Jälki

Lapsettomuus jättää jäljen ihmiseen. Millaisen jäljen? Sen saan kai tietää vasta myöhemmin. Sitten kun saamme vauvaprojektin johonkin päätökseen. Viime päivät ovat olleet todella stressaavia, turhaan. Joka päivä olen odottanut lääkäristä aikaa polille, turhaan. Huomenna soitan!

Olen alkanut varautumaan myös siihen, että olemmekin miehen kanssa vain kahdestaan. Se ei ole todellakaan sitä mitä haluan, mutta elämässä kun näistä asioista ei saa itse päättää. Olen kuvitellut ja nähnyt pienen taaperon konttaavan kirjahyllyn edessä, juoksevan pihalla ja auttavan isäänsä renkaiden vaihdossa. Sitten tulee itku.

Mitä tapahtuu ylimääräiselle huoneelle? Se kai pysyisi samassa virassaan kuin nytkin, miehen huoneena & vierashuoneena. Mitä teen kaikille jo ostetuille tavaroille? Lahjaksi sitten kai...

Entä sitten kun nykyiset sinkkukaverini alkavat saamaan lapsia? Jos minulla ei ole yhtäkään, turtuuko siihen?

Lapsettomuus on siis jo nyt jättänyt jälkensä minuun. Sen, että ajattelen jo nyt näitä asioita enkä saa niitä mielestäni pois. Meillä on kuitenkin vasta vain pikkuisen päälle vuosi takana. Ei se siltikään tee tästä yhtään sen helpompaa ja aina vain surullisemmaksi tulen, kun törmään ihmisiin joilla on jopa kolminkertainen aika takana.