katson eniten?
6. Kuinka kauan olet blogannut?
7. Poltatko kynttilöitä? Milloin?
8. Millainen sisustustyyli sinulla on?
9. Mikä on mielestäsi kurjin kotityö?
10. Entäs mukavin?
11. Onko sinulla lemmikkejä?
Säännöt:
1. Kiitä haastajaasi ja
linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11
kysymykseen
3. Keksi 11 uutta
kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa,
joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille,
että olet haastanut heidät
Amalia:
1. Missä näet itsesi viiden
vuoden kuluttua?
- Tässä samassa (omassa) talossa, lapsen ja (avio)miehen kanssa.
2. Miten aiot juhlistaa uutta vuotta?
- Varmaan miehen ja muutaman kaverin kanssa tehdään jotain. Tod. näk. olemme meillä.
3. Uuden vuoden
lupauksesi vuodelle
2013?
- Hankin lähetteen käteni tähystykseen (vaivannut jo n. 3 vuotta).
4.
Lempiruokasi?
- Minun itse tekemä lasagne tai kasvisgratiini.
5. Mihin maahan haluaisit
matkustaa?
- Kap Verdelle
6. Minkä päivän haluaisit elää uudestaan?
-
7. Mitä tekisit jos voittaisit 100 000€?
- Ostaisin vuokratalomme omaksi.
8. Suosikki tv-sarjasi?
- Frendit! <3
9. Rivitalo vai kerrostalo?
- Rivitalo
10. Milloin olet viimeksi käynyt risteilyllä?
- Hmm... Reilu vuosi sitten kävin Virossa, mutta ihan vain pelkällä risteilyllä olen ollut viimeksi n. 3 vuotta sitten.
11. Onko sinulla tatuointeja?
- Ei, mutta yksi on rahoitusta vaille "valmis".
- Ei, mutta yksi on rahoitusta vaille "valmis".
-B:
- Jätän kertomatta. Toisen nimi on sen verran erikoinen, että kyllä taitaisi henkilöllisyys paljastua. :D
- Rahat tatuointiin! ;) (Toki plussan lisäksi, se voisi olla aika huono lahja...)
- Se tulikin jo tuolla Amalian kysymyksissä... ^
- Voih, vaikka ja mistä! Mutta paljon on perinteistä ja sitten myös varmana saman verran vähemmän perinteistä. Me satsaamme myös iltapalaan ja aamupalaan, koska ainakin kahtena päivänä tulee kuitenkin käytyä vanhempien luona syömässä.
- Totta kai! :)
- Kyllä olen, vaikka joulu olisi paaaljon kivempi jos olisi jo lapsi...
- Ostin jo yhden hajuveden, sitten olisi vielä yksi kirpparilöytö, sikäli mikä se on vielä siellä... Kun löysin sen, ei ollut rahaa ostaa sitä!
- Osan teen itse ja osan ostan.
- Kotona, mutta syömässä käydään molempien vanhemmilla aattona ja joulupäivänä.
Ja sitten minun kysymykset joilla haastan (en keksi yhtätoista ja tosi moni on jo haastettu!) Auringonkukka80:n.
1. Pidätkö talvesta?
2. Mikä on lempi juomasi?
3. Juotko glögiä?
4. Pidätkö leipomisesta?
5. Mitä tv-kanavaa katson eniten?
6. Kuinka kauan olet blogannut?
7. Poltatko kynttilöitä? Milloin?
8. Millainen sisustustyyli sinulla on?
9. Mikä on mielestäsi kurjin kotityö?
10. Entäs mukavin?
11. Onko sinulla lemmikkejä?
perjantai 30. marraskuuta 2012
Näin kävi
...että alkoi tänään yk15. Siis ihan oikeesti, miten nyt jo voi olla viidestoista? Näin se aika kuluu...
Kivasti vaan keho jaksaa edelleen keksiä uusia temppuja. Päällimmäisenä nyt mielessä nuo pari päivää ennen vuotoa kestäneet kivut ja jomotukset. Jeps. No mutta, pitää lähteä suunnistamaan tuonne lumimyräkkään josko eksyisin töihin.
(Ei niin kivaa viikonloppua toivottaa [G <3 )
Kivasti vaan keho jaksaa edelleen keksiä uusia temppuja. Päällimmäisenä nyt mielessä nuo pari päivää ennen vuotoa kestäneet kivut ja jomotukset. Jeps. No mutta, pitää lähteä suunnistamaan tuonne lumimyräkkään josko eksyisin töihin.
(Ei niin kivaa viikonloppua toivottaa [G <3 )
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Epäonnistuminen
Ihan aluksi haluan pahotella seuraava tekstiä. En todellakaan halua loukata tai vähätellä niitä joilla on jokin sairaus, mikä aiheuttaa lapsettomuutta! Tai ketään muutakaan.
Tein sittenkin jo tänään r-testin. Ihan hetki sitten. Tein sen, koska eilen illalla (ja iltapäivällä) oletin minulla olevan jotain melko outoja oireita.
- Juotu neste tulee läpi n. tunnissa
- Rinnat jomottavat hetkittäin aika kovastikin (yleensä siis sellainen pieni ja jatkuva kipu alkaa jo viikkoa ennen tätiä)
- Kun sain syötyä, tuli ihan mahdottoman huono olo (siis olin jo menossa oksentamaan!)
- Mahassa alkoi menkkamainen juilina, mikä meni sitten muutaman tunniin päästä ohi
Mutta kaikesta huolimatta, testi oli negatiivinen... Ja minä tipuin taas ja korkealta. Viime kierrossa ei sattunut, koska en uskonut mihinkään mahdollisuuksiin. Tässä kierrossa taas toiveet heräsi ja oli hetken ajan ihan kivakin uskoa mahdollisuuksiin.
Mutta ei. Ei niin ei! Ei meillä voi olla niin hyvä tuuri. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi naisena! Naisen kuuluisi pystyä tulemaan raskaaksi, kuuluisi pystyä kantamaan lasta sisällään ja synnyttämään se. Minä en ilmeisesti pysty. Olisi edes jokin sairaus mikä selittäisi ja mitä voisin "syyttää", mutta mitään vikaa ei ole... Mitään vikaa ei ole, ja siltikään minä en raskaudu vuoden yrittämisen jälkeen. Näin ollen, olen siis epäonnistunut. Ei siitä mihinkään pääse...
[G masennusaamun kourissa kp30 dpo14 (ja huomenna tädin seurassa...)
Tein sittenkin jo tänään r-testin. Ihan hetki sitten. Tein sen, koska eilen illalla (ja iltapäivällä) oletin minulla olevan jotain melko outoja oireita.
- Juotu neste tulee läpi n. tunnissa
- Rinnat jomottavat hetkittäin aika kovastikin (yleensä siis sellainen pieni ja jatkuva kipu alkaa jo viikkoa ennen tätiä)
- Kun sain syötyä, tuli ihan mahdottoman huono olo (siis olin jo menossa oksentamaan!)
- Mahassa alkoi menkkamainen juilina, mikä meni sitten muutaman tunniin päästä ohi
Mutta kaikesta huolimatta, testi oli negatiivinen... Ja minä tipuin taas ja korkealta. Viime kierrossa ei sattunut, koska en uskonut mihinkään mahdollisuuksiin. Tässä kierrossa taas toiveet heräsi ja oli hetken ajan ihan kivakin uskoa mahdollisuuksiin.
Mutta ei. Ei niin ei! Ei meillä voi olla niin hyvä tuuri. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi naisena! Naisen kuuluisi pystyä tulemaan raskaaksi, kuuluisi pystyä kantamaan lasta sisällään ja synnyttämään se. Minä en ilmeisesti pysty. Olisi edes jokin sairaus mikä selittäisi ja mitä voisin "syyttää", mutta mitään vikaa ei ole... Mitään vikaa ei ole, ja siltikään minä en raskaudu vuoden yrittämisen jälkeen. Näin ollen, olen siis epäonnistunut. Ei siitä mihinkään pääse...
[G masennusaamun kourissa kp30 dpo14 (ja huomenna tädin seurassa...)
maanantai 26. marraskuuta 2012
Huomenia!
"Change your thoughts and you change your world." ~Norman Vincent Peale
Eipä mulla oikeastaan mitään erikoisempaa asiaa tänne ollut. Tuo yllä oleva teksti vain osui silmiin tässä aamulla ja tuli vain sellainen olo että ehkä tässä ollaan oikeilla jäljillä menossa eteenpäin. En tiedä olenko jo tullut ihan hulluksi, mutta tuli jotenkin hyvä ja luottavainen olo kun pysähdyin hetkeksi tuota lukemaan ja ajattelemaan. :) Viikko alkaa siis aikast' hyvin, toivottavasti se myös päättyy hyvin!
Loistavaa alkanutta viikkoa kaikille! <3
Eipä mulla oikeastaan mitään erikoisempaa asiaa tänne ollut. Tuo yllä oleva teksti vain osui silmiin tässä aamulla ja tuli vain sellainen olo että ehkä tässä ollaan oikeilla jäljillä menossa eteenpäin. En tiedä olenko jo tullut ihan hulluksi, mutta tuli jotenkin hyvä ja luottavainen olo kun pysähdyin hetkeksi tuota lukemaan ja ajattelemaan. :) Viikko alkaa siis aikast' hyvin, toivottavasti se myös päättyy hyvin!
Loistavaa alkanutta viikkoa kaikille! <3
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
Kp27, dpo11
Kyllä ne päivätkin sitten vaan kuluu vaikka aluksi taas tuntui ettei nuo dpo:t kasva lainkaan. :D Olen päättänyt että jos testaus tulee eteen, teen sen vasta 1.12. eli ensi lauantaina. Mulla kun on luteaalivaihe ihan se 14 päivää, joten tädin pitäisi tulla torstaina jos on tullakseen. Toivotaan tietenkin ettei tulisi!
Tässä on parin päivän ajan ollut vähän nivusvihlontaa (mitä on ollut mun muistiinpanojen mukaan myös yk11) ja on myös välillä pikkuisen pyörryttänyt, tiedä sitten olenko vaan syönyt huonosti, hyörinyt ja pyörinyt, vai voisko se jotain tarkoittaa? Mahassakin nyt nippailee vähän, mutta se nyt ei ole mitään uutta. :D Jotta pidän yllä tuota minun positiivista ajattelua, pakotan itseni välillä ajattelemaan "voihan se olla että nyt olisi tärppi käynyt". Koska se voi olla mahdollista. Onneksi se naistenpolin käynti toi mulle uutta toivoa!
Sitten asiaan mistä en olekaan muistanut kertoa. Onko Lunetten kuukuppi teille tuttu? Minä olen sitä parin kuukauden ajan tutkinut ja harkinnut josko sen ostaisin. Alkukierrosta se sitten tippui meidän postilaatikkoon. ;) Sitähän suositellaan muutamaan otteeseen "kuivaharjoittelemaan" ja olen venyttänyt ja venyytänyt sitäkin. Siis testausta! Nyt kun alkaa päivät käymään vähiin, pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja vain harjoitella sen asettamista. Olen kyllä kumman innoissani siitä. Hyvästi tamppoonit, siteet ja muut. Ostin tämän suoraan jälleenmyyjältä ja sain (mielestäni) paljon hyvää tietoa ja neuvoja samalla. En esimerkiksi ymmärtänyt netin ohjeista kumpi koko minun kuuluisi ostaa, mutta jälleenmyyjän neuvolla osasin ostaa koon 2. Mikäli kuppi joutuu tositoimiin, voin kertoa sitten vielä mielipiteeni. Olenko edelleen innoissani. ;)
Tässä on parin päivän ajan ollut vähän nivusvihlontaa (mitä on ollut mun muistiinpanojen mukaan myös yk11) ja on myös välillä pikkuisen pyörryttänyt, tiedä sitten olenko vaan syönyt huonosti, hyörinyt ja pyörinyt, vai voisko se jotain tarkoittaa? Mahassakin nyt nippailee vähän, mutta se nyt ei ole mitään uutta. :D Jotta pidän yllä tuota minun positiivista ajattelua, pakotan itseni välillä ajattelemaan "voihan se olla että nyt olisi tärppi käynyt". Koska se voi olla mahdollista. Onneksi se naistenpolin käynti toi mulle uutta toivoa!
Sitten asiaan mistä en olekaan muistanut kertoa. Onko Lunetten kuukuppi teille tuttu? Minä olen sitä parin kuukauden ajan tutkinut ja harkinnut josko sen ostaisin. Alkukierrosta se sitten tippui meidän postilaatikkoon. ;) Sitähän suositellaan muutamaan otteeseen "kuivaharjoittelemaan" ja olen venyttänyt ja venyytänyt sitäkin. Siis testausta! Nyt kun alkaa päivät käymään vähiin, pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja vain harjoitella sen asettamista. Olen kyllä kumman innoissani siitä. Hyvästi tamppoonit, siteet ja muut. Ostin tämän suoraan jälleenmyyjältä ja sain (mielestäni) paljon hyvää tietoa ja neuvoja samalla. En esimerkiksi ymmärtänyt netin ohjeista kumpi koko minun kuuluisi ostaa, mutta jälleenmyyjän neuvolla osasin ostaa koon 2. Mikäli kuppi joutuu tositoimiin, voin kertoa sitten vielä mielipiteeni. Olenko edelleen innoissani. ;)
 |
| Minun pussi on vain vaaleanpunainen. ;) |
tiistai 20. marraskuuta 2012
Vähän jotain
Tänne suuntaan ei kuulu oikeastaan mitään erikoista. Ovulaation jälkeen kun tuntuu olevan vain odottamista. Kiertopäivä olisi tänään 22 ja dpo 6. Ajattelin nyt edes sen verran tulla päivittämään. :)
Huomasin tuossa pari iltaa sitten mielenkiintoisen seikan miehestäni. Olimme saunassa ja aloin puhumaan, että voisin ehkä kokeilla vyöhyketerapiaa koska se on monia lapsettomia auttanut edes henkisesti. Vaikka en nyt mitenkään erityisen romuna ole, verrattuna moneen muuhun, on tämä silti vaikeaa aikaa. No mieshän sitten totesi "eihän me vielä lapsettomuudesta kärsitä, kun ei meissä mitään vikaakaan ole". Sanoin että kyllä se vaan niin on että kun vuosi yritystä on täynnä eikä lasta näy, niin virallinen termi siinä kohtaa on lapsettomuus. "Mutta kun se lääkäri sanoi että 65% tulee ekan vuoden aikana raskaaksi ja 85% toisen, niin ei me nyt niin kovin erikoisia olla." Sanoin, että lukuja nekin vain on.
