Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lääkäri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lääkäri. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Viimeinen

Anteeksi kun tässä viimeisen postauksen tekemisessä on kestänyt! Tämä on todellakin ollut jo vuoden minulla työn alla, mutta tämän julkaisu on tuntunut liian suurelta ja vaikealta asialta. Mitä pidemmälle sitä olen vetkuttanut, on tuntunut että sitä merkityksellisempi ja järkevämpi tekstin pitäisi olla. Tämän postauksen myötä tulee päätös. Tämän blogin päätös ja sekös on haikeaa jos mikä! Nyt pitäisi osata kasata sanoiksi neljän vuoden aatteet ja vielä jotenkin järkevästi. Olen monta, monta kertaa miettinyt mielessäni mitä kaikkea pitäisi muistaa kirjoittaa!

1. Kiitos!

Ehkä se tärkein: kiitos teille rakkaat lukijat! Olette myötäeläneet kanssani niin ilot kuin surutkin, pääasiassa ne surut. Te, joita en ole koskaan tavannut enkä (ainakaan suurinta osaa) tule koskaan tapaamaan.


2. Haikeus

Haikeana kirjoitan tätä postausta. Tähän tämä nyt sitten loppuu, juurikin sen vuoksi olen venyttänyt tämän kirjoittamista ja lopulta julkaisua. Miten jättää hyvästit omalle työlleen? Omille ajatuksilleen? Blogia en ole pitänyt ihan yritysajan alusta, mutta joka tapauksessa tänne kiteytyy koko kolmen vuoden yritys- ja odotustaipaleen ajatukset. Ei tämä helppoa ole... Ja onhan tämä aika naurettavaa! Tämä kuitenkin VAIN blogi.

3. Tulevaisuus

Kuten olen saanut huomata, tulevaisuutta on vaikea suunnitella. Tällä hetkellä tulevaisuuteen ei ole asetettu mitään suurempia toiveita. Olemme molemmat nyt työelämässä, minun tavoitteena olisi saada myös koulu päätökseen ensi vuoden loppuun mennessä. Kuten tähänkin asti, keskitytään tukemaan pikkumiehen kasvua ja nauttimaan siitä!

4. Endometrioosi

Olen ollut synnytyksestä asti kivuton ja se on outoa! Koen siitä myös toisaalta vähän huonoa omaatuntoa. Eihän sen nyt niin pitäisi mennä! Mutta ei se endo minua rauhaan taida jättää. Minulta leikattiin umppari tuossa noin kuukausi sitten (siitä lisää täällä) ja ennen kuin umpilisäkeleikkaukseen edes päädyttiin, tutkittiin endon mahdollisuutta kipujen aiheuttajaksi ja kävin päivystävällä gynekologilla. Ultrassa: oikea puoli puhdas (kuten on aina ollutkin) ja vasemmalla näkyi oletettavasti n. 2cm kokoinen endometriooma. Plussaa: Sain kontrolliajan tammikuulle naistenpolille. Tuntuu todella hienolta, että lääkäriä oikeasti kiinnostaa seurata tätä minun tilannetta! Silloin siis katsotaan onko tuo kysta kasvanut ja mikäli on, se on sitä todennäköisemmin endometriooma. Samalla käydään läpi ehkäisymenetelmät ja varmistetaan, että minulla on käytössä paras mahdollinen ehkäisy tähän omaan tilanteeseeni nähden. Viimeksi vuodon kera tuli myös jonkin verran jomottelua...

5. Lapsellinen lapseton

Lapsettomuus. Tuo pirulainen... Ei se jätä rauhaan. Sitä on meidän lähipiirissä ja sitä on edelleen minun oman pääkopan sisällä. Myötäeläminen ja tietoisuuden lisääminen, ne ovat oikeastaan ne kaksi asiaa, miten lapsettomuus juuri tällä hetkellä ilmenee minun arjessa. Kun kuulen toisten ajatuksia, kokemuksia ja haasteita, tulee omat silloiset ajatukset mieleen. En usko että tulen niitä ikinä unohtamaan, enkä tiedä haluaisinko edes unohtaa.

Lapsettomuutta vastaan kamppaileville toivon koko sydämestäni voimia ja uskoa tulevaan!


6. Elämäni rakkaus

Vauvavuosi oli rankempi kuin osasin odottaa. Vaikka varauduin (mielestäni) pahimpaan, ei tähän äitiyteen vaan pysty valmistautumaan! Mutta ehkä se että "varauduin pahimpaan", on edes pehmentänyt tätä laskua lapsiperhe-elämään. Ihan pienen kanssa oli ehkä rankempaa, kun toinen on niin täysin riippuvainen sinusta. Se pitää ainakin minun kohdalla paikkansa, että aika kultaa muistot. Tiedän että ensimmäiset kuukaudet olivat todella raskaita, mutta ihan oikeasti en enää muista millaista silloin tarkalleen ottaen olikaan. Siinä puolenvuoden iässä alkoi jo helpottaa, mutta aina kun opitaan uutta, tulee uudet temput ja touhut.

