Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alkuraskaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alkuraskaus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Pari päivää

Niin se vain on, pari päivää ja näemme Täplän! <3 Tai oikeastaan vain 1½ päivää. Ultra kun on torstaina heti aamusella. Luottavaisin mielin olemme, ajattelen että niin kauan kun ei ole kovia kipuja tai veristä vuotoa, kaiken on oltava hyvin.
 
Kuvat
 
Selkä jaksaa vaivata edelleen, mutta kyllä sen kestää. Työpäivät istuen menevät vielä ihan hyvin, vapaapäivät ovatkin sitten pahempia.
 
Pahoinvointia on edelleen, mutta koko ajan vähemmän.
 
Ruoka maistuu vaihtelevasti, joskus ruokaa uppoaa todella hyvin, toisinaan ei niin kovin hyvin. Paahtoleipää menee edelleen paljon! Kylläkin sen rinnalla tykkään syödä nyt ennemmin kurkkua, tomaattia tai salaattia. Mutta edelleen: kun mikään muu ei maistu, paahtoleipä uppoaa!
 
Väsymystä on, mutta se ei ole ihan niin lamaannuttavaa kuin jossain vaiheessa.
 
 
Kevät näyttää tulevan kovaa vauhtia ja jostain syystä minulla olisi kovasti virtaa hääriä esim. puutarhassa, mutta siellä kun kykkii tunnin tai pari, niin kyllä selkä kiittää...
 
Huomenna sitten siirrytäänkin alkuraskaudesta keskiraskauteen! :)
 
 
ps. Ihanaa kun on tullut paljon lisää lukijoita! =) Tervetuloa kaikille! Ehkä jotain pientä arvontaa sen kunniaksi piakkoin...

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vaunuista

Vaunut ovat pyörineet mielessäni jo noin viikon ajan. Äiti oikeastaan otti asian puheeksi ja siitä innostuneena aloin tutkia valikoimaa.

Löysin melkein heti yhdet ihan hirmu kivoilta vaikuttavat ABC Desingin Cobra yhdistelmät. Olen ihan myyty! Mikä on kylläkin vähän tyhmää, enhän ole niitä edes nähnyt kuin kuvissa ja videolla...


Mielestäni näissä olisi kaikki mitä haluamme ja tarvitsemme. Travel system, vaunut, rattaat, isot renkaat(?), pieni koko.
Olen tietenkin vaunuasiassa melko kokematon, mutta näitä olisi ainakin kiva käydä katsomassa. Harmi kun lähimmälle jälleemyyjällä on vähän matkaa...
Eilen silmäilin myös muutamia muita vaihtoehtoja.

Mutta katsotaan nyt. Melko todennäköistä on, että hankimme käytetyt. Siltikin haluaisin edes nähdä nuo Cobrat, tietää mitä menetän.
Tuo travel system vaikuttaa kyllä todella kätevältä systeemiltä, sen perään tässä melkein eniten kuolaan.
Ja ennen kuin joku alkaa kommentoimaan, ettei me vielä saada vaunuja ostaa tai katsella, niin kylläpäs muuten saadaan! Mehän ostetaan ne juuri silloin kun me halutaan (enkä ole edelleenkään saanut sitä blogimaailman aikataulua itselleni). :P
Mutta ihan mielenkiinnosta kysyn silti:
Missä vaiheessa te ostitte vaunut?
Ostitteko uudet vai käytetyt?

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Ensimmäinen uni

Voin ihan rehellisesti myöntää, etten ole ikinä nähnyt yhtään unta meidän lapsesta. En edes yritysaikana. Jos unissani on sattunut olemaan lapsia tai vauvoja, ne on aina olleet kavereiden tai tuttujen lapsia.
 
Viime yönä näin vihdoin ensimmäisen unen meidän vauvasta. En ensin edes tajunnut sitä, piti hetken olla hereillä että oikein tajusin mitä unessa tapahtuikaan. Näin unen vain hetkeä ennen kuin herätyskello alkoi soimaan.
 
