sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Se tulee...

Eilen käväisin kaverini luona kahvilla. Kun tulin illalla takaisin kotiin, ihan kaikki ärsytti minua! Senkin että mies pyysi pistämään saunan päälle ärsytti. Sain väännettyä senkin niin, että mieshän on minua ihan vartavasten odottanut kotiin, ettei hänen tarvitse alkaa saunaa lämmittämään. Kun kävelin varastolta sisälle (sitä saunaa lämmittämään), aloin itkeä. Tajusin miksi on hermot kireällä. Täti tekee tuloaan...


Saunassa sitten sain miehelle kerrottua, että hermot on nyt pikkuisen kireällä ja saatan taas laukoa suustani paljon asioita mitä sitten alan seuraavaksi itkeä. Niin kului saunan jälkeen seuraava puoli tuntia. Itkien. Enkä oikeastaan tiedä miksi. Miehellekin sanoin, että itkettää vaan.

Saunan jälkeen alkoi myös selkä jomotella "lupaavasti", mutta ainakaan vielä ei ole vuoto alkanut. Huomiseen sitä vasta odotankin. Tuntemukset on kuitenkin niin selvät, että tämä erä on menetetty.

Murehdin illalla myös sitä, että jos nyt jo olen näin helkkarin sekaisin loppukierrosta, niin millainen hullu minusta tulee jos minuun pumpataan vielä vähän lisää hormooneja.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Äidillisyys

"Olen aina tiennyt että haluan äidiksi." - Niin minäkin. Ainakin niin kauan kuin muistan. Mutta en ole halunnut äidiksi, vaan olen halunnut perheen. Varmaankin siksi koska se on "normaalia". Äidiksi olen halunnut varmaan kolmen vuoden ajan.

"Olen aina rakastanut lapsia ja hoivaamista." - Kyllä kai minäkin, mutta jostain syystä en koe sitä noin. Olen vanhin kolmesta sisaruksesta ja minulla on paljon nuorempia sekkuja, nuorempien perään ole aina katsonut ja ollut myös todella innoissani nuorimmista serkuista. Leikkinyt vauvojen kanssa jne. Olen teini-iässä ohjannut lastenharrasteryhmää ja pidin siitä kovasti.

"Minulla on ollut jo teini-iässä vauvakuume." - Minulla ei. Ehkä tästä syystä en edes usko, että jo teini-iässä ihmisellä voi olla se oikea vauvakuume. Hormoonit siellä hyrrää ja johonkin nekin on kohdennettava. Ennen vuoden 2011 kesää, en edes tiennyt miltä se vauvakuume tuntuu! Nyt tiedän liiankin hyvin.


En tiedä miten omaa äidillisyyttäni voisi kuvailla. Se on kai nostanut päätään vasta tässä viime vuosien aikana. Se, miten jotkut kuvailevat omaa äidillisyyttään jo todella nuoresta iästä lähtien, on minulle vierasta.

En osaa samaistua moniinkaan äidillisyydestä kertoviin tarinoihin tai teksteihin. Niin monet kuvaavat asiat juuri noin kun olen ylle lainauksiin pistänyt.

Tuntuu toisaalta oudolta etten koe asioita noin. Rakastan kummilapsiani, kavereiden lapsia ja lapsia noin yleensäkin. Lapset pitävät minusta ja minun on luontevaa olla lasten seurassa, mutta... Ehkä en ole nainen sieltä äidillisimmästä päästä? Vai pakotanko itseni vain ajattelemaan näin? Sekin voi olla.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Monenmoista

Viime päivät ovatkin olleet vähän kiireisempiä, ei ole ehtinyt kokoamaan ajtuksiaan niin että niitä olisi tekstimuotoon saanut. Mutta monenlaista on mielessä liikkunut.

Mahdollinen tiistainen soitto polille. Hyvä vai huono juttu? Hyvä siinä mielessä, että tiedossa oli lääkinnällistä apua. Huono taas siksi, että näin pitkälle en olis halunnut joutua. Kukapa haluaisi? Ajatuksia siitä, että haluaisin aukiolotutkimuksen ennen lääkkeitä. Miksi ihmeessä söisin tuhottoman kalliita lääkkeitä ilman varmuutta siitä, että putket on auki? Mutta olen melko varma, että kun tuolle lääkärille on kerran mennyt sanomaan "tuo suunnitelma sopii", niin sillä mennään vaikka mieli muuttuisi.


Kaverin vastasyntynyttäkin pitäisi tässä joku päivä käydä tervehtimässä. Ainakin kuvista päätellen hän on aivan ihana nappula! <3 Vähän ehkä jännittää, mutta uskoisin kaiken menevät ihan hyvin. Tähänkin mennessä kaikki "vauvatapaamiset" on sujuneet hyvin, niin miksi ei jatkossakin. :)


Tärpin mahdollisuus käy mielessä vähintäänkin tunnin välein. Hyvin olen saanut pidettyä itseni kiireisenä kotitöiden, kauppareissujen ja vierailujen merkeissä, joten ei ole ajattelulle jäänyt paljoa aikaa. Mitään erityisiä oireita ei ole. Maha tuntemuksetkin on aika pitkälti kadonneet.

Olen ottanut jokin aikaa sitten itselleni tatuoinnin. Se kuvaa oikeastaan kahta asiaa. Toinen on se merkitys, minkä kerron julkisesti jos joku kysyy. Toinen merkitys on syvällisempi. Epätoivon tunnetta, masentuneisuutta, surua, voimattomuutta. Jotain mikä muistuttaa minua aina siitä, mitä olen käynyt (ja tulen käymään?) läpi tämän puolentoista vuoden aikana. Samalla se auttaa jaksamaan. Muistutan itseäni, että noille tunteille ei saa antaa valtaa! Varsinkin näinä päivinä, pitää tosissaan muistuttaa itseään vilkaisemaan tuota kuvaa.


