torstai 26. syyskuuta 2013

Kiva päivä...

Huomatkaa otsikon sarkastisuus.

Tänään...

...tuli täyteen kaksi vuotta yritystä. Kaksi vuotta sitten olin täynnä toivoa, innoissani ja hieman peloissanikin. Vihdoin se tapahtui, viimein e-pilleri on ollutta ja mennyttä.

...minulla alkoi menkat. Tai ainakin olettaisin niin. Olen vain vähän "yli-innokkaasti" käynyt tarkistamassa kupin n. neljän tunnin välein, joten eihän sinne minun vuotomäärällä siinä ajassa paljoa ilmesty. Mutta selkeää verta se on, ei enää mitään tiputtelua. Otin särkylääkkeenkin jo aamulla aikaisin, joten kaikki kivut pysyvät sen ansiosta aisoissa. Ainakin vielä hetken.

...menen käymään ystäväni luona, joten en varmaan ehdi ajattelemaan tätä suoraan sanottuna paskaa päivää kuin vasta illalla.

Kuva

Eilen...

...kävin siellä psykiatrisella sairaanhoitajalla. Käynti meni hyvin, vaikka tiistai-iltana sain kauhean paniikkikohtauksen ja itkin miehelle, etten halua mennä. Mies sai minut kuitenkin tajuamaan, että sinne on mentävä. Ja kyllähän minä sen tiesin itsekin, mutta jokin pelko ja epätietoisuus vain nosti päätään. Mutta jatkan hoitajan luona käymistä, seuraavan kerran menen 1½ viikon päästä. Sitten on jo laparoskopiakin ohi. Hoitaja sanoi että oireeni sopivat masennukseen, mutta mikäli oikein ymmärsin hän ei voi/halua diagnosoida minua vain yhden kerran perusteella. Ensi kerralla hän myös kartoittaa onko minulla tarvetta käydä edes kerran psykologilla, vai riittääkö että käyn vain hänellä. Kaikin puolin jäi ihan hyvä fiilis tuosta käynnistä.

Kuva

Viikon päästä minut onkin jo varmaan operoitu, huomenna saan tietää kellonajan.

10 kommenttia:

  1. Pahoittelut menkoista ja vuosipäivästä. *hali* Kiva kuulla, että käynti psykiatrisella sairaanhoitajalla meni hyvin. Se voisi tehdä itsellekin hyvää, mutta olen vähän huono puhumaan kenellekään vieraalle, tai ylipäätänsä kenellekään, ongelmistani. Kirjoittamalla asioiden purkaminen on helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei puhuminen tosiaankaan sovi kaikille, yksi syy miksi jouduin tiistai-iltana paniikkiin, oli se että joudun puhumaan. Tuntuu ehkä hassulta, mutta vuoden ajan (ainakin) olen vaan sulkenut kaikki ikävimmät ajatukset ja tuntemukset, ja nyt ne pitääkin kaivaa esiin jostain kehon ja mielen syövereistä. Mutta toisaalta en osaa (pysty) kirjoittaakaan, joten tiesin kyllä että tuo on mulle se ainoa ja varmaankin oikea vaihtoehto.

      Poista
  2. Tsemppiä tähän päivään! Voi, kun sen saman toivon ja hykerryttävän jännityksen saisi takaisin, mikä alussa oli...

    VastaaPoista
  3. Iso voimahalaus vuosipäivänä! :( <3

    - Amalia-

    VastaaPoista
  4. Pahoittelut uudesta kierrosta ja vuosipäivästä! :( halaus<3 ja hei kiitti tiedät kyllä mistä, yritin laittaa s-postia, mutta se ei suostunt lähtemään.. :)

    VastaaPoista