Mutta siis pointtina:
a) Mies on sentään kuunnellut mitä se lääkäri on meille kertonut. :D
b) Miehet tulevat naisten perässä kaikkien tuntemusten kanssa, kuten olen jo ennenkin todennut. Totesinpahan sen taas kerran. ;)
Huomasin tuossa pari iltaa sitten mielenkiintoisen seikan miehestäni. Olimme saunassa ja aloin puhumaan, että voisin ehkä kokeilla vyöhyketerapiaa koska se on monia lapsettomia auttanut edes henkisesti. Vaikka en nyt mitenkään erityisen romuna ole, verrattuna moneen muuhun, on tämä silti vaikeaa aikaa. No mieshän sitten totesi "eihän me vielä lapsettomuudesta kärsitä, kun ei meissä mitään vikaakaan ole". Sanoin että kyllä se vaan niin on että kun vuosi yritystä on täynnä eikä lasta näy, niin virallinen termi siinä kohtaa on lapsettomuus. "Mutta kun se lääkäri sanoi että 65% tulee ekan vuoden aikana raskaaksi ja 85% toisen, niin ei me nyt niin kovin erikoisia olla." Sanoin, että lukuja nekin vain on.
Mutta siis pointtina:
a) Mies on sentään kuunnellut mitä se lääkäri on meille kertonut. :D
b) Miehet tulevat naisten perässä kaikkien tuntemusten kanssa, kuten olen jo ennenkin todennut. Totesinpahan sen taas kerran. ;)
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Sinkut
Tätä tekstiä olen jo jonkun aikaa pyöritelly mielessä, nyt on ehkä hyvä hetki kirjoittaa ajatukset ylös.
Minulla on muutama sinkku-kaveri, muutama parisuhteessa elävä. Niitä hyviä ystäviä siis. Jakauma menee varmaan aika tarkkaa 50:50. Sinkku-kavereiltani ensimmäiset kommentit lapsiprojektin pitkittymiseen on olleet "teidät on tarkoitettu saamaan lapsia" ja "teillä on sentään toisenne".
Tiedä kyllä, että meillä on toisemme. Ja parisuhteeni on tällä hetkellä elämäni valo, en voisi olla onnellisemmassa suhteessa! Tarkoittaako tämä siis sitä, että minun kuuluu tuntea syyllisyyttä siitä, että olen ollut jo pitkään hyvässä parisuhteessa ja kaverini eivät? On siis väärin toivoa lasta, kun kavereiltani puuttuu mies rinnaltaan?
Entä miksi kaverini puhuvat kateuden siivittämänä parisuhteestani ja kuitenkin sanovat minulle "en etsi mitään vakavaa suhdetta tällä hetkellä"? Onko tuo lause tehty vain itsensä suojeluun? Kun ei odota liikoja, ei voi pettyä pahasti. Tätä en ymmärrä. Myönnän sen, etten tiedä kokemuksesta miten treffi-maailma pyörii, olen ollut niin kauan omassa suhteessani. En ymmärrä miten voi tavata mielenkiintoisen ihmisen, sellaisen kenen kanssa voisi lähteä edes kahville. Baareissa jokainen mies yrittää iskeä jopa minua, ei vaadi rakettitieteilijää tajuamaan minkä perässä ne miehet juoksee! Mieleeni tulee netti, mutta monet eivät koe sitäkään omaksi vaihtoehdokseen... Vaikeaa.
Vielä kesällä koin ehkä vähän huonoa omatuntoa siitä, että olen parisuhteessa, haluan lapsen ja taas kavereillani ei ole edes miestä. Tai en tiedä oliko se huonoa omatuntoa, häpeää vai koinko itseni tyhmäksi kun puhun lapsihaaveista sinkkukavereilleni? Enhän siis asiasta puhu oikeastaan kenellekään (haluan tämän olevan edelleen salaisuus), mutta jos puhun, en sinkkukavereilleni.
Enää en aio potea huonoa omaatuntoa. Miksi pitäisi? Ei se ole minun vika, että elämässä on näin käynyt. Ja kuten olen huomannut, kyllä se elämä jossain välissä potkii myös takaisin! Ja miksi olisin pahoillani, jos vastaukseksi tulee "en etsi tällä hetkellä mitään vakavaa" ei silloin varmaan etsitä sitä mahdollista tulevaa lasten isää. Olkoonkin itsensä suojelua tai mitä vain, se ei ole ainakaan minun vika!
Minulla on muutama sinkku-kaveri, muutama parisuhteessa elävä. Niitä hyviä ystäviä siis. Jakauma menee varmaan aika tarkkaa 50:50. Sinkku-kavereiltani ensimmäiset kommentit lapsiprojektin pitkittymiseen on olleet "teidät on tarkoitettu saamaan lapsia" ja "teillä on sentään toisenne".
Tiedä kyllä, että meillä on toisemme. Ja parisuhteeni on tällä hetkellä elämäni valo, en voisi olla onnellisemmassa suhteessa! Tarkoittaako tämä siis sitä, että minun kuuluu tuntea syyllisyyttä siitä, että olen ollut jo pitkään hyvässä parisuhteessa ja kaverini eivät? On siis väärin toivoa lasta, kun kavereiltani puuttuu mies rinnaltaan?
Entä miksi kaverini puhuvat kateuden siivittämänä parisuhteestani ja kuitenkin sanovat minulle "en etsi mitään vakavaa suhdetta tällä hetkellä"? Onko tuo lause tehty vain itsensä suojeluun? Kun ei odota liikoja, ei voi pettyä pahasti. Tätä en ymmärrä. Myönnän sen, etten tiedä kokemuksesta miten treffi-maailma pyörii, olen ollut niin kauan omassa suhteessani. En ymmärrä miten voi tavata mielenkiintoisen ihmisen, sellaisen kenen kanssa voisi lähteä edes kahville. Baareissa jokainen mies yrittää iskeä jopa minua, ei vaadi rakettitieteilijää tajuamaan minkä perässä ne miehet juoksee! Mieleeni tulee netti, mutta monet eivät koe sitäkään omaksi vaihtoehdokseen... Vaikeaa.
Vielä kesällä koin ehkä vähän huonoa omatuntoa siitä, että olen parisuhteessa, haluan lapsen ja taas kavereillani ei ole edes miestä. Tai en tiedä oliko se huonoa omatuntoa, häpeää vai koinko itseni tyhmäksi kun puhun lapsihaaveista sinkkukavereilleni? Enhän siis asiasta puhu oikeastaan kenellekään (haluan tämän olevan edelleen salaisuus), mutta jos puhun, en sinkkukavereilleni.
Enää en aio potea huonoa omaatuntoa. Miksi pitäisi? Ei se ole minun vika, että elämässä on näin käynyt. Ja kuten olen huomannut, kyllä se elämä jossain välissä potkii myös takaisin! Ja miksi olisin pahoillani, jos vastaukseksi tulee "en etsi tällä hetkellä mitään vakavaa" ei silloin varmaan etsitä sitä mahdollista tulevaa lasten isää. Olkoonkin itsensä suojelua tai mitä vain, se ei ole ainakaan minun vika!
torstai 15. marraskuuta 2012
Apteekin oma
Miten tässä nyt näinkin kävi?
Ostin joskus yk 1 tai 2 itselleni apteekin oman raskaustestin, koska silloin sättäsin Davidin testien kanssa ja niihin meni usko sitten saman tien. Ja no, se oli sitä hauskaa aikaa kun koko ajan oli ihan varma, että tämä ja tuo on ihan selvä raskausoire. Kierrot oli vielä tosi epätasaiset joten meinasin apteekin omalla sitten vielä varmistaa. Kun pääsin kotiin testin kanssa, täti saapui.
No ei hätää, kyllä se testi vielä käytettyä tulisi. Päätin että aina ensin testaan pregcheckillä, jos siihen tulee plussa tarkistetaan apteekin omalla, jos sekin huuta ilouutista, testataan clearbluen digillä.
No kuten minua kauan seuranneet tietää, en ole koskaan saanut edes haamua r-testiin. Näin ollen apteekin oma testi on vain pyörinyt kaapissa. Pari viikkoa sitten huomasin päiväyksen pakkauksen päässä:
Enpä olisi uskonut että en ehdi testiä käyttämään ennen kuin sen parasta ennen -päiväys tulee vastaan! Siis ellei tässä kierrossa ole tarpeen testata. ;)
Onkos teillä kokemusta kuinka paljon raskaustestit ottaa nokkiinsa kun tuo päiväys ylitetään? Eli siis ovatko enää luotettavia?
Ostin joskus yk 1 tai 2 itselleni apteekin oman raskaustestin, koska silloin sättäsin Davidin testien kanssa ja niihin meni usko sitten saman tien. Ja no, se oli sitä hauskaa aikaa kun koko ajan oli ihan varma, että tämä ja tuo on ihan selvä raskausoire. Kierrot oli vielä tosi epätasaiset joten meinasin apteekin omalla sitten vielä varmistaa. Kun pääsin kotiin testin kanssa, täti saapui.
No ei hätää, kyllä se testi vielä käytettyä tulisi. Päätin että aina ensin testaan pregcheckillä, jos siihen tulee plussa tarkistetaan apteekin omalla, jos sekin huuta ilouutista, testataan clearbluen digillä.
No kuten minua kauan seuranneet tietää, en ole koskaan saanut edes haamua r-testiin. Näin ollen apteekin oma testi on vain pyörinyt kaapissa. Pari viikkoa sitten huomasin päiväyksen pakkauksen päässä:
Onkos teillä kokemusta kuinka paljon raskaustestit ottaa nokkiinsa kun tuo päiväys ylitetään? Eli siis ovatko enää luotettavia?
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Suru. Vai eikö sittenkään?
Kai sitä ihminen kasvaa. Kasvaa ja oppii edes jollain tavalla hyväksymään oman tilanteensa.
Mahakuvat, raskausjutut, vauvat, toisten epätoivo... Niistä tulee niin paha mieli, joko omasta tai sen jonkun toisen puolesta. Useammin omasta, yllätys!
Vaikka kuinka tulisi paha mieli, surullinen olo, jostain ihmeestä pystyin vetämään mieleeni ajatuksen "mutta kyllä se meidän vuorokin vielä tulee". Ihan oikeasti pystyin siihen! Tosissani.
Eipä mulla muuta.
Mahakuvat, raskausjutut, vauvat, toisten epätoivo... Niistä tulee niin paha mieli, joko omasta tai sen jonkun toisen puolesta. Useammin omasta, yllätys!
Vaikka kuinka tulisi paha mieli, surullinen olo, jostain ihmeestä pystyin vetämään mieleeni ajatuksen "mutta kyllä se meidän vuorokin vielä tulee". Ihan oikeasti pystyin siihen! Tosissani.
Eipä mulla muuta.
Kyllä se vuoro tulee vielä meille kaikille kun jaksaa uskoa.
maanantai 12. marraskuuta 2012
Viimeinen body
Tästä pöllö bodysta kirjoittelinkin (täällä) jo kesällä, heti kun olin nähnyt sen livenä. Siitä tuli ihan "pakko-saada-ostos" ja koska se kuuluu Me & I:n mallistoon, mikä muuttu (kai) kaksi kertaa vuodessa, se oli pakko tilata hetimmiten. Sain bodyn jo viime viikolla, mutta vasta nyt muistin tehdä postauksen. :)
Ostin bodyn koossa 62/68 jotta se sitten myös menisi vaaville mahdollisimman kauan. :) Tämä saa luvan olla viimeinen vauvanvaateostos (tms) minulta ennen sitä ihka oikeaa plussa!
Niin ja ovistesti näytti tänään aamulla aika lupaavalta, voisin olettaa että huomenna tulisi plussa! ;)
perjantai 9. marraskuuta 2012
Positiivista ajattelua
Puolen päivän aikaan ajelin kurssilta kotiin hakemaan miestä mukaan lääkäriin. Ilma oli todella kaunis, aurinkoinen ja raikas. Ajattelin "näin kauniina päivänä ei voi saada kovin huonoja uutisia". Takaisin kaupunkiin päin ajaessamme mies tokaisin samassa kohtaa "onpa hieno ilma".
Menimme viidenteen kerrokseen, naistenpolille. Ilmoittauduin toimistoon, samalla lisäsin miehen äitini lisäksi lähiomaiseksi. Odotimme. Hoitaja kutsui meidän tutkimushuoneeseen. Lääkäri oli todella mukava nainen. Hän kyseli paljon asioita, tutki täyttämääni esitietolomaketta ja lähetteen tietoja. Miehen siemenneste on siis normaalia, "täysin hedelmöityskykyistä" lääkäri sanoi. Muuta hänkään ei lähetteestä saanut selville.
Puhuimme yhdyntäkivuistani sekä voimistuneista kuukautiskivuistani, mutta hän ei halunnut huolestua niistä ennen tarkempia tutkimuksia. Myös lyhyet kuukautiset käytiin läpi, hän ei huolestunut niistäkään. Hän tarkisti että yhdyntöjä on tarpeeksi usein, kyllä on. Hän tarkisti myös monta muuta "perusasiaa", kaikki on päälisinpuolin kunnossa.
"Sitten tehtäisiin gynekologinen tutkimus ja ultaäänitutkimus." Seelvä, housut pois ja hyppy tosi korkealle pöydälle. Gynekologinen tutkimus, ok. Limakalvot näyttivät hyviltä ja paksuilta. Ultaääni, pelkoni. Löytyykö sieltä jotain poikkeavaa? Ei, kaikki näyttää normaalilta. Ja kp11 kun on menossa, kyydistä löytyi myös hyvän kokoinen munasolu (näin sen omin silmin).