Elämä on raskasta ja ihanaa, enkä vaihtaisi päivääkään pois! Kun nykyään mieleeni tulee rakkaus, esimerkiksi jonkin hempeän kappaleen myötä, mieleeni tulee ensimmäisenä Timi. Ennen ensimmäisenä mieleeni tuli isimies, nyt hän on jäänyt auttamatta sijalle kaksi. :) <3

7. Kakkonen

Koska tiedän, että tämä kuitenkin kiinnostaa (lähes) kaikkia. Mitään ei ole lyöty lukkoon ja ikinähän ei saa sanoa "ei ikinä". Myönnän että hetkittäin mietin kuinka ihanaa olisi suoda Timille sisarus ja kuinka ihanaa olisi kokea raskaus ja vauvavuosi (kaikkine kommelluksineen) vielä kerran. Minulla on pikkusisko ja -veli, isimies on ainoa lapsi (nuorempia sisarpuolia lukuunottamatta). Eli minä tiedän millainen rikkaus sisarukset ovat, isimiehellä tästä taas ei ole kokemusta. Endon takia koen hetkittäin suurta ahdistusta mahdollisesta kakkosesta. Ei vielä, mutta onko minulla aikaa?

Juuri nyt elämämme on hyvä näin, emmekä näe mahdottomana sitäkään, että eläisimme yhden lapsen perheenä. Aika näyttää. :)

Kuvat

Tässä tämä nyt on. Eväät loppu ja viisaudet jaettu.

Vielä kerran kiitos kaikille näistä vuosista! Ihan uskomatonta, että blogilla on lukijoita vielä vuodenkin hiljaisuuden jälkeen näin paljon.

Meitä voi siis edelleen seurata, klikkaa itsesi vain Hiekkalaatikon reunalta -blogiin! Tällä hetkellä siellä vähän hiljaista, kun välillä minulla on päiviä jolloin käyn kotona vain nukkumassa. Mutta kyllä se tästä vielä rauhoittuu ja aika jää muuhunkin. Viimeistään jouluna. :D

torstai 25. syyskuuta 2014

Huomenna...

Huomenna tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun aloimme yrittämään omaa lasta.

Huomenna myöskin suuntaan miehen kanssa aamulla takaisin Poriin ja synnytystä aletaan käynnistelemään.

Vauvalla ei ole mitään hätää, mutta lapsivesi käy vähiin ja siihen sitten päälle tuo hepatoosiriski, niin lääkäri katsoi järkevimmäksi että otetaan poika ulos.

Kuva

Sain päättää jäänkö heti osastolle vai menenkö huomenna aamulla takaisin. Yllättäen valitsin vaihtoehto B:n!

Pientä puuhaa tuli sitten tälle illalle. Pinnasänky sisälle, jotain (uuni)ruokaa teen pakastimeen, vauvanvaatteille väliaikainen hyllypaikka, hoitalustalle väliaikainen paikka, vierashuoneen ryjät eteisestä varastoon, kaupassakin varmaan pitäisi vielä poiketa... Kaikkea pientä. No mies tulee pian töistä kotiin ja varmaan ainakin minun sisko tulee jelppimään. Eiköhän kaikki saada hoidettua.

Palaillaan! :)

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Raskaushepatoosi

Perjantai-iltana saunan jälkeen minua kutisi reisistä, selästä, mahasta, rintakehästä ja niskasta aika paljon. En ajatellut asiaan sen enempää, ajattelin että minulla on vaan kuiva iho kun tuo ilmakin on muuttunut viileämpään suuntaan.

Lauantai-iltana sama juttu, ilman saunaa tai mitään. Olin menossa nukkumaan ja vaan raavin itseäni! Sitten mieleeni tuli nettituttuni, jolla on raskaushepatoosi nyt jo toisessa raskaudessaan ja aloin hieman epäillä sitä syyksi tuohon omaan kutinaan.

Sunnuntaina sitten konsultoin tätä tuttuani. Kysyin että kannattaako soittaa heti maanantaina neuvolaan vai riittääkö että keskiviikon neuvolakäynnillä mainitsen tästä kutinasta. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä jatkuvaa, en herää siihen yöllä, eikä jalanpohjat tai kämmenet kutise. Hän kuitenkin suositteli soittamaan neuvolaan, hepatoosi kun saadan sitten suljettua pois ihan vaan yhdellä verikokeella.

Kuva

Maanantaina soitin, oma terveydenhoitajani oli kokouksessa, mutta sain toki asiani esitettyä toiselle th:lle. Hän kysyi että kutiseeko kämmenet tai jalanpohjat, sanoin että ei, mutta hän oli myös sitä mieltä että parempi on kokeissa käydä.

Labra-aikaa en saanut enää tiistaiaamuun, mutta keskiviikossa oli tilaa. Eli tänään aamutuimaan suuntasin labraan.

Minulla oli sovittu terveydenhoitajan aika klo. 12.30 ja maksa-arvot olivatkin sitten jo tulleet. Sappiarvoissa voi mennä perjantai-iltapäiväänkin. Noh, ei sitä sitten voitukaan sulkea pois vaan arvo oli 73, normaali haarukka 10-40. Kutina on jonkin verran helpottanut tässä parin viime päivän aikana, joten olin jo alkanut ajattelemaan että kuvittelen vaan kaiken. Mutta ei, totista totta.