Kuva
 
Tulimme mieheni ja vauvan kanssa kotiin sairaalasta. Ihan ensimmäisenä esittelimme vauvan kissoillemme. Jostain syystä meillä olikin jokin outo kolmas kissa, mutta kyllä se siinä unessa meidän kissa oli. Kissat kävivät haistelemassa vauvaa vähän ihmetellen, mutta ei sen ihmeempää. Paitsi tämä "uusi tulokas" eli se vieras omakissa, päätti kävellä vauvan yli vaikka vauva vielä oli kaukalossa. Itse olin kauempana, mutta mies oli ihan vauvan vieressä eikä tehnyt tuolle kissalle mitään... Antoi vain mennä lapsen yli!
 
Tämä onkin sitten vähän huvittavampi juttu: kysyin mieheltä vasta siinä kotona ollessamme, että kumpi meille muuten tuli! Tyttö meillä siinä unessa sitten oli. :)
 
Sitten heräsin.
 
Kuva
 
Tästä unesta heijastui ihan selkeästi minun viimeaikaiset ajatukseni. Olen ollut hieman huolissani miten kissamme sitten ottavat uuden tulokkaan vastaan, vaikka koko yritysajan olen ollut ihan itsevarma ja luottavainen kissojen suhteen. Lisäksi olen haaveillut kolmannesta kissasta, pennusta siis, vaikka tiedän ettei me voidan ottaa kolmatta. Varsinkaan nyt! Nämä minun pentukuumeet nyt aina tulee ja menee. ;)
 
Hassua.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Nimiasiaa (taas)

Aika tarkkaan tasan vuosi sitten olen tehnyt vastaavan postauksen. Viime vuoden suosituimmat lasten nimet ovat taas otsikoissa.
 
Mitäpä nimiä nyt löytyy kärjestä?
 
Tytöillä
 
1. Emma
2. Aino
3. Aada
4. Venla
5. Sofia
 
Kaikista tyttöjen saamista nimistä viisi suosituinta olivat Maria, Sofia, Emilia, Olivia ja Aino.
 
Pojilla
 
1. Onni
2. Elias
3. Leo
4. Oliver
5. Eetu
 
Kaikista poikien saamista nimistä viisi suosituinta olivat Juhani, Johannes, Olavi, Mikael ja Onni.
 
Kuva
 
Viime vuoden suosikkinimi sekä yksi minun suosikkinimistäni Ella, on syrjäytetty.
 
Onni sitten taas jatkaa suosiotaan. Se nimi ei ole minua koskaan erityisesti säväyttänyt, vaikka ihan kiva perusnimi onkin.
 
Tyttöjen nimistä löytyy muutenkin paljon enemmän minulle mieluisampia nimiä, kuin taas poikien nimistä. Mikähän siinäkin on? Onneksi ei ole vielä mikään kiire nimen kanssa! Hyvähän niitä on etukäteen vähän miettiä, mutta päätöksen teemme vasta syntymän jälkeen, kun näemme kenen näköinen ihmisen alku sieltä tulee. :) Kirjaan ylös aina kun johonkin kivaan nimeen törmään.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kaksi numeroa

Tänään taas poksutaan (outo termi sekin...). Uskomatonta kyllä, nyt saan kirjoittaa rv ja siihen perään jopa kaksinumeroisen luvun! Minulle jo tämä on jotenkin iso virstanpylväs. Kaksi viikkoa (ja päivä) ultaan! <3

Tuntuu edelleen oudolta kirjoittaa raskaudesta. Tuntuu ettei ketään voi kiinnostaa minun olot, mieliteot tai tunteet. Ja on jotenkin vaikeaakin kirjoittaa niistä. No jaa, niistä mieliteoista kuitenkin jotain tällä kertaa.

Kuva

Paahtoleipä juustolla ja lauantaimakkaralla - sitä voisin syödä vaikka miten paljon! Ja silloin jos mikää muu ei maistu, niin paahtoleipä uppoaa aina.

Ruuan kanssa tykkään syödä jotain kasvista. On se sitten kurkku tai uunipaahdettu porkkana, mutta jotain kevyttä tekee mieli. Ja tämähän ei ole missään mielessä huono juttu, vaan tämä olo voisi pysyä mukana pidempäänkin.

Ruokaa myös syön selkeästi enemmän. Jos ennen iltapalksi on riittänyt kaksi leipää, niin nykyään menee lähes poikkeuksetta neljä. Pienenä esimerkkinä.


