keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Viimeinen

Anteeksi kun tässä viimeisen postauksen tekemisessä on kestänyt! Tämä on todellakin ollut jo vuoden minulla työn alla, mutta tämän julkaisu on tuntunut liian suurelta ja vaikealta asialta. Mitä pidemmälle sitä olen vetkuttanut, on tuntunut että sitä merkityksellisempi ja järkevämpi tekstin pitäisi olla. Tämän postauksen myötä tulee päätös. Tämän blogin päätös ja sekös on haikeaa jos mikä! Nyt pitäisi osata kasata sanoiksi neljän vuoden aatteet ja vielä jotenkin järkevästi. Olen monta, monta kertaa miettinyt mielessäni mitä kaikkea pitäisi muistaa kirjoittaa!

1. Kiitos!

Ehkä se tärkein: kiitos teille rakkaat lukijat! Olette myötäeläneet kanssani niin ilot kuin surutkin, pääasiassa ne surut. Te, joita en ole koskaan tavannut enkä (ainakaan suurinta osaa) tule koskaan tapaamaan.


2. Haikeus

Haikeana kirjoitan tätä postausta. Tähän tämä nyt sitten loppuu, juurikin sen vuoksi olen venyttänyt tämän kirjoittamista ja lopulta julkaisua. Miten jättää hyvästit omalle työlleen? Omille ajatuksilleen? Blogia en ole pitänyt ihan yritysajan alusta, mutta joka tapauksessa tänne kiteytyy koko kolmen vuoden yritys- ja odotustaipaleen ajatukset. Ei tämä helppoa ole... Ja onhan tämä aika naurettavaa! Tämä kuitenkin VAIN blogi.

3. Tulevaisuus

Kuten olen saanut huomata, tulevaisuutta on vaikea suunnitella. Tällä hetkellä tulevaisuuteen ei ole asetettu mitään suurempia toiveita. Olemme molemmat nyt työelämässä, minun tavoitteena olisi saada myös koulu päätökseen ensi vuoden loppuun mennessä. Kuten tähänkin asti, keskitytään tukemaan pikkumiehen kasvua ja nauttimaan siitä!

4. Endometrioosi

Olen ollut synnytyksestä asti kivuton ja se on outoa! Koen siitä myös toisaalta vähän huonoa omaatuntoa. Eihän sen nyt niin pitäisi mennä! Mutta ei se endo minua rauhaan taida jättää. Minulta leikattiin umppari tuossa noin kuukausi sitten (siitä lisää täällä) ja ennen kuin umpilisäkeleikkaukseen edes päädyttiin, tutkittiin endon mahdollisuutta kipujen aiheuttajaksi ja kävin päivystävällä gynekologilla. Ultrassa: oikea puoli puhdas (kuten on aina ollutkin) ja vasemmalla näkyi oletettavasti n. 2cm kokoinen endometriooma. Plussaa: Sain kontrolliajan tammikuulle naistenpolille. Tuntuu todella hienolta, että lääkäriä oikeasti kiinnostaa seurata tätä minun tilannetta! Silloin siis katsotaan onko tuo kysta kasvanut ja mikäli on, se on sitä todennäköisemmin endometriooma. Samalla käydään läpi ehkäisymenetelmät ja varmistetaan, että minulla on käytössä paras mahdollinen ehkäisy tähän omaan tilanteeseeni nähden. Viimeksi vuodon kera tuli myös jonkin verran jomottelua...

5. Lapsellinen lapseton

Lapsettomuus. Tuo pirulainen... Ei se jätä rauhaan. Sitä on meidän lähipiirissä ja sitä on edelleen minun oman pääkopan sisällä. Myötäeläminen ja tietoisuuden lisääminen, ne ovat oikeastaan ne kaksi asiaa, miten lapsettomuus juuri tällä hetkellä ilmenee minun arjessa. Kun kuulen toisten ajatuksia, kokemuksia ja haasteita, tulee omat silloiset ajatukset mieleen. En usko että tulen niitä ikinä unohtamaan, enkä tiedä haluaisinko edes unohtaa.

Lapsettomuutta vastaan kamppaileville toivon koko sydämestäni voimia ja uskoa tulevaan!


6. Elämäni rakkaus

Vauvavuosi oli rankempi kuin osasin odottaa. Vaikka varauduin (mielestäni) pahimpaan, ei tähän äitiyteen vaan pysty valmistautumaan! Mutta ehkä se että "varauduin pahimpaan", on edes pehmentänyt tätä laskua lapsiperhe-elämään. Ihan pienen kanssa oli ehkä rankempaa, kun toinen on niin täysin riippuvainen sinusta. Se pitää ainakin minun kohdalla paikkansa, että aika kultaa muistot. Tiedän että ensimmäiset kuukaudet olivat todella raskaita, mutta ihan oikeasti en enää muista millaista silloin tarkalleen ottaen olikaan. Siinä puolenvuoden iässä alkoi jo helpottaa, mutta aina kun opitaan uutta, tulee uudet temput ja touhut.

Elämä on raskasta ja ihanaa, enkä vaihtaisi päivääkään pois! Kun nykyään mieleeni tulee rakkaus, esimerkiksi jonkin hempeän kappaleen myötä, mieleeni tulee ensimmäisenä Timi. Ennen ensimmäisenä mieleeni tuli isimies, nyt hän on jäänyt auttamatta sijalle kaksi. :) <3

7. Kakkonen

Koska tiedän, että tämä kuitenkin kiinnostaa (lähes) kaikkia. Mitään ei ole lyöty lukkoon ja ikinähän ei saa sanoa "ei ikinä". Myönnän että hetkittäin mietin kuinka ihanaa olisi suoda Timille sisarus ja kuinka ihanaa olisi kokea raskaus ja vauvavuosi (kaikkine kommelluksineen) vielä kerran. Minulla on pikkusisko ja -veli, isimies on ainoa lapsi (nuorempia sisarpuolia lukuunottamatta). Eli minä tiedän millainen rikkaus sisarukset ovat, isimiehellä tästä taas ei ole kokemusta. Endon takia koen hetkittäin suurta ahdistusta mahdollisesta kakkosesta. Ei vielä, mutta onko minulla aikaa?

Juuri nyt elämämme on hyvä näin, emmekä näe mahdottomana sitäkään, että eläisimme yhden lapsen perheenä. Aika näyttää. :)

Kuvat

Tässä tämä nyt on. Eväät loppu ja viisaudet jaettu.

Vielä kerran kiitos kaikille näistä vuosista! Ihan uskomatonta, että blogilla on lukijoita vielä vuodenkin hiljaisuuden jälkeen näin paljon.

Meitä voi siis edelleen seurata, klikkaa itsesi vain Hiekkalaatikon reunalta -blogiin! Tällä hetkellä siellä vähän hiljaista, kun välillä minulla on päiviä jolloin käyn kotona vain nukkumassa. Mutta kyllä se tästä vielä rauhoittuu ja aika jää muuhunkin. Viimeistään jouluna. :D