Terveydenhoitaja soitti sitten äitiyspolille ja kysyi miten toimitaan. He haluavat minut sinne näytille heti huomenna eli Pori kutsuu! Th sanoi ettei nyt kovin huolissaan tarvitse olla, mutta huomenna olen taas viisaampi!


torstai 18. syyskuuta 2014

Kokoarvio

Minullahan piti olla tuo viimeinen lääkärikäynti jo tiistaina, mutta lääkärin sairastumisen vuoksi se siirrettiin keskiviikkoon. En ollut ihan varma ultrataanko meidän neuvolassa tuolla viimeisellä kerralla, olin kuullut niin montaa eri kokemusta, mutta kyllähän se lääkäri minut heti käski pitkäkseen tutkimuspöydälle ja geelit vedettiin mahan päälle.

Lääkäri oli aika vähäsanainen, taisi olla kiireinen aikataulu tai jotain. Enkä minäkään sitten osannut kysyä oikeastaan mitään. Mutta eiköhän kaikki oleellinen tullut esiin.


Painoarvioksi annettiin reilu 3200g eli mennään pikkuisen keskiarvojen yläpuolella, kuitenkin siis ihan normaalimitoissa. Turhaan siis ihmiset tätä minun pientä kokoa kauhistelevat. Kuten olen heille kyllä sanonut jo aikaisemminkin, niin ihan normaalin kokoinen tyyppi tuolta mahasta löytyy. Normaalin kokoinen ja muutenkin kaikki näytti oikein hyvältä!

Kohdunkaula oli vielä ihan alkukuopissaan eli sen puolesta ei ainakaan vielä hetkeen lähdetä synnyttämään.


Lisää "virallisia mahakuvia" löytyy täältä. ;)

perjantai 8. elokuuta 2014

Eilinen lääkäri

Eilen olin ylimääräisessä lääkärissä, nuo supistukset kun eivät ole yhtään helpottaneet ja viimeksi lääkäri sanoi, että jos kotona ei supista, niin voin mennä töihin. Noo, meillä on kolme eri neuvolalääkäriä jotka siis vaihtelevat vuoroviikoin. Kun pääsin odotushuoneeseen, näin heti että tällä kertaa onkin juuri se lääkäri, joka ei annan saikkua sitten millään ilveellä ja lähettää ennemmin vuodelepoon keskussairaalaan. Olen kuullut tämän todella monelta! Joten melkein jo arvasin oman käynnin lopputuloksen.

Kuva

Siis tämä lääkärihän on ihan ok mukava muuten, mutta kun hän kysyin vointia ja kerroin että edelleen vaan supistelee, niin kommentiksi sain "no niinhän se jo kuuluukin supistella". Totta juu, mutta entäs sitten kun ei pysty tekemään mitään sen kivun yllättäessä?

Kohdunsuulla ja -kaulalla kaikki edelleen lähtökuopissa, joten töihin lääkäri käski mennä kokeilemaan. Eikä sekään sinänsä haittaa, tykkäisin mennä töihin, mutta kun tiedän ettei siitä tule mitään. Miten voisi, kun en saa kotonakaan mitään tehtyä? Lähdin sitten hakemaan työvuorolistoja (en ollut niitäkään jaksanut pariin viikkoon hakea) ja kappas, pomo olikin ollut kaukaa viisas. Kahteen viikkoon minulle oli pistetty yksi viiden tunnin työvuoro. Eiköhän se vielä onnistu! Nyt vaan tulee todellakin se ongelma, ettei sitä rahaa tule mistään. Ei ole vuoroja, eikä sairaslomaa. Ja vaikka olisi sairaslomaa, niin vuorojen mukaan sitä palkkaa minulle töistä maksettaisiin. Onpas pirun ärsyttävä tilanne! Toki oman olotilan mukaan voin ottaa vastaan sairasloma-tuurauksia, mutta entäs jos en jaksakaan?

Ärrrr... Pitääkö tässä sitten vielä liittoon ilmoittautua osa-aikatyöttömäksi?

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Neuvolakuulumisia ja vauvanvaatteista

Maanantaina oli taas kerran neuvolakäynti. Tämä käynti oli sellainen, missä oli mukana myös psykiatrinen sairaanhoitaja. Raumalla tämä käytäntö on vakiintunut vuoden hyväksi havaitun kokeilujakson jälkeen ja se on tarkoitettu ensimmäistä lastaan odottaville. Tarkoituksena on pienentää kynnystä hakea apua, jos sitä kokee tarvitsevansa, kumpi vain. On suositeltavaa että tällä käynnillä olisi myös isä mukana.

Kuva

Käynti nyt ei ollut mitenkään kovin erikoinen. Sairaanhoitajan oli paikalla noin 10 minuuttia, siinä ajassa kävimme läpi parisuhteen voimavara -lomakkeen minkä olimme täyttäneet jo etukäteen sekä hän kyseli jotain (mielestäni) perusjuttuja. Kuten esim. onko kavereillamme lapsia ja saako tulevilta isovanhemmilta tarvittaessa apua ja tukea. Sitten hän vain totesi että näiden perusteella meillä ei näytä olevan mitään hätää, mutta toki saamme varata keskusteluajan jos haluamme. Sitä emme tarvinneet, mutta koska nyt oli se mahdollisuus, pyysin tätä psykiatrista sairaanhoitajaa soittamaan minulle synnytyksen jälkeen ja kyselemään kuulumiset.

Oma terveydenhoitajani on vielä lomalla, mutta onneksi tämä kenellä olen nyt pari kertaa käynyt on myös mukava. Mutta eihän se ole sama kuin oma. Kaikki perusjutut tarkistettiin, hemoglobiini on lähtenyt rautalisän ansiosta hienosti nousuun ja Täplällä kaikki hyvin. Hän oli pää alas päin ja syke menee edelleen siellä reilussa 150:ssä.