[G - kp 28, ehkä dpo 12

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Puolentoista vuoden oireita

Jeps. Tänään on se päivä, mitä en olisi uskonut näkeväni. Puolitoista vuotta yritystä täynnä ja loppua ei näy.

Sen kunniaksi keho varmaankin haluaa piristää minua ja kehittää tyhmiä ja vielä tyhmempiä oireita. Tai siis "oireita".

Jo eilen illalla alavatsa oli outo tai oudohko, mutta en siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota. Tänään on vihlonut usempaankin otteseen tuolta mahan "oikeasta kohtaa" eli sieltä oletettavan kohdun paikkeilta. (Ja tänäänhän siis oletettavasi dpo 9.)


Rinnat ovat kuitenkin perus-arat, kuten joka kierto. Yhdyntä tosin ei satu (tai ei ainakaan tänään), mikä on outoa näin ovulaation jälkeen. Harvinaista, mutta näin on ollut joskus ennenkin!

Kaikesta tästä huolimattakin, olen ihan varma että kyllä se täti sieltä vielä ajallaan saapuu. Turhaan tässä liikaa toivoo. Eipähän joudu pettymään (niin pahasti).

~~~~

Mutta jotain kivaakin sattui eilen! :) Sain itselleni pienen "palaveerauksen" jälkeen ensimmäisen yhteistyökumppanin. Verkkokauppa MiniMint, josta teinkin postauksen tuossa sunnuntaina ja sen postauksen ansiosta alkoi keskustelut yhteistyöstä. Eli tulen jatkossa postailemaan MiniMint:n tuotteista, varsinkin uutuksista, noin kerran kuussa.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Jotenkin toiveikas

Tyhmä olen, mutta jotenkin pitkästä aikaa yllättävän toiveikas olo tämän kierron suhteen. En sitten tiedä miksi. Ei ole kuitenkaan ihan kaikki mennyt putkeen.

- En bongannut edes sitä ovulaatiota, joten dpo:sta en voi olla ihan 100% varma.

- Jos ovutaatio oli tuolloin kun oletan sen olleen, talletus tuli tehtyä vain ovulaatiopäivänä. Eli eli, voi olla että silloin oli jo myöhäistä. Tai sitten ei. Voi olla että ajoitus oli täydellinen.

- Olen muistanut syödä Gelee Royalea joka päivä. Ja voihan se olla ihan humpuukia, mutta jostain syystä se taitaa näitä minun toiveita nostaa.

- Jos ensi kierto pyörähtää käyntiin, "saan" soittaa polilta lääkäriajan toukokuulle. Eli tiedossa olisi enää tämän kierron jälkeen, varmaankin vain yksi luomukierto. Se tuntuu aika hullulta ajatukselta.


...Huomenna saavutetaan taas yksi "maaginen" raja. 1½ vuotta. Emmekö me jo olisi ansainneet tälle tarinalle sen onnellisen lopun?


Se jää nähtäväksi... Silti toivo elää.


Ps. Muistakaa äänestää ja tykätä minua Kaksplussan Tähtibloggaaja-kisassa! Suoraan äänestyssivulle pääset täältä.


T. Hieman haikea [G, kp 24 ja ehkä dpo 8

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

MiniMint

Vinks! 13.3. auennut MiniMint-verkkokauppa viettää avajaisviikkoaan nyt 22-31.3. Tällä viikolla kaikki yli 15€ tilaukset toimituskuluitta sekä kaikkien tilaajien kesken he arpovat 100€ lahjakortin! Arvontaan voi osallistua myös tilaamatta.
 
 
Ihastuin tähän verkkokauppaan täysin! Heillä on todella laaja valikoima, lasten vaatteista sisustustuotteisiin.
 
Nununu Alphabet Body
 
Boob No Limit Äitiysmekko
 
Frugi: Daisy Chain Vauvan Hattu
 
Petit Nord Ensiaskelkengät
 
Dutch Raitatapetti
 

Muumi: Putkilaukku

Skip Hop Alphabet Zoo Rakennuspalikat
 

Oioi. Kaikkea kivaa! :)

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kyselyn tuloksia

Pari viikkoa minulla oli tuossa blogin sivupalkissa käynnissä kysely: Haluatko tietää lapsesi sukupuolen ennen syntymää? Nyt se kysely on viimein päättynyt ja pääsen hieman analysoimaan tuloksia. ;)

Kyselyyn tuli vastauksia yhteensä 58 kappaletta. Kiitos kaikille mielipiteestä!

Näistä "Kyllä haluan" -vastaus kiri johtoon jo heti alkumetreillä ja pysyi johdossa koko ajan. 67% vastaajista haluaa tietää lapsensa sukupuolen ennen syntymää.

"En ole varma..." sai äänistä 22% ja on tuolla lukemalla kakkosena.

Vähiten ääniä sai "En missään nimessä!" ja ainakaan minulle se ei tullut yllätyksenä. 10% eli 6 henkilöä on tätä mieltä.


Kaiken kaikkiaan äänestyksen tulos ei ollut mikään yllätys. Yllätys oli oikeastaan se, kuinka moni vastasi ettei halua tietää lapsen sukupuolta. Yllättävän moni!

Itse mietin ja pohdin omaa vastaustani ihan torstai-iltaan saakka, lopulta vastasin "En ole varma...". En oikeasti tiedä. Toisaalta olisi kiva tietää, voisi jo sisustaa huonetta vähän jompaa kumpaa sukupuolta painoittaen ja voisi ostaa kivan värisiä vaatteita ym.

