Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yleinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yleinen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Viimeinen

Anteeksi kun tässä viimeisen postauksen tekemisessä on kestänyt! Tämä on todellakin ollut jo vuoden minulla työn alla, mutta tämän julkaisu on tuntunut liian suurelta ja vaikealta asialta. Mitä pidemmälle sitä olen vetkuttanut, on tuntunut että sitä merkityksellisempi ja järkevämpi tekstin pitäisi olla. Tämän postauksen myötä tulee päätös. Tämän blogin päätös ja sekös on haikeaa jos mikä! Nyt pitäisi osata kasata sanoiksi neljän vuoden aatteet ja vielä jotenkin järkevästi. Olen monta, monta kertaa miettinyt mielessäni mitä kaikkea pitäisi muistaa kirjoittaa!

1. Kiitos!

Ehkä se tärkein: kiitos teille rakkaat lukijat! Olette myötäeläneet kanssani niin ilot kuin surutkin, pääasiassa ne surut. Te, joita en ole koskaan tavannut enkä (ainakaan suurinta osaa) tule koskaan tapaamaan.


2. Haikeus

Haikeana kirjoitan tätä postausta. Tähän tämä nyt sitten loppuu, juurikin sen vuoksi olen venyttänyt tämän kirjoittamista ja lopulta julkaisua. Miten jättää hyvästit omalle työlleen? Omille ajatuksilleen? Blogia en ole pitänyt ihan yritysajan alusta, mutta joka tapauksessa tänne kiteytyy koko kolmen vuoden yritys- ja odotustaipaleen ajatukset. Ei tämä helppoa ole... Ja onhan tämä aika naurettavaa! Tämä kuitenkin VAIN blogi.

3. Tulevaisuus

Kuten olen saanut huomata, tulevaisuutta on vaikea suunnitella. Tällä hetkellä tulevaisuuteen ei ole asetettu mitään suurempia toiveita. Olemme molemmat nyt työelämässä, minun tavoitteena olisi saada myös koulu päätökseen ensi vuoden loppuun mennessä. Kuten tähänkin asti, keskitytään tukemaan pikkumiehen kasvua ja nauttimaan siitä!

4. Endometrioosi

Olen ollut synnytyksestä asti kivuton ja se on outoa! Koen siitä myös toisaalta vähän huonoa omaatuntoa. Eihän sen nyt niin pitäisi mennä! Mutta ei se endo minua rauhaan taida jättää. Minulta leikattiin umppari tuossa noin kuukausi sitten (siitä lisää täällä) ja ennen kuin umpilisäkeleikkaukseen edes päädyttiin, tutkittiin endon mahdollisuutta kipujen aiheuttajaksi ja kävin päivystävällä gynekologilla. Ultrassa: oikea puoli puhdas (kuten on aina ollutkin) ja vasemmalla näkyi oletettavasti n. 2cm kokoinen endometriooma. Plussaa: Sain kontrolliajan tammikuulle naistenpolille. Tuntuu todella hienolta, että lääkäriä oikeasti kiinnostaa seurata tätä minun tilannetta! Silloin siis katsotaan onko tuo kysta kasvanut ja mikäli on, se on sitä todennäköisemmin endometriooma. Samalla käydään läpi ehkäisymenetelmät ja varmistetaan, että minulla on käytössä paras mahdollinen ehkäisy tähän omaan tilanteeseeni nähden. Viimeksi vuodon kera tuli myös jonkin verran jomottelua...

5. Lapsellinen lapseton

Lapsettomuus. Tuo pirulainen... Ei se jätä rauhaan. Sitä on meidän lähipiirissä ja sitä on edelleen minun oman pääkopan sisällä. Myötäeläminen ja tietoisuuden lisääminen, ne ovat oikeastaan ne kaksi asiaa, miten lapsettomuus juuri tällä hetkellä ilmenee minun arjessa. Kun kuulen toisten ajatuksia, kokemuksia ja haasteita, tulee omat silloiset ajatukset mieleen. En usko että tulen niitä ikinä unohtamaan, enkä tiedä haluaisinko edes unohtaa.

Lapsettomuutta vastaan kamppaileville toivon koko sydämestäni voimia ja uskoa tulevaan!


6. Elämäni rakkaus

Vauvavuosi oli rankempi kuin osasin odottaa. Vaikka varauduin (mielestäni) pahimpaan, ei tähän äitiyteen vaan pysty valmistautumaan! Mutta ehkä se että "varauduin pahimpaan", on edes pehmentänyt tätä laskua lapsiperhe-elämään. Ihan pienen kanssa oli ehkä rankempaa, kun toinen on niin täysin riippuvainen sinusta. Se pitää ainakin minun kohdalla paikkansa, että aika kultaa muistot. Tiedän että ensimmäiset kuukaudet olivat todella raskaita, mutta ihan oikeasti en enää muista millaista silloin tarkalleen ottaen olikaan. Siinä puolenvuoden iässä alkoi jo helpottaa, mutta aina kun opitaan uutta, tulee uudet temput ja touhut.