Jatkosuunnitelma: Ensi perjantaina käyn labrassa ja sitten myös viikko sen jälkeen kun seuraavat kuukautiset ovat alkaneet (en muista mitä kokeita, mutta jotain naishormooneja). Soittoaika tulee sitten tammikuulle, näin tulokset ehtivät varmasti tulemaan. Jatketaan samaan tapaan puolisen vuotta. Jos mitään ei ole edelleenkään tapahtunut, saamme päättää aloitetaanko lääkitys. Lääkäri kyllä korosti, että tällöin pitää ottaa vakavasti huomioon kaksois- ja kolmoisraskauden mahdollisuus, koska selvästi kuitenkin ovuloin normaalisti. Jos kaksi vuotta yritystä tulee täyteen, tehdään aukiolotukimus ja mahdollisesti myös tähystysleikkaus mikäli kivut ja muut säilyy (tai pahenee). Jos plussa tulee, saamme ulta-ajan naistenpolilta viikoille 7-8, koska tutkimukset on aloitettu.
Tällä hetkellä kyseessä selittämätön lapsettomuus, toiveet on kuitenkin korkella koska mitään vikaa ei ole löytynyt! Positiivinen ajattelu siis toimii. Suosittelen! ;)
Menimme viidenteen kerrokseen, naistenpolille. Ilmoittauduin toimistoon, samalla lisäsin miehen äitini lisäksi lähiomaiseksi. Odotimme. Hoitaja kutsui meidän tutkimushuoneeseen. Lääkäri oli todella mukava nainen. Hän kyseli paljon asioita, tutki täyttämääni esitietolomaketta ja lähetteen tietoja. Miehen siemenneste on siis normaalia, "täysin hedelmöityskykyistä" lääkäri sanoi. Muuta hänkään ei lähetteestä saanut selville.
Puhuimme yhdyntäkivuistani sekä voimistuneista kuukautiskivuistani, mutta hän ei halunnut huolestua niistä ennen tarkempia tutkimuksia. Myös lyhyet kuukautiset käytiin läpi, hän ei huolestunut niistäkään. Hän tarkisti että yhdyntöjä on tarpeeksi usein, kyllä on. Hän tarkisti myös monta muuta "perusasiaa", kaikki on päälisinpuolin kunnossa.
"Sitten tehtäisiin gynekologinen tutkimus ja ultaäänitutkimus." Seelvä, housut pois ja hyppy tosi korkealle pöydälle. Gynekologinen tutkimus, ok. Limakalvot näyttivät hyviltä ja paksuilta. Ultaääni, pelkoni. Löytyykö sieltä jotain poikkeavaa? Ei, kaikki näyttää normaalilta. Ja kp11 kun on menossa, kyydistä löytyi myös hyvän kokoinen munasolu (näin sen omin silmin).
Jatkosuunnitelma: Ensi perjantaina käyn labrassa ja sitten myös viikko sen jälkeen kun seuraavat kuukautiset ovat alkaneet (en muista mitä kokeita, mutta jotain naishormooneja). Soittoaika tulee sitten tammikuulle, näin tulokset ehtivät varmasti tulemaan. Jatketaan samaan tapaan puolisen vuotta. Jos mitään ei ole edelleenkään tapahtunut, saamme päättää aloitetaanko lääkitys. Lääkäri kyllä korosti, että tällöin pitää ottaa vakavasti huomioon kaksois- ja kolmoisraskauden mahdollisuus, koska selvästi kuitenkin ovuloin normaalisti. Jos kaksi vuotta yritystä tulee täyteen, tehdään aukiolotukimus ja mahdollisesti myös tähystysleikkaus mikäli kivut ja muut säilyy (tai pahenee). Jos plussa tulee, saamme ulta-ajan naistenpolilta viikoille 7-8, koska tutkimukset on aloitettu.
Tällä hetkellä kyseessä selittämätön lapsettomuus, toiveet on kuitenkin korkella koska mitään vikaa ei ole löytynyt! Positiivinen ajattelu siis toimii. Suosittelen! ;)
torstai 8. marraskuuta 2012
Huomenna!
Huomenna on se päivä! Lääkäripäivä. Yllättävän nopeesti aika kuitenkin meni. Tämä viimeinen vuorokausi voi ollakin sitten hitaampi. ;) Pitäisi yrittää keskittyä myös huomenna päättyvään kurssiini, mutta mites sen teet? No se nyt menee melkein omalla painollaan.
Ja perskele, piti alkaa tänään testaamaan ovista, mutta unohdin ihan täysin. Nyt yritän josko saisin pidätettyä ja siitä jonkin näköisen tuloksen. Mulla kyllä antaan vahvinta tulosta myös ovistestiin aamupissa, no kaipa tämäkin riittää.
Ja perskele, piti alkaa tänään testaamaan ovista, mutta unohdin ihan täysin. Nyt yritän josko saisin pidätettyä ja siitä jonkin näköisen tuloksen. Mulla kyllä antaan vahvinta tulosta myös ovistestiin aamupissa, no kaipa tämäkin riittää.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Kaverisuhteet
Alkuviikon postauksessa viittasin siihen, kuinka tuhoan kaverisuhteitani ja lupasin palata asiaan omalla postauksella. Tässäpä tämä olisi.
Voi olla että kaikki on vain omaa mielikuvituksen tuotetta, mutta tältä minusta on jo jonkin aikaa tuntunut. Viime aikoina olen alkanut erkaantumaan yhdestä hyvästä ystävästäni. Hän on asunut jo reilun vuoden kauempana opiskelemassa, siltikin yhteydenpito on ollut todella runsasta ja olen pystynyt puhumaan hänelle kaikesta (tai no, melkein kaikesta). Viime kuukausiin saakka. Nykyään olen väsynyt. Väsynyt siihen, että saan pelätä aina sanomisiani ja tekemisiäni, ettei hän vain suutu. Hän on alkanut enenmmän ja enemmän suuttumaan (minun mielestäni) turhista asioista. Ja tähän kun lisään tämän meidän tilanteen, minulle tulee todella paha mieli. Hän on ilmeisesti löytänyt opiskelija-vaihteensa eli juhlii ja opiskelee. Minä taas en jostain syystä jaksa juosta baareissa enää...
Tuntuu että meidän ajatusmaailmat ei enää kohtaa. Tämä kaikki voi tietenkin johtua myös siitä, etten pysty puhumaan meidän lapsettomuudesta. En halua, enkä vain osaa. En kenenkään kanssa. Ennen olin 100-varma että tämä ystäväni innostuu meidän vauva-uutisista ihan hirmuisesti. Enää en ole siitäkään niin varma. Patoan asioita itselleni (ja miehelle) ja kun joku menee ja suuttu jostain turhasta, tuntuu ettei se henkilö ymmärrä minua. Ja miten voisikaan.
Ikävä oravanpyörä. Olen kuitenkin päättänyt, että minun on pakko puhua tästä kaverini kanssa. Muuten en pysty enää viettämään aikaa hänen kanssaan...
Voi olla että kaikki on vain omaa mielikuvituksen tuotetta, mutta tältä minusta on jo jonkin aikaa tuntunut. Viime aikoina olen alkanut erkaantumaan yhdestä hyvästä ystävästäni. Hän on asunut jo reilun vuoden kauempana opiskelemassa, siltikin yhteydenpito on ollut todella runsasta ja olen pystynyt puhumaan hänelle kaikesta (tai no, melkein kaikesta). Viime kuukausiin saakka. Nykyään olen väsynyt. Väsynyt siihen, että saan pelätä aina sanomisiani ja tekemisiäni, ettei hän vain suutu. Hän on alkanut enenmmän ja enemmän suuttumaan (minun mielestäni) turhista asioista. Ja tähän kun lisään tämän meidän tilanteen, minulle tulee todella paha mieli. Hän on ilmeisesti löytänyt opiskelija-vaihteensa eli juhlii ja opiskelee. Minä taas en jostain syystä jaksa juosta baareissa enää...
Tuntuu että meidän ajatusmaailmat ei enää kohtaa. Tämä kaikki voi tietenkin johtua myös siitä, etten pysty puhumaan meidän lapsettomuudesta. En halua, enkä vain osaa. En kenenkään kanssa. Ennen olin 100-varma että tämä ystäväni innostuu meidän vauva-uutisista ihan hirmuisesti. Enää en ole siitäkään niin varma. Patoan asioita itselleni (ja miehelle) ja kun joku menee ja suuttu jostain turhasta, tuntuu ettei se henkilö ymmärrä minua. Ja miten voisikaan.
Ikävä oravanpyörä. Olen kuitenkin päättänyt, että minun on pakko puhua tästä kaverini kanssa. Muuten en pysty enää viettämään aikaa hänen kanssaan...
perjantai 2. marraskuuta 2012
Viikon päästä olen viisaampi
...vai olenko? No lääkäriin pääsen silloin, niin luulisi sieltä edes jotain tietoa heruvan. Mies lupasi tulla mukaan, vaikka aika on minun niin kyllähän tämä meidän molempien asia on.
Mulle nyt ei kuulu mitään erikoista, siksi olen ollut aika hiljaksiin. Alkukierto kun on tätä vähän tylsempää aikaa. :)
Uusimmasta Kodin kuvalehdestä:
Hyvässä suhteessa puoliso on turvapaikka elämän haasteilta.
- Aili Schulman
Mulle nyt ei kuulu mitään erikoista, siksi olen ollut aika hiljaksiin. Alkukierto kun on tätä vähän tylsempää aikaa. :)
Uusimmasta Kodin kuvalehdestä:
Hyvässä suhteessa puoliso on turvapaikka elämän haasteilta.
- Aili Schulman
tiistai 30. lokakuuta 2012
maanantai 29. lokakuuta 2012
Postia
Postissa tuli aika naistentautien polille, mukana myös esitietolomaketta, polille menoon liittyvää asiaa ja potilastietorekisterin lupalappusta. Niihin pitäisi sitten varmaan tutustua, vaikka onhan tässä vielä aikaa melkein pari viikkoa.
Suhteellisen hyvä mieli tällä hetkellä. Mitä nyt onnistun varmaan tuohoamaan kaikki kaverisuhteeni, mutta niistä sitten omassa postauksessaan...
Kiertopäivä olisi numeroltaan 30 ja tätiä odottelen saapuvaksi parin päivän sisään.
lauantai 27. lokakuuta 2012
Valkoista viikonloppua
Tänään olen hyvillä mielin. Yritän olla ajattelematta koko vauvaprojektia ja tulevaa lääkärikäyntiä. Ulkona on niin valoisaa, silloin myös mielen tulee olla valoisa!
Tänään juhlitaan miehen synttäreitä. Olisi varmaan pitänyt tehdä r-testi aamulla, mutta unohdin. Ei siellä kuitenkaan mitään ole ja tuskin testi edes näyttäisi vielä mitään. En viitsi stressata.
Rauhallista viikonloppua kaikille! <3
Tänään juhlitaan miehen synttäreitä. Olisi varmaan pitänyt tehdä r-testi aamulla, mutta unohdin. Ei siellä kuitenkaan mitään ole ja tuskin testi edes näyttäisi vielä mitään. En viitsi stressata.
Rauhallista viikonloppua kaikille! <3
perjantai 26. lokakuuta 2012
Lääkäriaika!!
Aamusella tutkin vähän sairaalan nettisivuja ja sieltä löysin vähän vihiä, kuinka kauan voimme joutua aikaa naistenpolille odottamaan. "Naistentautien leikkauspotilaat hoidetaan joko päiväkirurgisesti tai
kirurgisella osastolla. Ajan poliklinikalle saa yleensä kiireettömässä
hoidontarpeessa noin 1,5 kuukauden sisällä. Kiireelliset hoidamme
kiireellisyyden mukaan." Jäin kuitenkin harkitsemaan josko soittaisin sinne ja kysyisin kuinka pitkät jonot siellä on. No vähän aikaa sitten soitin sinne.
Hoitaja kertoi heti nimen kuullessani, että mulla muuten taitaa olla siellä jo aika määrättynä tai ainakin nimi on tuttu. Hän tarkisti asian ja siellähän se aika oli pistetty 9.11. Kirje on kuulemma lähetetty eilen eli ei ole vain ehtinyt vielä minulle. :) Ainoa huono puoli on, että tuo päivä on minun kurssin viimeinen päivä, mutta saan sen kyllä onnistumaan. Pakko! Seuraavat kaksi viikkoa sitten odotellaan, mutta on kyllä hyvä fiilis ettei jouduta tuon kauempaa odottamaan. :)
Hoitaja kertoi heti nimen kuullessani, että mulla muuten taitaa olla siellä jo aika määrättynä tai ainakin nimi on tuttu. Hän tarkisti asian ja siellähän se aika oli pistetty 9.11. Kirje on kuulemma lähetetty eilen eli ei ole vain ehtinyt vielä minulle. :) Ainoa huono puoli on, että tuo päivä on minun kurssin viimeinen päivä, mutta saan sen kyllä onnistumaan. Pakko! Seuraavat kaksi viikkoa sitten odotellaan, mutta on kyllä hyvä fiilis ettei jouduta tuon kauempaa odottamaan. :)
Tulisit jo meille,
et tiedä kuinka odotetaan.
Tuulien teille,
toiveeni kuiskata saan.
Sanattomin sanoin,
me sua kaivataan.
Ovemme on avoin,
kai joskus tavataan?
Tyhjä on syli,
mutta toiveita täynnä.
Emme pääse sun yli,
me sua jo rakastetaan.
et tiedä kuinka odotetaan.
Tuulien teille,
toiveeni kuiskata saan.
Sanattomin sanoin,
me sua kaivataan.
Ovemme on avoin,
kai joskus tavataan?
Tyhjä on syli,
mutta toiveita täynnä.
Emme pääse sun yli,
me sua jo rakastetaan.
torstai 25. lokakuuta 2012
Tippadiidadii
Soitin sitten ehkäisyneuvolaan ja kysyin siitä lähetteestä. Onko edennyt ja koska mun nyt kuuluisi saada jotain postia. Kyllä on lääkäri kuulemma lähetteen kirjoittanut 16. päivä, mutta hoitaja ei osannut sanoa kuinka pitkä jono tuonne polille on, eli ei tiennyt kuinka pian sieltä tulee aika. Piinaava odotus jatkukoon.
Muuten kuuluu ihan hyvää. Miehelle pidetään synttärikemut lauantaina eli on varmaan pakko testata silloin aamulla varoiksi, mikäli tätiä ei näy ennen. Tuo välivuoto kummastuttaa edelleen, mutta toiveet on muutenkin nollassa tämän kierron osalta. On varmaan toiveet nollassa niin kauan kunnes saan varmuuden siitä endometrioosista ja muista.
