Vauvakutsuista (babyshower)

Ei tarvitse innostua, ei minulla vielä(?) ole mitään vauvakutsuja ollut. ;)

Ajattelin kuitenkin kirjoitella omia ajatuksiani vauvakutsuista. Ehkä myös vähän jotain odotuksia. Kyllä minulla nimittäin haaveena olisi omat vauvakutsut...

Kuva

Olen järjestänyt yhdet vauvakutsut kaverilleni, kummipoikani äidille, vuonna 2011. Koin sen vähän niin kuin velvollisuudekseni, olihan minusta sentään tulossa kummitäti. Mutta koska tykkään kaikista juhlien järjestämisistä, ei tämä "velvollisuus" ollut mitenkään ikävä juttu. Oli ihanaa etsiä netistä kaikkia ideoita ja inspiraatiota juhliin. Oli mielenkiintoista tavoitella kaverini kavereita, sillä pyrin pitämään juhlat yllätyksenä tulevalle äidille. Toki myös vastuu oli kova, piti itse osata päättää ketä ihmisiä kuuluisi kutsua ja ketä ei.

En enää tarkaan muista, mutta järjestin kutsut noin 1½ kuukautta ennen laskettua aikaa. Ajankohta ja tarkka päivämäärä oli helppo päättää, sillä kaverini jäi juuri niihin aikoihin sairaslomalle. Eikä kutsuja liian aikaisin ole kiva pitää! Olimme sopineet menevämme syömään toiseen kaupunkiin ja sillä verukkeella sain hänet myös meille "hakemaan minut". Yllätys onnistui, samoin juhlat.

Kuva

Jos nyt mietin omalle kohdalle, en välttämättä haluaisi yllätystä. En ole mikään suuri yllätysten ystävä. Edes päivä olisi kiva tietää ja olisi mukavaa, jos saisin itse osallistua vieraslistan tekoon. Muuten luovuttaisin vetovastuun mieluusti jollekin muulle. En minä ainakaan omia juhliani ala sen enempää suunnittelemaan! ;)

En tiedä onko tökeröä tehdä juhliin lahjalistaa? Ihmiset kuitenkin tuovat jotain lahjoja vaikka kuinka kieltäisit, joten yhtä hyvin voisit pyytää jotain, mitä vielä puuttuu. Kaikkea eri hintaista, jotta varmasti jokaiselle löytyisi jotakin. Ja ainahan listan ulkopuolelle saa ja voi hypätä. Tehdäänhän häihinkin lahjalista samaisesta syystä.

Millaisia vauvakutsukokemuksia ja/tai -haaveita teillä on?

Kadonneen postauksen mysteeri...

Kirjoittelin torstaina mökiltä käsin puhelimella pienen postauksen, mutta eipä se sitten ikinä itseään julkaissut. Mikä mahtoi mennä pieleen...? Siitäkin johtuen tosi pitkä tauko tullut.

Toivottavasti kaikilla oli mukava juhannus, minulla pääasiassa oli! Mökillä oli toki erilaista, mutta silti mukavaa. Ja ensi vuonna on todella erilaista! Odotan innolla. :)

Kuva

Lähdimme mökille jo keskiviikkona ja itse tulin lauantaina kotiin, sillä olin viikonlopun töissä. Lauantai oli kyllä ihan hirveä työpäivä, kiire ja ylityöt eivät riittäneet, vaan lisäksi supisteli. Onneksi melko kivuttomasti, niin pystyin olemaan koko päivän töissä. Yritin sitten vaihtaa eilistä vuoroa lyhyemmäksi, pelkäsin että en jaksaisi, mutta onneksi jaksoin sillä vuoronvaihtokaan ei onnistunut. Taas kävi niin että kun ei supistele, niin sitten selkä tulee kipeäksi. Kivutonta työpäivää ei tietenkään voi olla!

Viikko sitten minulla oli ihan normaali neuvolakäynti (terveydenhoitaja), kaikki oli oikein hyvin ja kohdustakin otettiin ensimmäinen mitta. Ainoastaan hemoglobiini oli "vihdoin" tippunut viitearvojen alle, joten rautalisää määrättii. Sehän ei yllätyksenä tullut, olen vain odottanut että koska tiputaan alle 110:n.

