Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seksi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seksi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Aaaand it's back! (Mietteitä turvotuksesta sekä painosta...)

Juuri kun olen päässy kehumasta niin täällä, palsta-maailmassa kuin myös ihan oikeassakin elämässä, miten hyvin olen taas jaksanut töissä, iski seinä vastaan. Kahden vapaan jälkeen olin taas eilen töissä ja jo ennen töihin pääsyä huomasin että taas vähän supistelee. No ei siinä vielä mitään, totta kai menin töihin. Tilanne kuitenkin paheni niin, että loppujen lopuksi minun oli pakko lähteä töistä päivystykseen n. 1½ etuajassa. En enää vaan pystynyt olemaan. Huilia tiistaihin saakka.

Kipu on viime aikoina ollut enemmän sellaista, millaiseksi olen supistuksen kuvitellut. Eli kuukautiskipumaista polttelua. Niin sitä voisin kuvailla. Joka kerta se kuitenkin alkaa napakipuna.
 
Kuva

Sitten siihen aiheeseen, mitä olen nyt muutaman päivän ajan pyöritellyt mielessäni. Jo vähän ennen näitä helteitä huomasin miten sukkani jättivät nilkkoihin painaumat, siitä päättelin että jalat alkavat vähän turvota. Heti kun lämpötila nousi, minun jaloista tuli jotkut ihme limput. Ei auta vaikka yritän pitää jalkoja kohti taivasta, vielä pitäisi testata miten kylmä tai kuuma vesi auttaisi. Toki juon paljon, mutta tuntuu että nesteet tulee läpi ennen kuin ehtivät jalkoihin saakka. ;) Tuvotusta on muuallakin. Kihlasormus ei lähde kovin helposti irti ja tuntuu että minun naamakin olisi jotenkin paksu.

Kuva

Lisätään tähän turvotukseen kasvava maha sekä hupeneva itsevarmuus. Tunteeni ovat todella ristiriitaiset. Olen ylpeääkin ylpeämpi tuosta mahakummustani ja sitä myös mielelläni pidän "esillä" (ehkä myös siksi että ihmiset tajuavat minun olevan raskaana, eikä muuten vain paksu). Mutta kun olet ensimmäisen puolen elämästäsi ollut lähinnä alipainoisen puolella ja vasta viime vuosina päässyt normaalipainoisten "ryhmään", tuntuu tämä paisuminen oudolta. Lisänä vielä pelko siitä, jäänkö tälläiseksi vai saanko synnytyksen jälkeen itseäni niskasta kiinni ja karistettua jääneet kilot. Se jää nähtäväksi.

Olenhan minä edelleen ihan pieni verraten moneen, moneen muuhun. Silti vain välillä sitä tunteen olonsa ihan valaaksi. En pysty enää uskomaan että mies näkisi minua mitenkään viehättävänä. Intiimielämä siinä kärsii kun MINÄ tiedostan liiaksi oman kokoni ja olen epävarma. Ärsyttävää...

lauantai 7. joulukuuta 2013

Selvisin, wohoo!

Nyt voin ylpeänä taputtaa itseäni selkään. Selvisin Pregnylin pistämisestä pyörtymättä, eikä alkanut edes heikottaa. Hyvä minä!
 
Kuva
 
Olikohan se seurasta kiinni? Viime kierrossa mies oli minun seurana, tällä kertaa pyysin kaveriani seuraksi, koska mies oli harrastuksissaan. No jaa, tuskin sentään. ;) Taisin vain olla itsevarmempi, viimeksikin siitä sitten loppujen lopuksi ihan kunnialla selvisin.
 
 
Crinone jäi sitten apteekin hyllylle. Päätin käyttää Lugesteronia, sitä kun reseptiltä löytyy vielä useampi pakkaus. Kyselin apteekista jotain kuivumista estävää ainetta ja sen tuloksena ostin Ceridalin Lipolotion -öljyä (tästä öljystä myös muutamat minulla vinkkasivatkin). Sitä voi käyttää koko kehoon, myös limakalvoille. Farmaseutti kehotti käyttämään tätä joko lugen pistämisen jälkeen tai sitten ihan eri aikaan vuorokaudesta.
 
 
Katsotaan onko tästä mitään apua. Luget ajattelin aloittaa huomenna illalla.
 
Tänään meillä onkin sitten "treffi-ilta". ;) Pitänee ehkä keksiä jotain pientä maustetta, ettei mene liian suorittamiseksi.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ajatusten on / off

Turhauttaa. Kun vaan osaisin olla ajattelematta!
 
