PromotionalCodes.org.uk-sivuston tekemän kyselyn mukaan jopa 18% tuoreista vanhemmista pitää uutta lastaan rumana. Näistä 18%:sta vain yksi kymmenestä kertoo asiasta muille kuin puolisolleen. Noin puolet kertovat mietteistään puolisollensa.
Tälläinen on toki ymmärrettävää. Miltä se mahtaakaan tuntua, kun toiset vanhemmat kehuvat kuinka kauniita heidän vauvansa ovat ja näet sen toki itsekin, mutta et koe samoin omasta lapsestasi? Kurjaa, mutta näin se asia vain joskus on. Tiedän omasta lähipiiristänikin tapauksia, joissa äiti on ollut vauvan synnyttyä sitä mieltä että lapsi on ruma. Näistäkin vauvoista on kyllä kasvanut oikein kauniita/komeita lapsia, viis siitä miltä he ovat pieninä näyttäneet.
Onko se sitten tabu? Eikö tuore vanhempi saa sanoa todellisia tunteitaan vauvansa ulkonäöstä? Tällä hetkellä tuollainen "valehtelu" tai "asian kieltäminen" tuntuu minun mielestä todella tekopyhältä. En tietenkään tarkoita sitä, että pystyisin ikinä (tai ainakaan ihan hetkeen) sanomaan suoraan "meidän vauva on ruma", vaan voisin ehkä kiertää asiaa hieman. "Meidän vauva ei ole se kaikkein suloisin."
"Se ei vaan ole asia, jota pystyy ikinä myöntämään kenellekään ja takuulla loukkaannut, jos joku edes viitsii mainita, että lapsesi ei ole kaunis" kertoi kyselyyn osallistunut, nimettömänä pysynyt isä.
Noin se vaan taitaa mennä. Aika näyttää miltä meidän vauvan tulee näyttämään. Ja pitää muistaa, että näistä luvuista huolimatta 82% pitää lastaan kauniina. :)
Kuva ja juttu täältä
Kuva ja juttu täältä
Tunnetko sinä jonkun joka pitää tai on pitänyt lastaan rumana?
Onko näin käynyt sinulle?
Miten asia on ilmennyt / miten siitä on päässyt yli?
Mua jotenkin naurattaa tämä ruma vauva -ongelma. Minun mielestäni vauvat näyttävät aina.. noh, vauvoilta. Tietysti jotkut vauvat näyttävät enemmän katalogivauvoilta kuin toiset, mutta harva vastasyntynyt on erityisen "kaunis" kuitenkaan. Silti kaikki näkemäni vauvat ovat olleet suloisia, enkä voisi kuvitella pitäväni ketään vauvaa rumana. Enemmänkin kannattaa olla huolissaan siitä, minkä näköinen lapsesta tulee aikuisena. Saako se äidin ja isän hyvät vai huonot puolet. Uuden ihmisen todellinen ulkonäkö alkaa kuitenkin hahmottua vasta vauva-ajan jälkeen, ja siitä rumimmastakin vauvasta voi tulla hyvinkin hyvännäköinen aikuinen ja toisaalta taas suloisen vauvan piirteet voivat muuttua aikuisena vähemmän suloisiksi.
VastaaPoistaJep, minun mielestä vauvan ulkonäkö alkaa muuttua jo parin kuukauden iässä aika radikaalisti, joten en olisi kovin huolissani vaikka se lapsi ei olisi syntyessää mikään "katalogivauva" (aika hyvä ilmaisu muuten :D).
PoistaHei! itsellänion sellainen kokemus että sain "maailman suloisimman" poikavauvan ja aina tunteeni tätä lasta kohtaan ovat olleet että ompa minulla kaunis poika.sitten sain tytön joka oli syntyessään myös maailman ihanin ja kaunein, mutta hänen ollessaan noin kuukauden hänen päälaeltaan lähtivät kaikki hiukset ja hän oli hassun näköinen. aloin mielessäni ajatella että hän on ruma ja varsinkaan kun kukaan ei juuri koskaan sanonut että ompa söpö olin varma että ruma on. tai jos joku sanoikin,niin en uskonut. nyt, kun tyttö on päälle 1v olen vasta alkanut tajuamaan sen, että hän on mikä on, maailman suloisin tytteli vaikkei ulkonäöltään olekkaan se kaikkein kaunein ja tyttömäisin tyttö. ihan naurattaa omat ajatukset ja lapsellisuus, olenko oikeasti näin pinnallinen :D sitten olen katsellut omia vauva ja lapsuuskuvia,empä minäkään mikään ruusun nuppu ole ollut mutta ihan muukiinmenevän näköinen sitä itsestänikin on kasvanut :D
VastaaPoistat.henna
Kiitti kommentista, kiva kuulla! :)
Poista