sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Leima ja vastaus

Tälle päivälle olisi ollut paljon mukavampaakin kirjoitettavaa, mutta pakko kai sitä on itseään vähän puolustaa. Tiesinhän minä sen, että tuo postaukseni lapsen yökyläilystä nostattaa keskustelua ja toki tiesin etteivät kaikki ole minun kanssa samoilla linjoilla ja se on ihan oikein. Mutta en osannut varautua siihen, millaisen leiman tulen saamaan otsaani niinkin monelta! Tuntuu todella että tekstiä ei luettu kunnolla, yleiset esimerkit olikin otteita minun elämästä, sanojani vääristeltiin ja yleisesti teksi haluttiin lukea väärin. Olin yllättynyt miten monen kommentista tälläinen nousi esiin. Tiedä sitten missä vika? Kuvissa, aiheen arkuudessa vai huonossa kirjoitustaidossa?

MUTTA unohtamatta tietenkään kaikkia jotka kommentoivat asiallisesti, olivat sitten eri mieltä kanssani tai eivät. Iso kiitos teille! Ymmärrän kyllä että kaikki kommenttien asiat eivät välttämättä olleet minuun suoraan suunnattuja, enkä suurimmasta osasta mitenkään loukkaannu, mutta monesta olen kyllä järkyttynyt...

 Olen todella pahoillani, jos tekstini sai teidät ymmärtämään että tulen vetämään pääni täyteen joka kerta kunhan siitä muksusta PÄÄSEN EROON. Ensinnäkin, en todellakaan halua päästä lapsesta eroon vaan enemmän kuin sitä omaa vapaa-aikaa, odotan tulevaa vauva-arkea. Kunhan nyt pohdin sitäkin ja halusin kuulla muidenkin kokemuksia. Toiseksi, mielestäni kirjoitin hyvinkin selvästi yhteenvetooni: "Lapsen voi viedä yökyläilemään tarpeen mukaan n. 4-6 kertaa vuodessa, jotta vanhemmat pääsevät juhlimaan tai muuten viettämään kahdenkeskeistä iltaa (tämähän ei aina vaadi yökyläilyä)." Kyllä minä sen myönnän, että varmasti jotkut noista muutamasta kerrasta tulen myös juomaan, mutta en siitä aio huonoa omaatuntoa potea. Minun ja mieheni tapoihin nyt kuuluu, että olemme yleensä yhdessä istumassa iltaa kavereiden kanssa. Eikä se tarkoita että me joka hemmetin kerta haemme lapsen vasta seuraavan iltana, vaan että sekin mahdollisuus joskus on ok.

 Juomisesta puheenollen: monet moralisoivat siitä, että pitääkö se krapula hankkia. Noh, en tiedä miten velvollinen olen teille selittämään omasta krapulastani, mutta sen voin kertoa, että en tiedä koska ja millä käytöllä se minulle hankkiutuu. Se voi tulla ihan pienestä ja sitten taas suuresta määrästä ei välttämättä tule mitään. Mutta minun suurin haasteeni juhlien jälkeisenä päivänä on väsymys, ei se krapula. No, se siitä.

 Lisäksi minua ärsytti suuresti kommentit minun baarissa käymiseen, vaikka kirjoitin heti alkuperäisen tekstin alussa, etten ole enää pitkiin aikoihin jaksanut baareissa käydä. Tässäkin ihmisillä pientä lukihäiriötä liikkeellä. Plus että käytettiin termiä "bilettää", mitä vihaan. Sitä käyttämällä saakin asian kuulostamaan juuri siltä että vedetään huolettomasti pää täyteen ja menoksi.

