Tässä on nyt jo hyvän aikaa rämmitty sen verran syvässä suossa, että tämä sieltä pikkuhiljaa nouseminen tuntuu todella oudolta ja hiukan pelottavaltakin.
Mielialani on selkeästi kohonnut ja sehän on aivan mahtavaa! Alan olla enemmän oma itseni ja sekin taas omalta osaltaan nostattaa mieltä.
Vaikka lapsettomuus on vielä vahvasti päällä, eikä siitä enää lopullisesti pääse eroon, niin toiveet inseminaation onnistumiseen ovat silti korkealla. Ainakin vielä...
 |
| Kuva |
Rahatilanteemme alkaa taas tasaantua. Se on ollut eritysisesti minulle todella suuri huoli ja stressinaihe jo pitkään. Raha on hassu juttu, sitä vaan tarvitsee että tässä maailmassa selviää.
Meidän molempien terveystilanteetkin alkavat näyttää valoisammilta, edes vähäsen.
 |
| Kuva |
Mutta on meillä ennenkin ollut pieniä noususuhdanteita samoista aiheista kuin nytkin ja kummasti silti pienen nousun jälkeen on suunta taas kääntynyt toiseen suuntaa. Lopulta ollaan rämmitty siinä samassa tutussa suossa. Jos nyt vielä raskaus menisi ja onnistuisi tästä kierrosta, niin olen aivan varma että jotain pahaa taas tapahtuu.
Tätä alamäkeä on kestänyt jo niin kauan, että tähän on jotenkin oudosti tottunut. Aina kun onnistuu, niin tietää odottaa valmiiksi jotain epäonnistumista. Niin se on mennyt jo kauan, varmaankin n. kolme vuotta.
Ei raskaus vaan voi alkaa nyt, se olisi liian täydellistä... Vaikkakin kaukana täydellisestä.
Toinen kerta toden sanoo.. :) Eli kommentoin vaan sitä, että kuinka pessimistinä pettymykset on jotenkin helpompi sulattaa kun ei joudu tippumaan niin korkeelta. Mutta toisaalta niistä iloista ei vastaavasti pysty nauttimaan kunnolla, kun kokoajan on pelko siitä, mitä pahaa tapahtuu seuraavaksi. Siksi sen kultaisen keskitien löytäminen olisi hyvä (jos siihen pystyy). Mutta toivon kovasti, että te saatte sellaisen lopun elämää kestävä ilonaiheen tästä inseminaatiosta.
VastaaPoistaKiitos sulle, hyvin kirjoitettu! :)
PoistaSain hillittyä hiirikäteni tällä kertaa. ;)