Kuva

Puhuimme myös töihin paluustani, töitähän minulla olisi sairasloman jälkeen vielä se kolme viikkoa jäljellä. Terveydenhoitaja kyseli miten nyt on kotona mennyt ja miltä töihin paluu minusta tuntuu. Kerroin että ehdottomasti haluaisin mennä vielä töihin, mutta suoraan sanottuna ainakin tällä hetkellä se tuntuu aika mahdottomalta kun en saa edes kotona tehtyä mitään... Joten varasimme ensi viikolle lääkäriajan ja katsotaan mitä hän sanoo. Terveydenhoitaja oli sitä mieltä etten enää palaa töihin.

---

Olen lajitellut vauvanvaatteita laatikoihin koon mukaan eli viiskymppiset omassaan jne. En ole kuitenkaan sen tarkempaan pistänyt mitään ylös eli onko siellä kenties vain yhdet housut ja 20 bodya. Eilen sitten otin asiakseni käydä näitä laatikoita läpi ja juurikin viiskymppisten laatikon kohdalla kävi niin, että esim. housuja oli vain kahdet. On vaan niin pirun vaikea tietää, paljonko noita vaatteita tarvitsee! Varsinkin noita ihan pieniä... Kun et voi tietää minkä kokoinen kaveri sieltä syntyy. Tiedä että otan tästäkin ihan turhan suuren päänvaivan. Jotain on ainakin vielä hankittava, sen tiedän. Äitini oli mielissään tästä, hän kun ei ole "saanut" vielä ostaa yhtään vaatetta ja luulin jo että meillä olisi niitä ihan yli tarpeiden.

Kuva

torstai 17. heinäkuuta 2014

Lääkärissä

Maanantaina minulla oli ihan normaali neuvolakäynti terveydenhoitajan luona. Oma th:ni on lomalla, joten oli vähän erilanen käynti kuin mihin olen tottunut. Hän koitti kovasti tarjota minulle viimeistä lääkäriaikaa torstaille, koska oloni edelleen vaihteli. En sitä kuitenkaan ottanut vastaan, vaan halusin mennä kokeilemaan töihin. Tiistaina mieli muuttui. En saanut edes kotia siivottua, kun koko ajan sain mennä sänkyyn huilaamaan. Joten soitin neuvolaan. Tuo kyseinen aika oli jo mennyt, mutta minulle saatiin järjestettyä ylimääräinen aika.

Kuva

Siellä sitten käväisin tänään aamupäivällä. Luojan kiitos kohdun suulla ei ollut edelleenkään tapahtunut mitään, mutta lääkäri määräsi minulle yli kolme viikkoa lisää sairauslomaa. Hän sanoi että sitten jos ei enää kotona supistele, voin mennä kokeilemaan töihin. Eipä siihen sitten enää montaa viikkoa töitä jäisikään, joten toivotaan parasta!

Harmittaa niin työnantajan kuin meidän itsemmekin puolesta. Sitä rahaa kun ei tule muualta kuin töistä... Mutta tilanne nyt on tämä, enkä sille mitään voi.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kotona

Kotona ollaan edelleen. Keskiviikon lääkärikäynnillä ei löydetty kohdunsuulta mitään muutoksia, hyvä niin. Minulle määrättiin vielä lisää veri-, virtsa- ja valkovuotokokeita joilla varmistetaan ettei tulehduksia ole (tai toivotaan ettei olisi). Tuloksia soittelen maanantaina. Olo on parantunut kun olen saanut levätä! Tarkoitus olisi mennä kokeilemaan töihin ensi viikon lopulla.

Kuva

Käväisin eilen töissä hakemassa työvuorolistan ja näin samalla esimieheni, hän ottaa tämän minun tilanteeni niin loistavasti, etten voisi parempaa toivoa! Hän sanoi, että ymmärtää hyvin että tälläinen tilanne pelästyttää, varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsi ja että aloitin vielä uuden työn, niin sekin on varmasti stressannut. Ja sanoi vielä, että sitten kun palaan töihin, niin otan vaan ihan rauhassa. Olin ihan liikuttunut tästä vastaanotosta!

Mutta nyt nappaan jääkaapista yhden alkoholittoman oluen, käsken miehen startata auton ja lähden loppupäiväksi makoilemaan appiukon mökille. Vaihtelua tähän sängyssä makoiluun! ;)

lauantai 31. toukokuuta 2014

Diagnoosi ja kysymyshaaste

Eilen kirjoitin olevani sairaslomalla, kävin tosiaan hakemassa sairauslomatodistuksen neuvolasta vasta eilen ja hieman yllätyin kun näin diagnoosin. dg: O47.0 Ennen 37. raskausviikon loppua ilmenevät synnytykseen liittymättömät supistukset.

Eli ilmeisesti lääkäri nyt pitääkin tuota kipuani todennäköisemmin supistuksina kuin kohdun kasvuna?

Eipä siinä sinänsä mitään, mutta kipu tuli taas eilen... Ja sitten vähän pelästyin. Pitkään harkitsin ja kysyin parin kaverin sekä äitini mielipiteen, päädyin sitten menemään päivystykseen vielä melko myöhään illalla. Eipä siitä käynnistä juurikaan viisastunut, lääkäri sanoi että kipu voi olla joko supistuksia tai sitten kohdun kasvua. Eli ei mitään uutta. Hän kuitenkin käski minun vielä huilata, joten sairauslomaa jatkettiin ensi viikkoon.