Osaanko viettää aikaa kavereiden kanssa muuten kuin juomalla? No enpä tiedä. Alkuperäisessä tekstissähän kirjoitin "Toki kaikkiin juhliin ei ole pakko osallistua ja osassa voi vain käydä piipahtamassa lapsen kanssa tai ilman, mutta kuitenkin mennä lapsen kanssa yöksi kotiin." Eli en varmaan osaa. Ja tämä oli sarkasmia! Kyseisessä tekstissä nyt vain pohdin lapsen yökyläilyä, en sitä miten kaikin keinoin voin viettää aikaa kun lapsi on syntynyt. Sen tekstin aika on joskus myöhemmin, sikäli mikäli viitsin siitä kirjoittaa.

Mielestäni perustelin ihan hyvin miksi kirjoitin juuri nyt tuosta aiheesta. Heti postauksen alkuun. Tokihan minulla pyörii tällä hetkellä mielessäni todella paljon eri ajatuksia. Jos nyt alkaisin kirjoittamaan kaikista samalla kertaa, ei minulla enää riittäisi aika työntekoon eikä teillä aika postausten lukemiseen. No miksi sitten kirjoitin tuosta aiheesta, enkä jostain muusta? Varmaan siksi että ehdin pohtimaan tuota aihetta työmatkan aikana melko syvällisesti, ajatukseni aiheen suhteen olivat siis jo melko selkeät. Toisin kuin monen, monen muun jutun kohdalla. Tuntuu turhalta kirjoitella aiheesta, josta olen itsekin vielä pihalla kuin lumiukko. Ilmeisesti kuitenkin blogimaailmassa on jokin salainen aikataulu, missä on määritelty mistä saa kirjoittaa ja missäkin vaiheessa. Olisi kiva nähdä se! En tosiaankaan aikoisi sitä noudattaa, mutta ihan mielenkiinnosta.

Haluan myös huomauttaa, että kuten myös eräällä kommentoijalla, myös minullaa saattaa olla melko nopea paluu (toivottavasti osa-aikainen) työelämään ja mies jää lapsen kanssa kotiin. Joten silloin en ainakaan kykene noita ihan oikeasti järkeen käyviä suosituksia noudattamaan (siis 4kk ikäinen poissa 4h jne).

Voin siis selkeästi odottaa blogini lukijamäärän tippuvan rajusti tämän postauksen jäljiltä, mutta se nyt ei minun  maailmaani kaada, eihän tätä blogia ole pakko lukea, varsinkaan jos minua ei nyt enää kykene ymmärtämään. Jotkut ilmeisestikin näkevät minut jatkossa epäkypsänä ja negatiivisena ihmisenä, siihen voin vain sanoa että onneksi kirjoitan nimimerkin takaa. Vaikka paskaltahan tämäkin tuntuu. Pitäisi ilmeisesti vain pitäytyä kirjoittelemassa erilaisista vaunu-, sänky- ja tapettihaaveista. Turhaan tässä mistään syvemmistä ajatuksista kirjoittaa, kun nekin halutaan näin helposti ymmärtää väärin...

Postauksen myötä heräsin odotusblogi-todellisuuteen (tai niin uskon). Olen useasti ennenkin kirjoittanut mielipiteitäni aroista aiheista, mutta en ole näin ilkeää kommentointia saanut osakseni. Olen myös huomannut ja ihmetellyt, miten niin monet seuraamani blogit ovat saaneet karuja kommentteja osakseen. Tänään hoksasin että nekin ovat (silloin) olleet odotusblogeja... Harmillista. Joudun kuitenkin nyt tarkkaan miettimään mitä viitsin kirjoittaa ja miten tästä jatkan.

Mutta ainakin nyt, jatkan kirjoittelua hieman järkyttyneenä ja osan (ehkä jo vanhan lukijan?) silmissä lapsestaan eroon haluavan bilettäjän leima otsallani.


Ps. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka miten pitkään ja yrittää puolustella itseäni, mutta totesin että tämän enempi (ja varmaan tämäkin) on ihan turhaa...