Millaisia mielitekoja sinulla on tai on ollut?

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kymmenes

Kymmenes viikko pyörähti käyntiin jo tuossa keskiviikkona. Torstaina kävin verikokeilla ja sainpa annettua myös virtsanäytteen samalla käynnillä.

Jotenkin tässä alkaa jo pikkuhiljaa hahmottamaan tilannetta. Ei vielä täysin, mutta vähän paremmin jo. Ehkä tuolla voimattomuudella ja helposti hengästymisellä on myös omat vaikutuksen mieleen. Tietää että jotain tässä kehossa tapahtuu. (Tai sitten mun kunto on vaan romahtanut? :D ) Salijäsenyyttä en saanut (tai ei kannata) vielä jäädytettyä, joten koitan siellä nyt vielä jaksaa käydä edes jonkin aikaa. Katsotaan nyt mihin suuntaan olo menee.

Kuva

Raskaus alkaa olla jo aika julkista tietoa, ei jakseta sitä enää salatakaan sen enempää. Kun aina voi tapahtua vaikka ja mitä, eikä salailu ainakaan auta mitään. Ja ollaanhan tässä jo melko pitkälle päästy.

Huomenna starttaa endometrioosiviikko mikä tuo mukanaa tapahtumia ja luentoja. Muistakaahan siis ehdottomasti tuo Wear Yellow Day ensi maanantaina! Pue siis päällesi jotain keltaista, osoittaaksesi tukesi endometrioosia sairastaville.

Kuva

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Voimattomuus

Lauantaina se iski, voimattomuus. Menin hakemaan polttopuita, mutta en meinannut jaksaa kantaa puukoria sisälle. Puuskutin koko matkan, jouduin pysähtelemään useasti vetämään henkeä ja kun vihdoin pääsin sisälle, sydän hakkasi ihan hulluna.
 
Osittain vähän pelästyinkin tätä, mutta onneksi tajusin kysyä parilta tutultani onko se normaalia. Heiltä löytyi kokemusta, onneksi. Hetken aikaa jo ihmettelin että mikäs minulle oikein tuli. En nyt sentään sydänkohtausta epäillyt. ;)
 
Mutta kaipa siellä sitten veri jo kiertää pikkutyypin kautta kovaa vauhtia, ihan hyvä merkki siis.
 
Samanlaista voimattomuutta esiintyy myös esim. työpaikalla portaita kävellessä. Lääh, puuh.
 
Kuva
 
En ole käynyt kuntosalilla plussaamisen jälkeen ja eilen mies sitten ottikin puheeksi, jos jäädyttäisin jäsenyyteni jo nyt. Olen kuitenkin väsynyt, voimaton ja huonovointinen eli tuskin pystyn siellä paljoa käymään. Raskaus on minun salilla yksi mahdollisuus (syy) jäädyttää jäsenyys. Pitäsi varmaan soitella sinne, että millaistahan todistusta he haluavat raskaudesta.
 
Tyydyn sitten vain lenkkeilemään omien voimien ja olotilan mukaan.
 
Ps. Huomasitteko että muutin profiilikuvani? :)

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Muutoksia I


 
Eilen aamulla kun ajelin töihin, soi radiossa tämä biisi. Biisi, josta minulle tulee aina mieleen yhdet todella hauskat juhlat, missä tanssittiin tämän kappaleen tahdissa useaan otteeseen. Niin hauska ilta, siitäkin on jo aikaa.
 
Tulin sitten ajatelleeksi, että ovatko ne sellaiset illat nyt mennyttä aikaa?
 
En ole enää hetkeen jaksanut juosta baareissa. Parhaimmat juhlat ovat aina jonkun kaverin kotona, hyvällä porukalla ja kunhan äänentoisto toimii, kaikilla on kivaa ja juomaa riittää, niin se on varmasti onnistunut ilta.
 