Meidän neuvolassa perhevalmennus on jaettu viiteen kertaan:

1. Suun bakteerit ja hammassairaudet, hammassairauksien ehkäisy ja hoito, raskausajan vaikutukset suun ja hampaiden terveydentilaan, lapsen suun ja hampaiston kehitys ja hoito.

2. Parisuhde, elämän muutos, vauvan ensimmäinen vuosi.

3. Synnytystä ennakoivat merkit, synnytyksen alkaminen, milloin ja miten lähdetään synnytyssairaalaan, normaali synnytys.

4. Synnytyksen kulusta lisää, lapsivuodeaika sairaalassa ja kotona, imetyksestä.

5. Tarvikkeista, lapsen käsittelystä, puhtaudesta, vauvan pikkuvaivoista, perhetilanteen muuttumisesta.

Kuva

Näistä aiomme osallistua ainakin kolmanteen ja neljänteen kertaan, ehkä myös viidenteen. Lokakuisille tarkoitetut kerrat ovat elokuussa, sain päivät tietooni viime maanantaina.

Osa varmasti miettii miksi emme osallistu noihin muihin kertoihin? Noh, itse voisin ehkä silkasta mielenkiinnosta osallistua, mutta koska emme oikeasti koe niitä meille tarpeellisiksi (ja olemme jo kavereilta sekä tutuilta kuulleet mielipiteet noista valmennuksista), emme koe tarpeelliseksi "tuhlata aikaa" niihin. Meille tärkeimpiä ovat juurikin nuo synnytyskerrat. Emme ole kuitenkaan ihan keltanokkia pienten vauvojen suhteen.

Lisäksi meidän pitäisi tehdä päätös äitiysavustuksesta. Raha vai pakkaus? Blogia pidemmän aikaa seuranneet tietävät että olen aina vannonut äitiyspakkauksen nimeen. Nyt on kuitenkin otettava järki käteen. Meillä on vaatteita jo vaikka miten paljon! Juuri sellaisia mitä pakkauksesta tulisi ja osa (esim. kaksi toppapukua) on vielä vanhoista pakkauksista. Eli ne mitä meillä ei vielä ole ja pakkauksesta saisimme on:

Kylpypyyhe, hiusharja, hammasharja, kylpylämpömittari, hoitovoide, kynsisakset, kestovaippahousu ja kaksi imuosaa (ei aiota käyttää), 2 sideharsovaippaa, kestoliivinsuojat, terveyssiteet, Loruttele sylitellen -kirja, lelu ja tietenkin itse pakkaus. Näistäkin vielä suurin osa sellaista edullista hankittavaa, mitä on helppo pyytää lahjaksikin (esim. vauvakutsuilta?).

Eli haluammeko pakkauksen mistä hyödymme noiden tavaroiden verran vai otammeko 140€, jonka sijoittaisimme vaunuihin?

Mutta nyt on varmaan painuttava niiden vaatteiden kimppuun ja valmistelemaan tulevaa vierashuoneen (lastenhuoneen) remonttia.

Elinkelpoinen

23+0

Eli Täplä alkaa olla vihdoin siinä mallissa, että mahdollisuudet elämään on myös kohdun ulkopuolella. Toki toivotaan, että hän siellä kohdussa saisi viettää aikaa vielä mahdollisimman pitkään! Mutta onhan tämäkin omanlaisensa virstanpylväs. :) Uusimmassa Vauva-lehdessä oli juttua Taysin vastasynteneiden teho-osastolta ja vähän kauhulla luin niitä kokemuksia, kun lapsi oli päättänyt syntynä esim. raskausviikolla 24+. Siinä sitten samalla miettii ja vertaa omaan tilanteeseensa. Jos itselle kävisikin niin, tuo hetki olisi viikon päästä!

Liikkeitä tuntuu jo paljon ja useasti päivän aikana. Mieskin on alkanut kiinnostua mahasta. Tai siis aika usein iltaisin pitää kättään vatsan päällä ennen kuin alkaa nukkua. Harmi vaan kun pikkumies ei ole kertaakaan juuri silloin liikkunut.

