Aina sanotaan että pohjalta on yksi tie tai suunta, ja se on ylöspäin. No se on totta. Entäs sitten kun pohjalla ollaan ja saadaan vain pieniä nykäyksiä ylös. Jotain positiivista tapahtuu ja vähän ajan päästä sekin menee mönkään. Ollaan taas pohjamudissa. Tuntuu että pohjalla ollaan koko ajan! Sontaa on kaulaan asti, mutta aina ainakin nilkkoihin. Jotain hyvää edes, pää pysyy vielä juuri ja juuri sen yläpuolella.
Kaiken lisäksi stressaan jo etukäteen kaikkea. Tai en stressaa, vaan tuomitsen. Olen vain jotenkin niin varma, ettei tulossa olevat jututkaan voi onnistua niin kuin itse haluaisin ja toivoisin. Niin, että jokin asia edes vähän helpottuisi. Ei, ei, ei. Mahdotonta!
Olisi kiva tietää miksi ja kuinka kauan meitä vielä koetellaan. En tietenkään halua mitään helppoa elämää, mutta tälläinen jatkuva taistelu ja epävarmuus elämän yksikertaisissa perusasioissa voisi jo helpottaa.
Elämä on nyt niin epävarmaa, eikä mikään onnistu kuten on suunniteltu! Voin rehellisesti sanoa, että elämäni ainoat hyvät asiat ovat tällä hetkellä parisuhde, ystävät ja (kesä)työ. Kaikken muun yllä on jokin varjo.
Kysynpä vaan: koska täältä pohjalta noustaan edes vähän pidemmäksi aikaa kuin kuukaudeksi?
Joskus elämässä pitää käydä pohjalla, että osaa arvostaa niitä hyviä aikoja ja asioita. Kaikki järjestyy aina, edes jotenkin päin ja aivan varmasti teillekin hyvät ajat tulee! Tiedän, että pelkässä lapsettomuudessa on niin paljon käsiteltävää ja pahaa mieltä, että muut ongelmat tuntuu sata kertaa raskaammaltasiinä ohessa.
VastaaPoistaVoimia teille! <3
Näin se varmasti on, kiitos viisaista sanoista! <3
PoistaTiedän niin tunteen...tsemppiä ja jaksamista sinne (samassa kuopassa täälläkin rämmitään...)
VastaaPoistaKiitos! Tsempit takaisin!
Poista