lauantai 10. toukokuuta 2014

Lapseton raskaana

Kaikesta huolimatta oikein mukavaa Lapsettomien lauantaina kaikille! Muistakaahan ettei se vanhemmuus ole jokaiselle itsestäänselvyys.

Minä jos joku sen tiedän. Nyt on varmaan hyvä päivä ja hetki kirjoitella omista ajatuksistani tämän raskauden suhteen. Näin lapsettoman näkökulmasta.

Kuva

Meillehän se plussa pärähti testiin tasan kahden vuoden ja neljän kuukauden yrityksen jälkeen. Meinasin ensin kirjoittaa että "päätteeksi", mutta kaikesta huolimatta en näe sitä suoranaiseksi päätteeksi millekään. No raskauden yritys päättyi ainakin siltiä erää, mutta muuten... Enpä tiedä.

Minun on vaikea mennä arvioimaan miten tämä raskaus tuntuisi erilaiselta, kuin miltä se olisi tuntunut jos olisin tullut helposti raskaaksi. Mutta se, että en oikein edelleenkään usko tai tunne kantavani lasta sisälläni, saattaa olla yksi sellainen asia mikä olisi eri tavalla toisenlaisessa tilanteessa. Näin ainakin uskon. Minua harmittaa suuresti, että pitkän odotuksen jälkeen minulla on näin epätodellinen olo! Tiedostan että syksyllä meitä onkin kolme ja kolmatta osapuolta varten on valmistauduttava. Tiedän että masussa kaikki on hyvin ja kaikki menee kuten pitääkin, mutta koska vatsani ole juurikaan vielä kasvanut, eikä mitään selkeitä liikkeitä ole havaittavissa, en vain ns. usko että olen raskaana. Tätä tunnetta on vaikea selittää. Ehkä sen ymmärtää vain jos on itse kokenut.

Nyt kun olen raskaana, olen törmännyt sellaisiin kommentteihin mitä pelkäsin, mutta jotenkin halusin uskoa ettei kukaan oikeasti voi ajatella niin. "Tuntuu hassulta, että ensin haaveilit lapsesta pitkään ja hartaasti, ja sitten yhtäkkiä kun olet raskaana niin alatkin ensimmäisenä miettimään omia tarpeitasi." Eli se että käännetään lapsettomuus minua vastaan ja koska olen lapseton, en saisi ajatella kuten muut raskaana olevat. Minun kuuluisi olla koko ajan onneni kukkuloilla, en saisi valittaa mistään ja loppu elämäni tulisi pyhittää vain ja ainoastaan tulevalle lapselleni. Koska olen sitä niiiiiiin hartaasti toivonut! Näin kärjistetysti. Yllätyin siitä, miten moni oikeasti ajattelee näin! Onneksi olen itse pitkään seurannut lapsettomuusblogeja ja niistä saanut todistaa monia mahtavia onnistumisia. Niiden avulla olen jo kauan ennen raskautta käsittänyt sen, ettei se lapsettomuus tee raskaudesta mitenkään erilaisempaa. Siis totta kai sitä varmasti osaa arvostaa eri tavalla, mutta muuten. Kaikki samat oireet, ajatukset ja kehon muutokset minäkin koen.

Sellaisen, joka ei ole lapsettomuutta kokenut, on turha tulla arvostelemaan ja samalla viitata lapsettomuuteen.

Kuva
 
Koen huonoa omatuntoa kun en ole edelleenkään itkenyt. Siis sen plussatestin jälkeen, silloinhan itkin ihan hullusti. En missään ultrassa, en kummallakaan kertaa kun olen kuullut sydänäänet. Herkistynyt toki olen nt-utrassa ja ekalla kerralla kun nuo sydänäänet kuulin, mutta päällimäisenä tunteena minulla on ollut suunnaton ilo. Olen vain hymyillyt, hymyillyt ja hymyillyt. Sitten luen muiden kokemuksia ja he itkevät onnesta. Tulee vain sellainen olo, ettenkö sitten ole yhtä onnellinen kuin he? Itkenhän minä pelkästä telkkariohjelmasta tai kauniista kappalleestakin.