28 kommenttia:

  1. Aikamoinen ajojahti tuosta edellisestä postauksesta lähti liikkeelle. Ihmiset näköjään ymmärtää tekstin tasan siten, miten itse haluavat (tahallaan väärin), vaikka siinä lukisi mitä... Tsemppiä! Ei me kaikki sua tuomita bilettäjäksi tämän perusteella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja kyllähän minä sen tiedän ettei nuo negatiiviset kommentit ole kaikkien mielipide. Varsinkin näissä omissa hormonihuuruissa on aika rankkaa lukea mitä jotkut minusta ajattelee ja luulee. Mutta eipä sillekään mitään voi.

      Poista
  2. Kävin äsken lukemassa kaikki kommentit mitä edelliseen postaukseen sait, ja minua alkoi ärsyttää ihan suunnattomasti sinun puolestasi, ihmiset eivät ilmeisesti osaa lukea oikein, vaan poimivat sieltä muutaman asian, josta alkavat syyttelemään ja vääristelemään kirjoituksiasi ja sitten muut liittyvät samaan saarnaan. TURHAAN :(

    VastaaPoista
  3. Älä suotta mieti sitä mitä voit täällä kirjoittaa ja mitä et, tämä on sun blogisi ja kuten sanoit, ei ole pakko lukea jos ärsyttää. Kyllä muakin katsottiin hyvin kieroon (ja ihan ilman nimimerkkejä...) kun lähdin miehen kanssa neljäksi päiväksi ulkomaille ja jätin 4- ja 1-vuotiaat lapset kotiin. Mutta vähät niistä kieroon katsojista, tarvitsen omaa aikaa ja myös parisuhdeaikaa ja kun tiedän että lapset ovat tutuissa ja hyvissä käsissä niin kieltäydyn potemaan huonoa omaatuntoa. Paljon kurjempaa niillä lapsilla olisi jos en koskaan saisi hengähtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mieltä! tää on sun blogi, ja TEIDÄN elämä, josta kirjoitat, joka taas tarkoittaa, että teette itse omat ratkaisunne sen suhteen, miten oman tulevan lapsenne kanssa missäkin asioissa toimitte :) kiva kuulla sun ajatuksia ja mietteitä tulevasta, toivottavasti jaat niitä meidän kanssa jatkossakin :) Paljon onnea raskauden johdosta ja tsemppiä tulevaan <3

      Poista
  4. Pöh, välillä blogeja lukiessa tai kirjoittaessa tuntuu että ihan sama mikä aihe niin joitain ihmisiä vaan onnistuu "silittämään vastakarvaan". Olen myös ennen omaa blogia kiinnittänyt huomiota noihin negatiivisiin kommennteihin odotusblogeissa. Mistäköhän se johtuu? Kyllä ihmisiä ja mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta myös anonymiteetin takaa voisi vähän miettiä mitä kirjoittelee! Oikeasti ei ole missään asiassa yhtä oikeaa tapaa ja kukin toimii parhaaksi näkemällään tavalla. Tämä tuskin on keneltäkään pois. Ennen kuin alkaa arvostelemaan jonkun toisen toimintatapaa niin voisi mennä itseensä... Varsinkin kun edellisessä tekstissä lähinnä pohdit asiaa ja pyysit kokemuksia muilta. En tiedä sitten miksi jotkut kokivat tämän niin että lähdet vetämään räkäkännit joka viikonloppu... Uskon että olet ihan varmasti paras äiti omalle lapsellesi vaikka veisit lapsen sen 4-6 kertaa vuodessa hoitoon ja jopa (herran jestas sentään) saattaisit jopa silloin juoda jotain alkoholipitoista ;)