Elämä on raskasta ja ihanaa, enkä vaihtaisi päivääkään pois! Kun nykyään mieleeni tulee rakkaus, esimerkiksi jonkin hempeän kappaleen myötä, mieleeni tulee ensimmäisenä Timi. Ennen ensimmäisenä mieleeni tuli isimies, nyt hän on jäänyt auttamatta sijalle kaksi. :) <3

7. Kakkonen

Koska tiedän, että tämä kuitenkin kiinnostaa (lähes) kaikkia. Mitään ei ole lyöty lukkoon ja ikinähän ei saa sanoa "ei ikinä". Myönnän että hetkittäin mietin kuinka ihanaa olisi suoda Timille sisarus ja kuinka ihanaa olisi kokea raskaus ja vauvavuosi (kaikkine kommelluksineen) vielä kerran. Minulla on pikkusisko ja -veli, isimies on ainoa lapsi (nuorempia sisarpuolia lukuunottamatta). Eli minä tiedän millainen rikkaus sisarukset ovat, isimiehellä tästä taas ei ole kokemusta. Endon takia koen hetkittäin suurta ahdistusta mahdollisesta kakkosesta. Ei vielä, mutta onko minulla aikaa?

Juuri nyt elämämme on hyvä näin, emmekä näe mahdottomana sitäkään, että eläisimme yhden lapsen perheenä. Aika näyttää. :)

Kuvat

Tässä tämä nyt on. Eväät loppu ja viisaudet jaettu.

Vielä kerran kiitos kaikille näistä vuosista! Ihan uskomatonta, että blogilla on lukijoita vielä vuodenkin hiljaisuuden jälkeen näin paljon.

Meitä voi siis edelleen seurata, klikkaa itsesi vain Hiekkalaatikon reunalta -blogiin! Tällä hetkellä siellä vähän hiljaista, kun välillä minulla on päiviä jolloin käyn kotona vain nukkumassa. Mutta kyllä se tästä vielä rauhoittuu ja aika jää muuhunkin. Viimeistään jouluna. :D

torstai 9. lokakuuta 2014

Nopea

Heippa kaikki! Olen nyt pari kuulumiset kirjoitellut tuonne toisen blogin puolelle (tämä ja tämä) ja koska aikaa ei vielä ole liiaksi istua tässä koneella, toivon että käytte lukaisemassa ne.

Poikamme syntyi 27.9. Klo. 11:41. Painoa 3480g ja pituutta 50cm. <3

Synnytyskertomusta näpyttelen kunhan ehdin! Isot kiitokset tsempeistä kaikille!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Taas blogikisassa ja vähän kuulumisia

Täällä siirryttiin äippälomalle virallisesti maanantaina! Viimeiset kolme viikkoa tein töitä melko kevyesti, viiden tunnin työvuorot olivat ihan maksimi mitä jaksoin ja nekin tekivät välillä tiukkaa. Lyhyiden päivien lisäksi tein myös lyhyttä viikkoa eli noin kolme työpäivää per viikko. Kaiken kaikkiaan, mielestäni selvisin töistä melko kunnialla. Ne helteet olivat tosiaan se pahin hetki, mutta silloin onneksi sain sitä sairauslomaa.

Kuva

Olotila on muuten aika hyvä. Tuntuu että miten pidemmälle raskaus etenee, sitä paremmin voin! Toki omat hidasteensa kasvava masuasukki tuo, mutta se on vain normaalia. Tänään iltapäivällä olisikin taas neuvolakäynti edessä.


Tulipa sitten lähdettyä myös tuon Hiekkalaatikon reunalta -blogini kanssa Kideblogien PAKSUNA-blogikisaan mukaan. Tämän blogin kanssahan olin aikoinaan mukana Kaksplussan kisassa ja vaikka sieltä ei voittoa tullut, oli se silti ihan kiva kokemus.

Toivottavasti myös täältä saan lukijoilta ääniä ja toivottavasti halukkaat (kiinnostuneet) myös pikkuhiljaa siirtyvät Hiekkalaatikon reunalta -blogin lukijoiksi. Tämä kun hiljenee koko ajan enemmän ja enemmän. Toki synnytykseen saakka (ja vähän sen ylikin) kirjoittelen tännekin!

Eli eli, äänestys tapahtuu Facebookissa täällä ja kiitän jo nyt kaikkia jotka jaksavat käydä minun blogia peukuttamassa! <3

https://www.facebook.com/kideblogit/posts/598638356907637
Klik

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ulos kaapista

Nyt on se hetki, jota olen todella pitkään pohtinut, miettinyt ja harkinnut. Ilman sen suurempaa varoitusta, tulen "ulos kaapista" eli paljastan kasvoni sekä toisen blogini, mihin tässä pikkuhiljaa olisi tarkoitus siirtyä kokonaan. Täällä jatkuu raskauskuulumiset sekä syvällisemmät pohdinnat edelleen, toisen blogin puolella kerron hankinnoista, remontista, vaatteista ja muista. Synnytyksen jälkeen sitten tämä blogi hiljenee, mutta ei poistu.

