Näytetään tekstit, joissa on tunniste YK10. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste YK10. Näytä kaikki tekstit
torstai 26. heinäkuuta 2012
10 kuukautta
Tänään tuli sitten 10 kuukautta yritystä täyteen... Pitkästä tauosta huolimatta, ei, en ole plussannut vieläkään! Jouduin vielä muutama päivää sitten röntgeniin joten raskaus katsottiin sairaalassa hätäisesti n. 3 tunnin pissasta ja negatiivinen se sitten kuulemma on. En vaan oikein luota siihen, tai sitten en vain halua luottaa. Ovistestaus meni päin mäntyä tässä kierrossa. Ensin olin kaverini luona juuri silloin kun testaus olisi pitänyt aloittaa, sitten unohdin pari kertaa (tein kaksi testiä per päivä -taktiikalla) ja sitten tulin mahatautiin, joten ei tehnyt oikein mieli kusta purkkiin ja seurata viivan kehittymistä. :D Oletin, että ovis olisi ollut kp13. Tätiä ei näy, ei kuulu. Kuitenkin olen odotellut tätiä kylään saapuvaksi tänään tai VIIMEISTÄÄN huomenna... Rinnat ovat olleet koko viikon oudot ja mahassakin jonkin näköistä "painetta", mutta no. Ilmeisesti en sitten ole raskaana, kun lääkäri niin sanoi! :(
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Kuin pikkulapsi?
Kp 5, yk 10. Heräsi taas ajatuksia...
Minä haluan lapsen!
Minä haluan olla raskaana!
Minä haluan plussan!
Minä haluan äidiksi!
Ja ennen kaikkea, NYT!
Mutta miksi mitään ei tapahtu?
Miksi en saa haluamaani?
Onko kenelläkään muulla ikinä itsekäs olo koska haluaa lapsen ja haluaisi sen heti? Ja kun sitä ei saa, suuttuu ja turhautuu kun ei saa mitä haluaa? Viime aikoina olen alkanut vertaamaan tätä käyttäytmistä pikkulapsien kiukutteluun. Hassua kyllä, mutta mielestäni niissä on paljon samaa. Ja kuitenkin niin paljon erilaista... Lapset haluaa karkkia tai uuden lelun, tämä toive on halutessa helppo toteuttaa. Me haluamme elävän olennon, ihmisen, oman lapsen. Jonkun jonka haluamme kasvattaa kunnon ihmiseksi. Ei niin helppoa toteuttaa...
Minä haluan lapsen!
Minä haluan olla raskaana!
Minä haluan plussan!
Minä haluan äidiksi!
Ja ennen kaikkea, NYT!
Mutta miksi mitään ei tapahtu?
Miksi en saa haluamaani?
Onko kenelläkään muulla ikinä itsekäs olo koska haluaa lapsen ja haluaisi sen heti? Ja kun sitä ei saa, suuttuu ja turhautuu kun ei saa mitä haluaa? Viime aikoina olen alkanut vertaamaan tätä käyttäytmistä pikkulapsien kiukutteluun. Hassua kyllä, mutta mielestäni niissä on paljon samaa. Ja kuitenkin niin paljon erilaista... Lapset haluaa karkkia tai uuden lelun, tämä toive on halutessa helppo toteuttaa. Me haluamme elävän olennon, ihmisen, oman lapsen. Jonkun jonka haluamme kasvattaa kunnon ihmiseksi. Ei niin helppoa toteuttaa...
torstai 28. kesäkuuta 2012
kp1 yk10
Eipä se suurena yllätyksenä tullut... Aamulla maha vähän juili, mutta kun se meni ohi, ajattelin että kaipa se sitten oli jotain muuta. Kun pääsin töistä kotiin, juilinta muuttui jo jonkin sortin kivuksi. Salilla käynti auttoi hetkeksi, mutta kyllä sä kipu sieltä palasi. Juuri ennen nukkumaan menoa, täti sitten saapui pilaamaan minun yöni!

Päätin muutama päivää sitten, että jos sitä plussaa en saa tästä kierrosta, yritän ehtiä ottamaan tässä välissä kauan haluamani tatuoinnin joten sitä projektia työstän nyt. Päätin että kahden viikon sisään se pitää saada iskettyä, muuten pistän asian taas jäihin. En halua riskeerata mahdollista raskautta ottamalla tatuoinnin kierron loppu puolella.
Otin tädin saapumisen yllättävän tyynesti. Ainakin verrattuna niihin itkukohtauksiin mitä olen välillä saanut. Ehkä sana "lamaantunut" kuvaa tämän hetkistä oloani parhaiten. Tässä vain alkaa hyvät puolet käymään vähiin...
Päätin muutama päivää sitten, että jos sitä plussaa en saa tästä kierrosta, yritän ehtiä ottamaan tässä välissä kauan haluamani tatuoinnin joten sitä projektia työstän nyt. Päätin että kahden viikon sisään se pitää saada iskettyä, muuten pistän asian taas jäihin. En halua riskeerata mahdollista raskautta ottamalla tatuoinnin kierron loppu puolella.
Otin tädin saapumisen yllättävän tyynesti. Ainakin verrattuna niihin itkukohtauksiin mitä olen välillä saanut. Ehkä sana "lamaantunut" kuvaa tämän hetkistä oloani parhaiten. Tässä vain alkaa hyvät puolet käymään vähiin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)