    VastaaPoista
  5. Mä en jaksanut tuohon alkuperäiseen postaukseen kommentoida, kun mielestäni mulla ei ole mitään asiantuntemusta tai valtuuksia arvioida, kuinka usein ja mistä syystä muut ihmiset saavat lapsiaan viedä hoitoon. Luin kuitenkin postauksesi heti tuoreeltaan ennen kommenttitulvaa, ja yllätyin (positiivisesti), että olit taustastanne huolimatta uskaltanut pohtia näinkin "tulenarkaa" aihetta. On hyvä vähän ravistella sitä epärealistista olettamusta, että kun lapsettomuustaustan omaavat vanhemmat eivät lopulta lapsen saatuaan saisi käyttäytyä myös terveen itsekkäästi. Suosittelen muuten kaikille Suomimutseillekin luettavaksi Pamela Druckermanin kirjaa "Kuinka kasvattaa bebe?". Sitä ei tarvitse/kannata lukea niinkään kasvatusoppaana, mutta mielestäni siitä voi saada hieman eväitä juuri tuollaisiin lapsille omistautumista ja oman elämän säilyttämistä koskeviin pohdintoihin. Iloista odotusta! :)

    VastaaPoista
  6. Oon raskaana myös ja lapsettomuushoitoja läpikäynyt.
    Mua jotenkin kirpaisi se miten joku kirjoitti että nyt kun olet monta vuotta vauvasta haaveillut ja ollut hoidoissa jne ja sitten tulet raskaaksi niin on ihmeellistä että sitä miettii jotain sellaista kuin lapsen yökyläily tai oma vapaa-aika. Jotenkin tuntuu että jos on lapsettomuushoitoja taustalla niin onko sitten oltava jotenkin erilainen äiti?
    Ja kuten sanoitkin että tässä tosiaan miettii niiiiiiiiiin paljon eri asioita! Päällimmäisenä on se onni siitä että on vihdoin raskaana ja haaveilee siitä kun vauva tulee kotiin. Haaveilee vauva-arjesta. Joitain asioita miettii enemmän ja joitain vähemmän ja kaikista asioista pitäisi mielestäni olla lupa puhua. Ja kaikki on niin uutta, ettei sitä osaa edes ajatella miltä sitten tuntuu kun vauva on syntynyt. Tässähän odotetaan, sopeudutaan, haaveillaan, mietitään miten elämä muuttuu, hymyillään, pelätään, suunnitellaan!
    Lapsettomuushoidothan voivat aiheuttaa riskiä synnytyksen jälkeiseen masennukseen, enkä sitä ihmettele jos jotkut ihmiset olettavat lapsettomuushoitoja läpikäyneen naisen olevan jotenkin vähemmän oman ajan tarpeessa ja erilainen ihminen muutenkin kun sen lapsen vihdoin saa. Ja että mistään ei saisi valittaa. Kuitenkin niin suuri osa ajatuksista on sitä onnea raskaudesta ja siitä että haave on toteutumassa, ja vauva-arjesta haaveilua, että jos sitä nyt välillä miettii muita arkisia ja "normaalejakin" asioita, niin ei se saa olla väärin.
    Arvostan että uskallat puhua kaikista asioista mitkä mieleen tulee. Joillain tuntuu juuri olevan se asenne, että mitä blogiin kirjoittaa niin se on se asia mitä ajattelee päivät pitkät!
    Tsempit!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tosissaan jännä ilmiö että lapsettomuustaustainen äiti ei saisi muuta haluta kuin omistautua 100% lapselleen ja unohtaa itsensä täysin kun vihdoinkin on sen rakkaan käärönsä (tai plussatestinsä) saanut. Hyvänen aika sentään, yhtä lailla minäkin kaipaan hermolomaa ikuisen lapsiperhearjen pyörittämisestä kuin kuka tahansa muukin äiti! Ehkä osaan enemmän arvostaa lapsen saamisen ihmettä mutta yhtä inhimillinen olen silti. Ja kyllä ne kaikenlaiset vauva-arjen asiat tulee mieleen jo odotusaikana, turha sitäkään on kenkään moralisoida että tulee ajatelleeksi jotain asiaa. Käytäntö sitten myöhemmin osoittaa miten ne ajatukset käy toteen.

      Poista
  7. Taitaa olla suomalaisille juominen kova paikka. Ihan sama missä yhteydessä siitä puhutaan ja miten rankasta juomisesta puhutaan, se saa joidenkin ihokarvat pystyyn. En itsekään koe juomista tärkeänä, mutta silti kyllä juon muutaman kerran vuodessa. Ja se on ok. On sitten sinkku, suhteessa tai äiti/isi. Ja pitäähän teidän miettiä kaikkia näitäkin asioita. Olette lasta niin pitkään toivoneet. Kaikille ajatuksille pitää olla tilaa. On ne sitten miten tyhmän kuuloisia vain. Tsemppiä rakas ystäväiseni. Sul on oikeus sun tunteisiis! ;) ♥

    VastaaPoista
  8. Nyt on kans pakko kommentoida, että älä todellakaan välitä noista tympeistä kommenteista. Äitinä ollessa on pakko tottua siihen ja hyväksyä se, että tekemisesi ja toimintatapasi ei ikinä miellytä kaikkia ja toiset on tosi ilkeitäkin ehdottomine mielipiteineen. Varmasti omat ajatukset ja mielipiteet siitä muodostuu, kun aika kuluu ja kokemusta tulee. :) Tärkeää ja kypsää on miettiä näitä juttuja etukäteen ja ottaa mieskin niihin pohdintoihin mukaan, isille se harrastuksien yms vapaa-ajan karsiutuminen on vielä useimmin vaikeampaa.

    Voin itse kertoa olevani joidenkin mielestä täysin epäonnistunut, kun molemmat lapset ovat olleet jo 2kk:n ikäisenä yöhoidossa. Ei tosin baareilun takia (2 kertaa/2 vuoden aikana olen käynyt baarissa ja ottanut jopa vinettoa!) vaan väsymyksen. Esikoinen huusi yökaudet koliikkia ekat 6kk, sitten tuli hampaita, pissatulehdus, taas hampaita...Unikoulut vei asiaa aina huonompaan suuntaan. Nyt 2-veenäkään harvemmin nukkuu 8h yöunia putkeen, saa kauhukohtauksia ja välillä heräilee muuten vaan huutamaan parhaillaan kolmatta tuntia putkeen. Nuorempi on nyt 4kk eikä tietty nuku vielä montaa tuntia putkeen kun syö usein. Nukun parhaillaan sellasen 2-3h/yö, pätkissä nekin tunnit viikkotolkulla niin kyllä päässä humisee välillä siihen malliin,että on pakko saada nukuttua Yks yö kunnolla. Helpottaa se hiukan joksikin aikaa ja kun sellainen mahdollisuus meillä onneksi on niin nykyisin hyvällä omalla tunnolla sen käytän kerran kuussa tai kahdessa. Silloin on onneksi helpompaa, kun mies on kotona, yötöissä kun on muuten 17-06 niin ei paljon mulle päivisinkään lepoaikaa jää. Jos joku mut tämän puolesta tuomitsee, niin aivan sama. Ehkä mä Sitte 20 vuoden päästä kärsin huonosta omastatunnosta kun lapset syyttää ongelmistaan paskaa mutsiaan kallonkutistajalle, koska vein heidät vauvoina isovanhemmille yöhoitoon. :D

    VastaaPoista
  9. Kyllä! kaikki tsempit täältäkin! sanoisinko, että hulluja ne, jotka eivät järjestä omaa aikaa (edes sitä pientä hetkeä muutaman kerran vuodessa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hulluja nekin, jotka jaksavat nähdä vaivaa siitä järjestääkö kaikki omaa aikaa. Ja sitä omaa aikaakin voi saada muutenkin kun laittamalla lapsen hoitoon. T. hullu

      Poista
    2. Juu, puolen tunnin päikkäreiden verran. Kun on uuvuksissa, se ei riitä. Toisinaan naiset myös säilyttävät kykynsä nauttia myös aikuisten asioista äidiksi tulemisensa jälkeen. Se on sitten eri asia jos lapset jää niiden asioiden varjoon.