Kuva

Monet ovat kovasti sitä masukuvaakin kyselleet, joten sekin tulee (vähän väkisinkin) esiin jos kun omia vaatteitani esittelen. Mutta sen pidemmittä "puheitta", tässä olen minä:


24-vuotias paljasjalkainen (kuten kuvasta näkee ;) ) raumalainen, toiselta bloginimeltäni LauraCaarina.

Bloggauksen olen aloittanut vuonna 2008 leivontablogilla, mikä on vuosien saatossa muuttanut muotoaan ja viimeisimmän muutoksen myötä olen ristinyt sen perhe- ja lifestyleblogiksi.

Häistä haaveilen ja pidän omaa blogia, mutta tämän tulevan perheenlisäyksen myötä se blogi on jäänyt pienemmälle huomiolle.

Mies pyörii elämässä vahvasti mukana, mutta ei esiinny blogissani.

Kaksi kissaamme sen sijaan esittäytyvät aina silloin tällöin.

Olen joskus huomannut, että minulla taitaa olla täällä sekä hääblogissani samoja lukijoita. Uudistuneella lifestyleblogilla ei vielä montaakaan lukijaa ole, sillä muutin osoitteen juuri.



Ja nyt jännityksellä odottamaan mitä tästä paljastuksesta seuraa...

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kun tekniikka pettää

Syvimmät ja nöyrimmät pahoitteluni tooooodella pitkästä postaustauosta! Mutta tällä kertaa syy ei ole minussa! Meidän netti on ollut poissa toiminnasta melkein kaksi viikkoa... Asiaa on tässä saanut selvitellä ja vihdoin äsken huomasin nettiyhteyden löytäneen tiensä takaisin meidän talouteen! Eli heti koneelle. ;) Ei sinänsä, on kai tämä pieni tietokoneesta irtautuminen tehnyt ihan hyvääkin. Vaikkakin muutamia kertoja olisi tosiaan halunnut tulla tänne kirjoittelemaan, mutta sitten piti vain ajatella että kyllä tämä täällä odottaa.

Nyt pitäisi pohtia mitä on tapahtunut sitten viime postauksen...

Kuva

Töissä olen jaksanut kohtalaisesti. Useamman päivän (4 ->) työputket ottavat voimille, viime viikolla supistelu kävi todella voimakkaaksi, oli pakko mennä ensimmäistä kertaa istumaan ja rauhoittumaan kesken työpäivän. Tyhmältähän se tuntui, mutta pakko mikä pakko. Onneksi työkaverit olivat ymmärtäväisiä. Nyt tämä lämpö ottaa voimille, normaalisti saan vain uutta energiaa kun helteet saapuvat, mutta tällä kertaa taitaa tuo ekstra-kuorma hidastaa menoa omalta osaltaan. Aika tuskaista oli esim. eilen töissä.

Kuva

Poika liikkuu kovasti ja vihdoin sunnuntai-iltana myös mies tunsi liikkeet ensimmäistä kertaa! Hän oli ihan yllätynyt miten paljon vilskettä mahasta jo löytyykin. :D Mutta oli se hieno hetki.

Vaunut käyn tilaamassa huomenna, niistä lisää sitten kun ne saapuvat meille.

Siinäpä nyt jotain kuulumisia! :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kadonneen postauksen mysteeri...

Kirjoittelin torstaina mökiltä käsin puhelimella pienen postauksen, mutta eipä se sitten ikinä itseään julkaissut. Mikä mahtoi mennä pieleen...? Siitäkin johtuen tosi pitkä tauko tullut.
Toivottavasti kaikilla oli mukava juhannus, minulla pääasiassa oli! Mökillä oli toki erilaista, mutta silti mukavaa. Ja ensi vuonna on todella erilaista! Odotan innolla. :)

Kuva

Lähdimme mökille jo keskiviikkona ja itse tulin lauantaina kotiin, sillä olin viikonlopun töissä. Lauantai oli kyllä ihan hirveä työpäivä, kiire ja ylityöt eivät riittäneet, vaan lisäksi supisteli. Onneksi melko kivuttomasti, niin pystyin olemaan koko päivän töissä. Yritin sitten vaihtaa eilistä vuoroa lyhyemmäksi, pelkäsin että en jaksaisi, mutta onneksi jaksoin sillä vuoronvaihtokaan ei onnistunut. Taas kävi niin että kun ei supistele, niin sitten selkä tulee kipeäksi. Kivutonta työpäivää ei tietenkään voi olla!

Viikko sitten minulla oli ihan normaali neuvolakäynti (terveydenhoitaja), kaikki oli oikein hyvin ja kohdustakin otettiin ensimmäinen mitta. Ainoastaan hemoglobiini oli "vihdoin" tippunut viitearvojen alle, joten rautalisää määrättii. Sehän ei yllätyksenä tullut, olen vain odottanut että koska tiputaan alle 110:n.