Kesken kurssin täältä kirjoittelen, on vähän vaikea keskittyä... :/ Aurinko alkoi paistamaan eli kiva mennä tunniin päästä kotiin. Jos saisi auringosta energiaa tehdä jotain hyödyllistä, niin ei jäisi kaikki lauantaihin. Jää kuitenkin. :D
Muuten kuuluu ihan hyvää. Miehelle pidetään synttärikemut lauantaina eli on varmaan pakko testata silloin aamulla varoiksi, mikäli tätiä ei näy ennen. Tuo välivuoto kummastuttaa edelleen, mutta toiveet on muutenkin nollassa tämän kierron osalta. On varmaan toiveet nollassa niin kauan kunnes saan varmuuden siitä endometrioosista ja muista.
Kesken kurssin täältä kirjoittelen, on vähän vaikea keskittyä... :/ Aurinko alkoi paistamaan eli kiva mennä tunniin päästä kotiin. Jos saisi auringosta energiaa tehdä jotain hyödyllistä, niin ei jäisi kaikki lauantaihin. Jää kuitenkin. :D
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Jälki
Lapsettomuus jättää jäljen ihmiseen. Millaisen jäljen? Sen saan kai tietää vasta myöhemmin. Sitten kun saamme vauvaprojektin johonkin päätökseen. Viime päivät ovat olleet todella stressaavia, turhaan. Joka päivä olen odottanut lääkäristä aikaa polille, turhaan. Huomenna soitan!
Olen alkanut varautumaan myös siihen, että olemmekin miehen kanssa vain kahdestaan. Se ei ole todellakaan sitä mitä haluan, mutta elämässä kun näistä asioista ei saa itse päättää. Olen kuvitellut ja nähnyt pienen taaperon konttaavan kirjahyllyn edessä, juoksevan pihalla ja auttavan isäänsä renkaiden vaihdossa. Sitten tulee itku.
Mitä tapahtuu ylimääräiselle huoneelle? Se kai pysyisi samassa virassaan kuin nytkin, miehen huoneena & vierashuoneena. Mitä teen kaikille jo ostetuille tavaroille? Lahjaksi sitten kai...
Entä sitten kun nykyiset sinkkukaverini alkavat saamaan lapsia? Jos minulla ei ole yhtäkään, turtuuko siihen?
Lapsettomuus on siis jo nyt jättänyt jälkensä minuun. Sen, että ajattelen jo nyt näitä asioita enkä saa niitä mielestäni pois. Meillä on kuitenkin vasta vain pikkuisen päälle vuosi takana. Ei se siltikään tee tästä yhtään sen helpompaa ja aina vain surullisemmaksi tulen, kun törmään ihmisiin joilla on jopa kolminkertainen aika takana.
tiistai 23. lokakuuta 2012
Outoa, neuvottomuus...
Seuraa osittain ällö postaus. :D
En sitten tiedä mitä tämä vuoto on olevinaan... Se kun mukamas loppui eilen aamulla, mutta kuitenkin päivällä tuli vähän sellaista verestävää valkovuotoa tms. Illalla sitä tuli jo sen verran että pistin yöksi tamppoonin (ihan vaan varoiksi) ja ei sitä siihen kovin paljoa ollutkaan kertynyt.
Mutta mitään menkkatuntemuksia ei ole. Toisaalta taas, olen syönyt olkapään lihastulehdukseen tulehduskipulääkettä viisi päivää ja antibioottia vt-tulehdukseen joten voi kai nekin jotenkin vaikuttaa. Ja sitten kaiken huipuksi, jos tämä nyt olisi sitä itseään, mun kierto olisi vain 21 päivää!!
Tänään on kyllä alaselkä vähän kipuillut, mutta ei menkkamaisesti. Jaaaa sitten taas päädyin tuonne endometrioosiyhdistyksen sivuille... :(
Äsken kävin hakemassa postin, ei vieläkään sitä lähetettä. Huoh.
En sitten tiedä mitä tämä vuoto on olevinaan... Se kun mukamas loppui eilen aamulla, mutta kuitenkin päivällä tuli vähän sellaista verestävää valkovuotoa tms. Illalla sitä tuli jo sen verran että pistin yöksi tamppoonin (ihan vaan varoiksi) ja ei sitä siihen kovin paljoa ollutkaan kertynyt.
Mutta mitään menkkatuntemuksia ei ole. Toisaalta taas, olen syönyt olkapään lihastulehdukseen tulehduskipulääkettä viisi päivää ja antibioottia vt-tulehdukseen joten voi kai nekin jotenkin vaikuttaa. Ja sitten kaiken huipuksi, jos tämä nyt olisi sitä itseään, mun kierto olisi vain 21 päivää!!
Tänään on kyllä alaselkä vähän kipuillut, mutta ei menkkamaisesti. Jaaaa sitten taas päädyin tuonne endometrioosiyhdistyksen sivuille... :(
Äsken kävin hakemassa postin, ei vieläkään sitä lähetettä. Huoh.
maanantai 22. lokakuuta 2012
Se toinen blogi
Minulta pyydettiin arvonnan yhteydessä juttuja meidän kodista ym. Nyt sitten harkinnan jälkeen päätin, että jaan teille toisen blogini SILLÄ EHDOLLA että pidätte nämä erillään toisistaan koska toista blogia kirjoitan omalla nimellä ja mm. äitini lukee sitä. Tällä siis tarkoitan sitä, että siellä kommenteissa ei mainita tästä blogista mitään. ;)
Tästä linkistä (linkki poistettu, pidetään henkilöllisyys salassa) pääsee salamaailmasta vähemmän salaiseen maailmaan. :)
Pahoittelen muutaman päivän hiljaisuutta. Olen ollut reissussa ja muutenkin vähän kiireinen. Tosin eipä minulle mitään uutta kuulukaan. Niin no... Yksi ällöjuttu. Eilen pupuilun jälkeen (ja ilmeisesti myös sen yhteydessä) minulta tuli verta niin kuin olisi jostain hanasta päästetty... Eikä mitään tuntemuksia! Ihan siis lakanoille asti tuli ja pistin sitten tamppoonin yöksi, aamuun mennessä se vuoto oli loppunut.
Tilasin kuukupin! :) Olen sitä jo n. kuukauden suunnitellut ja nyt viimein sen tilasin. Tosin se ei taida ehtiä minulle tädin tuloon mennessä. Ensi kierrossa sitten. Onko kokemuksia kuukupista? Vaikka jo aika paljon olen kaikkea kuullut, olisi siltikin kiva kuulla uusia mielipiteitä.
Tästä linkistä (linkki poistettu, pidetään henkilöllisyys salassa) pääsee salamaailmasta vähemmän salaiseen maailmaan. :)
Pahoittelen muutaman päivän hiljaisuutta. Olen ollut reissussa ja muutenkin vähän kiireinen. Tosin eipä minulle mitään uutta kuulukaan. Niin no... Yksi ällöjuttu. Eilen pupuilun jälkeen (ja ilmeisesti myös sen yhteydessä) minulta tuli verta niin kuin olisi jostain hanasta päästetty... Eikä mitään tuntemuksia! Ihan siis lakanoille asti tuli ja pistin sitten tamppoonin yöksi, aamuun mennessä se vuoto oli loppunut.
Tilasin kuukupin! :) Olen sitä jo n. kuukauden suunnitellut ja nyt viimein sen tilasin. Tosin se ei taida ehtiä minulle tädin tuloon mennessä. Ensi kierrossa sitten. Onko kokemuksia kuukupista? Vaikka jo aika paljon olen kaikkea kuullut, olisi siltikin kiva kuulla uusia mielipiteitä.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Pipo
Meninpä sitten tälläisenkin tilaamaan kun halvalla sain...
 |
| Nirppanokka |
Tänään se tuli postilaatikkoon. Saapa sitten nähdä saako sitä koskaan itse käyttää. No lahjaksi sitten.
Iski eilen TAAS virtsatietulehdus, tosi kiva! Lääkkeet sain onneksi näkemättä lääkäriä, että edes jotain positiivista. Pitäis varmaan soittaa itselle lääkäriaika jotta saisin uuden estolääkityksen, se edellinen kun ei mulle sopinut.
tiistai 16. lokakuuta 2012
Doctor, tell me the news
No niin, soitin ehkäisyneuvolaan. Lääkäri kirjoittaa meille lähetteen näkemättä ja pistää sen postiin tässä lähipäivinä. Nopeimmin pääsemme kuulemma oman kaupunkimme "pikku"sairaalaan ja jos tulee tarvetta tutkia jotain enemmän/tarkemmin, meidät lähetetään (taas) eteenpäin tuonne isompaan sairaalaan naistenpolille. Hommat siis etenee, saa (ja täytyy) olla tyytyväinen!
Nyt sitten jännityksellä ODOTAN kuinka nopeasti sen ajan saamme.
Nyt sitten jännityksellä ODOTAN kuinka nopeasti sen ajan saamme.
maanantai 15. lokakuuta 2012
The LoveStory
No niin, tässä se nyt sitten tulee. Oikeastaan ihan kiva "kerrata" tätä meidän juttua itsellekin. :D Kutsun tässä jutussa miestäni kirjaimella X. (X sopii hyvin yhteen G:n kanssa...)
Meidän juttu alkaa siis yläasteelta, jossa olimme rinnakkaisluokilla. Virallisesti, tai siis tietoisesti, me olemme tavanneet kahdeksannella luokalla jolloin aloitimme valinnaisen aineen samassa ryhmässä. Ei voi sanoa että olisi ollut rakkautta ensi silmäyksellä! Toki ajattelin aina että X on todella mukava kaveri, mutta hän oli se paha poika ja minä kiltti tyttö.
Joskus varmaan alkuvuonna 2005 X oli selvittänyt minun puhelinnumeron ja alkoi pistämään minulle silloin tällöin tekstiviestejä. Hän kysyi minulta satunko tykkäämään Pikku G:stä. Sanoin että en minä nyt mitenkään erityisesti tykkää, mutta pikkuveljeni kyllä tykkää. Sittenpä X tarjoutui antamaan itselleen ylimääräisen ja turhan Pikku G cd:n minulle, tai siis veljelleni. Sovimme että haen cd:n joskus kun olen kaupungissa yksin liikkeellä. Tämä tapahtui varmaan vasta kuukauden päästä, sovimme että tapaamme vain ulkona, mutta kävin minä sitten heillä sisälläkin kurkkaamassa kun hän sattui olemaan yksin kotona. :)
Cd:n noudon jälkeen meni sitten vielä parisen viikkoa, kunnes X pisti minulle tekstiviestiä josko alkaisin olee hänen kanssaan. (Ah, ihanaa teinimeininkiä! <3) Silloin kieltäydyin. En nyt muista kerroinko mitään syytä...? Viikon päästä tästä olin lähdössä kaverini perheen kanssa etelään viikoksi ja jostain syystä illallal ennen lähtöä, kun olin mennyt nukkumaan X tuli mieleeni. Pistin hänelle tekstiviestin "onko tarjous vielä voimassa?" ja vastauksen voitte varmaan arvata. ;)
Elimme siis käytännössä ensimmäisen viikon "etäsuhteessa" ja sain samalla miettiä oliko se nyt fiksu idea alkaa seurustelemaan sen pahan pojan kanssa. Mieli ei muuttunut ja kun tulimme takaisin alkoi myös juttu meidän seurustelusta levitä parin viikon sisällä koulussa, vaikka pyrimme pitämään matalaa profiilia. No neitsyys meni meiltä molemmilta sitten muutaman kuukauden päästä tästä, jälkeen päin olen ihmetellyt että mikähän kiire meilläkin on ollut, mutta tehty mikä tehty.
Kun olimme seurustelleet n. 8 kk meillä oli vajaan kuukauden ero. Sellainen ihmeen teini juttu, mitä emme enää edes ajattele. Se unohtui oikeastaan vajaassa vuodessa. Voisin tässä tarkemminkin kertoa, mutta sillä ei ole niin väliä. Pienimuotoista pettämistä siihen liittyi X:n osalta. Loppu hyvin kaikki hyvin, minä otin hänet takaisin ja hyvä niin. :)
Sen jälkeen meidän elämä onkin ollut aika tasaista tallaamista. X on kylläkin aika tapaturma-altis persoona. Parit mopokolarit, työtapaturmat ja remonttisattumat on matkan varrella koettu, ei kuitenkaan mitään kovin vakavaa. Kaikki yhdessä koettu on kuitenkin vain vahvistanut meitä.
Loppukesästä 2009 aloimme etsimään yhteistä kotia. Yhteen muutimme syksyllä, kaikki kävi todella "tavallisesti". Emme edes kysyneet mitään että "muutetaanko yhteen?" tai mitään vastaavaa, se vain tapahtui. Ei kyyneliä vanhemmilta tai meiltä, se oli vain luonnollinen seuraava askel.
Isompaan kotiin (tontteineen kaikkineen) muutimme vuonna 2011, täällä ollaan edelleen ja omaksi ostamista suunnitellaan. X otti lapsipuheet ensimmäisenä esiin kesällä 2011, jonka seurauksena minä aloin kuumeilemaan ihan täysillä. Olin jotenkin ajatellut, että hoidan AMK-opinnot ensin pois alta, mutta onneksi emme odotellet. Kouluhan jäi minulta tauolle viime keväänä. Kihloihin menimme vuonna 2012. Siihen ei sisälly mitään romantiikkaa. :D Minä olin n. puolen vuoden ajan ehkä kerran kuussa X:lle vähän vihjaillut, että sellainen voisi olla ihan kiva seuraava askel. Sitten vuosipäivänä vain totesin miehelle, että eipä tarvitsis muistaa montaa päivää ja mies vain totesi "kaipa me haetaan sulle sitten ensi viikolla sormus".
Näin siis paha poika on muuttanut kiltistä naapurin tytöstä hieman tuhmemman ja tämä kiltti tyttö on edes vähän rauhoittanut sitä pahaa poikaa. <3
Hääpäivää (tai edes vuotta) emme ole vielä päättäneet. Kaipa sekin saadaan piakkoin päätettyä. Se vuosi edes! ;)
Siinä siis noin pääpiirteittäin meidän tarina. Toivottavasti sitä on yhtä mukava lukea, kuin minun oli sitä kirjoittaa.