Lapsettomuus ei ole helppoa kenellekään. Itselleni se, että syy oli oikeasti minussa, oli ja on edelleen vaikea asia käsitellä. Mutta työstän sitä ja olenkin päässyt asian käsittelyssä paljon eteenpäin. Toki tämä raskaus on auttanut siinäkin. En ole täysin epäonnistunut, vaan oikeasti kykenen tulemaan raskaaksi.

Kuva

Lapsettomuus tulee pysymään minun elämässä mukana aina. Enkä tiedä haluaisinko siitä enää edes eroon. Välillä se leima toki ärsyttää, mutta näitä leimoja saa eri asioista pitkin elämää. Lapsettomuus saattaa nousta taas elämässämme suuremmaksi asiaksi, jos päätämme joskus yrittää toista lasta. Mutta se on sitten taas oma tarinansa, minkä lopputulosta ei voi tietää. Pyrin omalta osaltani jakamaan tietoa lapsettomuudesta ja varsinkin endometrioosista, ne ovat minulle tärkeitä asioita. Tärkeitä ja tuntemattomia asioita.

Koen itseni kuitenkin onnekkaaksi. Vaikka kaksi vuotta on pitkä ja tuskainen aika, me selvisimme siitä ja ilmeisesti ihan onnellisella lopputuloksella. Kaikilla ei käy niin hyvä tuuri.

19 kommenttia:

  1. Mekin odotimme esikoistamme yhtä kauan kuin tekin. Nyt olemme toisen hoitokierroksen läpikäyneet ja kyydissä toinen tulokas. Ehkäpä lapsettomalle raskauden negatiiviset puolet tulevat myös jollain tavalla voimakkaammin, koska mukana on enemmän epävarmuuden tunteita lapsen selviämisestä loppuun asti. Itselläkin lapsettomuus kulkee varmasti mukana koko elämäni ajan toisinaan aktiivisemmin ja toisinaan sivuroolissa. Raskausajat ja läheisten lapsitoiveiden ym. kohdalla aktiivisemmin ja tavallisessa arjessa lähes unohtuneena. Jaksamista raskauteen. Raskaana olo on raskasta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ja paljon onnea toisesta tulokkaasta! :) Siitä unohdinkin kirjoittaa, että on myös outoa ettei minulla ole ollut oikein missään vaiheessa mitään pelkoja. Mutta ehkä siitä sitten paremmin jossain omassa postauksessaan. ;)

      Poista
  2. Pakko sanoa, että ainoat keneltä itse olen joutunut kuulemaan noita "pitäisi nauttia, ei saa valittaa" jne kommentteja ovat olleet lapsettomia. Nimenomaan siis sellaisia ketkä yrittävät mutta eivät vielä ole onnistuneet.

    Kaikkien pitäisi saada tuntea ja sanoa ne isot ja pienet tunteet, kivut ja harmit. Tsemppiä tulevaan ja toivottavasti raskaus alkaa näkyä ja tuntua(siis potkutteluja toivon en kipuja) niin saisit vähän paremman "kosketuksen" vauvaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Se voi ollakin että nuo minunkin kohtaamat kommentit ovat tulleet lapsettomilta, ne on täältä blogimaailmasta joten aina ei käy kommentoija tausta ilmi.