Meidän neuvolassa perhevalmennus on jaettu viiteen kertaan:

1. Suun bakteerit ja hammassairaudet, hammassairauksien ehkäisy ja hoito, raskausajan vaikutukset suun ja hampaiden terveydentilaan, lapsen suun ja hampaiston kehitys ja hoito.

2. Parisuhde, elämän muutos, vauvan ensimmäinen vuosi.

3. Synnytystä ennakoivat merkit, synnytyksen alkaminen, milloin ja miten lähdetään synnytyssairaalaan, normaali synnytys.

4. Synnytyksen kulusta lisää, lapsivuodeaika sairaalassa ja kotona, imetyksestä.

5. Tarvikkeista, lapsen käsittelystä, puhtaudesta, vauvan pikkuvaivoista, perhetilanteen muuttumisesta.

Kuva

Näistä aiomme osallistua ainakin kolmanteen ja neljänteen kertaan, ehkä myös viidenteen. Lokakuisille tarkoitetut kerrat ovat elokuussa, sain päivät tietooni viime maanantaina.

Osa varmasti miettii miksi emme osallistu noihin muihin kertoihin? Noh, itse voisin ehkä silkasta mielenkiinnosta osallistua, mutta koska emme oikeasti koe niitä meille tarpeellisiksi (ja olemme jo kavereilta sekä tutuilta kuulleet mielipiteet noista valmennuksista), emme koe tarpeelliseksi "tuhlata aikaa" niihin. Meille tärkeimpiä ovat juurikin nuo synnytyskerrat. Emme ole kuitenkaan ihan keltanokkia pienten vauvojen suhteen.

Lisäksi meidän pitäisi tehdä päätös äitiysavustuksesta. Raha vai pakkaus? Blogia pidemmän aikaa seuranneet tietävät että olen aina vannonut äitiyspakkauksen nimeen. Nyt on kuitenkin otettava järki käteen. Meillä on vaatteita jo vaikka miten paljon! Juuri sellaisia mitä pakkauksesta tulisi ja osa (esim. kaksi toppapukua) on vielä vanhoista pakkauksista. Eli ne mitä meillä ei vielä ole ja pakkauksesta saisimme on:


Kylpypyyhe, hiusharja, hammasharja, kylpylämpömittari, hoitovoide, kynsisakset, kestovaippahousu ja kaksi imuosaa (ei aiota käyttää), 2 sideharsovaippaa, kestoliivinsuojat, terveyssiteet, Loruttele sylitellen -kirja, lelu ja tietenkin itse pakkaus. Näistäkin vielä suurin osa sellaista edullista hankittavaa, mitä on helppo pyytää lahjaksikin (esim. vauvakutsuilta?).

Eli haluammeko pakkauksen mistä hyödymme noiden tavaroiden verran vai otammeko 140€, jonka sijoittaisimme vaunuihin?

Mutta nyt on varmaan painuttava niiden vaatteiden kimppuun ja valmistelemaan tulevaa vierashuoneen (lastenhuoneen) remonttia.

torstai 29. toukokuuta 2014

Huumoria iltaan

Miten lapset tulee maailmaan? Tässä valokuvaaja Patrice Larochen näkemys asiaan. :)


Siskoni linkitti tämän minulle pari päivää sitten.

perjantai 9. toukokuuta 2014

LOHTU



Kyllä itku tuli, niin kaunis! <3
Ei voi kieltää, etteikö Tuomas Holopainen olisi yksi parhaimmista säveltäjistä.

Mutta ei mulla tällä kertaa muuta. :)

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Loistava päivä!

Tänään oli jälleen neuvolakäynti ja odotin innolla kuulevani vihdoin Täplän sykkeen.

Aluksi käytiin läpi yleisiä kuulumisia ja sen jälkeen terveydenhoitaja kertoi hammashuollosta, fysioterapiasta, seksuaalisuudesta ja perhevalmennuksesta. Näistä sain myös lappuset mukaan. Mies ei päässyt tällä kertaa mukaan, koska oli liian kiireinen töissä. Myös kaikki perushommelit hoidettiin eli verenpaine, paino, hemoglobiini... Kaikki hyvin niiltä osin.

Sitten vihdoin siirryin makaamaan pöydälle ja kuulin sen ihanaisen sykkeen! <3

Kuva

Syke löytyi yllättävän nopeasti ja oli vahva kuin mikä. Hieno hetki, eikä hymyilystä tule vieläkään loppua!

Lopuksi varattiin aika rakenneultraan sekä jo seuraava terveydenhoitajan aika kesäkuulle. ->

Lisäksi sain lähetteen fysioterapeutille, josko siellä osattaisiin auttaa tuon selkäsäryn kanssa.

Mikäli mahdollista, päivä vain parani muutaman tunnin päästä. Minulle tarjottiin kesätyötä! Olen niin onnellinen kun pääsen mielekkäämpään työhön kesän ajaksi ja paljon lähemmäs kotia. Työsopimuksen menen kirjoittamaan ensi viikolla ja ajattelin silloin kertoa esimiehelle raskaudestani. Toivottavasti se menee hyvin. Työt aloitan parin viikon päästä.

