maanantai 4. elokuuta 2014

Masennuspelko

Aloitin masennuslääkityksen viime syksynä. Monet sen varmasti muistavat. Se oli minulle vaikea asia, mutta olen erittäin tyytyväinen että lääkitykseen kuitenkin suostuin. Lopetin lääkityksen heti varhaisultran jälkeen. Lopettaminen onnistui paremmin kuin osasin odottaakaan. En huomannut mitään vieroitusoireita, en muutoksia mielialassa. Toki juuri noihin aikoihin minulla oli muutenkin huonovointisuutta, joten mahdolliset vieroituksesta johtuvat pahoinvoinnit saattoivat myös sekoittua raskauspahoinvointiin.

Nyt olen tyytyväinen että pääsin lääkityksestä eroon. Sitten tuleekin se mutta. Kun olen kerran masentunut, pelkään sen tulevan helposti uudestaan. Synnytyksen jälkeinen masennus on todella yleistä. En tiedä ja ei kai kukaan voi tietää, miten todennäköistä sen puhkeaminen on minun kohdalla. Jokainen varmasti haluaa ja aikoo olla lapselleen paras mahdollinen äiti, mutta entä jos tuntuukin että epäonnistuu. Ensisynnyttäjänä minulla voi olla todella väärisyneet suunnitelmat ja eihän lapsen kasvatusta voi kovin tarkasti edes suunnitella. Kaikki on niin paljon siitä lapsesta itsestään kiinni.

Kuva

Kun viime viikolla tapasimme neuvolakäynnin yhteydessä psykiatrisen sairaanhoitajan ja hänen kanssa jo nyt sovin että hän soittaa synnytyksen jälkeen, se helpottaa oloa vähän. Tiedän ettei ole sitä kynnystä, että pitäisi soittaa itse. Ja toki kerran masennuksen kokeneena, osaan ehkä huomata aikaisemmin jos oireilen. Samoin mieheni. Miehestä saan muutenkin niin paljon tukea ja hänelle pystyn nykyään puhumaan myös näistä masennusajatuksistani paljon avoimemmin. Eikä saa tietenkään unohtaa miestä, isilläkin kun voi ilmetä samankaltaista synnytyksen jälkeistä masennusta.

Kuva

Eiköhän me selvitä. Tavalla tai toisella. Mietityttää se siltikin.


Ps. ja asiasta kukkapurkkiin. Postailin tänään muutamia vauvanvaate-hankintoja tuonne Hiekkalaatikon reunalta -blogin puolelle. Mikäli jotain kiinnostaa.

4 kommenttia:

  1. Monella tapaa tuttuja ajatuksia! Itsellä masennus ei lapsettomuusaikoina varmaan kaukana ollut ja näin jälkikäteen mietittynä olisi ollut hyvä käydä jossakin ammattilaisella purkamassa ajatuksia. Meillä 5v lapsettomuustausta ja esikoinen sai alkun 2ivf kierrokselta. Koko raskausajan koin suunnatonta kiitollisuutta omasta tilasta ja oma asenne oli etten valitellut ns. turhasta. Muistan kun ystäväni jossakin asiayhteydessä sanoi, että "muista, että sinäkin saat olla vauvan synnyttyä väsynyt". Jotenkin tuo lause jäi mieleen. Ajattelin naivisti, että tällä taustalla jaksaa porskutta läpi vauva arjen tapahtui mitä tapahtui. Pitkälle tausta onkin auttanut ja monena valvottuna yön tuntina olen syvällä sisimmässä ollut todella kiitollinen siitä, että minulla on maailman paras syy valvoa. Aina taustakaan ei auta. Silloin olen muistanut nuo ystäväni sanat. Masennusta ei voi ennakkoon tietää. Joillekin se tulee ja joillekin ei. Periaatteessa sitä on turha etukäteen murehtia, mutta hyvähän sitä on toisaalta pohtia, juuri niitä omia vahvuuksia ja heikkouksia. Nyt minulla LA pari viikkoa sinun jälkeen :) Odotamme (vastoin lääkäreidenkin antamia toiveita) toista lasta <3 Esikoinen kerkiää täyttää luultavasti 1v5kk. Hurja talvi tulossa ;) Välillä huomaan itse väsyneenä edelleen syyllistyväni ajatukseen, että minun pitää jaksaa ja pitää pystyä kaikkeen äitinä, varsinkin kun meille on tämä uusi yllättävä onnikin suotu. Hirvittävän syvälle tuo ajatus on iskostunut. Mutta ehkä sitä nyt kakkoskierroksella osaa olla jo armollisempi itselleen. Tulipas sekava teksti ja jossakin määrin asian vierestä. Toivottavasti sait pointista kuitenkin kiinni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset sinulle kommentista, ihan hyvin sen pointin sieltä löysin. :) Niinhän se on, ettei liikaa kannata murehtia tulevaa kun ei voi tietää miten käy.

      Poista
  2. Kannattaa sitten tosissaan puuttua synnytyksen jälkeiseen masennukseen ajoissa, jos sellainen iskee! Mulla se nimittäin todettiin juuri, synnytyksestä aikaa kohta 11kk! :/ oireet alkoi nostaa päätä jo raskausaikana, en vaan pystynyt uskomaan masennukseen. Lääkityksen olin lopettanut hiukan ennen plussaa. Nyt taas lääkkeitä syön. Olishan tää varmasti hoitunut helpommin, jos en olis pitkittänyt tätä. Tsempit loppuodotukseen ja toivottavasti vältyt masennukselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! :) Toivottavasti sulla saadaan masennus pian kuriin. Niin se vaan jännästi voi onnistua hiipimään yllättäen...

      Poista