Kuva
 
Voi olla että tällä tekstillä avaan sellaisen oven, mitä ei enää kiinni saa, mutta päätin ottaa sen riskin. Kuten aina. ;)
 
Tiedän että lapsellamme tulee olemaan monta yökyläilypaikkaa. Ainakin mummulat. Minkä ikäisenä lapsen voi (tai pystyy) jättämään ensimmäisen kerran yökylään? No se on varmasti lapsesta ja vanhemmista kiinni. Eli sellaista on turha suunnitella etukäteen. Mutta voiko esim. jo 2kk ikäisen lapsen jättää yökylään jos vain pystyy? En tiedä olenko itse vielä noin aikaisin valmis siihen, mutta olen ajatellut että ehkä siinä 4kk iässä voisi olla sopiva aika. Nyt ainakin tuntuu siltä.
 
Kuinka usein lapsi on soveliasta jättää yökylää, ettei saa paskamutsi-leimaa? Kaksi kertaa vuodessa, neljä? Kerran kuussa? Itse olen ajatellut jotain neljää-kuutta kertaa vuodessa, mutta tietenkin aina tarpeen tullen. Eli silloin kun on kutsuttu juhliin tai on itse järjestämässä juhlia tms. Toki kaikkiin juhliin ei ole pakko osallistua ja osassa voi vain käydä piipahtamassa lapsen kanssa tai ilman, mutta kuitenkin mennä lapsen kanssa yöksi kotiin.
 
Kun lapsi menee yökylään, koska hänet on haettava kotiin? Jos käykin niin, että vanhempien edellinen ilta venähti myöhäiseksi tai päänsärky vaivaa ja tekisi mieli nukkua vähän pidempään tai omien juhlien jäljitä kämppä kaipaisi siivousta, onko silti vain otettava itseään niskasta kiinni ja mentävä hakeamaan se kullanmuru pois hoidosta jo klo 12? Sitten on vain kärsittävä väsymyksestä tai krapulasta sen lapsen seurassa tai aloitettava siivousurakka lapsen kanssa.
 
Kuva
 
Mitä nyt omia kavereitani olen seurannut, niin tälläinen lapsen seurassa kärsiminen on tosi yleistä ja itse en näe siinä oikein mitään järkeä. Toki jos on sovittu etukäteen että lapsi haetaan puolen päivän aikaan, niin tietenkin silloin se myös haetaan. Mutta jos on etukäteen sovittuna, että lapsi haetaan illalla, niin onko se silloin ok vai voittaako silläkin tuon kuuluisan paskamutsi-palkinnon?
 
Mutta vielä summa summa rum, oma ajatukseni tällä hetkellä:
 
Lapsen voisi viedä yökyläilemään ensimmäisen kerran n. 4 kk iässä, jos se vain onnistuu ja on tarvetta. Lapsen voi viedä yökyläilemään tarpeen mukaan n. 4-6 kertaa vuodessa, jotta vanhemmat pääsevät juhlimaan tai muuten viettämään kahdenkeskeistä iltaa (tämähän ei aina vaadi yökyläilyä). Ja jos on sovittuna, niin lapsen voi oikein hyvin hakea hoidosta vasta illemmalla kun on itse pirteä, kämppä siistinä yms.
 
 
Mutta olisi todella kiva kuulla teidän ASIALLISIA mielipiteitä asiasta! Ja vaikka ihan kokemuksiakin. Onko suunnitelmat toteutuneet yms?

perjantai 28. helmikuuta 2014

Blogit

Seuraamani blogit siirtyivät hetki sitten tuonne yläpalkkiin omaan välilehteensä "Blogit". Niitä alkaa olla niin paljon, että näin tuon ratkaisun järkevämmäksi, kuin tuossa sivupalkissa jumalattoman pitkä jono. Mukana on nyt myös niitä uusia odotusblogeja! Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä.
 
Kuva
 
Ja voisin sen verran mainita näistä omista oireistani, että heti kun menin valittamaan rintojen kivun vähentymistä, niin eikös se taas eilen illalla voimistunut ja hetkittäin oikein vihloi! :D
 
Olen nukkunut yöni todella hyvin, olen ollut niin väsynyt että uni on kyllä maistunut. Mutta nyt pari viime yötä on mennyt todella levottomasti. Pyörin ja hyörin, herään jatkuvasti, enkä meinaa saada uudestaan unen päästä kiinni. Voi huoh... No, ehkä tämäkin tästä vielä ohi menee.
 