Eli kuten otsikossa jo lukeekin, melko loistava päivä! :)

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Postaustahdista, masukuvista ja kaikesta muustakin

Sain kommentin Pääsiäis-postaukseen, jossa huomautettiin miten minun postaustahti ja ilmeisesti(?) myös niiden pituudet ovat kärsineet nyt raskauteni myötä. Olen toki itsekin tietoinen tuosta verkkaisemmasta postaustahditani ja harmittahaan se nyt minua itseänikin. Hetkittäin olen liian väsynyt kirjoittelemaan ja hetkittäin ei ole mitään uutta aihetta, mistä voisin kirjoittaa. En haluaisi joka päivä kirjoitella samoistakaan asioista, kuten esim. pahoinvoinnista tai kipeästä selästä... Minulla on muutamia suurempia aiheita odottamassa luonnoksissa, mutta jotta jaksan ne kirjoittaa loppuun sekä ottaa niiden kommenttiryöpyn vastaan, minun pitää olla henkisesti tarpeeksi vahvassa tilassa. Kuten viimeksi huomattiin, se voi mennä rumaksi.

Kuva

Minulta on nyt pariinkin otteeseen pyydetty masukuvia ja juurikin tuossa Pääsiäis-postauksen kommentissa pyydettiin myös kuvia yleisesti minusta. Kiitän suuresti mielenkiinnosta, mutta masukuvia en tänne tule siltikään julkaisemaan. Tässä kunnioitan mieheni mielipidettä. Hän on vahvasti sitä mieltä, että masukuvat jäävät meidän omaan käyttöön. Omasta pärstästäni sitten... No jos sen tekisin, tämä blogi ei olisi enää nimimerkin takana. Olen nyt siinä mielessä hankalassa tilanteessa, että kirjoitan edelleen kahta blogia. Tätä ja omalla naamalla kirjoitan lifestyleblogia. Lifestyleblogissa pyrin pitämään vauvajutut vähissä ja täällä taas pyrin pitämään sen normaalin elämäni vähissä. Nyt raskauden myötä ja sen edetessä, rajan veto alkaa olla todella vaikeaa...

Aluksi mietin, että siirryn kirjoittamaan pelkkää lifestyleblogia sitten lapsen synnyttyä ja näin tulisin myös blogikaapista ulos, mutta olen myös välillä miettinyt josko siirtyisin sinne jo nyt. En tosiaan tiedä vielä mitä teen.

Kuva

Mutta tämän kaiken pohdiskelun myötä, otan vastaan postaustoiveita! Otan niitä toki aina vastaan, mutta nyt erityisesti tämän postauksen kommentteihin niitä saa heitellä. :) Parhaalle, mielenkiintoisimmalle tai ajatuksia herättävimmälle ehdotukselle lähetän pienen kiitoksen. Tämän vuoksi nimimerkki on suotava.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Leima ja vastaus

Tälle päivälle olisi ollut paljon mukavampaakin kirjoitettavaa, mutta pakko kai sitä on itseään vähän puolustaa. Tiesinhän minä sen, että tuo postaukseni lapsen yökyläilystä nostattaa keskustelua ja toki tiesin etteivät kaikki ole minun kanssa samoilla linjoilla ja se on ihan oikein. Mutta en osannut varautua siihen, millaisen leiman tulen saamaan otsaani niinkin monelta! Tuntuu todella että tekstiä ei luettu kunnolla, yleiset esimerkit olikin otteita minun elämästä, sanojani vääristeltiin ja yleisesti teksi haluttiin lukea väärin. Olin yllättynyt miten monen kommentista tälläinen nousi esiin. Tiedä sitten missä vika? Kuvissa, aiheen arkuudessa vai huonossa kirjoitustaidossa?

MUTTA unohtamatta tietenkään kaikkia jotka kommentoivat asiallisesti, olivat sitten eri mieltä kanssani tai eivät. Iso kiitos teille! Ymmärrän kyllä että kaikki kommenttien asiat eivät välttämättä olleet minuun suoraan suunnattuja, enkä suurimmasta osasta mitenkään loukkaannu, mutta monesta olen kyllä järkyttynyt...

 Olen todella pahoillani, jos tekstini sai teidät ymmärtämään että tulen vetämään pääni täyteen joka kerta kunhan siitä muksusta PÄÄSEN EROON. Ensinnäkin, en todellakaan halua päästä lapsesta eroon vaan enemmän kuin sitä omaa vapaa-aikaa, odotan tulevaa vauva-arkea. Kunhan nyt pohdin sitäkin ja halusin kuulla muidenkin kokemuksia. Toiseksi, mielestäni kirjoitin hyvinkin selvästi yhteenvetooni: "Lapsen voi viedä yökyläilemään tarpeen mukaan n. 4-6 kertaa vuodessa, jotta vanhemmat pääsevät juhlimaan tai muuten viettämään kahdenkeskeistä iltaa (tämähän ei aina vaadi yökyläilyä)." Kyllä minä sen myönnän, että varmasti jotkut noista muutamasta kerrasta tulen myös juomaan, mutta en siitä aio huonoa omaatuntoa potea. Minun ja mieheni tapoihin nyt kuuluu, että olemme yleensä yhdessä istumassa iltaa kavereiden kanssa. Eikä se tarkoita että me joka hemmetin kerta haemme lapsen vasta seuraavan iltana, vaan että sekin mahdollisuus joskus on ok.