Mutta toisaalta en tiedä onko se niin tärkeää. Minulla on jo aika tarkka visio lastenhuoneen sisustuksesta, tarkoitus olisi että pohjavärinä olisi jotain harmaata ja valkoista, sitten vain ripottelisin "väriläiskiä" ympäri huonetta. Tauluja, matto, verhot... Eli tuollaiset yksityiskohdat voi ihan hyvin toteuttaa sitten kun se lapsi on jo maailmassa.


Sitten myös mieleeni tulee sekin vaihtoehto, että lapsesta ei nähdäkään kumpaa sukupuolta hän edustaa ennen kuin hän syntyy. Näin kävi nuoremman kummipoikani kohdalla, samoin kuin kaverimme tyttären kohdalla.

Ehkä ajatukseni kirkastuvat kunhan tästä raskautuisin. Kaikki on mahdollista! :)

Mielelläni kuulisin myös teidän mietteitä ja millä perusteella olette vastanneet? Tai mitä olisitte vastanneet ja miksi?

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Uusfamilismi

"Ihmiset alkoivat huomata, että perhekin on tärkeä, ei pelkästään itsensä toteuttaminen, oma ura, vapaus, rahan tekeminen jne. Alettiin puhua perhesuhteista, perheajasta, laatuajasta perheissä eli silloin syntyi perhemyönteisyyden aalto."

Uusfamilismi, ihan utopinen sana minun korvaan, mutta sillä tarkoitetaan kaikessa yksinkertaisuudessaa perhearvoja ja niiden paluuta nykymaailmaan.

Mtv3.fi kertoo tänään nettisivuillaan, kuinka perheiden lapsilukumäärät ovat kasvussa. Lapsia on yhä useammissa perheissä jo vähintään kolme tai neljä. Ennen yleinen lapsilukumäärä on ollut kaksi ja ilmeisesti tämä luku on vieläkin "johdossa".


"Sellainen ilmiö on Suomessa näkyvissä, että meillä on yhä enemmän perheitä, joissa lapsia on vähintään kolme. Samaan aikaan meillä on yhä enemmän lapsettomia pareja tai perheitä, joissa on vain yksi lapsi."

Samassa jutussa vertaillaan perheiden lapsilukumäärää alueellisesti ja ammattikunnittain. Suomessa on kuitenkin suhteellisen pienet erot sosiaaliluokkien välillä, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudulla syntyvyys on alhaisinta ja maaseudulla korkeampaa.

Juttu on minun mielestä tosi mielenkiintoinen, jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa lukaista se! On hienoa kuitenkin lukea, että ihmiset eivät anna rahan vaikuttaa liikaa lapsien hankintaan ja että Suomessa syntyvyys on ollut koko 2000-luvun kasvussa.


Minä olen näköjään tässä asiassa hyvin perinteinen Suomalainen. Haluaisin kaksi lasta. Mies taas haluaisi vain yhden. Meitäkin erottaa tässä se, että minä olen kasvanut siskon ja veljen kanssa, mies taas on ainoa lapsi. En osaa (enkä halua) kuvitella millainen lapsuuteni olisi ollut ilman sisaruksiani. Toki tällä hetkellä olisin superkiitollinen ja tyytyväinen jo siitä ainokaisestakin lapsesta...


Anoppikin haluaisi (ainakin) kaksi lastenlasta ja ei ole paljoa aikaa, kun tästä ihan rennossa mielessä keskusteltiin ja mies siihen sitten heittikin "mutta eihän meillä ole varaa kahteen, sitten kun ne alkaa molemmat kinumaan mopoja ja autoja". Noh, totesinpahan tähän että niin ne minunkin "perusduunari" vanhemmat on kolmelle lapselle hankkinut mopot, ajakortit ja muut. Pitää vain osata säästää.


Montako lasta sinä haluaisit? Miksi juuri se verran?

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Iloa ja surua

Viimeiset pari viikkoa onkin mennyt liian positiivisessa ilmapiirissä. Ei siis ole ihme, että tuntuu taas siltä kuin päälläni olisi kolme kiloa "sitä-itseään".

Koen huonoa omatuntoa siitä, etten jaksa lähteä kuntosalille. Haluan vain olla kotona. Ehkä siksi että saan "mököttää" ihan rauhassa...?


Kaverini synnytti aikaisin tänä aamuna pikkuisen pojan. Olen toki todella onnellinen heidän puolesta ja heistä tulee ihan loistavat vanhemmat, mutta tämä pojan syntymä vain muistuttaa minua siitä, miten kaukana äitiydestä itse olen.

Kaverini raskausaika meni todella nopeasti. Jotenkin siihen vain tottui ja asia oli mulle ihan ok. Pystyn myös pikkuisen puhumaan hänen kanssa tästä meidän tilanteesta, mutta ei hän voi täysin ymmärtää mitä minä käyn läpi. Heillä kun tärppäsi heti ja hyvä niin, en toivoisi tätä omaa tilannettani kenellekään (no ehkä pahimmalle viholliselleni...). Kaveri tukee ja kyselee, on varmaankin ihan aidosti kiinnostunut. Se nyt on tärkeintä!

Työasiat, tai siis niiden puuttuminen, rassaa. Ihan kuin en kelpaisi mihinkään. En kalpaa äidiksi, en työntekijäksi. AMK-opiskelijaksi olen liian tyhmä.


Joop. Tälläinen masis-postaus tähän iltaan, toivottavasti kuvat edes vähän piristävät tätä.

Ehkä aamulla kaikki on taas valoisampaa?

Suosituimmat nimet

Voi itku, sanonpahan vaan!
 