Taidan kuitenkin olla maanantaina yhteydessä neuvolaan ja kysäisen halauvatko he nähdä minua tämän asian tiimoilta tms.

Kuva

Mutta se siitä, nyt Pamskulta (Einon valtakunnassa) saamani kysymyshaasteen kimppuun:

Tarkoitus on vastata viiteen minulle annettuun kysymukseen, sen jälkeen haastaa viisi bloggaajaa ja keksiä heille uudet kysymykset.

1. Mikä on paras lahja, minkä olet ikinä antanut? Kuka sai lahjan?

Hmm... Ehkäpä biljardimaila minkä annoin miehelle.

2. Paras koskaan saamasi neuvo? Keneltä neuvon sait?

 Nyt ei vaan tule mitään mieleen... :/

3. Mikä on parasta, mitä elämässäsi on tapahtunut?

Tapasin mieheni, siitä onki sitten seurannut kaikkea mukavaa. ;)

4. Rohkein tekosi?

Ööö... Hirveän vaikeita kysymyksiä! :D Enpä tiedä, en ole ilmeisesti mitään kovin rohkeaa tehnyt kun mitään ei tule mieleen...

5. Lempilelusi lapsena?

Brion Mäyräkoira! (Tämä)


Nämä kysymykset lähtevät seuraaville:

1. Kasvatatko jotain syötävää kasvia? Mitä ja miksi?
2. Kevät vai kesä?
3. Lempi tv-ohjelmasi?
4. Pidätkö viineistä? Mikä on suosikkisi?
5. Käytätkö sosiaalistamediaa? Mitä?

Ja kysymykset lähtee tänne:


Olkaapa hyvät! :)

perjantai 30. toukokuuta 2014

Sairauslomalla (taas)

Maanantain iltavuorossa vatsa alkoi taas sattua. Ei niin pahasti kuin viime viikolla, mutta selkeästi kuitenkin. Pelkäsin että tiistaina se sattuisi jo enemmän joten otin yhteyttä lääkäriin, kuten hän käski. Minut määrättiin neljän päivän sairauslomalle huilaamaan ja sille (huilaamiselle) omistinkin melko kokonaisvaltaisesti ensimmäiset kaksi päivää. Eilen käväisin parin eri kaverin luona "kahvilla", mutta eipä sitäkään raskaaksi tekemiseksi voi sanoa. Tänään pitäisi käydä hakemassa sairaslomatodistus neuvolasta ja taidanpa samalla pistäytyä jääkaapin täyttöreissulla. Huomenna sitten taas töihin.

Kuva

Yksi tuttavani "pelotteli" minua jo viime viikolla, kun hän totesi että "niin juu, noihin aikoihin minä jäin itse sairaslomalle". Ärsyttää kun en halua jäädä pois töistä yhtään liian aikaisin vaan haluan tehdä töitä! Varsinkin nyt kun sain mukavan kesätyön. Jos jään pois, tuntuu että petän työnantajani. Tiedän ettei se oli minun päätettävissäni ja itse henkilökohtaisesti varmaan tekisinkin töitä vaikka pää kainalossa, mutta maanantaina minuun ihan oikeasti iski se, että nyt on ajatelva myös jotain muuta kuin itseä. En tietenkään halua tehdä mitään mikä voisi riskeerata tulevan lapseni terveyden. Sitten siirryttiin seuraavaan huoleen: nyt pelkään että valitanko, tai esim. jäänkö sairauslomalle, liiankin helposti?

Kuva

Omaa kehoaan pitäisi osata kuunnella ja sen mukaan mennä. Sitä kaikki ovat minulle nyt parin päivän ajan toitottaneet. Mutta en tiedä osaanko enää kuunnella sitä. Kaiken kokemani jälkeen, en oikein tiedä missä menee oudon ja normaalin raja. Viime vuosina kroppa on käynyt läpi sen verran normaaleja outoja asioita. Nekö tässä sitten sumentavat tätä omaa ajatusmaailmaani? Vai olenko vain yleisesti sellainen jääräpää etten myönnä olevani kipeä tai sairas? Sitäkään en tahtoisi uskoa, sillä minä kyllä jään kiltisti kotiin jos olen esim. vatsataudissa tai kuumeessa.

torstai 6. helmikuuta 2014

Tomorrow

Nukuin viime yön ihan päin peetä. Heräsin kolmen aikaan ja valvoin varmaan tunnin. Mitenhän mahtaa mennä ensi yö?

Hiukan huominen jo jännittää, mutta yritän tässä itselleni vakuuttaa ettei ole mitään jännitettävää. Tai siis tilanne on sitten se, mikä se on. Ei siihen voi vaikuttaa itse.

Huomisen olen tosiaan saanut varattua aika täydeksi. Aamupäivällä on äitiysneuvola, puolenpäivän aikaan menen juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja iltapäivällä sitten se totuuden hetki eli lapsettomuuspoli ja varhaisultra.