 Juomisesta puheenollen: monet moralisoivat siitä, että pitääkö se krapula hankkia. Noh, en tiedä miten velvollinen olen teille selittämään omasta krapulastani, mutta sen voin kertoa, että en tiedä koska ja millä käytöllä se minulle hankkiutuu. Se voi tulla ihan pienestä ja sitten taas suuresta määrästä ei välttämättä tule mitään. Mutta minun suurin haasteeni juhlien jälkeisenä päivänä on väsymys, ei se krapula. No, se siitä.

 Lisäksi minua ärsytti suuresti kommentit minun baarissa käymiseen, vaikka kirjoitin heti alkuperäisen tekstin alussa, etten ole enää pitkiin aikoihin jaksanut baareissa käydä. Tässäkin ihmisillä pientä lukihäiriötä liikkeellä. Plus että käytettiin termiä "bilettää", mitä vihaan. Sitä käyttämällä saakin asian kuulostamaan juuri siltä että vedetään huolettomasti pää täyteen ja menoksi.

Osaanko viettää aikaa kavereiden kanssa muuten kuin juomalla? No enpä tiedä. Alkuperäisessä tekstissähän kirjoitin "Toki kaikkiin juhliin ei ole pakko osallistua ja osassa voi vain käydä piipahtamassa lapsen kanssa tai ilman, mutta kuitenkin mennä lapsen kanssa yöksi kotiin." Eli en varmaan osaa. Ja tämä oli sarkasmia! Kyseisessä tekstissä nyt vain pohdin lapsen yökyläilyä, en sitä miten kaikin keinoin voin viettää aikaa kun lapsi on syntynyt. Sen tekstin aika on joskus myöhemmin, sikäli mikäli viitsin siitä kirjoittaa.

Mielestäni perustelin ihan hyvin miksi kirjoitin juuri nyt tuosta aiheesta. Heti postauksen alkuun. Tokihan minulla pyörii tällä hetkellä mielessäni todella paljon eri ajatuksia. Jos nyt alkaisin kirjoittamaan kaikista samalla kertaa, ei minulla enää riittäisi aika työntekoon eikä teillä aika postausten lukemiseen. No miksi sitten kirjoitin tuosta aiheesta, enkä jostain muusta? Varmaan siksi että ehdin pohtimaan tuota aihetta työmatkan aikana melko syvällisesti, ajatukseni aiheen suhteen olivat siis jo melko selkeät. Toisin kuin monen, monen muun jutun kohdalla. Tuntuu turhalta kirjoitella aiheesta, josta olen itsekin vielä pihalla kuin lumiukko. Ilmeisesti kuitenkin blogimaailmassa on jokin salainen aikataulu, missä on määritelty mistä saa kirjoittaa ja missäkin vaiheessa. Olisi kiva nähdä se! En tosiaankaan aikoisi sitä noudattaa, mutta ihan mielenkiinnosta.

Haluan myös huomauttaa, että kuten myös eräällä kommentoijalla, myös minullaa saattaa olla melko nopea paluu (toivottavasti osa-aikainen) työelämään ja mies jää lapsen kanssa kotiin. Joten silloin en ainakaan kykene noita ihan oikeasti järkeen käyviä suosituksia noudattamaan (siis 4kk ikäinen poissa 4h jne).

Voin siis selkeästi odottaa blogini lukijamäärän tippuvan rajusti tämän postauksen jäljiltä, mutta se nyt ei minun  maailmaani kaada, eihän tätä blogia ole pakko lukea, varsinkaan jos minua ei nyt enää kykene ymmärtämään. Jotkut ilmeisestikin näkevät minut jatkossa epäkypsänä ja negatiivisena ihmisenä, siihen voin vain sanoa että onneksi kirjoitan nimimerkin takaa. Vaikka paskaltahan tämäkin tuntuu. Pitäisi ilmeisesti vain pitäytyä kirjoittelemassa erilaisista vaunu-, sänky- ja tapettihaaveista. Turhaan tässä mistään syvemmistä ajatuksista kirjoittaa, kun nekin halutaan näin helposti ymmärtää väärin...

Postauksen myötä heräsin odotusblogi-todellisuuteen (tai niin uskon). Olen useasti ennenkin kirjoittanut mielipiteitäni aroista aiheista, mutta en ole näin ilkeää kommentointia saanut osakseni. Olen myös huomannut ja ihmetellyt, miten niin monet seuraamani blogit ovat saaneet karuja kommentteja osakseen. Tänään hoksasin että nekin ovat (silloin) olleet odotusblogeja... Harmillista. Joudun kuitenkin nyt tarkkaan miettimään mitä viitsin kirjoittaa ja miten tästä jatkan.

