Ajattelin kuinka hienoa joskus on kertoa tuleville isovanhemmille raskaudestani. Kuinka innoissaan tulevat kummit tulevat olevaan. Miten kerromme ja koska. Ja kuinka mahtavaa olis, jos meillä olisikin jo helmikuussa jotain kerrottavaa.
Varmaan miljoonannen kerran ajattelin näitä ja lopuksi oli "pakotettava" itseni lopettamaan sellaiset ajatukset. Mieskin taisi huomata, että olen ajatuksissani koska vilkuili minua matkan aikana tosi monta kertaa. Loppu matka menikin sitten jutellessa ihan vain niitä näitä.
Voi kunpa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti