Nuo raskausuutis-postaukseni (tämä ja tämä) herättivät kovin paljon keskustelua ja sainkin paljon kommentteja laidasta laitaan. Osa oli ymmärtänyt asian ytimen paremmin kuin toiset. Siltikin jokainen (asiallinen) kommenti on oikein tervetullut, juurikin keskustelun syntymisen vuoksi! Joillekin ehkä asia kolahti hieman arkaan paikkaan ja toiset taas pystyivät samaistuimaan minun ajatuksiini.
Ajattelin kuitenkin vielä summata yhteen muutaman ajatuksen, ettei kellekään jäisi ns. paskan maku suuhun.
 |
| Kuva |
Olen ollut, ja tulen olemaan, aina sitä mieltä että jokainen toivottu lapsi on mahtava asia. Tulee se sitten kenelle tahansa ja mihin elämäntilanteeseen tahansa. Ja vielä selventääkseni: vaikka lapsi ei olisi suuniteltu, ei se tarkoita etteikö se olisi loppujen lopuksi toivottu.
Kun kirjoitin ensimmäiseen postaukseen, että tämä tuleva isä on "vasta" 20-vuotias, tarkoitin sillä sitä, että eihän se 20-vuotias nyt enää NIIN nuori ole. Muistutellaanpa vielä kaikkia, että itsekin olin 21-vuotias kun olemme yrityksen aloittaneet.
En kirjoittanut missään kohtaa, ettäkö nuori äiti olisi huono äiti. Enkä näin myöskään ajattele. Toki joissain tapauksissa nuori äiti (ajatellaan että alaikäinen) on vielä itsekin melko lapsellinen, joten lapsen hoito voi olla melkoinen sokki.
Kaiken kaikkiaan: olen nyt käsitellyt näitä uutisia itsekseni ja pikkuhiljaa alan sopeutua. Kaikki aikanaan.
Minun mielestä kirjoituksissasi ei ollut mitään kummallista. En tiedä lapsettomuuden tuskaa, mutta tiedän, miltä tuntuu etsiä itsestä ja puolisosta vikaa, ja miettiä, miksi meille ei tule lasta. Me yritimme miehemme kanssa esikoista vain hetken. Raskaus meni kuitenkin kesken viikoilla 15 ja synnytin poikamme kuolleena. Mietin pitkään, miksi me, miksei joku muu. Vajosin sänkyyni ja toivoin, että saisin palata ajassa taakse päin. Syy oli kuitenkin sattumaa, ei perinnöllistä. Toisesta lapsesta haaveilin, mutten tiennyt uskallanko ja haluanko. Mitä jos koemme saman uudelleen. Vuoden yritys ja tyttö ilmoitti tulostaan. Pelkoja, joita ultrassa käynnit helpottivat. Terve tyttö syntyi 2012 syksyllä. Imetyksen takia menkat eivät alkaneet pitkään aikaan. Pelkäsin, että kroppa ei toimi enää synnytyksen jälkeen ja haaveet toisesta lapsesta jäivät. Onneksi menkat tulivat ja tärppäsi jo toisella kierrolla. Nyt la 02/14.
VastaaPoistaOlen reilu pari kymppinen. En siis vanha, mutten koe olevani kovin nuorikaan. Oma ajatus kuitenkin 17 vuotiaasta äidistä on hieman ristiriitainen. Meillähän enkelivauva syntyi minun ollessa 18, joten olen ollut raskaana hetken, kun olin 17? Toisaalta, 17 vuotias voi olla vielä hyvin kokematon ja lapsellinen, eikä alkuunkaan kypsä hoitamaan lasta. Toisaalta, hän voi olla hyvinkin kypsä äidiksi. Kaikki riippuu niin paljon ihmisestä.
Se, että lapsi ei olisi yrittämällä yritetty, ei mielestäni tarkoita sitä, että lapsi ei olisi toivottu. Ei mekään jaksettu kiertoja seurata, vaan odotettiin vain malttamattomina plussan tuloa ja sitä, että menkat jäisi joskus tulematta.
Toivottu lapsi on aina iloinen uutineen, kuten sanoitkin. Ei toivotut harmittaa. Etenkin, jos äiti joutuu miettimään mitä tekee. Kuka on isä, onko itse valmis jne. Abortti on mielestäni se surkein vaihtoehto, jota en itse tekisi, vaikka olisin ollut 15v. Aina pitäisi olla valmis kantamaan vastuu, silläkin uhalla, että toinen (lapsen isä) ei ole valmis.
Kiitos kommentistasi! :)
PoistaMinä ymmärrän ettei ole helppoa kuulla toisten raskausuutisista. Toisaalta kun itse olin raskaana ja kerroin siitä kavereilleni, sain kuulla useaan kertaan oliko vahinko ym. Itkin niitä kommentteja todella paljon kotona, enkä vieläkään pysty kokonaan unohtamaan. Mieheni kanssa olimme 20+ ja olleet yhdessä usean vuoden, joten "oliko vahinko" kommentit loukkasivat syvältä.
VastaaPoistaKuitenkin tsemppiä teille kovasti lapsettomuushoitoihin ja toivottavasti ne tuottaisivat pian tulosta. Jaksamista <3 (pidän peukkuja että plussa tulee pian)
-pii
Ymmärrän hyvin että tuollaiset kommentit loukkaavat! :( Odotan niitä itsekin kohtaavani, mutta minulla on ollut pari vuotta aikaa valmistautua niihin ja aion todellakin pistää näille kyselijölle luun kurkkuun tavalla tai toisella. Kiitos sinulle! :) <3
PoistaYmmärrän jokaisen sanan mitä sanoit. Kaikki tollanen vaan muistuttaa siitä ettei itsellä oo lasta. Se on se pahin. Ja nyt taas itkettää. Kyllä se joskus helpottaa.
VastaaPoistaTotta, kiitos!
Poista