Mutta ainakin nyt, jatkan kirjoittelua hieman järkyttyneenä ja osan (ehkä jo vanhan lukijan?) silmissä lapsestaan eroon haluavan bilettäjän leima otsallani.


Ps. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka miten pitkään ja yrittää puolustella itseäni, mutta totesin että tämän enempi (ja varmaan tämäkin) on ihan turhaa...

perjantai 28. helmikuuta 2014

Blogit

Seuraamani blogit siirtyivät hetki sitten tuonne yläpalkkiin omaan välilehteensä "Blogit". Niitä alkaa olla niin paljon, että näin tuon ratkaisun järkevämmäksi, kuin tuossa sivupalkissa jumalattoman pitkä jono. Mukana on nyt myös niitä uusia odotusblogeja! Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä.
 
Kuva
 
Ja voisin sen verran mainita näistä omista oireistani, että heti kun menin valittamaan rintojen kivun vähentymistä, niin eikös se taas eilen illalla voimistunut ja hetkittäin oikein vihloi! :D
 
Olen nukkunut yöni todella hyvin, olen ollut niin väsynyt että uni on kyllä maistunut. Mutta nyt pari viime yötä on mennyt todella levottomasti. Pyörin ja hyörin, herään jatkuvasti, enkä meinaa saada uudestaan unen päästä kiinni. Voi huoh... No, ehkä tämäkin tästä vielä ohi menee.
 
 
Ps. Olen tosi innoissani, näen huomenna piiiiitkästä aikaa hyvän kaverini joka tiesi raskaudesta heti plussatestin tehtyäni. En ole nähnyt häntä sen jälkeen ja huomennakin vain pikaisesti juhlissa, mutta kuitenkin tosi kivaa! <3

torstai 13. helmikuuta 2014

Huomenissa...

...tulemme näkemään tulevan lapsemme sykkeen. Ainakin uskon niin!

Tämä viikkon on ollut kovin kiireinen, siksi täällä bloginkin puolella olen viettänyt aika hiljaista elämää. Varhaisultra-aika on huomenna jo aamulla, mutta koska joudun pyyhältämään sieltä suoraan töihin ja töistä suoraan kaverin luo juhlistamaan koko viikonlopun synttäreitä, voitte joutua odottamaan ultrakuulumisia ainakin huomiseen iltaan saakka.

Väsymystä on jonkun verran, rinnat aristavat ja ovat kasvaneet, mahassa pieni (lähes päivittäinen) jomottelu muistuttaa pienen olemassaolosta.

Koittakaahan jaksella odotella! Minä palaan asiaan huomenna.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Isovanhemmat

Kuten huomaatte, blogin ulkoasu sekä värimaailma on muuttunut. Uskaltauduin pistämään bloginin "raskaus-tilaan". ;) Mitäs tykkäätte?

Eilen kiersimme kaikki tulevat isovanhemmat läpi ja kerroimme ilouutisen. Vastaanotto oli todella hyvä! Eniten jännitin omia vanhempiani, mutta turhaan.

Kuva

Kuten oletimme, anoppi alkoi itkemään. Ja kun hän sai itkun laantumaan, hän pinkaisi ylös tuolista, kävi yläkerrassa ja toi mukanaan pienet villasukat jotka hän oli ostanut joskus jostain myyjäisistä. :)

Minun äiti sanoi yllättäen, että on osannut vähän odottaakin jotain tälläistä. Mutta sitten taas, olen minä varmaan puhunut lapsista hieman normaalia enemmän ja kyllähän äiti nyt minut tuntee. Lisäksi äiti alkoi heti suunnittelemaan oman kesälomansa ajoitusta eikä hänellä hymystä tullut loppua. Isä sitten taas meni ihan lukkoon! Sekin oli toisaalta yllätys. Ei se oikein osannut sanoa tai tehdä mitään. Pitänee mennä tänään käymään uudestaan ja kysymässä että joko on asia sulateltu. ;)

Appiukko osasi taasen laskea 1+1 ja kysyi että senkö takia minä olen siellä keskussairaalalla hypännyt. Lisäksi hän alkoi jo suunnittelemaan eri pinnasänkyvaihtoehtoja meille.

Sellainen päivä meillä.

torstai 30. tammikuuta 2014

Blogin tulevaisuus

Tämän blogin jatko ja tulevaisuus on saattanut on olla monilla mielessä. Myös minulla. Jo blogia perustaessani pidin itsestään selvyytenä että kirjoitan samaan blogiin myös raskausajan. Senhän kertoo jo bannerin alaotsikko: "Plussan odotusta. Vauvan odotusta?". Nyt ollaan ensimmäinen odotus saatu päätökseen (toivottavasti!) ja jatketaan tuolla vauvan odotuksella.

Jatkan kirjoittamista nimimerkin takaa, tämä blogi jääkööt hamaan tulevaisuuteen nimimerkin taa. Mitään varmaan päätöstä sitten mahdollisesta vauva-arjesta en ole tehnyt, mutta ainakaan tässä blogissa en enää siitä kirjoita. Sen päätöksen aika on joskus myöhemmin.