Totta kai silmiini osui tässä heti aamutuimaan Iltalehden uutinen: Nämä olivat viime vuoden suosikkinimet. Ei siinä vielä mitään, mutta kun aloin lukea tätä uutista, niin totta kai siellä on ykkösenä se minun suosikkinimi tytölle!
 
"Ellan sai ensimmäiseksi nimekseen 466 tyttöä. Onni annettiin etunimeksi 495 pojalle."
 
 
En haluaisi antaa lapselleni liian suosittua nimeä. Itse kuulun siihen kastiin. Minun nimi on syntymävuoteni suosituin tytön nimi, enkä ole yhtään koulua ala-asteen jälkeen päässyt ohittamaan ilman, että samalla luokalla olisi ollut (edes osan kouluajasta) saman niminen tyttö! Se on pidemmän päälle aika rasittavaa... Samaan olen törmännyt myös työelämässä. En minä vielä kovin monessa eri työpaikassa ole ehtinyt ollakaan, mutta varmaan puolet niistäkin on mennyt saman nimisen työkaverin seurassa.
 
Olen kyllä ymmärtänyt että mies ei oiken pidä tuosta Ella-nimestä, joten huoleni nimen yleisyydestä on varmaankin turhaa. Osui nyt kuitenkin silmään.
 
 
Onko sinulla tai lapsellasi yleinen nimi? Onko siitä ollut haittaa tai/ja harmia?

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Voisin hakata päätä seinään

Tyhmä kun ihmismieli on, aloin taas ajattelemaan missä aikataulussa raskaus etenisi, jos se nyt tästä kierrosta alkaisi.

Ensimmäinen "oikea" ultra olisi suurin piirtein viikko äitienpäivän jälkeen. Voi kuinka kivaa olisi kertoa noille tuleville mummusille jo silloin, antaa todellakin erilainen äitienpäivälahja. Ja koska me pääsemme varhaisultraan, niin en näe mahdottomana ajatukseni äideille kertomista jo tuossa vaiheessa.


Sitten kun asiaa mielessäni hetken aikaa pyöritin, sain niin loistavan idean! Keksin ihanan ja todella meidän "näköisen" tavan kertoa. Ei se mitenkään erikoinen ole, mutta kuitenkin.

Minä en ikinä askartele. Ei ole vaan oikein mun juttu. Mutta ajattelin että voisinkin silloin askarrella kivat ja persoonalliset äitienpäiväkortit ja niihin kirjoittaa tekstin: "Hauskaa äitienpäivää! Nyt näyttää pahasti siltä, että meitä tuleekin ensi vuonna vierailulle kahden sijasta kolme."


Ja voi pöh... Harmittaa että edes ajattelen tuollaisia! Sama juttu oli viime vuonna ja nyt taas. Kiva idea, mitä ei kuitenkaan saa toteutettua.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Pari käytännön vinkkiä

Ajattelin jakaa pari vinkkiä kaikille, jotka käyttävät (tai aikovat käyttää) Andon/Sofin digitaalista ovulaatiotestiä. Tämän laitteen kanssa ohjeet on oikeasti hyvä lukea ennen käyttöä! Minulle ne tuli Raskauskeijulta laitteen mukana paperiversiona, mutta ne löytyy sähköisenä myös täältä.

Eli omat vinkkini:
  • Kun kastat testipään virtsaan, kannattaa laite pitää mahdollisimman pystyssä. Eli siis näin:

  • Ennen kuin pistät testipään laitteeseen, ota siitä suoja pois. Se on usein todella tiukassa eli jos sitä alkaa ottamaan pois kun testipää on jo laitteessa, laite nollaantuu tai sekoaa todella helposti.
  • Testipään suojaa ei myöskään kannata pistää takaisin kun olet näytteen siihen ottanut. Samasta syystä kuin tuossa yllä.
  • Älä turhaan nostele tai liikuta laitetta kun se "miettii" tulosta.
  • Äläkä tee testiä liiallisen kiireen alla!
Näillä vinkeillä ainakin itse onnistun joka kerta! :)


Eikä tullut sitten sitä plussaa tänäänkään eli kaipa ne lauantain testit olisi plussan antaneet, ellen olisi sätännyt... Ei ehditty tallettelemaankaan kuin vasta eilen illalla, joten sekin on sitten siinä ja siinä miten on mahdollisuuksia.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Ovulaatio hukassa(ko?)

Sättäsin eilen sitten kauheessa kiireessä ovistestien kanssa, digitestillä siis.

Testi 1: Ensin dippasin sitä virtsaan pitäen tikkua pikkuisen vaakatasossa, laite hetken mietti ja ilmoitti että näyte ei ole tarpeeksi iso. No eipä mitään, niin on käynyt mulle ennnekin. Joten otin vain sen testitikun irti ja pistin saman takaisin (koska niin se onnistui viimeksikin). Aloin ottamaan uusiksi sitä virtsaa pystyasennossa, se hyväksyi sen ja sitten kuitenkin tulokseksi tuli " X " eli viallinen testi.

Noh ajattelin sitten ottaa toisen testitikun, koska olin aika varma että saattais jo plussa tulla.

Testi 2: Otin sitä virtsaa pystyasennossa, sitten kun olin laskemassa testiä pöydälle, niin olin kai kiireessäni pistänyt sen tikun siihen laitteeseen vähän huterasti, joten kun se tärähti pöydän pintaan, se otti jonkin häiriön ja laite palasi "alkutilaan" eli alkoi pyytää näytettä. No toimin sitten niin kuin laite halusi, otin näytteen tikkuun ja taas tulokseksi tuli " X ".