Kuva

Mikäli kaikki menee hyvin, alkio löytyy oikeasta paikkaa ja sydän hakkaa, kerromme vanhemmillemme viikonlopun aikana. Meillä on jo selvät sävelet. Vu:sta saa kuitenkin mukaan jonkin näköisen ultrakuvan, kopiomme sen jonkin kortin väliin, kortti kirjekuoreen ja sanomme että tässä teille lahjakortti, minkä saa lunastaa lokakuussa. <3 Minun idea, mies tykkäsi kovasti.

Minähän olen noita erilaisia kertomisideoita ideoinut jo kauan. Ikinä en ole ollut näin lähellä, että pääsisin idean oikeasti toteuttamaan!

torstai 2. tammikuuta 2014

Mitä mahtui vuoteen 2013?

Pohditaanpa vähän mitä kaikkea mahtui vuoteen 2013.

Kuva

Muistelisin että alkuvuonna olin monestakin asiasta todella turhautunut. Yksi syy oli siinä, että paikallisen naistentautien polin lääkäri halusi että yritämme vielä puoli vuotta luomuna. Kun sitä oli kulunut pari kolme kuukautta, olin jo ihan valmis jatkamaan lääkkeisiin. Mutta ei, en saanut edes puhua tämän lääkärin kanssa.

Alkukesästä sain vihdoin aloittaa clomifen-lääkkeen. Se loi hiukan uutta toivoa. Elokuussa pääsimme vihdoin ensikäynnille lapsettomuus poliklinikalle ja minulla alettiin tosissaan epäillä endometrioosia. Kesällä tuli ikääkin vuosi lisää.

Syksyllä endoepäily vahvistui ja lokakuussa tehtiin laparoskopia, jossa se vihdoin varmistui. Toisaalta helpotus. Pian sen jälkeen, heti marraskuussa, tehtiin ensimmäinen inseminaatio. Valitettavasti tuloksetta. Toista inssiä ei enää vuonna 2013 saatu tehtyä, harmillisesti itsenäisyyspäivä hieman sotki aikatauluja.

Kuva

Vuoteen 2013 mahtuu myös yksi diagnoosi masennuksesta ja lääkitys siihen.

Vuoden puoliväli oli varmaankin henkisesti kaikkista raskain, ainakin loppua kohti helpotti.

Olen huomannut että monet (blogi- ja palstamaailmassa) ovat luokitelleet vuoden 2013 joko todella paskaksi tai sitten parhaimmaksi vuodeksi. Itse en kuulu kumpaankaan näistä kategorioista. Juu, vuosi ei tuonut tullessaan sitä mitä eniten haluamme ja kaipaamme, mutta en pysty siltikään ajattelemaan että vuosi olisi ollut aivan paska. Raskas kyllä, mutta ei paska. Ei hyvä vuosi, mutta ei täysin paskakaan.

Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan...


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ohops!

Tuossa heräilin hetki sitten ja ihmettelin että mitähän minä olen eilen syönyt kun maha on niin kipeä. Sen enempää ajattelematta nousin, menin vessaan ja vasta pyyhkiessä huomasin vatsakivun todellisen luonteen. "Jaaaaa, menkat alkoi!"

Kuva

En odottanut niitä ihan vielä alkaviksi. Viime kierrossa kun olin neljä päivää ilman lugeja ennen vuodon alkamista, nyt vain kolme (tai no, lähinnä kolme ja puoli).

Mutta ei haittaa. Nyt päästään vaan nopeammin seuraavaan kiertoon. Tämä kierto menee siis täysin luomusti polin joulutauon vuoksi, ensi kierrossa sitten vihdoin se toinen inssin. Miehen kanssa ollaan jo vähän juteltu IVF-jonoon menostakin, tai siis lähinnä millä aikataululla sinne mentäisiin. Mutta siitä enemmän sitten joskus myöhemmin!

torstai 5. joulukuuta 2013

V*tuiksi meni sekin

Kuten vähän pelkäsinkin, joten ei se nyt ihan yllätyksenä tullut.

Kävin siis heti aamusella ultrassa, limakalvo oli 7mm ja johtofolli jo 20mm. Eli inssi jää tekemättä.

Kuva

Sen sijaan siis kotiyhdynnät. Lääkäri määräsi minulle kuitenkin Pregnyllin tehostamaan ovista, tänään vielä pistän kerran Gonalia ja huomenna illalla sitten Pregnyl. Yhdyntöjä lauantai-iltana ja sitten sunnuntaina.

Kerroin lääkärille myös tuosta Lugesteronin aiheuttamasta limakalvojen kuivuudesta. Hän sitten suositteli vaihtamaan lääkityksen Crinone-emätingeeliin, sanoi sen vain olevan vähän arvokkaampaa. Totesin ettei se sitten niin tarkkaa ole minkä hintaista se lääke on. Nooh, minäpä menin sitten äsken googlettamaan tämän Crinonen hinnan...

Kuva

85€ / paketti, joita tarvitsisin kaksi!!!

Voi huh, huh... Sanonpa vaan.

Kyllä pohdin tarkkaan ostanko tuota vai en. Ei ole kuitenkaan mitään varmuutta että tuo lääke auttaisi, eikä meillä ei ole nyt mitään "oikeita hoitojakaan" käynnissä. On se vaan aika kova hinta, varsinkin kun vertaa 17€ maksavaan Lugesteroniin!