Meidän juttu alkaa siis yläasteelta, jossa olimme rinnakkaisluokilla. Virallisesti, tai siis tietoisesti, me olemme tavanneet kahdeksannella luokalla jolloin aloitimme valinnaisen aineen samassa ryhmässä. Ei voi sanoa että olisi ollut rakkautta ensi silmäyksellä! Toki ajattelin aina että X on todella mukava kaveri, mutta hän oli se paha poika ja minä kiltti tyttö.
Joskus varmaan alkuvuonna 2005 X oli selvittänyt minun puhelinnumeron ja alkoi pistämään minulle silloin tällöin tekstiviestejä. Hän kysyi minulta satunko tykkäämään Pikku G:stä. Sanoin että en minä nyt mitenkään erityisesti tykkää, mutta pikkuveljeni kyllä tykkää. Sittenpä X tarjoutui antamaan itselleen ylimääräisen ja turhan Pikku G cd:n minulle, tai siis veljelleni. Sovimme että haen cd:n joskus kun olen kaupungissa yksin liikkeellä. Tämä tapahtui varmaan vasta kuukauden päästä, sovimme että tapaamme vain ulkona, mutta kävin minä sitten heillä sisälläkin kurkkaamassa kun hän sattui olemaan yksin kotona. :)
Cd:n noudon jälkeen meni sitten vielä parisen viikkoa, kunnes X pisti minulle tekstiviestiä josko alkaisin olee hänen kanssaan. (Ah, ihanaa teinimeininkiä! <3) Silloin kieltäydyin. En nyt muista kerroinko mitään syytä...? Viikon päästä tästä olin lähdössä kaverini perheen kanssa etelään viikoksi ja jostain syystä illallal ennen lähtöä, kun olin mennyt nukkumaan X tuli mieleeni. Pistin hänelle tekstiviestin "onko tarjous vielä voimassa?" ja vastauksen voitte varmaan arvata. ;)
Elimme siis käytännössä ensimmäisen viikon "etäsuhteessa" ja sain samalla miettiä oliko se nyt fiksu idea alkaa seurustelemaan sen pahan pojan kanssa. Mieli ei muuttunut ja kun tulimme takaisin alkoi myös juttu meidän seurustelusta levitä parin viikon sisällä koulussa, vaikka pyrimme pitämään matalaa profiilia. No neitsyys meni meiltä molemmilta sitten muutaman kuukauden päästä tästä, jälkeen päin olen ihmetellyt että mikähän kiire meilläkin on ollut, mutta tehty mikä tehty.
Kun olimme seurustelleet n. 8 kk meillä oli vajaan kuukauden ero. Sellainen ihmeen teini juttu, mitä emme enää edes ajattele. Se unohtui oikeastaan vajaassa vuodessa. Voisin tässä tarkemminkin kertoa, mutta sillä ei ole niin väliä. Pienimuotoista pettämistä siihen liittyi X:n osalta. Loppu hyvin kaikki hyvin, minä otin hänet takaisin ja hyvä niin. :)
Sen jälkeen meidän elämä onkin ollut aika tasaista tallaamista. X on kylläkin aika tapaturma-altis persoona. Parit mopokolarit, työtapaturmat ja remonttisattumat on matkan varrella koettu, ei kuitenkaan mitään kovin vakavaa. Kaikki yhdessä koettu on kuitenkin vain vahvistanut meitä.
Loppukesästä 2009 aloimme etsimään yhteistä kotia. Yhteen muutimme syksyllä, kaikki kävi todella "tavallisesti". Emme edes kysyneet mitään että "muutetaanko yhteen?" tai mitään vastaavaa, se vain tapahtui. Ei kyyneliä vanhemmilta tai meiltä, se oli vain luonnollinen seuraava askel.
Isompaan kotiin (tontteineen kaikkineen) muutimme vuonna 2011, täällä ollaan edelleen ja omaksi ostamista suunnitellaan. X otti lapsipuheet ensimmäisenä esiin kesällä 2011, jonka seurauksena minä aloin kuumeilemaan ihan täysillä. Olin jotenkin ajatellut, että hoidan AMK-opinnot ensin pois alta, mutta onneksi emme odotellet. Kouluhan jäi minulta tauolle viime keväänä. Kihloihin menimme vuonna 2012. Siihen ei sisälly mitään romantiikkaa. :D Minä olin n. puolen vuoden ajan ehkä kerran kuussa X:lle vähän vihjaillut, että sellainen voisi olla ihan kiva seuraava askel. Sitten vuosipäivänä vain totesin miehelle, että eipä tarvitsis muistaa montaa päivää ja mies vain totesi "kaipa me haetaan sulle sitten ensi viikolla sormus".
Näin siis paha poika on muuttanut kiltistä naapurin tytöstä hieman tuhmemman ja tämä kiltti tyttö on edes vähän rauhoittanut sitä pahaa poikaa. <3
Hääpäivää (tai edes vuotta) emme ole vielä päättäneet. Kaipa sekin saadaan piakkoin päätettyä. Se vuosi edes! ;)
Siinä siis noin pääpiirteittäin meidän tarina. Toivottavasti sitä on yhtä mukava lukea, kuin minun oli sitä kirjoittaa.
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Kooste toiveista
Arvonnan yhteydessä pyysin teitä kertomaan mistä toivoisitte minun kirjoittavan ajatuksiani, ajattelinkin nyt koostaa niitä tänne ja antaa "vastaukseni" ehdotuksiin.
"Uteliaana ihmisenä rakastan nähdä millasia koteja ihmisillä on, joten ehkäpä kotipostaus! :) Tai haaveilua millanen se unelmakoti olisi. :)"
Hmm juu-u. Minullahan on toinen blogi mitä kirjoitan "omalla nimellä". Siellä on sisustusta, ruuanlaittoa ja paljon muuta. Oikeastaan kaikkea muuta meidän elämästä kuin tämä yritys. En näe mahdottomanan ajatuksena tuota kotipostausta, mutta koska yritän pitää täällä henkilöllisyyteni salassa harkitsen vielä teenkö postauksen tänne vai kerronko toisen blogini osoitteen... :)
"Haluaisin kuulla teidän lovestoryn ja sun toiveitasi häiden suhteen.. "
"Minuakin kiinnostaisi teidän kahden rakkaustarina!"
"En nyt oikein osaa sanoa mistä haluaisin sinun kirjoittavan. Ehkä juuri tuosta teidän rakkaustarinastanne kuten pari muutakin edellä on ehdottanut :)"
"Mä kans haluaisi kuulla teidän rakkaustarinasta. Ja tottakai niitä muitakin kuulumisia, kuin pelkästään yrittämis-uutisia, olis mukava lueskella."
Selvästi tuo meidän LoveStory oli suurin toive, joten saamanne pitää! :D Eipä se ole mitenkään erikoinen, mutta yritän ehtiä kirjoitella sen tässä parin päivän aikana. :)
Ja yritän parhaani mukaan myös kirjoitella muitakin kuulumisia kuin yritys-juttuja. ;)
Noista häistä olen itsekin jo jonkun aikaa harkinnut kirjoittavani. Mutta tässäkin tulee vastaan se, kirjoitanko tähän blogiin vai tuonne toiseen...
Kiitos muutenkin teille kaikille kommenteista! On mukava tietää että edes jotkut täällä näitä minun juttuja lukevat.
"Uteliaana ihmisenä rakastan nähdä millasia koteja ihmisillä on, joten ehkäpä kotipostaus! :) Tai haaveilua millanen se unelmakoti olisi. :)"
Hmm juu-u. Minullahan on toinen blogi mitä kirjoitan "omalla nimellä". Siellä on sisustusta, ruuanlaittoa ja paljon muuta. Oikeastaan kaikkea muuta meidän elämästä kuin tämä yritys. En näe mahdottomanan ajatuksena tuota kotipostausta, mutta koska yritän pitää täällä henkilöllisyyteni salassa harkitsen vielä teenkö postauksen tänne vai kerronko toisen blogini osoitteen... :)
"Haluaisin kuulla teidän lovestoryn ja sun toiveitasi häiden suhteen.. "
"Minuakin kiinnostaisi teidän kahden rakkaustarina!"
"En nyt oikein osaa sanoa mistä haluaisin sinun kirjoittavan. Ehkä juuri tuosta teidän rakkaustarinastanne kuten pari muutakin edellä on ehdottanut :)"
"Mä kans haluaisi kuulla teidän rakkaustarinasta. Ja tottakai niitä muitakin kuulumisia, kuin pelkästään yrittämis-uutisia, olis mukava lueskella."
Selvästi tuo meidän LoveStory oli suurin toive, joten saamanne pitää! :D Eipä se ole mitenkään erikoinen, mutta yritän ehtiä kirjoitella sen tässä parin päivän aikana. :)
Ja yritän parhaani mukaan myös kirjoitella muitakin kuulumisia kuin yritys-juttuja. ;)
Noista häistä olen itsekin jo jonkun aikaa harkinnut kirjoittavani. Mutta tässäkin tulee vastaan se, kirjoitanko tähän blogiin vai tuonne toiseen...
Kiitos muutenkin teille kaikille kommenteista! On mukava tietää että edes jotkut täällä näitä minun juttuja lukevat.
Arvonnan tulos (ja palkinto)
Niin saatiin arvonta päätökseen ja hetki sitten arvoin omin kätösin voittajan! :)
Mutta pidänpä teitä vielä hetkisen jännityksessä ja paljastan mitä voittajalle lähtee...
4 kpl Tupperwaren riippulusikoita, 2x PartyLiten mehukas appelsiini tuikkivia ja 2x virkistävä lime tuikkivia, piristystä syksyyn niin värien kuin tuoksujenkin puolesta. :) Ja tietenkin suklaata! Tummaa, se on terveellisempää. ;)
Mutta voittaja kiinnostaa varmasti kaikkia?
Ja voittajahan on Miukuli eli Hopeakissa!
Pistätkö minulle s-postiin yhteystiedot niin saadaan paketti postiin: odotanblog@gmail.com
lauantai 13. lokakuuta 2012
Viime hetket arvontaan!
Muistakaahan kaikki osallistua arvontaan täällä! Aikaa on klo. 20.00 asti. :)
Rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille!
Rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille!
torstai 11. lokakuuta 2012
Tuloksia
Soitin sitten niitä tuloksia. Tai siis oli pakko antaa luuri miehelle koska kuulemma minulle ei voida kertoa hänen tuloksiaan. Tjoo. Ei siellä hoitaja pystynyt sanomaan kuulemma muuta kuin että normaalit ovat. Hän ilmeisesti saanut tarkemmin katsottua niitä spermatuloksiakaan eli en sitten muuta tiedä.
Minä sitten vielä kysyin siitä lähetteestä. Pitää soittaa tiistaina uudestaan, silloin tiedän kirjoittaako lääkäri sen meille näkemättä meitä (niin kuin hän meille viimeksi sanoi). Hoitaja ei osannut tätäkään siis tuon tarkempaa sanoa.
Mutta nyt on hyvä tyytyä tuohon sanaan normaali. Se on parempi kuin monella muulla. Toki nyt vaan pelkään entistä enemmän että minussa on jotain vikaa. Eihän minua ole juuri lainkaan tutkittu.
Minä sitten vielä kysyin siitä lähetteestä. Pitää soittaa tiistaina uudestaan, silloin tiedän kirjoittaako lääkäri sen meille näkemättä meitä (niin kuin hän meille viimeksi sanoi). Hoitaja ei osannut tätäkään siis tuon tarkempaa sanoa.
Mutta nyt on hyvä tyytyä tuohon sanaan normaali. Se on parempi kuin monella muulla. Toki nyt vaan pelkään entistä enemmän että minussa on jotain vikaa. Eihän minua ole juuri lainkaan tutkittu.
Soittaako vai eikö soittaa?
Ihan ensimmäiseksi muistutan vielä ARVONNASTA mikä on käynnissä lauantaihin asti täällä, käykäähän halukkaat osallistumassa. :)
Pulma. Soitanko jo tänään miehen simppatuloksia vai en? Oikeasti huomenna olisi tasan kolme viikkoa kulunut, mutta kun olen huomenna taas koko päivän kurssillani joten tänään olisi helpompi ottaa nuo uutiset vastaan ihan kotosalla ollessa.
Hermostuttaa... Toisaalta en edes haluaisi tietää, tässä tietämättömyydessä on jotenkin helppo elää. Toki hyvät uutiset olisi kivoja, mutta mistä sitä sitten tietää? Iltapäivään asti minä ainakin odotan, on sitten ainakin postit kulkeneet tältä päivältä kun soitan ettei jää siitä kiinni.
Eilen oli jostain syystä tosi itkuista aikaa illalla. Sitten otin yhden oluen ja touhusin miehen kanssa remontin kimpussa, niin sainpahan ajatuksia muualle. Katsoin illalla tallennuksesta Erilaisten äitien ensimmäisen jakson. Suht' normaali pari siihen asti, kunnes rouva vetäisi kännykän synnytyssalissa kouraan ja meni FACEBOOKIIN!? Mies sanoi minulle, että jos tekisin niin, niin ero tulisi. :D Onneksi ei ole sitä vaaraa, en ole niin fb-addiktoitunut. Niin ja pyydän anteeksi kaikilta niiltä jotka ovat. En pahalla tarkoita, mutta en tuollaista kyllä ymmärräkään.
Pulma. Soitanko jo tänään miehen simppatuloksia vai en? Oikeasti huomenna olisi tasan kolme viikkoa kulunut, mutta kun olen huomenna taas koko päivän kurssillani joten tänään olisi helpompi ottaa nuo uutiset vastaan ihan kotosalla ollessa.
Hermostuttaa... Toisaalta en edes haluaisi tietää, tässä tietämättömyydessä on jotenkin helppo elää. Toki hyvät uutiset olisi kivoja, mutta mistä sitä sitten tietää? Iltapäivään asti minä ainakin odotan, on sitten ainakin postit kulkeneet tältä päivältä kun soitan ettei jää siitä kiinni.
