Löysinpä sattumalta tälläisen humoristisen kirjoituksen Ylen nettisivuilta. Anni Alatalo reklamoi, ainakin minun näkövinkkelistä katsottuna, ihan tavallisesta lapsiperheen arjesta. Luin tekstin ja mielestäni se oli hauska. Ymmärrän häntä jostain kumman syystä ihan hyvin, vaikka omakohtaista kokemusta ei olekaan. Mutta tästä kirjoituksesta sain ajatuksen ja päätin kirjoittaa oman reklamaation haikaralle.
 |
| Kuva |
Hyvä Herra tai Rouva Haikara,
Koska osoitteemme on teiltä jostain syystä tainnut hukkua, reklamoin seuraavista asioista:
Haluan takaisin entisen itseni. Sen iloisen, pirteän ja innostuneen ihmisen. Voisitteko palauttaa myös avoimuuteni ja sosiaaliset taitoni? Mennessänne voitte viedä tämän masentuneen ja surullisen olion sekä ylimääräisen synkyyden.
Lisäksi palauttaisin muutamat leikkausarvet vatsastani ja jos välttämättä haluatte, niiden tilalle voin ottaa muutamat raskausarvet.
Mikäli löydätte vielä joku päivä perille, saisitte viedä mennessänne punaisella autolla ajavan tätini. Mutta vain yhdeksäksi kuukaudeksi.
Voisitteko myös palauttaa kaikki rahat, jotka näihin tutkimuksiin sekä hoitoihin on mennyt teidän eksymisenne vuoksi? Meiltä kyllä löytyy kuitit.
Valittaisin myös eksymisenne vaikutuksesta seksielämäämme, mikä muuttuu aina hetkittäin kovin kaavamiseksi ja suorittamiseksi. Näiden lisäksi huomauttaisin siitä paineesta, mitä sen harrastaminen tiettynä aikana kuukaudesta tuottaa.
Lisäksi vaadin korvausta kaikista niistä asiattomista sekä myös vähemmän asiattomista uteluista, tiedusteluista sekä neuvoista ja "kannustuksista", joihin olemme teitä odottaessa kohdanneet.
Pyytäisin takaisin myös muistiani, johon ei enää mahdu muuta kuin ulta-ajat, piikitykset, suunnittelukäynnit ja kiertopäivät.
Pientä korvausta pyydän myös mielenterveyteni tilasta. Pientä siksi että masennukseni ei ole täysin teidän syytänne, mutta osakorvaus olisi silti toivottu.
Pyytäisin teitä ottamaan huomioon myös jatkuvat tuottamanne pettymykset sekä toimintanne epävarmuuden ja sen aiheuttaman epätoivon.
Toivottavasti löydätte pian perille,
[G - odotan.
Hyvin kirjoitettu. Voisi olla mun teksti, mikäli osaisin pukea omat ajatukseni yhtä hienosti sanoiksi.
VastaaPoistaKiitos! :)
Poistayks sana: IHANA! :D
VastaaPoistaVoi kiitos! :)
PoistaHeippa, oon vasta alkanut seuraamaan blogiasi, kun sattumalta joku päivä tänne eksyin. Sitten piti tulla uudelleen ja uudelleen. Tiestysti tarkistamaan kuulumiset ja jos olisikin jotain hyviä uutisia ilmaantunut. Niitä odottelessa. Pitkä odotus vielä palkitaan, näin uskon! Valtavasti voimia ja plussatuulia! -Tiia-
VastaaPoistaKiitos paljon! :)
PoistaIhana kirjoitus. :)
VastaaPoistaTsemppiä kovin kovasti kaikkeen!
Kiitos! :)
PoistaIhana <3 Pakko varmaan laittaa tämä omaan tekstiin :)
VastaaPoistaOi kiitos! <3
PoistaI feel you :)
VastaaPoistaThänks! ;)
PoistaHei! En nyt millään pahalla sano, mutta toi ressaaminen ja suorittaminen ei kyllä auta koko asiaan.. meillä lapsen TEKOA kesti 5,5v jonka jälkeen ajattelin ettei sitä tule, yritin unohtaa sen kaiken "vika on minussa ja olen epäonnistunut" ajattelun olla itkun sijasta iloinen muiden vauva uutisista, keskityin kaikkeen muuhun, mitä elämässä on ja alkuun se olikin todella hankalaa, mietin jos ryhtyisimme sijaisvanhemmiksi yms. reilu puolivuotta ja sain tietää olevani 14 rv, nyt lapsia on kaksi ja toinen vielä vauva, jonka "teko" kesti 2v..molemmat perineet äidin itsepäisyyden ja välillä tuntuu että hetki omaa aikaa olis ihan jees! Siltikään en ikinä vaihtaisi lapsiani mihinkään ja mielessä edelleen ajatus sijaisvanhemmiksi ryhtymisestä. Toisille niitä lapsia ei tule vaikka yrittäis tai ei yrittäisi ja oma lapsi on aina oma lapsi, mutta ainahan voi esim. harkita antavansa toisen lapselle paremman elämän. Mitä elämästä tulee jos tuntee vaan vihaa ja epäonnistumista itseään kohtaan, se viimeistään rikkoo parisuhteen. Toivon teille laatu aikaa ja ihania hetkiä, nauttikaa toisistanne ja ottakaa rennosti! :) nimim. monta miinusta takana
VastaaPoistaEnsinnäkin kiitos kommentistasi. Aivan mahtavaa että teitä on onnistanut (ja vielä kahdesti) pitkän odotuksen jälkeen! Sinä kuulut selkeästi tähän kastiin, joka uskoo oman kokemuksen kautta stressaamattomuuden olevan se avain. Eikä siinä mitään väärä ole, itse en vain usko siihen enkä välttämättä koskaan tule uskomaankaan... Eihän se stressi tietenkään hyväksi ole, ei missään tilanteessa eikä kenellekään! Kuitenkin monet ns. stressiperseetkin tulevat ensimmäisistä kierroista raskaaksi. Ja kuten olen täälläkin useasti kirjoittanut, meillä on myös monia muita stressinaiheita.
PoistaNyt kun meillä on hoidot käynnissä, niin tämä elämä vain valitettavasti on aikataulutettua ja sen myötä myös joskus hoitojen vuoksi melko stressaavaa. Mutta onneksi se aikataulutus on vain suhteellisen pieni aika siitä kierrosta. Mutta emme ole vielä kahden vuoden jälkeen valmiita luovuttamaan, hoitomuotojakin kun on vielä kokeilematta. (Ja oikeastaan ollaan vasta päästy alkuun.)
En tiedä olivatko nuo "vika on minussa" -ajattelu ja "mitä elämästä tulee jos tuntee vaan vihaa ja epäonnistumista" -kommentit suoraan suunnattu minuun, mutta jos olet blogiani pidemmän aikaa seurannut, niin tiedät että olen näiden ajatusten vuoksi hakeutunut juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, saanut lääkityksen ja mielialani on kohentunut.
No nyt tästä tuli joku kilometrivastaus... :D Mutta siis onnea vielä teille ja muistetaan että ihmiset sekä tapaukset ovat erilaisia! :)
Ei ne ajattelut on mun elämästä. Tiedän että tapaukset ja ihmiset on erillaisia ja siksi totesinkin että kaikki eivät saa lapsia vaikka tekisivät mitä. Ei se jatku stressi oo muutenkaa hyväks, kyllä niitä aiheita meiltäki löytyis, mut tarvinnu alkaa ajattelee niin että mille ei mitään voi niin ei voi, muutenhan tässä kuluu loppuun aivan totaalisesti :o
VastaaPoista