Minulla olisi kyllä lugeja vielä reseptillä. Joten vaihtoehtoisesti voisin käyttää niitä vaikka vain kerran päivässä (viime kierrossa käytin aamuin illoin) tai sitten en käytä mitään. Pitää kysyä vielä miehenkin mielipide.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Tasapainossa

Tuolla Kaksplussan puolella tuli puheeksi reilu viikko sitten naisten "oman alueen huolto". Pidetään bakteerit ja hiivat poissa, pysyy hyvä tasapaino myös alakerrassa.

Kuva

Itse en ole ikinä käyttänyt mitään Lactalia tai vastaavaa, vaikka niitä mainoksia usein olen nähnyt. Nyt kuitenkin päätin varmistaa, että alakerran ph-tasapaino on kunnossa seuraavaa inssiä ajatellen. On sitten hyvät olot siellä hedelmöittyä.

Hain perjantaina uuden satsin Gonal-F:ää ja samalla päätin ostaa myös Lactalia. Siinä hyllyn edessä sitten tutkin valikoimaa ja huomasin vähän edullisemman vaihtoehdon, Multi-Gynin. Heidän tuoteperheestä löytyi FloraPlus, mikä sopi minun tarpeisiin.

Kuva

Lactaliin verrattuna tämä oli siis hieman edullisempi ja kun Lactalilla on 7 kerta-annosta, Multi-Gynillä on vain 5. Aloitin perjantaina ja käytin joka ilta eiliseen saakka.

Täältä löytyy hyvä taulukko eri Multi-Gyn tuotteista ja mihin oireisiin niitä tulisi käyttää. Itse käytin tätä nyt "sokkihoitona" eli kuten hiivatulehduksen kohdalla tulisi käyttää.

Huomenna onkin sitten ulta heti aamulla, kuulee minkä tuomion he antavat inssin suhteen.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Tahattoman lapsettomuuden vertailuja

Hoidoissa olevat lapsettomat vs. Muut lapsettomat

Joillain pareilla se vuoden yrittämisen raja ylittyy ja he eivät siltikään hakeudu hoitoon tai edes tutkimuksiin. Meille on aina ollut itsestään selvää että teemme (ainakin lähestulkoon) kaikkemme, että lapsen saisimme. Mutta näin ei ole kaikilla. Ymmärrän kyllä että jotkut eivät halua hedelmöityshoitoihin, ovathan ne rankkoja niin keholle kuin mielellekin. Mutta mielestäni jokaisen parin olisi hyvä selvittää edes mikä on vialla. Jos siis vikaa löytyy. Silloin se mieli hoitioihin menostakin voi muuttua.


Selittämättömät vs. Muut

Itse pystyn samaistumaan niin selittämättömiin lapsettomiin, kuin myös niihin joista on löytynyt jotain vikaa. Toki jokainen sairaus ja haitta on aina erilainen. Selittämättömät toisaalta toivovat että jotain vikka löytyisi. Jotain mikä sitten voitaisiin korjata. No näin kävi minulle, paitsi että minun vikaa ei voida pysyvästi korjata. Toisaalta tieto endometrioosista helpotti, mutta toisaalta tulen varmaan aina pohtimaan olisiko raskaus alkanut nopeammin (vaikka heti ensimmäisestä inssistä), jos meissä ei olisikaan mitään vikaa. Eli selittömättömänä haluat että jokin selitys löytyisi ja sitten kun se löytyy, miettii olisiko sittenkin helpomaa selittämättömänä.

Kuva

Stressaajat vs. Stressaamattomat

Aaah, stressi! Yksi suurimmista keskustelunaiheista, tästä olen useamman kerran jo kirjoitellut. Usein stressaamattomat ihmiset (tai ainakin niin luulevat) uskovat juuri sen stressamattomuuden olevan se avain pois lapsettomuudesta. Mutta entäs sitten ne jotka stressaavat aina ja ikuisesti, ja tulevat ensimmäisitä kierroista raskaaksi? Entä ne jotka lopettavat aktiivisen yrittämisen, eivätkä siltikään tule raskaaksi? Täysin stressitöntä elämää ei kuitenkaan pysty elämään. Niin se vain on. Ja mielestäni pieni stressi on täysin tervettä, se tarkoittaa sitä että välittää.


Lapsettomat vs. Pidemmän ajan lapsettomat

Mielestäni on vielä melko oikeutettua vertailla alle vuoden yrittäneitä ja lapsettomia keskenään. Mutta sitten lapsettomien vertailu keskenään, verraten heidän yritysaikaansa ei ole enää oikeutettua. Tai se on ainakin epäreilua. Varmasti joku 5 vuotta yrittänyt ja niistä 3 vuotta hoidoissa ollut on kokenut paaaljon enemmän kuin esimerkiksi me, mutta lapsettomuudesta tässä silti molemmat kärsitään. Olisi paljon mukavampaa jos voitaisiin vain tukea toisiamme ja jättää se "kärsimyksen" vertailu johonkin muuhun aiheeseen.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Itsenäisyyspäivä ja joulu

Itsenäisyyspäivä:

Eilen kun katsoin tätä kiertoa vain tietokoneen kalenterista, ajattelin että ihan hyvin inssi saadaan ajoitettua. Kun soitin iltapäivällä polille ja samalla tietenkin kaivoin esiin sen "oikean kalenterin", huomasin että hemmetti, se oletettava inssipäivähän on Itsenäisyyspäivä!