Kuva

En aio piilottaa tekstejä, en häpeä tai kadu mitään kirjoittamaani. Kaikki jää. Blogin historia on suuri osa blogin tulevaisuutta, vanhat ajatukset peilaavat varmasti paljon tulevaisuuteen. Enkä usko lapsettomuuden leimasta pääseväni koskaan eroon, eikä siitä tarvitsekaan. En edes tiedä haluanko siitä eroon. Se on osa minua, osa meitä. Ja myös osa tulevaa lasta.

Eli lapsettomuusblogi muuttuu lapsettoman odotusblogiksi. Uutta banneria olen jo luonnostellut, mutta sen käyttöönotto olkoot vasta varhaisultran jälkeen.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kiitos!

Apua... Olen mykistynyt tuosta onnittelujen määrästä!

Pohja

Jokaisen olen lukenut ja jokaisesta olen todella kiitollinen sekä onnellinen. Olette aivan mahtavia kaikki!

Ihanaa että sieltä joukosta löytyi paljon vanhoja tuttuja, uusia tuttuja, vanhoja Kaksplus-tuttuja, samoihin aikoihin plussanneita... Ah!

Joku siellä suositteli testaamaan vielä jollain toisella testillä, mutta haluan huomauttaa että testin viivat olivat kuvaushetkellä tummemmeat kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Jouduin ottamaan kuvan kännykällä, joten kuvalaatu hiukan kärsi siinä matkalla.

En ole varma teenkö enää toista testiä. Miehen mielestä tekisin ihan turhaan. Hän sanoi "ei kai se testi nyt huvikseen sellaista tulosta anna". Ja oikeassahan hän on! Mutta kuitenkin mieleni tekisi tehdä vielä Clearbluen digi... Katsotaan nyt.

Oli outoa tehdä eilen illalla tuo Lilypien raskaushommeli ja piilottaa yritysajan aikajakso. ->

En tiedä koska uskallan tehdä uudistetun bannerin. Ehkä varhaisultran jälkeen? Mutta varmaan ainakin uusi esittelyteksti pitäisi tässä lähipäivinä kyhätä... Outoa.

Äitysneuvolaan soitin hetki sitten. Outoa. :D Sinne menen ensimmäisen kerran ensi viikon perjantaina. Varhaisulta-ajan soitan huomenna aamulla.

...

Meinasin jo lopettaa kirjoittamisen, lisätä tunnisteet ja julkaista. Mutta tulipa ongelma. Mitä minä pistän tunnisteeksi, kun ei ole enää yk:ta mitä merkata?? :D

tiistai 14. tammikuuta 2014

ALE-vinkki ja vähän kuulumisia

Hip-hei! MiniMintillä on käynnissä ihan mahtava ALE, kannattaa käydä katsomassa tarjonta. Tarvitset sitten itselle tai lahjaksi, nyt kannattaa ostaa.

http://www.minimint.fi/

Muutamia suosikkeja voisin nostaa omalta osaltani esiin:

http://www.minimint.fi/brandit/guess

 

 http://www.minimint.fi/brandit/dimensione-danza


http://www.minimint.fi/brandit/paul-frank

Kollaasia klikkaamalla pääset tutustumaan koko valikoimaan!

Löydätkö näistä jotain suosikkia? :)

----

Ja jos vielä samaan syssyyn jotain kuulumisiakin. Eipä tänne kuulu mitään erikoisempaa. Menossa on jo kp 21, tätiä saa odottaa vielä reilun viikon ajan. Päivät kuluu kotona työhakemuksia kirjoitellen, pientä flunssaakin on ollut. Pakkasta on paljon! Huomenna käyn taas juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Eli siis ei mitään erityistä!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kuulumisia

Heips kaikille pitkästä aikaa!

Kuva

Pieni jouluhiljaisuus on vallannut tämän blogielämäni, mutta hengissä olen ja vahvasti. Eipä tässä mitään erityistä ole tapahtunutkaan. Joulupukki kävi ja toi kivoja lahjoja. Söin paljon, olin ja nautin vain. Hiukan tuli tässä sairasteltuakin, mutta nyt jo paremmassa kunnossa. Vuosikin vaihtui rauhallisissa merkeissä ihan ilman kemuja. Tai sen kummempia kemuja. :D

Olen seurannut tosi huonosti muiden blogeja, paljon on kirittävää teksteissä. En ole tosiaan paljoakaan aikaa viettänyt tietokoneella. Nyt siihenkin varmaan tulee muutos, työsopimukseni päättyi odotetusti jouluun ja uutta työtä ei ole vielä tiedossa. Toivottavasti kuitenkin pian jotain saisin!

Kuva
Menossa on kiertopäivä 8. En ole vielä ihan varma testaanko ovista vai yritänkö mennä ajattelematta turhia. Todennäköisesti minun kannattaa testata, koska muuten mietin loppukierrosta että koskahan ovis on ollut ja koskahan menkat pitäisi alkaa. Mutta katsotaan nyt.