      Poista
  10. Minäkin mietin odotusaikana yhtä sun toista seikkaa, myös yökyläilyhommia. Nyt 4kk äitinä olleena olen huomannut, että en todellakaan raaskisi jättää neitoa paria tuntia pidemmäksi ajaksi.Ja syyt ovat selvät: tyttö ei huoli pulloa ollenkaan eikä syö vielä kiinteitä, neiti vierastaa kaikkia muita paitsi minua ja miestäni (sitä on jatkunut kuukauden) ja ennen kaikkea siksi, että olen itse riippuvainen vauvasta. Kaiken aikaa kun olen muualla odotan vain,että pääsen vauvan luo. Ja tämä on se, mitä en osannut odottaa tuntevani!
    Kyllä se aika vvarmaan tulee kun vähän voi höllätä. On isäkin vauvalle lähes yhtä tärkeä hoitaja (maitoa ei tuota) että hyvinkin vauva tuntee olonsa turvalliseksi hänenkin seurassaan kun kerran aikaa vauvan kanssa päivittäin viettää.
    Kaikeksi onneksi vauva nukkuu hyvin ja meillä on yhteistä aikaa lähes joka ilta. Sillä sitä jaksaakin. En voi kuvitella kuinka toimisin jos olisi esim koliikkivauva. En voi parjata sellaisen vauvan vanhempaa, jonka tilannetta en tunne.
    Uskonpa vaan, että sinullekkin vauvariippuvuus koittaa, kun HÄN on täällä. <3
    -Miramei

    VastaaPoista
  11. Vedin kieltämättä herneen aika syvälle osasta edellisen tekstin kommentoinneista. Vaihdettiin juuri mun blogissa ajatuksia siitä, miten käsittämätöntä että juuri lasten suhteen joillain tulee tarve nostaa itseään jalustalle painamalla muita alas. En ymmärrä, en työelämässä, en vapaa-ajalla. Musta-valkoisuus ja fundamentalismi on vaarallista aina, niin politiikassa, uskonnossa kuin kasvatuksessakin. Kaikesta löytyy aina harmaankin sävyjä.

    Ihmettelin myös kommentteja, joiden mukaan vanhempien yön yli-vapaa aiheuttaa pysyviä traumoja lapsessa, mutta sairauden kohdalla nämä ovat ihan ok. Ei lapsi erota tuon ikäisenä syytä. Jos tämä pitäisi paikkaansa, olisi maailma täynnä traumatisoituneita lapsia - aika harvassa maassa on tarjolla sitä luksusta mitä Suomen sosiaaliturva tarjoaa.
    Itseäni loukkasi myös kommentit siitä, että nyt pitkän odotuksen jälkeen et saisi suhtautua mihinkään kriittisesti, vaan kaikki pitäisi ottaa vastaan hymyillen. Ei. Lapsettomuudestakin kärsineet ovat ihan niitä tavallisia ihmisiä. En minä ainakaan koe, että pitkä odotus velvoittaisi nielemään kaiken.

    Tsemppiä [G, kukaan tai mikään ei taida olla niin pahantahtoinen kuin äiti toiselle äidille. Ole rohkea ja luota itseesi, sinä tiedät mikä on lapsellesi parasta. Siihen on pakko luottaa. Jokainen meistä on erilainen ja selviytyy eri elämäntilanteistaan eri tavoin.