Siinä kohtaa mulla ei ollut enää aikaa aikaa odotella enkä halunnut tuhlata enää kolmatta testiä, oli siis pakko luovuttaa ja toivoa että tänään tule plussa. Mitä ei sitten tullutkaan...


Tänään jo kp 16 joten en ajatellut kuin enää huomenna testata oviksen perään. Jos ei huomenna annan plussaa, niin on varmana pakko tulkita että se eilinen olisi ollut plussa. Ehkä vähäsen turhauttaa...


Ps. Terkut kilpasisarelleni Emilialle ja hänen blogilleen MUTSIS ON. Kirjoitit tosi kauniisti blogistani, kiitos! :) Tutustun tarkemmin blogiisi paremmalla ajalla. Nyt pitää rientää kummipojan synttäreille, ollaan jo myöhässä! Hups...

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kiire synnyttämään?

Olen tätä aihetta miettinyt jo muutaman päivän ajan. Keskiviikosta asti oikeastaan. Iltalehti.fi -sivulla oli silloin juttu miehestä joka oli ajanut kiireellä vaimoaan synnyttämään ja kappas kun olikin ajanut poliisiauton ohi (Vaimoaan synnytykseen kiirehtinyt kaahasi poliisin ohi Helsingissä). Miehellä oli ollut vauhtia "parhaimillaan" 160km/h ja hän ei ollut pysähtynyt pysähtymisemerkeistä huolimatta. Hetken päästä poliisit kuitenkin olivat saaneet miehen pysäytettyä ja mies tietenkin kertoi että on viemässä vaimoaan synnyttämään, jolloin he olivat saaneet jatkaa matkaa. Tästä huolimatta miestä epäillään törkeästä liikenteenvaarantamisesta.


Kuitenkin monet (lähes kaikki?) miehet selviävät varoituksella jos ovat olleet sitä puolisoaan kuljettamassa synnyttämään ja tuleekin sitten ajaneeksi ylinopeutta. Mutta missä kohtaa se vielä on oikein? Ei synnyttäminen kutenkaan tee siitää kaahamisesta yhtään sen turvallisempaa. Missä kohtaa pitäisi soittaa ambulanssi jos kerran on kiire? Ja se tässä Iltalehden jutussa suuresti ihmetyttää, miksi tuo mies ei ollut heti pysähtynt? Ihan kuin ne poliisit eivät olisi häntä heti päästäneet jatkamaan matkaa!


Onhan tämä hyvä vielä täältä "huudella" kun ei kokemusta ole, mutta kyllä itseäkin hieman huolettaa tuo edessä oleva(?) 60 kilometrin matka synnytyssairaalaan. Mikä ei edes ole sieltä pisimmästä päästä! On tästä aiheesta joskus tuon miehenkin kanssa tullut puhuttua, että missä se raja menee. Missä kohtaa pitäisi soittaa ambulanssi, mtta vaikea sitä on näin etukäteen tietää. Ja vaikka mies kuinka vakuuttelee, että pystyy tuon matkan ajamaan tarvittaessa todella nopeasti, en sitten tiedä kuinka fiksua on riskeerata kaikkien kolmen henki kun voisi soittaa lanssinkin hakemaan.

Iltalehden lukijoilta on julkaistu myös tosi värikkäitä tarinoita: Hurjat synnytystarinat: "Poika syntyi sairaalan oven eteen" Jos olet parhaillaan raskaana, niin ehkä voit jättää tämän linkin välistä. ;)

Kuva

Pienestä se on kiinni

Kyllä pienestä voi tälläisen tavallisen tallaajan tehdä onnelliseksi!

Ihan jo se, että pääsin mukaan tähän tähtibloggaaja kisaan on aivan loistavaa, vaikka lähdenkin mukaan hieman altavastaajana. Mutta eipä se haittaa! Eilen sitten iltapäivällä istuin tunnin putkeen koneella ja seurasin blogini kovasti kasvavaa kävijämäärää. Hullu mikä hullu! ;)

Blogissa käy päivittäin reilu 100 vierailijaa, edellinen huippumäärä on ollut 198. Mikä oli jo minun mielestä suuri määrä! Toki tiedän että monessa suositummassa blogissa niitä kävijöitä on se yli 1000 päivässä, ihan tavallisena päivänä.

Mutta kirjoitan tätä kuitenkin lähinnä itselleni (tai siitä se ajatus lähti), joten kaikki kommentit, kävijät, lukijat ja vierailija ovat vain iloinen plussa! Ja se, jos voin ajatuksillani auttaa tai tukea edes yhtä toista ihmistä, koen että "tehtäväni" on suoritettu.


N. klo. 18. tarkistin kävijämäärän. Silloin se oli 322!?


Seuraavan kerran tarkistinkin vasta klo. 22 aikoihin jolloin meinasin tippua tuolilta. Sivun katseluja 530!

Ja äsken tarkistin eilisen virallisen luvun:


617. Kiitän siis jo siitä, että blogini on kiinnostanut teitä edes sen verran että olette klikanneet tänne vierailemaan! Teitte tavallisen ihmisen kovin onnelliseksi! :)

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Se ihana sähköposti

Reilu viikko sitten mainitsin postauksessa saamastani loistavasta sähköpostista. No nyt on tullut aika kertoa mitä se koski!

Sain tiedon että olin päässyt jatkoon Kaksplussan tähtibloggaaja -kisassa. Olin aivan puulla päähän lyöty koko loppu päivän! Minä? Minäkö muka kirjoitan niin hyvin tai ainakin uskottavasti? Kisaan ilmoittautuneita on ollut n. 60, joista jatkoon valittiin 10 blogia. Eipä siihen voi muuta sanoa kui vau!