 
Ps. Olen tosi innoissani, näen huomenna piiiiitkästä aikaa hyvän kaverini joka tiesi raskaudesta heti plussatestin tehtyäni. En ole nähnyt häntä sen jälkeen ja huomennakin vain pikaisesti juhlissa, mutta kuitenkin tosi kivaa! <3

torstai 27. helmikuuta 2014

Uusi yritys viikon päästä ja vähän ajatuksia sikiötutkimuksista

Tänään menin neuvolaan verikokeita varten. Kun terveydenhoitaja kyseli vointiani, kerroin sitten samalla että kävimmekin kaksi kertaa varhaisultrassa ja selvisi ettei Täplä vastaakaan ihan viikkoja ja laskettu aikakin siirtyi. Terveyden hoitaja sitten nopeasti laski ja totesi ettei niitä verikokeita sitten vielä voidakaan ottaa, on liian aikaista. Eli uusi käynti ensi viikolla.

Sainpa kuitenkin varattua jo ajan ultraan, se onkin tasan kuukauden päästä. Saimme ensimmäisellä käynnillä tietoa sikiötutkimuksista ja aloimme pohtimaan haluammeko osallistua kromosomipoikkeavuus riskin tutkimuksiin. Tulimme nopeasti siihen tulokseen, että osallistumme tutkimuksiin, mutta vain sen takia että tulokset jäävät tilastoihin ja niistä voi olla joskus jotain hyötyä. Itse tuloksella ei ole mitään väliä. Ellei sitten jotain todella vakavaa ilmene jo tässä vaiheessa, mutta pelkkä kohonnut riskisuhde ei aiheuta meidän kohdalla mitään toimenpiteitä.

Kuva

Rintojen kipu on helpottanut tässä parin viimeisen päivän aikana. Ovat ne edelleen arat, mutta pystyn esim. nukkumaan mahallani taas. Hieman tuo kummastuttaa, mutta kaipa sekin ihan normaalia voi olla. Pahoinvointi pysyy aika hyvin kurissa, kunhan syön tai "napsin" jotain tarpeeksi usein päivän aikana. Aamu on vaikein, saa melkein juosta leipälaatikolle tekemään aamupalaa. Mahassa nippailee, vihlailee ja jomottelee samaan tapaan kuin tässä viime aikoina muutenkin.

Noh, tulipa nyt jo kerrottua vähän omia ajatuksia sikiötutkimuksista vaikka se ei alunperin ollutkaan tarkoituksena. :D

tiistai 25. helmikuuta 2014

Uusi äitiyspakkaus! Pettymys vai hyvä uudistus?

Olen kuolannut tuota vuoden 2012-2013 äitiyspakkausta sen julkaisusta saakka. Ja viime viikolla kun tajusin etten sitä saakaan, meinasin jo vähän masentua. Okei, tyhmäähän se on ajatella niin, mutta minä niin tykkäsin siitä ja pelkäsin että pakkaus muuttuu minun tuurilla paljon huonompaan. Suurin pelko oli se laatikko itse, pelkäsin että Kela palaa siihen tylsään valkoiseen.
Pelko oli kuitenkin turhaa, pakkaushan on oikein kiva edelleen ja mikä tärkeintä, laatikko on sama kuin viimeksikin!
Muutamat suosikkini:

+ Kiva ettei niitä kestovaippoja enää ole niin montaa.
+ Kuolalappu on kiva lisä.
+ Värimaailma on ihan kiva, ruskeasta varsinkin pidän kovasti.
- Tykkäsin enemmän edellisen pakkauksen kevyt toppapuvusta.
- Housujen värit voisi olla kivemmatkin.
Koko pakkauksen näet Kelan nettisivuilta täältä.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Väsymystä, epäuskoisuutta ja odotusblogeja

Väsymys saapui "vihdoin" tännekin suunnalle. Siinä siis suurin syy miksi en ole kirjoitellut hetkeen. Vaikka minulla on fyysisesti kevyt työ, olen töiden jälkeen ja muutenkin iltaisin aivan loppu! Haluaisin vain olla ja katsoa telkkaria, mutta on tätä kämppääkin välillä siivottava, pyykkiä pestävä ja kaikkea muutakin. Kuten eräs teevee-hahmoki sanoisi: "kun ei se yhteiskunta pyöri niin, että kaikki vaan istuisivat ja katsoivat telkkaria". Hehe.

