En tiedä mikä minulla on... En osaa sanoa tai tehdä oikeastaan mitään. Tämä uusi kierto taisikin olla minulle kovempi pala kuin osasin odottaa. Miehen kanssa juteltiin yksi ilta melko syvällisesti. Sanoin että minulla on ollut nyt jotenkin vaikeampaa kuin ennen, mutta en osannut selittää tarkemmin. Itku vain tuli. Minun on vain pakko jaksaa. Pakko jaksaa siivota, tehdä ruokaa, pyykätä... Mitä muutakaan voin?
Viime aikoina olen vain varmistunut ketkä haluan lapsemme kummeiksi ja tietyllä tapaa tulee siitäkin surullinen olo, kun en voi heitä vielä pyytää ja sillä tavalla osittaa mitä he merkitsevät meille. Näin ne ajatukset vain harhailee jossain liian kaukaisessa...
En ole muistanut tilata edes ovulaatiotestejä ja nyt on jo kp11. Taitaa jäädä tässä kierrossa testaamatta... Ellen sitten vielä aamulla saa aikaiseksi tilattua niitä.
Eiköhän tämä tästä. Onneksi on edes pieni tukiverkosto. <3
Halauksia ja silityksiä sinulle! <3
VastaaPoistaTuo on kyllä jännä miten se itku saattaa tulla pienellä viiveellä, eikä aina heti silloin kp1..Tsemppiä <3
VastaaPoistaVoi sinua...<3 Toisaalta on kuitenkin hyvä, että on tekemistä. Ei murehdi liikaa asioita kun voi miettiä joskus jotain muuta. Näin ainakin mulla, vaikka toki yykoita on meillä vähemmän... :/
VastaaPoistaKiitos kaikille! <3 Yritän ottaa siltikin kaiken irti tulevasta joulusta (siitä saa myös muuta ajateltavaa), vaikka se edelleen vietetään kaksistaan... Ehkä sitten jo ensi vuonna?
VastaaPoistaHalauksia <3 Kyllä mä ainakin uskon että jo ensi vuonna teillä on pieni tai sitten pieni tuloillaan! <3
VastaaPoista