Eilen oli jostain syystä tosi itkuista aikaa illalla. Sitten otin yhden oluen ja touhusin miehen kanssa remontin kimpussa, niin sainpahan ajatuksia muualle. Katsoin illalla tallennuksesta Erilaisten äitien ensimmäisen jakson. Suht' normaali pari siihen asti, kunnes rouva vetäisi kännykän synnytyssalissa kouraan ja meni FACEBOOKIIN!? Mies sanoi minulle, että jos tekisin niin, niin ero tulisi. :D Onneksi ei ole sitä vaaraa, en ole niin fb-addiktoitunut. Niin ja pyydän anteeksi kaikilta niiltä jotka ovat. En pahalla tarkoita, mutta en tuollaista kyllä ymmärräkään.
maanantai 8. lokakuuta 2012
Itsensä kiusaaminen
Jooh... Jotenkin taas paska fiilis (ja nyt tuli sellainen olo etten minä kirjoita muusta olosta). Tai siis no, väsymys ja pää täynnä tietoa -yhdistelmä ei selvästikään sovi mulle.
Aloitin tänään yhden koulutuksen, mikä kestää kuukauden päivät. Siinä on 2-3 kertaa viikossa kontaktia ja sitten loput tehdään etänä. Sen jälkeen toivon, että kykenisin edes aloittelemaan uutta uraani. Tänään selvisi, että varmaan vasta vuoden vaihteen jälkeen pystyn aloittamaan uuden työni ihan täysvaltaisesti, mutta toivottavasti saan sovittua työnantajan kanssa että voin tuon kurssin jälkeen jo tutustua heidän toimintaan ja ehkä vähän tehdä töitäkin.
Menipäs tämä nyt urapainotteiseksi postaukseksi. :D Tässä sitten aloin kovasti miettimään miten ikinä pystyn yhdistämään äitiyden ja työt? Miten kaikki muut siihen pystyy? Pitää vaan ajatella, että kyllä ne keinot aina löytyy.
Eilen pistin tallennukseen huomenna AVAlla alkavan Erilaiset äidit -ohjelman ja tänään huomasin Mymmelin postauksesta että torstaina tv2:lla alkaa tuo Teiniäidit, mitä olin myös suunnittellut katsovani. Ja jos tuo ei ole vielä tarpeeksi itsensä kiusaamista, tänään tulee Dokumenttiprojekti: Haluun pitää lapseni tv1:ltä. Muistaiskohan katsoa myös sen?
Aloitin tänään yhden koulutuksen, mikä kestää kuukauden päivät. Siinä on 2-3 kertaa viikossa kontaktia ja sitten loput tehdään etänä. Sen jälkeen toivon, että kykenisin edes aloittelemaan uutta uraani. Tänään selvisi, että varmaan vasta vuoden vaihteen jälkeen pystyn aloittamaan uuden työni ihan täysvaltaisesti, mutta toivottavasti saan sovittua työnantajan kanssa että voin tuon kurssin jälkeen jo tutustua heidän toimintaan ja ehkä vähän tehdä töitäkin.
Menipäs tämä nyt urapainotteiseksi postaukseksi. :D Tässä sitten aloin kovasti miettimään miten ikinä pystyn yhdistämään äitiyden ja työt? Miten kaikki muut siihen pystyy? Pitää vaan ajatella, että kyllä ne keinot aina löytyy.
Eilen pistin tallennukseen huomenna AVAlla alkavan Erilaiset äidit -ohjelman ja tänään huomasin Mymmelin postauksesta että torstaina tv2:lla alkaa tuo Teiniäidit, mitä olin myös suunnittellut katsovani. Ja jos tuo ei ole vielä tarpeeksi itsensä kiusaamista, tänään tulee Dokumenttiprojekti: Haluun pitää lapseni tv1:ltä. Muistaiskohan katsoa myös sen?
 |
| Teiniäidit: Yle TV2 |
lauantai 6. lokakuuta 2012
Arvontaa!
Nyt kun -B sai oman bloginsa arvonnan päätökseen, voinkin julistaa oman arvonnan alkaneeksi! En halunnut niitä päällekkäin pitää. ;)
Arvonnan pidän sen kunniaksi, että blogiani on luettu nyt kuukauden bloggerissa oloni aikana yli 1000 kertaa ja olen saanut jo 14 lukijaa! Kiitos teille kaikille, kuin myös kaikille salaisille ja anonyymeille lukijoilleni!! Toki osa teistä on varmasti ollut mukana jo vuodatuksen aikana. ;)
Arvontaan voit osallistua kertomalla tähän postaukseen miten ja koska olet päätynyt lukemaan blogiani (vai oletko kenties ensi kertaa vierailulla?) ja mistä aiheesta toivoisit minun vielä kirjoittavan ajatuksiani.
Voit osallistua myös anonyymisti, mutta pistä kommenttiin itsellesi nimimerkki tms. :)
Osallistumisaikaa on ensi viikon lauantaihin eli 13.10. klo. 20.00 asti, onnea kaikille arvonaan!
Arvonnan pidän sen kunniaksi, että blogiani on luettu nyt kuukauden bloggerissa oloni aikana yli 1000 kertaa ja olen saanut jo 14 lukijaa! Kiitos teille kaikille, kuin myös kaikille salaisille ja anonyymeille lukijoilleni!! Toki osa teistä on varmasti ollut mukana jo vuodatuksen aikana. ;)
Arvontaan voit osallistua kertomalla tähän postaukseen miten ja koska olet päätynyt lukemaan blogiani (vai oletko kenties ensi kertaa vierailulla?) ja mistä aiheesta toivoisit minun vielä kirjoittavan ajatuksiani.
Voit osallistua myös anonyymisti, mutta pistä kommenttiin itsellesi nimimerkki tms. :)
Osallistumisaikaa on ensi viikon lauantaihin eli 13.10. klo. 20.00 asti, onnea kaikille arvonaan!
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Niin, se positiivisuus...
Minähän niin päätin että tässä kierrossa otan saman taktiikan käyttöön kuin Marialla oli plussakierrossan. Eli siis positiivinen ajattelu! Pitäisi ajatella vain, vaikka ihan peilin edessä, "nyt me saadaan se plussa" tms.
Mutta niin... Tuo minun eilen noussut endopelko vähän latistaa. Soitin tänään ehkäisyneuvolaan huolestani, hoitaja sanoi kyllä että oireet täsmää, mutta että olisi silti hyvä odottaa noita miehen tuloksia (vielä 9 päivää!) ja kun sitten saamme sen lähetteen naistenpolille, ottaisin asian heti puheeksi siellä.
Eli piinaava odotus jatkukoon. Yritän silti parhaani mukaan pitää yllä edes jonkin näköisen postitiivsen ajattelun! Lupaan. :)
Mutta niin... Tuo minun eilen noussut endopelko vähän latistaa. Soitin tänään ehkäisyneuvolaan huolestani, hoitaja sanoi kyllä että oireet täsmää, mutta että olisi silti hyvä odottaa noita miehen tuloksia (vielä 9 päivää!) ja kun sitten saamme sen lähetteen naistenpolille, ottaisin asian heti puheeksi siellä.
Eli piinaava odotus jatkukoon. Yritän silti parhaani mukaan pitää yllä edes jonkin näköisen postitiivsen ajattelun! Lupaan. :)
tiistai 2. lokakuuta 2012
Endometrioosipelko :(
Olen varsinainen idiootti! Palstalla tulin maininneeksi ihan toisessa asiayhteydessä, että kuukautiseni kestävät nykyään vain n. vuorokauden ja sen jälkeen vain tiputellen. Sittenhän yksi siellä sitä ihmetteli ja johan minäkin tajusin, että hei, ei se muuten ole ihan normaalia!
Siinä sitten palstalaisten avustuksella päädyin googlettamaan tuota endometrioosia ja kappas kun ainakin 5 yleistä oiretta sopii minulle! Menin aluksi ihan paniikkiin, vieläkin pieni paniikki päällä... Tiedän että ei saisi vielä antaa itselleen tuomiota (niin tuo minun mieskin sanoi), mutta hitto kun...
Nyt en sitten tiedä, odotanko vielä 10 päivää ja otan asian puheeksi miehen tulosten yhteydessä vai soitanko jo aikaisemmin epäilyksistäni?
"Hoitonetin käyttäjien yleisimmät endometrioosissa kokemat oireet ovat olleet alavatsakipu naisella, ulostamiskipu, kivulias yhdyntä, hedelmättömyys, runsaat kuukautiset, epäsäännölliset kuukautiset sekä niukat kuukautiset."
"Jos endometrioosi todetaan jo nuorena, voi se vaikuttaa tuleviin raskauksiin kehittyessään ja kasvaessaan. Tällöin lasten hankkiminen nuorempana tulee harkittavaksi." Mitä tästäkin sitten pitäisi ajatella...
"Endometrioosin syntyä ei voi estää, mutta sen oireita ja kasvua voi ehkäistä käyttämällä ehkäisypillereitä." Tämä voisi selittää sen, miksi minulle on tullut nyt viime aikoina näitä oireita.
"Gynekologisessa sisätutkimuksessa tavallisin löydös on kipu ja arkuus kohdun takapinnalla, mutta gynekologinen tutkimus voi olla täysin normaali lievässä taudissa." Tästä taas voisi päätellä, että jos minulla nyt olisi endometrioosi, niin se olisi lievä.
En oikein tiedä mitä ajatella. Onko lukijoissani ketään endometrioosi-diagnoosin saaneita? Jotain kokemuksia, oireita ym olisi nyt saatava!
Siinä sitten palstalaisten avustuksella päädyin googlettamaan tuota endometrioosia ja kappas kun ainakin 5 yleistä oiretta sopii minulle! Menin aluksi ihan paniikkiin, vieläkin pieni paniikki päällä... Tiedän että ei saisi vielä antaa itselleen tuomiota (niin tuo minun mieskin sanoi), mutta hitto kun...
Nyt en sitten tiedä, odotanko vielä 10 päivää ja otan asian puheeksi miehen tulosten yhteydessä vai soitanko jo aikaisemmin epäilyksistäni?
"Hoitonetin käyttäjien yleisimmät endometrioosissa kokemat oireet ovat olleet alavatsakipu naisella, ulostamiskipu, kivulias yhdyntä, hedelmättömyys, runsaat kuukautiset, epäsäännölliset kuukautiset sekä niukat kuukautiset."
"Jos endometrioosi todetaan jo nuorena, voi se vaikuttaa tuleviin raskauksiin kehittyessään ja kasvaessaan. Tällöin lasten hankkiminen nuorempana tulee harkittavaksi." Mitä tästäkin sitten pitäisi ajatella...
"Endometrioosin syntyä ei voi estää, mutta sen oireita ja kasvua voi ehkäistä käyttämällä ehkäisypillereitä." Tämä voisi selittää sen, miksi minulle on tullut nyt viime aikoina näitä oireita.
"Gynekologisessa sisätutkimuksessa tavallisin löydös on kipu ja arkuus kohdun takapinnalla, mutta gynekologinen tutkimus voi olla täysin normaali lievässä taudissa." Tästä taas voisi päätellä, että jos minulla nyt olisi endometrioosi, niin se olisi lievä.
En oikein tiedä mitä ajatella. Onko lukijoissani ketään endometrioosi-diagnoosin saaneita? Jotain kokemuksia, oireita ym olisi nyt saatava!
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Kp1 Yk13
Jep, tulihan se täti sieltä kun tarpeeksi huhuili. Eikä se mikään yllätys ollut vaikka pieni mahdollisuus olikin. Aika neutraali olo, en minä varmaan oikeasti niihin mahdollisuuksiin uskonut. Raskaus tähän kohtaan olisikin ollut ihan liian täydellistä. Sain nimittäin töitä, joten enhän minä nyt kaikkea voi saada. Positiivista on edes se, että kierto ei mennyt yli "maksimipäivien".
Tähän kiertoon otan taas ovistestit mukaan, oli niin persiistä arvuutella koska se oli ja sen seurauksena en tiennyt tarkkaan koska tätiä pitäisi odottaa. Ensi kuussa olisi myös parit synttärit eli voin sitten myös juoda, mutta koska molemmat juhlat osuvat kierron loppupäähän taidan ottaa vaan ihan hillitysti. Olen kuitenkin yrittänyt olla juomatta loppukierrosta mitään tai mahdollisimman vähän.
Nyt keskityn täysillä uuteen työhön ja itseni kehittämiseen. Jotain konsteja otan tähän kiertoon käyttöön, vaikka tämän jutun mukaan niistä ei ole hyötyä: Erikoislääkäri tyrmää raskausmyytit. Greippimehua voisin kokeilla, mikäli saan sitä menemään kurkusta alas ja onhan minulla tuolla vielä noita homeopatia-nappuloita jäljellä, josko niitä sitten napsisi tämän kierron. Rakkauspakkaustakin voisin käydä ostamassa...
Tähän kiertoon otan taas ovistestit mukaan, oli niin persiistä arvuutella koska se oli ja sen seurauksena en tiennyt tarkkaan koska tätiä pitäisi odottaa. Ensi kuussa olisi myös parit synttärit eli voin sitten myös juoda, mutta koska molemmat juhlat osuvat kierron loppupäähän taidan ottaa vaan ihan hillitysti. Olen kuitenkin yrittänyt olla juomatta loppukierrosta mitään tai mahdollisimman vähän.
Nyt keskityn täysillä uuteen työhön ja itseni kehittämiseen. Jotain konsteja otan tähän kiertoon käyttöön, vaikka tämän jutun mukaan niistä ei ole hyötyä: Erikoislääkäri tyrmää raskausmyytit. Greippimehua voisin kokeilla, mikäli saan sitä menemään kurkusta alas ja onhan minulla tuolla vielä noita homeopatia-nappuloita jäljellä, josko niitä sitten napsisi tämän kierron. Rakkauspakkaustakin voisin käydä ostamassa...
lauantai 29. syyskuuta 2012
Ei näy, ei kuulu
Tätiä odotin eilen saapuvaksi, eipä tullut.
Mutta en tosiaan tiedä oviksen ajankohtaa satavarmaksi eli tässä pitäis vielä huomisen yli jaksaa.
Sitten saa innostua vähän.
Sitten voin jopa harkita testin tekemistä.
Nooh, nyt kun menin tänne kirjoittamaan ja myös palstalle, eiköhän se täti sieltä kuitenkin lähes odotetusti saavu!