Kuva

Flunssa on saapunu taas kiusaamaan minua. Eilen oli ihan hirveä päivä, vähän lämpökin nousi, mutta levolla ja parasetamolilla olen saanut oloa jo paljon paremmaksi! Olen nukkunut monta yötä tosi huonosti, mutta onneksi minulla on vielä muutama vapaa ennen kuin yritän palata töihin. Kaipa tämä tästä, nyt jopa haistan jotain. ;)

Iholla

Olen katsonut Iholla-sarjan kaksi ensimmäistä kautta kokonaan ja olen pitänyt niistä. Se on jotenkin niin aidon ja rehellisen tuntuinen ohjelma. Mielenkiinnolla jäin odottamaan, kun viime vuonna kerrottiin että kolmoskaudelle tuleekin miehiä! Myönnän, ensimmäinen ajatukseni oli että mitähän siitäkin tulee ja millaiset miehet mahtaa hakea mukaan. Miehet esiteltiin viime viikolla ja nyt päätin tarkemmin vilkaista että millaisia miehiä mukaan lähti.

Kuva

Olin yllättynyt ja todella iloinen että mukaan on lähtenyt 39-vuotias Yrjänä, joka taistelee vaimonsa kanssa lapsettomuushoitojen maailmassa!

"Miksi halusit lähteä mukaan kertomaan tarinasi?

Vakavampana syynä oli, että koin tärkeänä tuoda esille mitä lapsettomuus merkitsee miehen ja aviopuolison näkökulmasta. Se on sellainen aihe, johon en itse ole kauhean paljon törmännyt."

Varmasti todella mielenkiintoista seurata lapsettomuutta miehen näkökulmasta!

Ja onhan mukana myös Kolmistaan-blogista tuttu Esko. ;) 

Kolmas kausi alkaa syksyllä, aiotko sinä katsoa?

Kotona

Kotona ollaan edelleen. Keskiviikon lääkärikäynnillä ei löydetty kohdunsuulta mitään muutoksia, hyvä niin. Minulle määrättiin vielä lisää veri-, virtsa- ja valkovuotokokeita joilla varmistetaan ettei tulehduksia ole (tai toivotaan ettei olisi). Tuloksia soittelen maanantaina. Olo on parantunut kun olen saanut levätä! Tarkoitus olisi mennä kokeilemaan töihin ensi viikon lopulla.

Kuva

Käväisin eilen töissä hakemassa työvuorolistan ja näin samalla esimieheni, hän ottaa tämän minun tilanteeni niin loistavasti, etten voisi parempaa toivoa! Hän sanoi, että ymmärtää hyvin että tälläinen tilanne pelästyttää, varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsi ja että aloitin vielä uuden työn, niin sekin on varmasti stressannut. Ja sanoi vielä, että sitten kun palaan töihin, niin otan vaan ihan rauhassa. Olin ihan liikuttunut tästä vastaanotosta!

Mutta nyt nappaan jääkaapista yhden alkoholittoman oluen, käsken miehen startata auton ja lähden loppupäiväksi makoilemaan appiukon mökille. Vaihtelua tähän sängyssä makoiluun! ;)

Supistuksia...

...niitä nämä nyt sitten ilmeisesti ovat. Niin lääkäri ja terveydenhoitaja ainakin uskovat. Perjantaisen päivystyskäynnin jälkeen kipua on tullut useammin ja selkeästi jonkin pienenkin rasituksen jälkeen. Leivon sitten rauhassa piirakan tai epähuomiossa kannan hetken kaverini lasta. Todella vaikea vain olla! Mutta pikkuhiljaa tajuan, että pakko mikä pakko. En kuitenkaan haluaisi päätyä täysin vuoteen omaksi. Onneksi myös mies tajuaa rauhoitella minua eikä annakaan minun tehdä oikein mitään.

Kuva

Huono omatunto sen kun vain kasvaa. Töistä nimittäin. Tiedän kyllä että tälle nyt ei voi mitään ja ihan normaalioloissakin saattaisin joutua vaikka johonkin onnettomuuteen ja päätyisin sairauslomalle. Harmittaa silti. Tuntuu että petän työnantajani ja tuohan oman maineeni tuossa firmassa... Olin jo oppimassa talon tavoille. No ei nyt maalata vielä piruja seinille, voin ihan hyvin vielä pystyä työntekoon!

Mutta nyt pitää seurata tilannetta, tänään on viimeinen sairauslomapäivä ja huomenna vapaapäivä. Katsotaan mihin suuntaan tämä olo menee.

Edit. klo. 13.03. Soitinpa sitten neuvolaan (taas vaihteeksi) ja sain huomiselle ajan lääkärille.