Tämän myötä olin pitkästä aikaa myös ylpeä itsestäni. Jotain hyvää minäkin saan aikaiseksi.

Joten nyt rakkaat blogini lukijat, tarvitsen teidän äänenne! Olet sitten uusi tai vanha lukija, julkinen tai salainen. Olen todella kiitollinen jokaisen äänestä! Blogini kilpailusivun löydät täältä tai klikkaamalla oikesta sivupalkista äänestystäppää.

Äänestämällä osallistut myös 30€ kosmetiikkapakettien arvontaan. ;) Kisa on käynnissä kuukauden ajan.


Voit jakaa blogiani myös facebookissa "tykkäämällä" kilpailusivuani (löytyy kilpailusivun alareunasta).

torstai 14. maaliskuuta 2013

Nips, nips

Mahassa nippailee aika reippaasti. Viime päivät on nippaillut, oikeastaan jo kp8 alkaen olen tiedostanut asian. Tiedä sitten onko Gelee Royalella jotain vaikutusta tähän, mielestäni aikaistuneeseen nippailuun vai ei.
 
Sen voin sanoa, että olen ollut viime aikoina pirteämpi! Johtuu sitten Gelee Royalesta tai ei, en voi olla varma siitäkään. Mutta mielialat heittelee edelleen. Pari tuntia sitten haahuilin pitkin kämppää melko surullisissa fiiliksissä, nyt kaikki on taas ihan hyvin.
 
 
Tänään olen yrittänyt kehitellä jotain suunnitelmaakin tulevaan. Punninnut koulutusten ja töiden välillä. Miettinyt että mikä olisi oikea koulutusvalinta, jos siihen uuteen koulutukseen kallistun. Ehkä nämä asiat tästä vielä selkiintyvät.
 
Tänään (vielä muutaman minuutin ajan) on kiertopäivä 13, testitikut tuli postilaatikkoon eilen. Jospa sitä huomenissa alkais testaamaan oviksen perään.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Miete

Tämä miete minulla onki lukenut (muistaakseni) koko ajan tuolla blogin sivupalkissa. Nyt nappasin sen pois sieltä, mutta pistän sen silti muistiin. :)


Koti-ikävä
kodittoman tauti

lapseton ikävöi
lapsiaan.

- Anna-Liisa Laamanen
 
 

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Paineita

Alkaa ahdistaa, enkä tiedä miksi vasta nyt. Koko ajan olen tiedostanut mitä vauvan tuloon kuuluu, mitä kaikkea pitää hankkia ja tehdä, ja kuinka paljon rahaa siihen menee. Vaikka olen asian tiedostanut, en ole tainnut sitä ihan sisäistää. Eilen iski osittainen paniikki! Meillä ei ole euroakaan rahaa säästössä, kaikki vähäisetkin säästöt on kulunut tämän työttömyyden aikana eikä kaksi työtöntä pysty mistään säästämään lisääkään.


Toki miehellä on jo uusi soppari kirjoitettuna, mutta työt alkavat vasta n. kuukauden päästä. Minä taas... No en tiedä mitä tekisin. Töitä haluaisin, mutta sepäs on helpommin sanottu kuin tehty.

Tulee paineita...
- saada töitä
- säästää rahaa
- vai kuuluisiko sitä vielä kouluttautua?


Olen minä töitä (kovastikin) viime viikkoina hakenut. Ei vain ole mistään mitään kuulunut. Toki osassa on vielä hakukin käynnissä, joten ei ihme. Eilen sitten jo paniikissa pistin hakemuksia sellaisin töihin, mihin en välttämättä "normaali tilanteessa" hakisi. Sellaisiin ihan ok paikkoihin.

Mutta kun rahaa pitäisi saada säästöön, eikä se ilman palkkaa ja työntekoa onnistu!

Vaikka kaikkea vauvalle ei tule uutena ostettua ja isovanhemmat varmasti ostelevat ja auttavat paljon, niin silti. Me haluamme tulla toimeen ihan itsekin, ettei koko aikaa tarvitse kinuta rahaa tähän ja tuohon.


Ja se, että meidän tuleva lastenhuone menee täyteen remonttiin ennen kuin sinne voi lasta sijoittaa. Siihen sisältyy seinien avaaminen ja jännityksellä odotamme mitä sieltä sisältä löytyy...

Voi kunpa vain saisin töitä pian! En ehtisi stressatakaan rahasta kaiket päivät.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Hupsista...

Minähän siis lupasin että viimeksi ostamani Pöllö-body jää viimeiseksi ennen raskautta hankittavaksi vauvanvaatteeksi.

Mutta minkäs teet kun Nirppanokka meni pistämään tämän ihanan body alennukseen jo toista kertaa! Ekalla kerralla sitä ihailin, mutta sain maltettua mieleni. Toisella kerralla en enää pystynyt... Se oli pakko saada!


Nirppanokan tuotteissa arvostan suuresti kotimaisuutta! Siksi niistä voikin maksaa pikkuisen enemmän. Tällä bodylla oli alennuksen jälkeen hintaa n. 15€. En enää ihan tarkkaan muista.

Miehelle tätä vilautin, niin ensimmäinen kommentti oli "ei punainen sovi jos tuleekin poika!". :D Mutta sitten huomautin häntä, että bodyssa on myös vihreää joten pojalle voi pistää tuon bodyn kanssa vaikka vihreät housu. ;)

Voi ei... Tuleekohan minusta kauhean tarkka väriyhdistelmien kanssa myös vauvan kohdalla? Se jää nähtäväksi.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Jotain yleistä vain