Kuva

Hetken tätä sitten pohdimme hoitajan kanssa puhelimessa ja päädyimme seuraavaan suunnitelmaan: aloitan piikitykset vasta perjantaina (kp4), menen ultraan 5.12. ja toivotaan että näin saadaan folli jaksamaan maanantaihin 9.12. saakka, jolloin tehtäisiin inssi.

Kuva

Joulu:

Mikäli inssiin päästään suunnitellusti, minun testipäiväni on 23. tai 24.12. Eli meidän on mahdollista saada se maailman paras joululahja! Oikeastaan inssiä tai ei, noina päivinä se lahja joka tapauksessa tulee jos on tullakseen.

Eli meillä voi olla edessä huippujoulu tai vain normijoulu.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

IUI

Eilisen myräkän vuoksi meiltä oli sähköt pois koko illan, joten siksi tämän postaus tulee ilmoille vasta nyt. Mutta siis: eilinen ultra meni todella hyvin!

Oikealla puolen oli yksi 18mm folli ja limakalvo oli hienot 8mm paksu! Jippii!

Vasemmalla näkyi myös jokin pieni (n. 3mm kokoinen) tummempi alue, mutta lääkäri sanoi sen olevan varmaankin niitä endometrioosiin viittavia löydöksiä, mitä ei laparoskopiassa saatu poistettua. Eli sain hieman uutta tietoa siihenkin liittyen.

Kuva

Mutta olen todella iloinen, että tämä hyvän kokoinen folli on lähdössä matkaan juuri oikealta ja että Gonal-F on toiminut juuri niin kuin odotettiinkin.

Minulle määrättiin irrotuspiikiksi Pregnyl, se tulisi pistää tänään klo 21 jälkeen.
Perjantaiaamuna olisi sitten edessä ensimmäinen inseminaatio! Vähänkö jännää... Jännää on myös tuo miten selviän pregnyllistä, mutta kai se hyvin menee.

Olen jotenkin todella toiveikas tämän inssin suhteen ja tiedän että näistä pilvistä tullaan tippumaan kovaa ja korkealta. Jos tiputaan...


[G ja kp10

maanantai 4. marraskuuta 2013

No mitäpä minulle? (+arvonta)

Niin, mitäpä tänne... Eipä mitään ihmeellistä. :) Yleisesti olen hyvillä mielin, viikonloppu oli todella kiva ja onnistunut. Piikitykset sujuu hyvin eli siis heti toisella kerralla pystyin siihen ihan itsekseni. Ensimmäisellä kerralla se vaati sen, että mies seisoi minun vieressä ja katsoi kun pistin. :D Mutta ei se ole todellakaan paha homma!

Huomenna onkin jo ultra, kivaa kivaa! Ehkä siis jo tällä viikolla ensimmäinen inssi? Aika hurjaa...


Käykäähän muuten osallistumassa Operaatio Äiti. -blogin arvontaan. Todella kiva palkinto on tiedossa voittajalle!

(Klikkaa kuvaa)

tiistai 29. lokakuuta 2013

Ultra siirtyi, piikki siirtyi

Soitin hetki sitten polille ja siirsin ultra-ajan. Ajan sain tiistaille ja sovin samalla hoitajan kanssa, että alankin piikittämään jo huomenna. Tämä siitä syystä että ehtisin piikittämään 6 kertaa ennen ultaa ja ohjeistuksenkin mukaan piikityksiä aloitetaan kp 3-5. Minulla ne siis piti alkaa kp4, mikä nyt muutettiin kiertopäivä kolmoseksi.

Kuva

Nythän minulla on ensimmäiset kuukautiset laparoskopian jälkeen, mutta mitään erityistä muutosta en huomaa. Kivut ovat hyvin pitkälti samat, vuoto samanlaista. Yhdyntäkivuista on paha antaa mitään kovin kattavaa mielipidettä (vielä), mutta ainakaan tähän mennessä ei ole sattunut todellakaan niin usein kuin ennen.

Löytyisiköhän lukijoiden joukosta joku joka osaisi neuvoa tyhmää? Uskoisin niin.

Olenko nyt ymmärtänyt oikein:

Kun on ensimmäisen kerran piikittänyt Gonal-F:ää, sitä voi pitää sen jälkeen huoneenlämmössä eikä sitä saa laittaa sen jälkeen takaisin jääkaappiin?

Miksi ihmeessä pakkausselosteessa lukee näin:

 "Säilytä jääkaapissa (2ºC 8ºC). Ei saa jäätyä."

"Valmistetta saa säilyttää sen kestoaikana korkeintaan 25ºC:ssa enintään kolmen kuukauden ajan. Sitä ei saa laittaa takaisin jääkaappiin, vaan se on hävitettävä kolmen kuukauden jälkeen ellei sitä ole käytetty."

"Avattua kynää saa säilyttää enintään 28 päivää jääkaapin ulkopuolella (korkeintaan 25°C:ssa)."

Eli ensin siinä lukee että kynää pitää säilyttää jääkaapissa, sitten lukee että kynää saisikin pitää 3kk jääkaapin ulkopuolella ja sitten taas että sitä saa säilyttää avattuna max 28 päivää jääkaapin ulkopuolella. What?! :D

Olenko vaan liian kirjaimellinen? Varmaankin tuo 28 päivää avattuna ja huoneenlämmössä on se määritys minkä mukaan kannattaa mennä? Ja siis ensimmäinen kertako kuuluu piikittää suoraan jääkaapista?

Kuva

Onpa taas todella fiksu olo...