Mutta en tosiaan tiedä oviksen ajankohtaa satavarmaksi eli tässä pitäis vielä huomisen yli jaksaa.
Sitten saa innostua vähän.
Sitten voin jopa harkita testin tekemistä.
Nooh, nyt kun menin tänne kirjoittamaan ja myös palstalle, eiköhän se täti sieltä kuitenkin lähes odotetusti saavu!
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Vuosi
Niin se vaan on hyväksyttävä että vuosi yritystä on tänään virallisesti täynnä. Vuoteen mahtuu iloja, suruja, turhautumista, masentuneisuutta, takapakkeja ja paljon muuta! Nythän me ollaan sitten virallisesti myös lapsettomia?
Aloinpa tässä miettimään, että mistä se yrityksen alku ihan oikeasti kuuluisi laskea? Sillä minä lasken, ja olen aina laskenut, sen siitä kun olen ollut ensimmäistä päivää ilman pillereitä sillä mielellä, että enää en niitä ota. Vaikkakin ensimmäinen yk (eli viimeinen tyhjennysvuoto) alkoi vasta pari päivää sen jälkeen. Tiedä sitten olenko laskenut oikeasta päivästä, mutta meille nyt pari päivää sinne tai tänne on aivan se ja sama.
Mistä te laskette yrityksen alkaneen?
Aloinpa tässä miettimään, että mistä se yrityksen alku ihan oikeasti kuuluisi laskea? Sillä minä lasken, ja olen aina laskenut, sen siitä kun olen ollut ensimmäistä päivää ilman pillereitä sillä mielellä, että enää en niitä ota. Vaikkakin ensimmäinen yk (eli viimeinen tyhjennysvuoto) alkoi vasta pari päivää sen jälkeen. Tiedä sitten olenko laskenut oikeasta päivästä, mutta meille nyt pari päivää sinne tai tänne on aivan se ja sama.
Mistä te laskette yrityksen alkaneen?
tiistai 25. syyskuuta 2012
Kauhugalleria
On vaan taas niin paska fiilis (tuttu laulu, tiedän!) ja sitten silmiin osuu näitä ah, niin ihania kuvia...
Missähän mä oikein surffaan kun törmään näihin? Ehkä on ihan oma vika vain.
Ruoka on maistunut edelleen, mutta mahassa on tuntunut viime kierron kaltaisia vihlaisuja joten eiköhän tämä kierto ollut tässä.
Mies kävi tänään siellä labrassa, ne tulokset kuulee perjantaina jos haluaa. En sitten tiedä että soittelenko vaan kaikki tulokset kerralla. Huoh, enää 17 päivää spermatuloksiin.
Missähän mä oikein surffaan kun törmään näihin? Ehkä on ihan oma vika vain.
Ruoka on maistunut edelleen, mutta mahassa on tuntunut viime kierron kaltaisia vihlaisuja joten eiköhän tämä kierto ollut tässä.
Mies kävi tänään siellä labrassa, ne tulokset kuulee perjantaina jos haluaa. En sitten tiedä että soittelenko vaan kaikki tulokset kerralla. Huoh, enää 17 päivää spermatuloksiin.
maanantai 24. syyskuuta 2012
Siis mitä ihmettä?!
Olen jo aikoja sitten oikeastaan luovuttanut tämän kierron suhteen, vaikka käytännössä pieni mahdollisuus plussaan olisi. Tänään aamulla tissit alkoivat jomottaa samaa tyyliin kuin parissa edellisessä kierrossa. Myöhemmin tänään tuli taas tätä "normaalia" ällötystä (mitä tulee kyllä eri aikoihin kierrossa) eli uskoisin tädin saapuvan perjantaihin mennessä.
Kuitenkin nyt kiinnitin huomiota yhteen asiaan. Olen syönyt viimeisen kuuden tunnin aikana vaikka kuinka paljon! Yhden aikaan minulle tuli ihan hirveä nälkä, vaikka olen syönyt aamupalan joskus puoli kymmenen aikaan. Söin sitten lautasellisen perunapohjaista sosekeittoa (eli todella tuhtia tavaraa) ja yhden leivän. Neljän aikaan tuli taas nälkä. Silloin söin Valio ProFeel rahkan myslin kanssa ja viideltä söin kaksi kaalikäärylettä ja puolukkahilloa. Kaverini kävi kuuden aikaan kahvilla, juotiin kahvit ja vähän kakkua. Ja TAAS mulla on nälkä!? Ja otetaan myös huomioon että joka kerta kun söin, tuli myös täyteen.
Ehkä tämä on vain sattumaa. Todennäköisesti. Mutta toiveet taas heräsi.
Minä lähden syömään nuudeleita...
Kuitenkin nyt kiinnitin huomiota yhteen asiaan. Olen syönyt viimeisen kuuden tunnin aikana vaikka kuinka paljon! Yhden aikaan minulle tuli ihan hirveä nälkä, vaikka olen syönyt aamupalan joskus puoli kymmenen aikaan. Söin sitten lautasellisen perunapohjaista sosekeittoa (eli todella tuhtia tavaraa) ja yhden leivän. Neljän aikaan tuli taas nälkä. Silloin söin Valio ProFeel rahkan myslin kanssa ja viideltä söin kaksi kaalikäärylettä ja puolukkahilloa. Kaverini kävi kuuden aikaan kahvilla, juotiin kahvit ja vähän kakkua. Ja TAAS mulla on nälkä!? Ja otetaan myös huomioon että joka kerta kun söin, tuli myös täyteen.
Ehkä tämä on vain sattumaa. Todennäköisesti. Mutta toiveet taas heräsi.
Minä lähden syömään nuudeleita...
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Kun ahdistaa ja masentaa
Keväällä ja alku kesästä huomasin purkavani tästä yrityksestä tulevaa ahdistusta shoppailuun. Varsinkin netissä shoppailuun. Se on helppoa kun saa laskulla vaikka ja mitä kivaa itselle. Eli siis edes jotain hyvää tähän elämään. Nooh, siihen se ilo sitten loppui kun niitä laskuja piti alkaa maksamaan. Sitten yritin keksiä millä me ruokaa ostetaan. Okei no, ei tilanne nyt ihan noin huonoksi mennyt, mutta ostelin aivan liikaa kaikkea!
Keväällä shoppailun sijasta tuli myös juotua aika usein aina kun alkoi vituttamaan. Sekin oli toooodella hyvä ratkaisu! Se alkoholihan on niin hyväksi tämän yrityksen kannalta ja onneksi taoin sen päähäni ja jätin tuon keinon pois melko nopeasti.
Shoppailuakin sain kesän aikana vähennettyä, piti kyllä ihan pakottaa itseni siihen.
Äsken sitten jostain syystä alkoi taas mielialat heitellä ja päätinpä tilata Zalandolta parit kengät. Neljät kengät, kahdessa eri koossa päätyi tilaukseen. En minä aio niistä kuin parhaat pitää, toivottavasti vaan pysyn tässä suunnitelmassa.
Mielestäni tätä oloa pitää jotenkin purkaa, mutta mikä olisi sitten hyvä keino? Kuntosalilla käyntikin toimii minulla, mutta vain sen ajan kuin olen siellä. Olisi pitänyt vaan lähteä sinne, olisin ehkä jättänyt ostokset väliin.
Miten te puratte masennusta ja ahdistusta?
perjantai 21. syyskuuta 2012
TYKS - Naistentautien poliklinikka
Niin eipä tässä sen ihmeempää kerrottavaa kuin että simpat on jätetty tänään lääkärin hellään(?) huomaan. Toimitus kävi mieheltä mielestäni todella nopeasti vaikka siellä oven takana kuulemma jutteli kaksi miestä jonkun aikaa, se kuulemma vähän latisti muutenkin jo niin laadukasta tunnelmaa. :D Nyt sitten pitäisi jaksaa odottaa kolme viikkoa tuloksia.
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Sentään nopeaa
Soitin tänään miehelle ajat siemennesteanalyysiin sekä labraan. Ilokseni sain taas huomata kuinka nopeasti asiat etenee, vaikka eilen lääkäri sanoi että pelkkään näytteenantoon voi jonot olla viikon kaksi. Sain sovittua simppa-ajan perjantaille ja labran tiistaille! Toivon vain että n. 2½ vuorokauden odotus edellisestä siemensyöksystä riittää, mutta hoitaja sanoi että olisi ihme jos se ei riittäisi vaikka suositus onkin 3-7 vuorokautta. Mies ottaa asian koko ajan paremmin, eikä tuota lääkärin vastaanotolla kuppiin ruikkaamista varmaan kovin hyvin voi missään välissä ottaa...
Man's gotta do, what man's gotta do.
Man's gotta do, what man's gotta do.
Se, mikä minua innostaa
Jotenkin todella masentavaa on ajatella, että tällä hetkellä minun elämässä on oikeastaan kaksi asiaa mitkä minua innostavat. Oma lapsi & häät. Ja kumpiakaan ei ole näköpiirissä. Vauvaa ei näytä tulevan ja häihin ei ole vielä varaa...
Olemme menneet keväällä kihloihin ja olisin jo niin valmis menemään naimisiin! Haluan kuitenkin juuri sellaiset simppelit ja meidän näköiset häät. Vaikka pienet häät haluamme, olen huomannut että rahaa niihin siltikin menee ihan mukavasti. Olen aloittanut alku kesästä tekemään "pientä" leikekirjaa, se alkoi ihan vain morsiusasuista ja nyt siellä on jo kaikkea, ruokaa, kaasojen & morsiusneitojen mekkoja, meikkiä, kukkia, värimaailmaa... Tänään keksin meille niiiiin täydellisen juhlapaikan josta en aio tinkiä. Tiedän että haluamani paikka on myös miehen mieleen ja tiedän myös sen, että se ei voi olla halpa. :D Kuitenkin sen ansiosta innostuin taas häistä ja keräilin lisää juttuja leikekirjaani, kunnes taas hetki sitten tajusin kuinka kaukana häät vielä ovat...
Plaah, miksi minua innostaa kaikki sellainen mikä ei toteudu? Toivottavasti saisin edes hakemani työn, se olisi niin unelmien täyttymys, mutta siitäkin kuulee lisää vasta viikon päästä.
Tässäpäs vielä muiden iloksi minun ykkössuosikki esiintyjä meidän häihin. <3
Olemme menneet keväällä kihloihin ja olisin jo niin valmis menemään naimisiin! Haluan kuitenkin juuri sellaiset simppelit ja meidän näköiset häät. Vaikka pienet häät haluamme, olen huomannut että rahaa niihin siltikin menee ihan mukavasti. Olen aloittanut alku kesästä tekemään "pientä" leikekirjaa, se alkoi ihan vain morsiusasuista ja nyt siellä on jo kaikkea, ruokaa, kaasojen & morsiusneitojen mekkoja, meikkiä, kukkia, värimaailmaa... Tänään keksin meille niiiiin täydellisen juhlapaikan josta en aio tinkiä. Tiedän että haluamani paikka on myös miehen mieleen ja tiedän myös sen, että se ei voi olla halpa. :D Kuitenkin sen ansiosta innostuin taas häistä ja keräilin lisää juttuja leikekirjaani, kunnes taas hetki sitten tajusin kuinka kaukana häät vielä ovat...
Plaah, miksi minua innostaa kaikki sellainen mikä ei toteudu? Toivottavasti saisin edes hakemani työn, se olisi niin unelmien täyttymys, mutta siitäkin kuulee lisää vasta viikon päästä.
Tässäpäs vielä muiden iloksi minun ykkössuosikki esiintyjä meidän häihin. <3
tiistai 18. syyskuuta 2012
"Ensikäynti"
Noin, nyt on sitten käyty oikein virallisesti ekan kerran lapsettomuustutkimuksissa. Tai noh, lähetteitä me tuolta käynniltä vain saatiin ja nekin miehelle. Minut kun on nyt sitten kuulemma tutkittu niin hyvin kuin tässä vaiheessa on tapana, minun tutkimuksista enemmän täällä.
Miehelle lähete simppatestiin ja labraan. Pitäisi vielä vaan varata nuo ajat. Sitten kun noista saadaan tulokset (simpassa menee kuulemma noin 3 viikkoa), niin saadaan lähete naistenpolille. Siis mikäli en ole raskautunut sitä ennen.
Yleisesti ottaen meni siis ihan hyvin, harmittaa vain että mielestäni minua tutkitaan todella vähän! Kaipa ne lääkärit vaan paremmin tietää...
Miehelle lähete simppatestiin ja labraan. Pitäisi vielä vaan varata nuo ajat. Sitten kun noista saadaan tulokset (simpassa menee kuulemma noin 3 viikkoa), niin saadaan lähete naistenpolille. Siis mikäli en ole raskautunut sitä ennen.
Yleisesti ottaen meni siis ihan hyvin, harmittaa vain että mielestäni minua tutkitaan todella vähän! Kaipa ne lääkärit vaan paremmin tietää...
maanantai 17. syyskuuta 2012
Kaikkea se Libero keksii
Liberon mainokset on aina vaan niin ihania! Tosin huonona päivänä ne pistää minut itkemään kuin viimeistä päivää... KaksPlussan sivuilta bongasin taas uusimman mainoksen.
Filmi on täältä.
Kaikkien aikojen suosikki Libero-mainokseni on se muotinäytös-mainos parin vuoden takaa. En vain ole sitä mistään netistä löytänyt... :(
Nyt on flunssakin niin vahvasti riesana, että ei jaksa eikä pysty ajattelemaan muuta kuin taudin taltuttamista. :S Pitäisi varmaan lähteä hakemaan apteekista lisää panadolia ja jos tutustuttaisi itsensä panadol hottiin, se taitaa ollaa parempi vaihtoehto kuin tuo minulle tutumpi finrexin näin raskautta toivoessa. Saisi itsensä huomiseksi edes jonkin näköiseen kuosiin.
Filmi on täältä.
Kaikkien aikojen suosikki Libero-mainokseni on se muotinäytös-mainos parin vuoden takaa. En vain ole sitä mistään netistä löytänyt... :(
Nyt on flunssakin niin vahvasti riesana, että ei jaksa eikä pysty ajattelemaan muuta kuin taudin taltuttamista. :S Pitäisi varmaan lähteä hakemaan apteekista lisää panadolia ja jos tutustuttaisi itsensä panadol hottiin, se taitaa ollaa parempi vaihtoehto kuin tuo minulle tutumpi finrexin näin raskautta toivoessa. Saisi itsensä huomiseksi edes jonkin näköiseen kuosiin.
