Olen viime aikoina törmännyt moneen lehtijuttuun missä on käsitelty tätä aihetta ja en vaan ymmärrä! Tai ymmärrän joo, mutta en näe siinä mitään järkeä. Lapsen voi varmasti kasvattaa samoin päämäärin myös tyttönä tai poikana. Ei ole pakko pukuea tyttöä vaaleanpunaisiin prinsessavaatteisiin tai poikaa autopaitoihin. Ei ole pakko tuputtaa sille tytölle barbeja tai pojalle rekkoja.
Mielestäni lapset tulee kasvattaa sukupuoltensa mukaan, mutta jos tyttö haluaa leikkiä autoilla niin antaa sitten leikkiä!
Tulikohan minun jutun pointti esiin... Mitäs mieltä te muut olette tästä?
Vielä voisin antaan pari keksittyä esimerkkitilannetta:
Tilanne 1.
Sisarukset, tyttö 5v ja poika 3v. Poika näkee siskonsa pukevan Hello Kitty -sukat ja haluaa itselleenkin sellaiset. Tulee oikein itkupotkuraivarit. Suostutko pojalle nuo sukat antamaan?
Tilanne 2.
Poika 2v. näkee lelukaupassa nukenvaunut ja haluaa sellaiset. Saako poika sellaiset? Saako poika työnnellä niitä julkisesti esim. puistossa?
Ja hei, asiasta kukkapurkkiin. Pelkurin Päiväkirja -blogissa on ARVONTA! Käykäähän tsekkaamassa. ;)
Nooo kyllä mä ainakin oon ajatellu pojalle ostaa ihan vaan poikien juttuja. Lelut nyt vähän taas on sellasia et jos meidän poika haluaa vaikka vauvanuken niin kyllä mä sen sille ostan. Leikkiköön millä leikkii. :)
VastaaPoistaMolempiin tilanteisiin vastaukseni on kyllä. Mitä pahaa siinä on, jos poika työntelee nukenvaunuja julkisesti? Nolottaako se vanhempia? Miksi?
VastaaPoistaItse en menisi ihan niin pitkälle kuin nämä sukupuolen kokonaan kätkevät vanhemmat, vaikka ymmärrän heidänkin valintansa. Minun mielestäni lapselle pitää opettaa, että hän saa olla tyttö tai poika, mutta se ei rajaa mitään. Tyttö voi tehdä samoja asioita kuin poika ja päin vastoin. Ei ole olemassa "kiltit tytöt" ja "villit pojanviikarit"-asetelmaa minun lapsilleni. Poika ei saa anteeksi asioita koska poikien pitää saada riehua, vaan koska lasten täytyy saada olla lapsia ja lapset tekevät joskus virheitä. Isot pojat itkevät siinä missä isot tytötkin. Poika tekee kotitöitä sitten vanhempana ja oppii miten kodista pidetään huolta. Omia opittuja käytäntöjään pitää pystyä kyseenalaistamaan ja tarvittaessa muuttamaan eikä siirtää niitä suoraan seuraavalle sukupolvelle.
Jos pitäisi valita kahden ääripään välillä (mitä en todellisuudessa siis tee vaan haluan kulkea keskitietä) valitsisin äärisukupuolineutraalin kasvatustavan ennemmin kuin sukupuolimallien tyrkyttämisen kliseiden ja sokeuden kautta.
Vastaus molempiin esimerkkitilanteisiin on kyllä. En aio oman lapseni sukupuolta sentään salata, mutta sen sijaan en halua kasvattaa tytöstä mitään pikkuprinsessaa (tulevaisuuden pissistä). Mekot, hameet, topit ja kaikki hörhelökammotukset jäävät auttamatta kaupan hyllylle, oli sitten kumpaa tahansa sukupuolta. Samoin esimerkiksi Bratzit ja muut mauttomat lelut tulevat olemaan meidän lapselta kiellettyjä. Poika saa minun puolestani leikkiä nukeilla siinä missä tyttö autoilla. Pyrin kuitenkin kasvattamaan lapseni sukupuolesta riippumatta enemmän poikamaiseen suuntaan. Kuten edellinenkin kommentoija sanoi, niin myös minä valitsisin ennemmin äärisukupuolineutraalin kasvatustavan kuin ääriperinteisen ja sukupuolikliseisen tavan.
VastaaPoista