    VastaaPoista
  12. Heippa, olen seurannut blogiasi koskaan kommentoimatta, mutta nyt oli pakko kommentoida. Suurensuuret onnittelut raskaudesta, toivottavasti kaiki menee hyvin. Neuvo mitä en itse ottanut raskausaikana tosissaan oli nauti NYT "omasta ajasta", menkää, tehkää, reissatkaa (en nyt tarkoita välttämättä ulkomaille), käykää elokuvissa, syömässä, kyllä se vaan on pienen kanssa hankalampaa/mahdotonta/erilaista.
    Ymmärrän osaa kommentoijista, mutta en halua ketään kivittää. Ihmetyttää vain, että miksei isä voi lasta hoitaa yöllä ja ne yhteiset yöjuoksut tulevat sitten myöhemmin, eipä tätä liiemmin ehdoteltu

    VastaaPoista
  13. Äh, kone temppuilee, omakohtaisesti voin kertoa, että 5 kk ei ole vielä ollut yökylässä, eikä edes isin kanssa kahdestaan, enkä vielä tiedä milloin sen aika tulee. Päivä/iltahoidot riittää oikein hyvin, mummotkin vierastetaan välillä, joten isi hoitaa tällä hetkellä äidin "omat ajat" ts. jumpassakäynnit, kauppareissut :) Sanotaan että vierastamalla vauva säätelee hoitajien määrää, joten voi olla ettei teidänkään tarvitse asiaa sitten edes miettiä ;)
    Ja vielä inhottava kokemus, ystäväni äiti paljasti lapselleen että ensimmäiset yövierailut lapsenlapsi oli aina öisin huutanut useamman tunnin, mutta mummo oli päättänyt pärjätä, eikä kertonut lapselleen ennen kuin lapsenlapsi on vanhempi, ettei ne ensimmäiset yövierailut olleetkaan menneet ihan putkeen...

    VastaaPoista
  14. Kyllä minä aion edelleen lukea blogiasi, vaikken ymmärrä ajatuksiasi edellisen postauksen suhteen. Ei kai kaikesta tarvitse olla samaa mieltä ja saa antaa negatiivistakin palautetta (hyvän maun rajoissa tietenkin)!

    VastaaPoista
  15. Kiitokset vielä kommenteista kaikille! :) Tosiaan, jotkut nyt varmaan luulee että me miehen kanssa aiotaan bilettää vauvan tulon jälkeen 6 kertaa vuodessa ja kärsiä seuraavana pävänä krapulaa kotosalla, mutta en voi sille mitään jos yleiset (ääri)esimerkit väännetään minun omaksi elämäkseni. Kiva jos tuo tekstini ei pelästyttäyt ihan jokaista lukijaa ja kuten kirjoitin, eri mieltä saa olla kunhan mielipiteensä esittää asiallisesti! :) Niinhän se menee, että jos joku ei ymmärrä minun näkemystä jonkun asian suhteen, niin todennäköisesti minäkään en silloin ymmärrä hänen näkemystään samasta asiasta. Niistä asiallisista kommenteista kun voi saada siihen omaan näkökulmaan myös hieman muutosta.

    VastaaPoista
  16. Mua surettaa ja kummastuttaa tämä netissä vallalla oleva tyyli puhua äitiydestä ja vanhemmuudesta. Tuntuu, että äidin pahin vihollinen on toinen äiti. Äitiydestä keskustelu tuntuu olevan oman uhrautumisen ja paneutumisen jalustalle nostamista ja toisten valintojen arvostelua, oli se sitteen lapsen hoitoon jättäminen, täysimetys tai nukkumisjärjestelyt. Äitiys ja vanhemmuus on vaikeaa muutenkin ja kaikki osaavat varmasti ihan itse syyllistää itseään, voitaisiinko panostaa enemmän kannustamiseen ja vertaistukeen? Tässäkään keskustelussa kun ei ollut millään tavoin kyse lapsen heitteille jätöstä tai kaltoin kohtelusta.

    Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja tuoreena äitinä ajattelen, että KAIKKI asiat jotka edesauttavat vanhempien jaksamista, ovat hyviä valintoja. Vanhemmuus on rankkaa ja itse yritän tehdä parhaita mahdollisia valintoja kaikkien perheenjäsenten kannalta. Lapsi on nyt viisikuinen ja olen ollut viihteellä kolme kertaa. Lapsi on tuolloin ollut isänsä kanssa. Olisin valmis jättämään hänet myös ystävän/sukulaisen hoitoon, mutta pullosta syöminen ei ole sujunut kovin hyvin, ja uskomme miehen kanssa, että helpointa on vielä, että hoitaja on toinen vanhemmista. Isä on myös toivonut kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, että voivat ihan kunnolla keksiä omat kivat juttunsa. Olen käyttänyt alkoholia viihteellä ollessani (ihan hyvällä omalla tunnolla myös), mutta ihan käytännön syistä aika pieniä määriä. Kaksi lasia viiniä, kun riittää jo pienen nousuhumalan alkuun saamiseen ;) . Jokaisen ”oman illan” jälkeen tuntuu, että nyt taas jaksaa arkea vauvan kanssa, josta olen kyllä muutenkin nauttinut. Isä ja poika taas ovat saaneet ihan kahdestaan miettiä, että millä tavalla me saadaan tämä homma toimimaan. On hieman kulunutta heittää ilmoille aina sama syytös ”että kannattaako niitä lapsia tehdä, jos ei jaksa jättää omia menojaan niin lyhyeksi aikaa kuin vauvavuosi on”. Pah ja höpö höpö. Vauvavuosi tuntuu lyhyeltä vasta jälkeenpäin, ei silloin kun se on edessä ja elämänmuutos saattaa tuntua muutenkin jopa ahdistavalta, vaikka se toivottu ja ihana onkin. Tärkeintä on toimia niin, että maksimoi oman jaksamisensa. Jos se tarkoittaa tuulettumista ilman vauvaa säännöllisin väliajoin, silloin näin tulee toimia. Suomessa on ihan tarpeeksi huonosti voivia vanhempia, ei tehdä niitä lisää. Yritetään vähän tsempata toinen toisiamme, eikä oleteta, että kaikilla on samat voimavarat kuin itsellä.

    -Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisäyksenä vielä, että lapsi pystyy muodostamaan muitakin kiintymyssuhteita kuin vanhempien kanssa. Se on myös rikkaus lapsen elämässä olla kiintynyt ja luottaa isovanhempiin/ystäviin/sukulaisiin.

      Poista
  17. Itse olin ekan kerran illan poissa,kun vauva oli kuukauden ikäinen(kivittäkää minut,te täydelliset mammat!). Teki hyvää,koska olin vähän masentunut ja kaipasin aikuista seuraa. Kyllä aikuinen ihminen tarvitsee "tuulettumista" ja äitiys ei tätä estä. Vauva ei varmasti kärsi,jos viettää joskus muutaman tunnin tai vähän isompana vaikka yönkin tutussa ja turvallisessa seurassa. Maalaisjärki käteen!!! Ärsyttää nämä kärkkäät kommentoijat,mielipiteitä saa olla,mutta voisi miettiä miten asiansa esittää. No,netissä on helppo huudella..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllähän tuollainen iltainen poissaolo on mun mielestä todellakin hyväksyttävää vaikka vauva olisikin vasta kuukauden ikäinen. Vaikka sitä sitten kuntoilisi tms, niin useimpia tunteja siiheen reissuun silti tahtoo uhrautua. Kiitti kommentista! :)

      Poista
  18. Aika törkeitä kommentteja tuli sun edelliseen postaukseen. Mitä ihmeen pahaa siinä on jos äiti tai isi tai jopa molemmat haluavat vauva-aikana muutaman kerran käydä tuulettumassa?! Jos joku ei ymmärrä sitä, niin minäkään en ymmärrä sitä että joku on 24/7 vauvassa kiinni ekat vuos-pari...ei mee mihinkään ilman vauvaa ja kukaan muu ei saa tyyliin edes koskea... No, meitä on moneksi. Suosittelen lähtemään reippain mielin tuulettumaan aina joskus mikäli tilanne sitä vaatii ja tilanne sen suo. Siinä ei ole mitään pahaa! :)

    VastaaPoista