      Poista
  3. Minulla ei itsellä ei ole lapsettomuus taustaa mutta kirjoituksesi sai minut tajuamaan, että itsekin koin raskausaikana vaikeimmaksi asiaksi sen ettei mistään saanut valittaa. Se oli jopa paljon pahempaa kuin kivut ja muut normaalit raskausvaivat. Tiedostin itse sen, että saatan haluamattani loukata valittamalla lapsettomia tuttujani, koska en voi tietää jos joku sellaisesta kärsii. Samoin kuin "turhista" pikkuvaivoista valittaminen olisi saattanut loukata ystäviäni, joilla oli ollut pahempia kipuja ja vaivoja. Ja kuitenkin raskausaika on todella pitkä ja henkisesti raskas jos joutuu koko ajan kertomaan muille kuinka ihanaa kaikki on. Vauvani syntyi tammikuussa ja vasta nyt olen varovasti uskaltanut myöntää, että vaikka vauvani takia olen valmis kestämään mitä tahansa,eivät tuntemukseni olleet aina hyviä ja välillä ahdisti todella paljon.

    T: Hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on niin hankaloita asioita, sillä toisen lapsettomuudesta ei voi välttämättä tietää ja jotkut ottavat vielä tosi helposti nokkiinsa toisen "pikkuvaivojen" valittelusta. Mutta oikeus silti jokaisella on valittaakin välillä. Ne on sillä hetkellä ne omat "suurimmat ongelmat". :)

      Poista
  4. Mulla on samoja tuntemuksia kuin sulla, että ei tunne olevansa raskaana, koska liikkeitä ei tunne ja vatsakaan ei näytä vauvavatsalta. On todella epätodellinen olo, vaikka vauva siellä masussa on ja kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsempit sulle! :) Eiköhän se siitä sitten kun aikaa vielä vähän kuluu.

      Poista
  5. Kyllä sinulla on minun mielestäni aivan yhtäläinen oikeus valittaa, olla epävarma ja miettiä vauvan tuomia muutoksia elämääsi! Itsellänikin oli noin raskauden puoliväliin asti tuollainen epätodellinen olo ja oikeastaan vasta ne vauvan selkeät liikkeet tekivät raskaudesta hieman konkreettisempaa. Silti paniikki iski synnytyksen lähentyessä, vaikka sitä kuinka yritti valmistautua etukäteen. Itse en osannut itkeä edes lapsen synnyttyä, vaikka onnellinen tietysti olinkin (mies kyllä tirautti kyyneleen jos toisenkin). Silti paruin tv-mainoksille ja koskettaville kappaleille sekä ennen että jälkeen synnytyksen. Jokainen reagoi asioihin omalla tavallaan, eikä se itkuttomuus kenestäkään huonompaa tai vähemmän onnellista tee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olen nyt huomannut että on monia muitakin jotka ei ultrissa ym ole itkenyt. En olekaan ihan kummajainen. ;)

      Poista
  6. Hei meillä yritystä takana yhtä kauan. Nyt olen raskaana RV 15 ja nuo tunteet ovat hyvin tuttuja.... En minäkään ole itkenyt ym ultrissa ym vaikka tosi herkkä muuten olenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea teille! :) Ei kaikki sitten ilmeisesti vaan itke siellä.

      Poista
  7. Sä kirjotat näistä asioista aina niin hyvin, ja osaat niin hienosti laittaa sanoiksi sen, mitä varmaan lähes kaikki lapsettomuutta kokeneet ajattelevat. Kiva kun kirjoitat näistäkin aiheista vielä nytkin, kun teitä kohtasi onni ja olette saamassa kauan kaivatun vauvan :) kiitos!
    Ja täytyy kyllä myöntää, että kun itse ehdin tuossa sen 5 viikkoa olla raskaana ennen keskenmenoa, pitkän yrityksen ja hoitojen jälkeen, olo oli koko ajan kaikkea muuta kuin onnellinen. Pelotti vaan koko ajan, ja tuntui että ei tämä vaan voi mennä hyvin. Ja loppujen lopuksi kun kävikin huonosti, niin olisi sitten toivonut, että olisi edes hetken osannut nauttia raskaana olosta. Mutta sinä kuulostat kuitenkin siitä nauttivan, ja se on ihanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Ja suuret pahoittelut sinulle! <3 En ole tosiaan osannut pelätä oikeastaan missään vaiheessa. Koen sen sitten taas olevan vähän outoa... Toki siis tiedostan kaikki vaarat ja riskit, mutta osaan vain ajatella että se otetaan vastaan mitä annetaan. :)