Minulla tuli tuossa pari päivää sitten joku haava yhdynnän yhteydessä, erotan kyllä haavan veren tiputteluverestä. Haavassahan ei ole mitään erikoista, minulle on jo monta monta vuotta välillä tullut niitä haavoja joista tulee vähän verta. Mutta... Nyt sitten on tullut lugemössön (hehe, mikä termi!) mukana välillä vähän punertavaa, enkä sitten ole varma onko se siitä haavasta johtuvaa vai kenties tiputtelua, jolloin se tarkoittaisi ettei luget auta. Ja myös sitä, että mulla on taas kerran toivo menetetty...
 
Kuva
 
Olen kuitenkin yleisesti hyvillä mielin ja hyvällä tuulella, joten en jaksaisi ajatella ja arvuutella tälläistä! Se oikein pistää ärsyttämään.
 
Haluaisin uskoa ja jaksaa toivoa, mutta enpä oikein tiedä. Pettymys pelottaa. Kunnon pettymyksestä onkin jo hetki aikaa, joutuuko sen nyt taas kokemaan?

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kone

Järkytyin.

Tulimme eilen illalla melko myöhään kotiin, olimme kavereiden luona saunassa. Itse olin yrittäny lämmitellä miestä jo ennen kuin lähdimme kyläilemään, mutta miehellä oli ilmeisesti kiire saunaan joten se jäi sitten yritystasolle. Minulle oli siis selvä juttu, että kunhan päästään kotiin niin homma hoidetaan loppuun.

Ja hoidettiinhan se, mutta kamalalla tavalla. Olimme kuin mitkäkin koneet. Kumpikaan ei ollut ihan mukana, miehellä kesti normaalia kauemmin ja itse olin kuin mikäkin vierestä seuraaja. Oltiin molemmat myös aika väsyneitä.


Onhan meillä ennenkin ollut ovulaation aikoihin tälläistä ns. "pakkopanemista" mutta aina niihinkin on löytynyt se kipinä. Nyt ei...

Tuli kurja olo. Jos tärppi käy, niin lapsi on kyllä sitten ihan tekemällä tehty. En sitten tiedä kuinka hyvä asia se on. Jotenkin olen aina ajatellut että lapsen pitäisi saada alkunsa jotenkin vähän "kauniimmin".

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Perjantaipohdintaa

Perjantai. Viikonloppu edessä, auringonkin pitäisi tuolta pilvien seasta tulla vielä esiin. Pitäisi tehdä ruokaa ja siivota, pihallakin riittäisi puuhaa. Eipä ainakaan tekeminen lopu kesken. Tulin hetki sitten kotiin ja väsähdin täysin! Johtuuko sitten tuosta sateesta, en tiedä. Ehkäpä. Todella vetämätön olo.
 
 
Oikeastaan minulla on ihan hyvä fiilis tai edes neutraali. Eilen illalla ajelimme kotiin, kuu möllötti taivallaa täydellisenä. Jostain syystä se tuntui kivalta, piristävältä. Hassua sinänsä, se kuu oli siellä taivaalla myös edellis iltana ja silloin sitä katsoessa tuli jotenkin huono mieli. Sain eilen ensimmäistä kertaa Reiki-hoitoa kaukolähetyksen muodossa. Tarkoitus olisi tutustua tähän mielipiteitä jakavaan hoitomuotoon paremmin ja läheisimmin, mahdollisesti hyvin piankin...
 
 
Asiasta kukkapurkkiin. Onkohan meidä seksielämä hieman hiljentynyt? Sanoisin sitä vieläkin ihan hyväksi, mutta vähemmän sitä on kuin ennen. Omia pohdintojani vasta, pitänee ehkä tänään keskustella miehen kanssa mitä mieltä hän on.
 
Omalla kohdallani ei ainakaan ole kyse siitä, ettenkö haluaisi. Paitsi esim. nyt, kun olen kehitellyt tyhmiä oireita, niin jotenkin se vaikuttaa. Ei uskalla, vaikka tietää ettei siitä ole mitään haittaa. Monesti silti jos mies ehdottelee, niin totta kai "hyppään mukaan juttuun" oli sitten loppukierto tai ei.
 
Joskus iltaisin ei vaan jaksa ja ne ovat yleensä juuri niitä iltoja, kun meillä on ollut kavereita kylässä. Usein meidän touhuhetken ajoittuukin aamupäiviin, nykyisin. No jaa, ei kai tässä vielä ihan tuhoon tuomittujakaan olla. ;)
 
Niin kauan kun asiasta (kuin asiasta) pystyy avoimesti keskustelemaan, siihen pystyy myös rakentavasti vaikuttamaan! Näin ainakin meillä.