Ehdin minä sitten puolisen vuotta elämään selittämättömästi lapsettoman elämää. Se aika elämästä päättyi tänään.
Hyppäsin hoitopöydälle (vai mikä lie onkaan) ultraa varten, jonkin aikaa lääkäri ultrasi ja oli ihan hiljaa. Minä yritin lukea hänen kasvoilta onko jotain aihetta huoleen vai miksi hän on hiljaa. Sitten sieltä se tuli "kyllä täällä nyt näkyy vähän viitettä endometrioosiin". Asia mitä olen pelännyt, mutta luulin pelon olevan turhaa.
Toisessa munasarjassa näkyy vähän endometrioosia (viimeksi ei näkynyt mitään), ilmeisesti yksi rakkula näkyy. Lääkäri epäili sitä olevan myös vähän jossain kohdun ulkoreunassa, niin kuin tuolla "perällä" koska sieltä mua aristaa (välillä yhdynnässä ja nyt lääkärikäynnilläkin sisätukimusta tehdessä). Toinen munasarja on ihan terve, samoin kuin kohtu eli siinä mielessä kaikki on hyvin. Endoa on siis todella todella vähän, mutta se on nyt selvästi syynä tähän pitkittyneeseen yritykseen.
Clomifenit määrättiin lääkkeeksi, tukemaan ja varmistamaan munasolun irtoamista. Niitä sitten ensi kierrosta alkaen kp 3-7 ja seurantaultra sitten joskus kp 11-13. Jos tuossa ultrassa kaikki on ok, niin ei seurata enää jatkossa, vaan lääkäri uskaltaa antaa mun syödä niitä ihan "itsekseen".
Jatkohoidot hoitaa sitten keskussairaala ja koska sinne on 6 kk jonot (tai ilmeisesti 4-6kk), niin saimme nyt jo lähetteen menemään sinne, jotta sitten JOS clomeista ei ole apua, päästään heti syksyllä jatkohoitoihin. Clomeja syön tarvittaessa 4-6 kiertoa ja sitten jos ei ole raskaus alkanut, niin niistä suoraan muita hoitoja suunnittelemaan.
Onneksi olen jo ehtinyt vähän sulatella asiaa. Nyt meillä on syy ja uusia apuja. Kuten kaverini sanoi "tämä on uusi alku, menneellä ei ole enää väliä". Asiat voisi olla paljon huonomminkin! Nyt saa olla kiitollinen tähän ja toivoa parasta tulevaan.
Asiat voisivat todellakin olla paljon huonommin. Mutta kyllähän se sattuu, kun vikaa löydetään omasta kehosta. Muistan kyllä omankin oloni edelleen kirkkaasti, kun rakkulaisuutta toisesta munasarjasta löytyi ja se suuri kystakin toisessa munasarjassa möllötti kuvaruudulla. Mutta niin ne vaan clomit avun toi ja toivottavasti teillekkin, mahdollisimman pian. <3 Voimia asioiden sulatteluun ja tsemppiä matkalle kohti omaa pienokaista! vauvan te olisitte ansainneet jo kauan kauan sitten. <3
VastaaPoista- Hopeakissa <3
Kiitos! <3
PoistaOnneksi sait nuo clomit nyt apuun! Toivottavasti ne toimivat heti hyvin. Ikävä juttu, että löytyi endometrioosia, mutta onneksi sitä oli niin maltillisesti. Toivon kovasti, että teillä nyt tärppää. Että todellakin nyt olisi uusi alku ja mahdollisuudet. Tsemppiä kovasti!
VastaaPoistaKiitos, toivotaan parasta!
PoistaEndo on kyllä ikävä riesa, mutta diagnosoitua vaivaa on paljon helpompi hoitaa kuin diagnosoimatonta. Tsemppiä!
VastaaPoistaTotta, kiitos!
Poista