Blogin ulkoasu koki hetki sitten pienen, pienen muutoksen. Pyrin sen kuitenkin pitämään aika lähellä vanhaa ulkoasua, halusin vain hieman selkeyttää tätä. :)

Lisäksi oikeaan sivupalkkiin pistin kyselyn! Siihen voi vastata kahden viikon ajan. -->

Hyvä tietää

Minullahan on tuo Andon digitaalinen ovulaatiotesti. Olen sitä nyt kahdessa kierrossa käyttänyt ja viime kierrossa testipäät loppuikin juuri sopivasti plussatestiin. Nyt oli siis korkea aika tilata testipäitä lisää, mutta kun pääsin Raskauskeijun nettisivuille siellä luki: "Tuote tilapäisesti loppu". Dääm!

Pistin sitten heti heille kyselyä, että koskahan niitä on tulossa lisää sillä tarvitsisin niitä viikon päästä. Heiltä tuli kyllä nopea vastaus, mutta eivät osanneet kertoa koska heidän varasto saa täytettä. Uusia on tilattu jo 3 viikkoa sitten.

Ei sitten muuta kuin googlettamaan! Kotitesti.fi -sivuilta löysin Sofin digitaalisen ovulaatiotestin ja huomasin että niin laite, kuin nuo testipäätkin, muistuttavat täysin tuota Andon laitetta! Ja sitten Kotitestille kyselyä, että mahtaakohan nuo testipäät sopia minun laitteeseen. Taas kerran nopea vastaus: Kyllä sopii. Laite on sama, myydään vain eri brändin alla.

Huh! Uudet päät pistin heti tilaukseen ja kriisi on näin vältetty. ;)


Eli tiedoksi kaikille:

Andon ja Sofin digitaaliset ovulaatiotestit ovat sama laite, mutta omien brändien alla.


torstai 7. maaliskuuta 2013

Mistä haluat minun kirjoittavan?

Noh, otsikko sen jo kertookin. Haluan siis tietää mistä te haluatte minun kirjoittavan ja pyrin myös jokaisen toiveen toteuttamaan.


Olen niiiin hyvällä tuulella ja innoissani! Kaiken tämän viimeaikaisen p*skan jälkeen, sain kerrankin aivan loistavan uutisen sähköpostiin. Mutta palataan sen sähköpostin sisältöön myöhemmin. ;)

Ilta pimenee kovaa vauhtia. Minä jään odottamaan toiveitanne. Saa ehdottaa ihan mitä vain!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Poppaskonsteja

Kävinpä tänään Lifessa ihan muissa asioissa ja samalla tulin kysyneeksi heiltä tuota Gelée Royale -valmistetta ja sen hintaa. Sitä kun olen jo jonkin aikaa harkinnut hankkivani. Hintaa tuolla 60 kapselin purkilla oli pikkuisen päälle 20€ joten se lähti myös minun matkaan.


Muutama juttu Gelée Royalesta, mikäli se on joillekin uusi tuttavuus:

- Kuningatarhyytelö on kuningatarmehiläiselle elintärkeä ravintoaine, mutta sillä on suotuisa vaikutus myös miehiin ja naisiin. Mehiläiskuningattaret eivät synny kuningattariksi, vaan ne tehdään ravitsemalla naarasmehiläisiä kuningatarhyytelöllä.

- Mehiläiskuningattaret elävät yksinomaan kuningatarhyytelön avulla, mistä johtuu niiden uskomaton koko, hedelmällisyys ja pitkäikäisyys.

- Kuningatar on ruokinnan ansiosta tavallisesti 42% suurempi kuin työmehiläiset ja ehkä eniten hämmästyttää se, että mehiläiskuningattaren elämä on 40-50 kertaa pidempi kuin työmehiläisten, vaikka ne munivat 2-1 / 2 kertaa oman painonsa verran munia joka päivä.

- Sen aminohapot ovat oikeassa muodossa ihmisiä ja eläimiä ajatellen. Se sisältää vähintään 17 aminohappoa, joista 8 on välttämättömiä ihmiselle.

- Se sisältää myös kollageenin esiastetta, joka auttaa vahvistamaan elimistön omia kollageenipitoisia kudoksia, kuten ihoa. Kollageeni on eräs vanhenemista vastaan taisteleva elementti, joka vastaa ihon nuorekkuudesta ja kimmoisuudesta, auttaa lihaksia, luustoa ja rauhasia toimimaan kunnolla.


Ja mihin se sitten auttaa? Tässä muutamia tutkimustuloksia ja muita terapeuttisia vaikutuksia, mitkä koen omalle kohdalleni tärkeiksi jutuiksi. :)

- Naisten hedelmöityskyky parani ja joidenkin hedelmöityskyky palautui vaihdevuosien jälkeen.
- Helpottaa huolestuneisuutta ja pahantuulisuutta.
- Vahvistaa ja virkistää immuunijärjestelmää.
- Virkistää vastasyntyneiden lasten kasvua, erityisesti keskosilla tai hypotrofiassa (vajaakasvuisuus).
- Nopeuttaa tulehdusten paranemista ja niihin liittyviä prosesseja.
- Maksaa suojaava ja puhdistava vaikutus.
- Fyysisen tarmokkuuden ja energisyyden lisääntyminen.
- Parantaa elämänlaatua ja hyvinvointia raskauden ja menopaussin aikana.
- Vähentää väsymystä.
- Parantaa miesten hedelmällisyyttä.

Itse tietenkin (tällä hetkellä) ensisijaisesti toivon sen lisäävän omaa hedelmällisyyttäni, josko jo pikku hiljaa saataisiin raskaus alulleen. Toki myös kaikki mielialoihin ja väsymykseen liittyvät helpotukset olisi tähän kohtaan oikein tervetulleita!