Kuva

Väsymyksen lisäksi olen pohtinut tätä raskautta yleensä. Kun en tahdo edelleenkään käsittää että nyt on jo hyvin todennäköistä, että meille oikeasti tulisi syksyllä lapsi. Meitä olisikin kolme. Tulisi se pieni ihme, joka vaatii 100%:n huomion. En vain käsitä sitä... Tätä odotettiin niin kauan ja nyt en edes tahdo uskoa tätä todeksi!

Juu, onhan minulla oireita jotka selkeästi vain voimistuvat viikko viikolta. On pahoinvointia, rintojen arkuutta, turvotusta niin mahassa kuin rinnoissakin, vähän jo mielialojen vaihteluakin. Mutta jostain syystä tajuan olevan raskaana, mutta en tajua mitä siitä seuraa tai edes sitä että sisälläni oikeasti kasvaa joku. Tuntuu tyhmältä että ainoa hetki kun olen itkenyt, on se kun tein raskaustestin. En herkistynyt edes silloin kun näimme alkion sykkeen, silloin olin vain helpottunut ja iloinen että se löytyi.

Kuva

Olen selannut jo muutamia odotusblogeja, mutta jostain syystä en pysty tai osaa niitä vielä lukea. Olen muutenkin aika nirso seuraamieni blogien suhteen ja edelleen seuraan vain niitä tuttuja ja turvallisia "vanhoja" blogeja (joista valitettavan moni on vielä yritysvaiheessa). Unohtamatta tietenkään miten raskasta ja turhauttavaa uusien blogien etsiminen on! Olisi varmasti järkevää ja hyödyllistäkin alkaa pikkuhiljaa seuraamaan joitakin odotusblogeja. Minulla on kuitenkin yksi tärkeä kriteeri, se että pystyn jollain tavalla samaistumaan kirjoittajaan. Muuten blogin lukeminen on vain "lukemista". On hienoa kun pystyy elämään samassa hengessä kirjoittajan kanssa.

Joten nyt annan teille rakkaat lukijat mahdollisuuden: Mainosta! Linkitä hyvän odotusblogin osoite. On se sitten omasi, kaverisi tai mikä vain, kunhan se on hyvä. Käyn kaikki läpi ja ne mistä pidän, siirrän lukulistalleni.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Sitkeä sydän

Kun lähdimme 7. päivä ensimmäiseen varhaisultraan, radiosta soi heti ensimmäisenä tämä:



Sitkeä sydän, tiedän että sellainen löytyy! <3

Sinussa on valo,
sinussa on yö.
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö.
Väsymättä kipinöitä tuuleen,
valaisemaan tietä pimeää.

Kuva

Mukavaa viikkoa kaikille!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Kesti vähän, anteeksi!

 Niin, no eipä se ollutkaan niin helppoa tulla enää illalla koneelle. Joten nyt vasta saan kerrottua miten ultrassa meni, toivottavasti en ole huolestuttanut ketään! :)

Eli eli, meidän Täplä löytyi samasta paikasta kuin viime viikollakin, tällä kertaa mukana oli myös sydämen syke! <3

Kuva

Hän vastasi eilen viikkoja 6+2 ja viikon aikana kehittynyt juuri sen verran kuin viikossa voi olettaakin. Eli kaikki hyvin, ovis on vaan ollut vähän "normaalia" myöhemmin.

Laskettu aika onkin sitten vasta 8.10. Kuvakin saatiin mukaan.

Keskiviikkona kerroimme uutisen kolmelle hyvälle ystävällemme ja eilen kerroin vielä minun sisaruksille. Mies on niin innoissaan, ettei millään malttaisi pysyä hiljaa! <3 Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin.

Paras ystävänpäivä ikinä! Ja iltakin meni yllättävän hauskasti, vaikka totta kai limulinjalla olen.

torstai 13. helmikuuta 2014

Huomenissa...

...tulemme näkemään tulevan lapsemme sykkeen. Ainakin uskon niin!

