maanantai 14. lokakuuta 2013

Ensiaskel kohti kohti katkeraa ämmää?

Eikä siinä vielä kaikki!
 
Eivät loppuneet raskausuutiset tuohon edeltävään... Mies kun tuli nukkumaan ja kertoi että eräs raskaushuhu (mikä ei kylläkään ollut minun korvia tavoittanut) piti paikkansa. Tämäkään ei tullut suoranaisena yllätyksenä minulle, tällä isällä on nimittäin ennestään kaksi lasta. Ikää en ilmeisesti saisi kommentoida (erään edellisen postauksen kommentin mukaan), mutta tässä toisessa tapauksessa on tulevalla äidillä ikää 17v. Kyllä. Jokainen elää elämäänsä niin kuin haluaa.
 
 
Näissä uutisissa ajoitus mättää ja pahasti. Ihan kuin kaikki muut tulisivat helposti raskaaksi ja me olemme menossa puhumaan miten rajuihin hoitoihin lähdettään, että tulisimme raskaaksi...
 
Tästä on kai yksi suunta ja se on katkera ämmä, joka ei osaa olla onnellinen toisten puolesta.
 
Vaikka kyllä olen ihan onnellinen ja ihan rehellisesti toivon näille pareille kaikkea hyvää. Mutta juuri tällä hetkellä en kestäisi nähdä näiden ihmisten naamaakaan ja se vasta syylliseltä tuntuukin. Varsinkin kun en halua olla katkera, en surullinen. En HALUA tuntea näin! Mutta tunnen...

19 kommenttia:

  1. Kyllä tuollaiset tunteet ovat meille lapsia kovasti haluaville hyvin tavallisia ja mielestäni jopa ihan ymmärrettäviä. Lapsettomuus (tuntuupa pahalta kirjoittaa edes se) on asia mihin ei juurikaan voi itse vaikuttaa ja se juuri tekee minulle niitä katkeruuden tunteita elämää ja muita ihmisiä kohtaan, miksi kaikki muut onnistuu mutta me ei!? Toki tiedän että ei olla ainuita ketkä tämän asian kanssa päivittäin kamppailee mutta aina välillä se vain siltä tuntuu. En itsekään haluaisi olla se katkera ämmä mutta alan jopa jo pikkuhiljaa hyväksyä sen että olen jo sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelliseen vielä lisäten että meillä myös hyvin todennäköisesti hoidot edessä ja juurikin ne kovimmat.

      Poista
    2. Kiitos sulle ja paljon tsemppiä teillekin!

      Poista
  2. Vain saman kokenut voi ymmärtää miltä teistä oikeasti tuntuu, joten täytyy tyytyä vain siihen, että yrittää kuvitella! Olen seurannut matkaasi jo pitkään ja toivon sinulle ja miehellesi niin paljon voimia ja tsemppaan täällä ruudun toisella puolella, kuten moni muukin! <3 Sun blogi on tosi kiva, vaikka aihe onkin arka, hienoa että jaksat kirjoittaa!

    VastaaPoista
  3. Ja kuten edelliseen jo kommentoin, niin ei G, sinusta ei ole tulossa katkeraa ämmää :) katkerat ämmät eivät itse tajua tilannettaan ja nimitä itseään sellaisiksi. He pitävät pitävät kaikkia tunteitaan ja tekojaan oikeutettuina ja saavat mielestään pilata muiden elämän ja onnen, koska "muut ovat hänen elämänsä pilanneet". (Ja tällä kostokierteellä pahentavat vain omaa elämäänsä)

    Sinä et ole sellainen. Sinä pelkäät tunteitasi ja 'tiedät' niiden olevan vääriä. En usko, että haluaisit pilata muiden onnen teoillasi ja sanoillasi.

    G olet vain normaali, tunteva ihminen.

    -milli taas-

    VastaaPoista
  4. Tervetuloa katkerien ämmien kerhoon! :D Kyllä tuollaiset uutiset satuttaa, vaikka ei haluaisi. Mä myös uskallan rohkeasti myöntää, olevani kateellinen tällaisille helposti sikiäville ihmisille, enkä osaa heidän onnesta iloita. Mutta nyt olen jo tajunnut sen, että ei mun tarvitsekaan. Mulla on oikeus ajatuksiini ja tunteisiini. Tällaiset tunteet ei ole vääriä, kun tausta niille on mikä on. Muista säkin se. :) Hurjasti voimia teille jatkoon!

    VastaaPoista
  5. (P.S. Ensi viikon loppupuolella pääsen luultavasti aloittamaan piikitykset IVF:ää varten. Jännittää hurjasti.)

    VastaaPoista
  6. Tervetuloa kerhoon :D katkeruus vaan valitettavasti kuuluu tähän lapsettomuuteen, vaikka kuinka yrittäisikin olla olematta katkera. Kyllä mun mielestä meillä on oikeus olla katkera välillä, pitää vaan yrittää olla ihan kaikkea sanomatta katkeruuden kohteelle...ja kiukutella sitten blogissa tai miehelle ;)

    VastaaPoista
  7. Saanen liittyä samaan kerhoon. Täälä myös katkera ämmä,joka myös yrittää olla iloinen toisten raskausuutisista,mutta sehän on jo huomattu, ettei se onnistu. Valitettavasti ne uutiset aina satuttaa oikein sydämmen pohjasta saakka ja itkulle ei tule millään loppua ennen,kun itselläkin on oma pieni käärö sylissä. Täälä rukoillaan niin sinun,kun muidenkin puolesta,että pian mekin saataisiin kokea se ainutlaatuinen asia,kun äitiys. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, paljon tsemppiä teillekin! <3

      Poista
    2. Ps. Hieno profiilikuva sulla! ;)

      Poista
    3. Hah. :D sama profiilikuva näyttää olevan :p

      Poista
  8. Mä alan päivä päivältä ja viikko viikolta huomata itsessäni yhä enemmän katkeruutta. Kaiken huippu tällä viikolla oli Salosta löytynyt hylätty lapsi... Surullista.

    Pelottaa ajatella, minkälainen ajatusmaailmani ja katkeruuteni aste on vuoden päästä, jollei plussatuloksia ole vielä siihen mennessä tullut...

    Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mutta eipä näitä voi tietää ennen kuin sen plussan saa tai aikaa kuluu... :/ Tsempit sulle!

      Poista