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Ei se kovin kauaa kestänyt
Edellisessä postauksessa pohdin, kauanko tuo onnelinen fiilis kestää. No eipä se kovin kauaa, sillä tänään olen viimeistään alkanut pohtia tulevaa tiistaita ja kunnolla(?) alkavia tutkimuksia. Ja niin kuin ei tuo tutkimusten alku jo riittäisi minun mielialaani laskemaan, niin kappas kun ottaa tietyt sukulaiset päähän! Siis jos "valitan" väsymystäni, niin heti luullaan että olen raskaana! Seuraavaksi varmaan jo minun pukeutumistani aletaan seuraamaan!? Miehelleni yksi sukulainen oli jotain vihjaillut, että lapset kannattaa hankkia (ja kyllä, hankkia) nuorena. Mies oli onneksi tokaissut että "sulle nyt ei kuulu v*ttuakaan, koska me lapsia hankitaan" tai jotain vastaavaa. Siis mitä ihmettä jos saan kysyä?? Eikö ihmisillä ole mitään tapoja...
Vaikka The Baby Making Diary -blogissa olikin ihan hirmu hyvät ohjeet ja neuvot ensikäynnille, googletin neuroottisena vielä vähän.
"Perustutkimuksissa selvitetään molempien yleinen terveydentila, aiemmat sairaudet, leikkaukset ja sairaalahoidot sekä käytössä olevat lääkkeet. Keskustelu elintavoista, ravitsemuksesta, tupakoinnista, sekä alkoholin ja muiden päihteiden käytöstä on tärkeää. Samoin selvitetään puberteetin aikainen kehitys, kuukautiskierto, muihin umpirauhas- eli endokriinisiin ja pitkäaikaisiin sairauksiin viittaavat oireet. Myös sukutiedot selvitetään. Lapsettomuuden keston selvittämiseksi kysytään mm. ehkäisyn lopettamisen ajankohtaa, kuinka kauan raskautta on yritetty ja mahdollisista ongelmista sukupuolielämässä." (http://www.parempaaelamaa.fi/lapsettomuuden-hoito/lapsettomuustutkimukset)
Luoja että mua hermostuttaa! Flunssakin tuli kyläilemään...
Vaikka The Baby Making Diary -blogissa olikin ihan hirmu hyvät ohjeet ja neuvot ensikäynnille, googletin neuroottisena vielä vähän.
"Perustutkimuksissa selvitetään molempien yleinen terveydentila, aiemmat sairaudet, leikkaukset ja sairaalahoidot sekä käytössä olevat lääkkeet. Keskustelu elintavoista, ravitsemuksesta, tupakoinnista, sekä alkoholin ja muiden päihteiden käytöstä on tärkeää. Samoin selvitetään puberteetin aikainen kehitys, kuukautiskierto, muihin umpirauhas- eli endokriinisiin ja pitkäaikaisiin sairauksiin viittaavat oireet. Myös sukutiedot selvitetään. Lapsettomuuden keston selvittämiseksi kysytään mm. ehkäisyn lopettamisen ajankohtaa, kuinka kauan raskautta on yritetty ja mahdollisista ongelmista sukupuolielämässä." (http://www.parempaaelamaa.fi/lapsettomuuden-hoito/lapsettomuustutkimukset)
Luoja että mua hermostuttaa! Flunssakin tuli kyläilemään...
perjantai 14. syyskuuta 2012
Happyhappy...
Tällä hetkellä on tosi iloinen ja onnellinen fiilis, sitä sitten varjostaa se ajatus "mutta kuinka kauan?".
Eilen kävin lääkärillä tämän yhden "sairauteni" vuoksi, kontrollissa siis taas kerran. Mutta onneksi tällä kertaa lääkäri ei enää käytännössä kieltänyt mitään, koska kaikki tulokset alkavat olemaan normaaleja ja koska oloni on ollut jo jonkin aikaa hyvä. Kyllä hän korosti sitä, miten raskaus sitten tulisi vaikuttamaan, mikäli tämä ongelma nyt lähtisikin alamäkeen. Mutta koska se on nyt sitten näitä EHKÄ/JOS -tilanteita joita elämä nyt on aina pullollaan, emme jaksa stressata siitä. Toki tämä kierto mennään loppuun nyt ihan näin rennosti ja katsotaan sitten miten jatketaan. Kuukauden päästä on kuitenkin vielä yksi kontrolli, missä olisi tarkoitus ottaa röntgenkuva.
Muutakin hyvää. Sain eilen varattua meille ajan lapsettomuushoitojen aloittamiseen! Ja kaiken lisäksi, tällä kertaa se hoitaja/lääkäri siellä luurin toisessa päässä ei ollutkaan varma, pitääkö minulle vielä tehdä jotain, joten saimme varoiksi kaksi perääkkäistä aikaa. :) Ja hei, tiistaiksi saimme ajan! Ihan mahtavaa miten nopeasti ajan sai.
maanantai 10. syyskuuta 2012
No justiinsa juu!
Vihdoin ja viimein sain soitettua aikaa sinne lapsettomuustutkimuksiin. Noh, siellä luurin toisessa päässä sitten totesi lääkäri/hoitaja että mullehan on jo tehty kaikki tarvittavat tutkimukset ja ihmeissäni sitten kysyin, että eikö mua kuulukaan ultrata? Ei kuulemma kuulu...?
Mutta siis miehen haluavat sinne tutkimuksiin sitten seuraavaksi ja olisinkin saanut ajan jo tälle viikolle samalle lääkärille jolla kävin tuossa aikaisemmin itse, mutta kumpikaan vapaista ajoista ei sopinut meille. Käski sitten soitella loppu viikosta uudestaan, silloin olisi pitänyt tulla uusia vapaita aikoja.
Olin tosi yllättynyt että näin nopeasti olisin saanut ajan! Ja tosi ihmeissäni että mut tutkitaan vain näin "huonosti"...
Mutta siis miehen haluavat sinne tutkimuksiin sitten seuraavaksi ja olisinkin saanut ajan jo tälle viikolle samalle lääkärille jolla kävin tuossa aikaisemmin itse, mutta kumpikaan vapaista ajoista ei sopinut meille. Käski sitten soitella loppu viikosta uudestaan, silloin olisi pitänyt tulla uusia vapaita aikoja.
Olin tosi yllättynyt että näin nopeasti olisin saanut ajan! Ja tosi ihmeissäni että mut tutkitaan vain näin "huonosti"...
lauantai 8. syyskuuta 2012
Miksi miehet on niin vaikeita?
Vai olemmeko me naiset niitä vaikeita, emmekä vaan tajua sitä? :D Minulla ei ole juurikaan kokemusta miten muiden yrittävien pariskuntien miesosapuoli osoittaa pettymystään, innostustaan tai mitä vain tuntemuksia tätä yritystä kohtaan. KaksPlussan palstalta olen vain saanut sellaisen käsityksen, että kaikki ne on samanlaisia tuppisuita. Tai no, samanlaisia ja samanlaisia. ;)
Minun on ainakin todella vaikea saada tuolta miehekkeeltäni juuri mitään kommenttia tai mielipidettä, oikeastaan mistään asiasta. Varsinkaan tästä kovasti pitkittyneestä yrityksestä. Viime aikoina tämä asia on kyllä selvästi alkanyt painaa myös häntä, sillä näitä kommentteja on alkanut tulla ihan hänen omasta toimesta. Hän on tsempannut minua eritavalla kun olen romahtanut tädin saapuessa tai negatestin tehdessäni, häneltä on tullut jopa pariin kertaan muiden ihmisten seurassa kommentteja siitä miten jotkut vaan saavat niitä lapsia helposti ymym.
Esimerkiksi eilen illalla kävi taas näin ja on ihan uskomatonta miten helpottunut olo itselle tulee, kun huomaa sen, ettei tämä ole miehellekään helppoa. Olimme istuskelemassa pubissa (minä kuskina) parin kaverimme kanssa, kun jostain jotenkin aiheeseen liittyen yksi kaverimme sanoi että hänen ex odottaa muuten jo toista lastaan nykyisen miehensä kanssa. He ovat siis olleet yhdessä ehkä 2 vuotta. Siinä sitten vain todettii, että he eivät sitten aikaile yhtään ja mieheni tokaisi ensin jotain "siemenlinko"-tyylistä huumori-kommenttia ja sen jälkeen "niin, kaikilta se ei vaan suju ihan noin helposti". Tämä kaverimme meni kyllä vähän oudoksi eli voi olla että alkoi jopa epäilemään jotain. Aivan sama minulle tässä vaiheessa! Ja no, voihan olla että mieheni on hänelle kertonut yrityksestä, olenhan antanut luvan tällä kaverille kertoa. Pitääpä kysyä. :D
Mutta niin se kai menee, miesten tunteet tähän yritykseen tulee paljon jäljessä meidän naisien tunteisiin verrattuna. Siinä vaiheessa kun nainen jo on luovuttamassa, mies vasta alkaa ajatella sitä mahdollisuutta "entä jos me emme saakaan lasta".
Minun on ainakin todella vaikea saada tuolta miehekkeeltäni juuri mitään kommenttia tai mielipidettä, oikeastaan mistään asiasta. Varsinkaan tästä kovasti pitkittyneestä yrityksestä. Viime aikoina tämä asia on kyllä selvästi alkanyt painaa myös häntä, sillä näitä kommentteja on alkanut tulla ihan hänen omasta toimesta. Hän on tsempannut minua eritavalla kun olen romahtanut tädin saapuessa tai negatestin tehdessäni, häneltä on tullut jopa pariin kertaan muiden ihmisten seurassa kommentteja siitä miten jotkut vaan saavat niitä lapsia helposti ymym.
Esimerkiksi eilen illalla kävi taas näin ja on ihan uskomatonta miten helpottunut olo itselle tulee, kun huomaa sen, ettei tämä ole miehellekään helppoa. Olimme istuskelemassa pubissa (minä kuskina) parin kaverimme kanssa, kun jostain jotenkin aiheeseen liittyen yksi kaverimme sanoi että hänen ex odottaa muuten jo toista lastaan nykyisen miehensä kanssa. He ovat siis olleet yhdessä ehkä 2 vuotta. Siinä sitten vain todettii, että he eivät sitten aikaile yhtään ja mieheni tokaisi ensin jotain "siemenlinko"-tyylistä huumori-kommenttia ja sen jälkeen "niin, kaikilta se ei vaan suju ihan noin helposti". Tämä kaverimme meni kyllä vähän oudoksi eli voi olla että alkoi jopa epäilemään jotain. Aivan sama minulle tässä vaiheessa! Ja no, voihan olla että mieheni on hänelle kertonut yrityksestä, olenhan antanut luvan tällä kaverille kertoa. Pitääpä kysyä. :D
Mutta niin se kai menee, miesten tunteet tähän yritykseen tulee paljon jäljessä meidän naisien tunteisiin verrattuna. Siinä vaiheessa kun nainen jo on luovuttamassa, mies vasta alkaa ajatella sitä mahdollisuutta "entä jos me emme saakaan lasta".
perjantai 7. syyskuuta 2012
Laadukkaat lastenvaatteet?
Kuinka järkevää on maksaa useita kymppejä laadukkaista vauvojenvaatteista kun ne menevät kuitenkin muutamassa kuukaudessa pieniksi? Onhan se tärkeää, että vaatteet ovat kestäviä ja hyvää materiaalia, näin saa myös rahoilleen vastinetta. Mutta ehtiikö sitä "vastinetta" tulla parin kuukauden aikana?
En ole (vielä?) mikään vauvan/lastenvaate-expertti, mutta muutamiin hyviin ja (ainakin mukamas) laadukkaisiin merkkeihin olen törmännyt. Joko ihan henkilökohtaisesti tai muiden blogien kautta. Olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut kuinka aion hankkia uudesta Me&I -mallistosta pöllöbodyn varastoon (Houkutus), joten se merkki on minulle hyvinkin tuttu jo muutaman vuoden ajalta.
 |
| http://www.meandi.se/fi/tuotteet/91/122401.aspx |
 |
| http://www.meandi.se/fi/tuotteet/91/122405.aspx |
Muut laatu-merkit ovatkin minulle sitten vähän vieraampia, mutta Polarn O. Pyret (PO.P) on yksi merkki mihin olen törmännyt ja siihen myös tykästynyt.
 |
| http://www.polarnopyret.fi/tuote/vastasyntyneen-haalari/60074309/ |
 |
| http://www.polarnopyret.fi/tuote/vastasyntyneen-body/60163696/ |
 |
| http://www.polarnopyret.fi/tuote/vastasyntyneen-lappuhaalari/60143176/ |
Varsinkin nuo vastasyntyneiden vaatteet on PO.P:llä tosi ihania! Harmi vaan, että taas siinä herää kysymys, kannattaako ostaa niin pienelle?
Toki myös vähän isompien vauvojen vaatteet on siellä kivoja, kuten nämä 6kk-2v tarkoitetut:
 |
| http://www.polarnopyret.fi/tuote/huppari/60078003/ |
 |
| http://www.polarnopyret.fi/tuote/paita/60133399/ |
Ja vielä on yksi merkki, Höö, minkä mallistossa olen ihastunut varsinkin tähän yhteen mekkoon:
 |
| http://www.miniq.fi/p/hoo-design-mekko-liina-rusetilla.html |
Niin... En ehkä tiedä vielä omaa kantaani, ostammeko jo vastasyntyneelle merkkivaatteita vaiko vasta vähän vanhemmalle. Varmaksi osaan sanoa, että kirpparit kierrän varmasti läpi, mutta en aio kantaa sieltä kotiin mitään H&M:n 5 euron (uutena) bodya. Ne ostan mielummin uutena liikkestä, koska laatu niissä ei ole kovin kummoista. Enkä halua kasvattaa lasta uskomaan, että vain merkkivaatteet ovat niitä "oikeita". Itsellenikin kun ostan niitä vaatteita mitkä miellyttää silmää, merkistä viis. :)
Mites teillä? Oletteko edes ajatelleet asiaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)