Pessimismi nostaa päätään. Taas.

Meillä on ollut kaveriporukassa tapana tehdä joka kesä yksi yhteinen mökkireissu. Näin on ollut jo monta vuotta. Olisikohan nyt viides vuosi, muistaakseni. Viime vuosina olemme tehneet vain viikonloppureissuja, oikeastaan sen takia että monilla meistä on kesätöitä eikä pidempi reissu siis onnistu. Näin on tänäkin vuonna. Tarkoitus on vain rentoutua, syödä ja juoda hyvin, olla vain.

Reissussa taas ja muistin, mitä viime vuonna ajattelin samaisella mökillä. Olin melko varma, että tänä vuonna reissu jää meidän kahden osalta väliin. Lapsen takia. Tai edes loppuraskauden. Hah, niinpä niin.

Tässä huomaan selvän eron ajatusmaailmassani. Viime vuonna ihan aidosti uskoin siihen, että vuoden sisällä meidän elämä on jo muuttunut. Ja nyt, vaikka kuinka yritän, en pysty aidosti ajattelemaan, että ensi vuonna reissu jäisi väliin.

Näillä reissuilla on aina tosi kivaa. Saa ajatuksiaan pois kaikesta ja vietettyä aikaa kavereiden kanssa, siltikin lapsettomuus nousee mieleen silloin tällöin. Kuitenkin päivittäin. Ei kai sitä enää pysty täysin unohtamaan.

Noh. Kaikesta huolimatta, viettäkää kiva viikonloppu! Minä ainakin vietän, sen minkä pystyn. :)