Ooh!

Enpä olisi uskonut kuinka paljon pystyn oikeasti nauttimaan Ei kenekään äiti -kirjasta! Olen nyt lukenut kolme enismmäistä kertomusta ja uskokaa tai älkää, olen saanut niistä lisää voimaa. Kun miehelle sanoin ostaneeni tuon kirjan, hän kysyi "haluatko itsellesi vielä huonomman mielen lukemalla tuota?". Ja kyllähän se mielessä kävi. Ennen kuin avasin kirjan, harkitsin vielä tarkkaan kannattaako alkaa lukea. Mitä jos vaan masentuisin enemmän ja tulisin vainoharhaisemmaksi?

Mutta ei. Vaikka kertomukset ovat surullisia, kamalia ja niiden ajatukset todella lähellä omiani, osaan poimia tarinoista ne positiiviset puolet. Vaikka kaikki kertomukset eivät pääty ns. onnellisesti eli lopulta lapsen saamiseen, on uskomatonta miten ihminen silloinkin näkee asian valoisan puolen!

Tämä kohta oli todella vaikuttava ja tämän luin myös miehelle:

Olen hieman huvittuneenakin todennut, että vaikka elämä ei mennyt niin kuin elokuvissa, ei meillä pariskuntana ainakaan ole sitä vaaraa, että kun suunnitelmien mukaan mennyt elämä saa pienen särön selustaansa, koko maailma romahtaa ja elämältä putoaa pohja. (Johanna Harjunpää)

Tänään muuten onkin menossa jo kp26 ja dpo9! Vou! :D Yllättävän nopeasti on aika kulunut.