Viime vuonna kun jääkiekon MM-kisat olivat kovaa vauhtia käynnissä, meillä oli yritystä takana vasta reilu puoli vuotta. Toivoa siis oli ja melko paljonkin. Seuraan kisoja aina, lähinnä miespuolisten kavereideni kanssa (oma mies ei niin jääkiekon päälle välitä) ja vuosi sitten melkein kauhulla ajattelin "joudunko ensi vuonna viettämään yksinäisiä kisailtoja?".
Oletin totta kai että olen vähintäänkin raskaana tähän aikaan vuodesta tai mahdollisesti jo äiti. Eli tuskin noille miehille minun seura enää kelpaisi. Perjantaina kun ensimmäistä peliä oli jo hetken aikaa pelattu, muistin nämä vuoden takaiset ajatukseni. Huoleni oli selvästi turha. Olin poikien kanssa katsomassa peliä, oli kivaa. Ihan samanlaista kuin vuosi sitten. Liian samanlaista.
Jos olisin pitänyt valita (tai pitäisi valita nyt), valitsisin ennemmin yksinäiset MM-kisastudiot ja äitiyden/raskauden, kuin tämän. Ja kuitenkin pieni toivo tässäkin asiassa. En minä ihmisenä muutu raskauden tai äitiyden myötä, joten miksi en olisi jatkossakin tervetullut samaan kisastudio-porukkaan? Olemmehan kaikki nytkin hyviä kavereita keskenämme.
Vai muuttuuko nainen? Se ihminen joka hän sisimmissään on, katoaako se ja tilalle tulee äiti?
Äitiys takuulla kasvattaa, ja jokainen muuttuu varmasti jollain tavalla. Itse olen nyt raskaana ensimmäistä kertaa elämässäni ja olen kyllä pohtinut asiaa enkä missään nimessä halua muuttua "pelkäksi" äidiksi! Niin vaan saattaa käydä jos siihen ajautuu, itse kyllä ihan tietoisesti pyrin näkemään ystäviä ja tekemään samoja juttuja kuin ennenkin (baariin ei kyllä tee mieli), pidän kynsin hampain kiinni identiteetistäni! :D Olin eilenkin pubissa katsomassa peliä kavereiden kanssa ja kivaa oli! Kaikki on itsestä kiinni, se on mun mielipide :)
VastaaPoistaItse olen vasta 2 viikkoa ollut äiti, mutta en todellakaan ole VAIN äiti. Olen nuori nainen, avovaimo, sisko, ystävä jne eli minulla on yhä edelleen muutakin elämää. Yksi tuttuni on liian äiti, hän muistaa aina päteä sillä, kuinka hän on uhrautunut ja hoitanut lapsen yksin( ominut lapsen kokonaan mieheltään) jne. Hän ei voi ymmärtää minua, jos sanon että aloitan laihduttamisen, koska :" Ne kilot ovat vain merkki siitä että on saavuttanut jotain niin ihanaa kuin vauva on" tai jos sanon että kyllä minä aion käydä yksin säännöllisesti jossain ts viettää omaa aikaa, koska "Eihän hänkään mitään omaa aikaa viettänyt ennen kuin lapsi oli yli 6kk" Esimerkkejä olisi miljoonittain, mut jos ei nyt kaikki mainita :) Hän on mielestäni muuttunut huonolla tavalla äitiyden myötä. Hänestä on tullut kovin mustavalkoinen ja marttyyri, ehkä jopa hieman katkera. Itse en taas koe, että olisin huono äiti, vaikka minulla on omia menoja ja haluan huolehtia ulkonäöstäni ja muutenkin säilyttää elämän suhtkoht samanlaisena kuin ennen.
VastaaPoistaEli äitiys vaikuttaa hyvin erilailla ihmisiin, mutta kyllä se naista muuttaa. Se ihminen joka minun sisälläni on ei kyllä ole kadonnut mihinkään :D
Kiitos teille molemmille kommenteista! :) Hyviä näkökantia ja ajatuksia molemmilla.
VastaaPoista