Tämä viikkon on ollut kovin kiireinen, siksi täällä bloginkin puolella olen viettänyt aika hiljaista elämää. Varhaisultra-aika on huomenna jo aamulla, mutta koska joudun pyyhältämään sieltä suoraan töihin ja töistä suoraan kaverin luo juhlistamaan koko viikonlopun synttäreitä, voitte joutua odottamaan ultrakuulumisia ainakin huomiseen iltaan saakka.

Väsymystä on jonkun verran, rinnat aristavat ja ovat kasvaneet, mahassa pieni (lähes päivittäinen) jomottelu muistuttaa pienen olemassaolosta.

Koittakaahan jaksella odotella! Minä palaan asiaan huomenna.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Noniin!

Pahoittelut kun kesti tämä postauksen saaminen ulos näin myöhään! Väsähdin tuon reissumme jälkeen ihan täysin ja piti vähän huilia.

Mutta siis. Äitiysneuvolassa kaikki meni kivasti. Terveydenhoitojamme on ihan supermukava! Kaikkea uutta ja mielenkiintoistakin tuli tietoon ja myös mies tajusi kysellä jotain, mitä en itse huomannut. :)

Sitten se "tärkeämpi" käynti eli lapsettomuuspoli ja varhaisultra. Sekin käynti meni ihan kivasti. Vaikkakin pelkoni kävi toteen ja olimme vähän liian ajoissa liikkeellä. Kohtu on kylläkin "raskaustilassa" eli ruskuaispussi sekä lapsivesipallero (vai mikä lie olikaan) näkyivät selkeästi. Alkio vilahti pari kertaa kuvissa, mutta sykettä ei vielä saatu näkyviin (lääkäri kyllä sanoi pari kertaa, että oli näkevinään siellä myös sykkeen). Lääkäri sanoi että ei usko alkion vastaavan ihan viikkoja 6+2 eli todennäköisesti ovulaatio on tapahtunut pari päivää oletettua myöhemmin (mikä voi hyvin olla mahdollista!). Saimme kuitenkin vielä uuden ajan ensi viikon perjantaihin, jos sitten myös syke saataisiin mukaan kuvioihin.

Kuva

Kuitenkin kaikin puolin ihan hyvillä mielin! Alkio on siellä missä pitääkin ja muutenkin kaikki vaikuttaa hyvältä. <3

Tältä käynniltä jäi nyt kuva saamatta ja sykkeen puutteestakin huolimatta aiomme edelleen kertoa viikonlopun aikana tuleville isovanhemmille tilanteesta. Kerromme vain "tylsästi" ilman kuvaa. ;)

Oikein kivaa viikonloppua teille kaikille!

torstai 6. helmikuuta 2014

Tomorrow

Nukuin viime yön ihan päin peetä. Heräsin kolmen aikaan ja valvoin varmaan tunnin. Mitenhän mahtaa mennä ensi yö?

Hiukan huominen jo jännittää, mutta yritän tässä itselleni vakuuttaa ettei ole mitään jännitettävää. Tai siis tilanne on sitten se, mikä se on. Ei siihen voi vaikuttaa itse.

Huomisen olen tosiaan saanut varattua aika täydeksi. Aamupäivällä on äitiysneuvola, puolenpäivän aikaan menen juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja iltapäivällä sitten se totuuden hetki eli lapsettomuuspoli ja varhaisultra.

Kuva

Mikäli kaikki menee hyvin, alkio löytyy oikeasta paikkaa ja sydän hakkaa, kerromme vanhemmillemme viikonlopun aikana. Meillä on jo selvät sävelet. Vu:sta saa kuitenkin mukaan jonkin näköisen ultrakuvan, kopiomme sen jonkin kortin väliin, kortti kirjekuoreen ja sanomme että tässä teille lahjakortti, minkä saa lunastaa lokakuussa. <3 Minun idea, mies tykkäsi kovasti.