      Poista
  8. Veikkaisin, että tuo epätodellinen olo on varsin yleistä. Itse tulin raskaaksi helposti, mutta yhä vielä puolivälinkin jälkeen tuntuu todella oudolta ajatella, että ihan muutaman kuukauden päästä meillä on lapsi.

    Ja vielä tuohon itkemisjuttuun. Se, kuinka reagoimme mihinkin asiaan on hyvin tapauskohtaista. Oman elämäni onnellisin päivä tähän mennessä on varmasti ollut hääpäiväni (ellei sitten plussatestin tekemistä lasketa). Silti en tuona päivänä tirauttanut kyyneltäkään, vaan hymyilin kuin hangon keksi koko päivän, koska olin niin onnellinen. Sen sijaan raskaus on kyllä herkistänyt niin, että nykyään saatan itkeä jopa surulliselle lehtijutulle. Älä siis turhaan mieti omia reaktioita suhteissa muiden reaktioihin, koska reagoimme niin eri tavoin eri asioihin. Itseäni ei esim. onnelliset asiat yleensä itketä, mutta jos mieleen nousee surullisia asioita (esim. vauvan sydänääniä ei löydy heti), on itku herkässä.

    VastaaPoista
  9. Itsekin olen miettinyt, että en ole juuri itkenyt tai oikeastaan herkistynytkään missään. Itselläni se ehkäpä johtuu tsemppaamisesta ja keskityn niin paljon siihen itse tutkimukseen vaikkapa rakenne-UÄ:ssä, ettei tunteille ole sijaa juuri silloin. Sen sijaan itken onnesta miehen kainalossa tai yksin ollessa. Muuten vain hymyilen, hymyilen ja tunnen suurta onnea raskaudesta.

    Olen myös miettinyt, että osa syynä tunteiden piilotteluun voi olla se, että minulla on varmastikin piilossa erinäisiä pelkoja raskauteen liittyen. Ensinnäkin tuntuu, että pitkän yrityksen jälkeen ja epätodennäköisen tilanteen johtaessa raskauteen on jotenkin niin isot lataukset raskauden suhteen. Toista mahdollisuutta meille ei välttämättä enää koskaan raskauteen tarjoudu. Enää ei ole pitkää matkaa raskautta jäljellä, mutta vieläkin tuntuu epätodelliselta, että saadaankohan me vauvaa syliimme. Todennäköisesti ja toivottavasti saamme. Raskauteenkin on itsessään liittynyt takapakkeja ja huolia sen verran, että ne ovat nakertaneet pohjaa onnistumiselle. Täytyy vain uskoa ja toivoa sydämen pohjasta, että kaikki menee hyvin. Yllättävän hyvin kuitenkin olen pystynyt nauttia hetkestä, olen niin iloinen jokaisesta potkusta ja möyrinnästä sekä kasvavasta masusta. Kohta saat sinäkin nauttia näistä iloista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja paljon tsemppiä loppuraskauteen! :)

      Poista
  10. Kiitos ihanasta kirjoituksestasi. Olemme olleet lapsettomia yli neljä vuotta. Hoitoja ei vielä ole takana koska minun kohdallani niiden riskit ovat poikkeuksellisen suuria. Nyt kuitenkin oireilen kuin olisin raskaana mutta en ole vielä uskaltanut tehdä testiä. En vaan voi uskoa että se tapahtuisi luomusti vaikka pikkuriikkinen mahdollisuus siihen onkin ja sehän riittää! :) lämpimiä ajatuksia sinne suuntaan ja onnea odotukseen ❤

    VastaaPoista