Vaikka tämä olisikin vain humpuukia, ei haittaa. Minulle ainakin tuli paljon parempi mieli kun vihdoin ja viimein tätä päätin kokeilla!

Lisää tietoa täällä.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Poli........

Niin. Soitin sitten sinne polille tänään, että haluaisin puhua lääkärin kanssa tästä hoitojen etenemisestä. Keskustelin siis koko ajan osastosihteerin kanssa. Hän tarkisti koneelta minun tiedot ja jatkosuunnitelmat, totesi sitten "niin täällähän on lääkäri tehnyt ihan selkeän suunnittelman, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni" ja "eli seuraava alustava aika sulle on pistetty toukokuulle, voit soitella sitä aikaa sitten ensi kuussa" koska "voithan sinä tulla tässä välissäkin vielä raskaaksi. Toivottavasti niin.".

Tuli kyllä niin paska mieli tuosta puhelusta... :(

Ennen kun soitin, kysyin vielä mieheltä mielipidettä, että soitanko. Hän totesei "soita vaan, alkaa tämä pikku hiljaa vituttaa". Huomaa että alkaa tämä miehellekin olla vaikeaa. Viime aikoina monessa asiassa huomannut sen...

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kilpailun voittaja

Noniin, sainpas aikaseksi tehdä heti tämän postauksen! :) Kuuntelin noita biisejä viime viikolla ja silloin jo tuli aika selkeästi voittaja esiin. Totta kai jätin ajatuksen muhimaan, josko joku vielä osallistuisi, mutta kaikki osallistuiva todella nopeasti. Näin pitkä kilpailuaika oli selvästi turha. :D

Ensi julkistan hyvän kakkosen! Kakkonen ei valitettavasti saa palkintoa, mutta maininnan nyt ainakin. :) Tämä kappale siksi, että video on hirmu hauska, mutta sen videon tämä biisi tosiaan vaatii! Ja kappale vaatii myös sen, että ymmärtää sanoja eli englantia melko hyvin. Tällä biisillä kilpailuun osallistui Miksette hanki koiraa -blogin Ainu.




Ja voittaja...

Biisi on minulle hyvinkin tuttu entuudestaan, mutta en ole ennen oikeasti kuunnellut sanoja! Tai siis muuta kuin kertosäkeistön. Tämä biisi pistää ajattelemaan ja jaksamaan. Ja ne sanat, joilla biisi alkaa... Ah!

"Sisko älä luovuta vielä, me ollaan vihdoin oikeella tiellä. Matka on pitkä ja kivinen, mutta älä pelkää mä otan sut vaikka reppuselkään."

Eli Kuningasidean Ennemmän duoo ku sooloo ja voittaja on siis Onnenpotkuja odotellessa -blogin Mymmeli!!




Onnea! =) Minun pitänee huomenna käydä Prismassa... ;) Ilmoitan voittajalle myös henkilökohtaisesti!

Kilpailu on päättynyt!

Tämä on ajastettu viesti. Kilpailu on päättynyt! Iso kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille. Voittajan ilmoitan ehkä jo tänään, viimeistään huomenna!

lauantai 2. maaliskuuta 2013

...

 
Ei plussaa tästäkään kierrosta... Vain menkat. Niiden alkamiseenhan on hirmu kiva herätä! Kyllä sen jo eilen tiesin, sen verran selkä jomotteli pitkin iltaa. Taas kerran olen melko turta. Kaipa se itku tulee parin päivän päästä?

Kilpailun osallistumisaika päättyy huomenna!!

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Ajatuksia ja huonoa matematiikkaa

Niin hulluksi tämä piina-aika minut nykyään tekee, että olen parin viimeisen päivän aikana kuumeisesti seurannut mahaani, josko se vaikka vähän turvottaisi!? Normaalistihan minulla ei ole turvotusta. Eikä ole nytkään! Toiveajattelua vain...

Huomiselle odottelen siis tätiä. Jos sattuu käymään niin hassusti, että hän ei saavukaan, testaus menee (edellisistä ajatuksista poiketen) maanantaille. Mikäli tämä kierto päättyy, olen vakavasti harkinnut soittavani polille. Haluaisin että he tutkisivat minut loppuun nyt eli jos pääsisin aukiolotutkimukseen. Minulla on niin turha olo koska en tiedä onko siellä putket auki! Vai pitäisikö minun muka jaksaa näitä jatkuvia ja lisääntyviä mielialanvaihteluja vielä pitkäänkin? Eilen totesinkin tutulleni, että tätä menoa päädyn psykologille asiakkaaksi, jos naistenpoli ei minua suostu auttamaan...


Sitten sitä huonoa matematiikkaa. :D Alkoi oikein itseänikin huvittaa minun mahtava logiikka, enkä edes tiedä mistä sain näin hullun ajatuksen! Hedelmöittymisen mahdollisuushan on yhtä kiertoa kohden jossain 20-25% kieppeillä, tämäkin siis vain "ihanteellisissa olosuhteissa". N. 90% alkaa odottaa jo ensimmäisen vuoden aikana. Eli... Jos vaikka ajattelisin meidän mahdollisuuksien olleen 10% per kierto, meillä pitäisi olla tässä kierrossa jo 170% todennäköisyys raskautua. Saatika sitten jos lasketaan se esim. 20% mukaan: 340%

Ai, eikö se menekään noin?


 
Tehdään nyt vielä selväksi: ei, en oikeasti luule että prosentit lasketaan noin!!