Minähän olen noita erilaisia kertomisideoita ideoinut jo kauan. Ikinä en ole ollut näin lähellä, että pääsisin idean oikeasti toteuttamaan!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Hyvää fiilistä vuodosta huolimatta

Tänään on valkovuodon mukana tullut ihan pikkuisen rusehtavaa vuotoa. Se voi olla ihan normaaliakin, se oikeastaan näyttää sellaiselta mitä minulta tulee kuivista limakalvoista. Mutta kyllä se silti pienen huolen nostaa pintaan. Samoin se, että eilen minulle nousi iltapäivällä kuume, mikä oli kylläkin tippunut jo iltaan mennessä. Vähän huolettaa että mitenhän se pieni alkio jaksaa pysyä mukana tässä tautisessa kroppassa.

Koitan silti vain ajatella, että se on sinnikäs kuten vanhempansakin. ;)

Kuva

Mutta siis näistäkin huolimatta minulla on tosi hyvä fiilis. Ehkä vähän tyhmääkin olla näin toiveikas, mutta en voi sille mitään. Minulla on vaan jotenkin niin varma olo. Mietin vain sitä miten elämä nyt muuttuu, mitä pitää hankkia ja mitä tehdä.

Tiedän että voin hyvinkin kohdata perjantaina suuuuren pettymyksen, mutta en vain pysty ajattelemaan etteikö mitään kyytiläistä löytyisi. Eipä tälle tunteelle mitään voi!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Ruokavalio ja sairastelua

Innolla jo perjantaita odotellen, hitsi kun siihen on vielä niin pitkä aika! Päätin vähän kirjoitella miten olen nyt raskauden myötä muuttanut omaa ruokavaliotani.

- Alkoholi jäi totta kai pois kokonaa, sitä on muutenkin mennyt viimeaikoina aika vähän.
- Kahvin jätin pois kokonaan (energia-juomista en edes välitä).
- Cola-juomia en juo enää.
- Teetä (musta, vihreä, valkoinen) juon hillitysti eli max 6 mukia päivässä.
- Maksamakkaraa söin vielä viime viikolla, mutta en enää.
- Yleisesti olen tarkkana tuon listeriavaaran kanssa.
- Olen tarkkana yrtti-/rohdosvalmisteiden kanssa.

Kuva

Sain tähän raskauden alkuun heti haasteeksi yskän ja pienen flunssan. Tokihan tuo lääkearsenaali on melko suppea, joten tässäpä listausta miten olen helpottanut omaa oloani.

- Höyryhengitys on ollut tosi iso apu!
- Vicks VapoRub -voide (myös höyryhengityksessä!).
- Kuumat juomat, tee hunajalla tai vain pelkkää hunajaa kuumaan veteen.
- Parasetamoli.
- A-vita PLUS -nenäsuihke.
- Merisuolakiteden imeskely auttaa kurkkukipuun ja yskään.
- Kaupasta saatavat kurkkupastillit.

Olo alkaa jo paranemaan, onneksi. Yskä hellittää ja kurkkukipua ei enää ole. Hiukan paikat kolottaa, mutta parasetamolilla senkin saa kuriin.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Lisää oireita

Eilen alkoi vihdoin rintoja aristaa, olin toisaalta vähän helpottunut. Olisin nimittäin alkanut pikkuhiljaa huolestua jos niissä ei olisi alkanut ilmetä mitään muutosta. Tänään ne ovatkin olleet jo aika kipeät.

Tänään myös pahoinvointi saapui meidän osoitteeseen. Sopivasti juuri silloin kun olin lähdössä käymään kaupungissa. No pystyin kuitenkin lähtemään, pahoinvointi on ollut ainakin tänään aika aaltoilevaa. Ja ruokakin on uponnut (vielä?) ihan normaalisti.

Kuva

Näiden lisäksi olen saanut itselleni ihan kauhean yskän! Eilen oli vielä sen lisäksi kurkkukipua, mutta onneksi se on jo vähän helpottanut. Ilmeisesti mitään yskänlääkettä ei suositella raskausaikana, Resilar on kai ainoa mitä voi käyttää kohtuudella jos on pakko. Yritän nyt taistella etten joutuisi lääkettä ottaa. Höyryhengitys, kuumat juomat, kurkkupastillit ja hunaja ovat olleet ihan hyvä helpotus.

Siitä tulikin mieleen, voisin mennä taas vähän hengittelemään höyryä.