Posti toi ja nyt itkettää...

Posti toi tänään kiitoslahjan verkkokauppa MiniMintiltä. Lähdin sitä innoissani hakemaan ja kotona heti avasin paketin. On se vaan niin ihana!

 

 

Paketista siis löytyi Skip Hop Treetop Friends leikkikaari. Ah, se oli vielä hienompi livenä!

 

Olen selvästi mieltynyt Skip Hopin tuotteisiin. Ensin hoitolaukku ja nyt tämä leikkikaari. Ja olisihan siellä vaikka mitä muutakin... Tämä leikkikaari alkaakin jo olla sen verran iso (pelkkänä pakkauksenakin), että pitää ihan tosissaan miettiä mihin sen pistää varastoon!

 

Ja sitten asiasta kolmanteen:

 

Tätiä ei näy vieläkään ja sekös minua ärsyttää! Olisi pitänyt tulla jo, mutta ei merkkiäkään. Asiaa ei yhtään helpota se, että tajusin eilen illalla rintojeni olevan ihan normaalit. Yleensähän niissä on arkuutta jo monta päivää (jopa viikko) ennen menkkojen alkua. Täällä hetkittäin jopa itken, kun nyt kuvittelen että olisikin onnistanut, mutta kuitenkin tiedän että ei ole! Kyllä ne menkat vielä alkaa, tiedän sen.

 

Kuva

 

Muistin onneksi käydä tilaamassa Gonal-F:n, se on noudettavissa huomenna, mutta voi olla että vasta ensi viikon puolella on tarvetta piikille.

Mitä mahtui vuoteen 2013?

Pohditaanpa vähän mitä kaikkea mahtui vuoteen 2013.

Kuva

Muistelisin että alkuvuonna olin monestakin asiasta todella turhautunut. Yksi syy oli siinä, että paikallisen naistentautien polin lääkäri halusi että yritämme vielä puoli vuotta luomuna. Kun sitä oli kulunut pari kolme kuukautta, olin jo ihan valmis jatkamaan lääkkeisiin. Mutta ei, en saanut edes puhua tämän lääkärin kanssa.

Alkukesästä sain vihdoin aloittaa clomifen-lääkkeen. Se loi hiukan uutta toivoa. Elokuussa pääsimme vihdoin ensikäynnille lapsettomuus poliklinikalle ja minulla alettiin tosissaan epäillä endometrioosia. Kesällä tuli ikääkin vuosi lisää.

Syksyllä endoepäily vahvistui ja lokakuussa tehtiin laparoskopia, jossa se vihdoin varmistui. Toisaalta helpotus. Pian sen jälkeen, heti marraskuussa, tehtiin ensimmäinen inseminaatio. Valitettavasti tuloksetta. Toista inssiä ei enää vuonna 2013 saatu tehtyä, harmillisesti itsenäisyyspäivä hieman sotki aikatauluja.

Kuva

Vuoteen 2013 mahtuu myös yksi diagnoosi masennuksesta ja lääkitys siihen.

Vuoden puoliväli oli varmaankin henkisesti kaikkista raskain, ainakin loppua kohti helpotti.

Olen huomannut että monet (blogi- ja palstamaailmassa) ovat luokitelleet vuoden 2013 joko todella paskaksi tai sitten parhaimmaksi vuodeksi. Itse en kuulu kumpaankaan näistä kategorioista. Juu, vuosi ei tuonut tullessaan sitä mitä eniten haluamme ja kaipaamme, mutta en pysty siltikään ajattelemaan että vuosi olisi ollut aivan paska. Raskas kyllä, mutta ei paska. Ei hyvä vuosi, mutta ei täysin paskakaan.

Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan...

Selvisin, wohoo!

Nyt voin ylpeänä taputtaa itseäni selkään. Selvisin Pregnylin pistämisestä pyörtymättä, eikä alkanut edes heikottaa. Hyvä minä!

 

Kuva

 

Olikohan se seurasta kiinni? Viime kierrossa mies oli minun seurana, tällä kertaa pyysin kaveriani seuraksi, koska mies oli harrastuksissaan. No jaa, tuskin sentään. ;) Taisin vain olla itsevarmempi, viimeksikin siitä sitten loppujen lopuksi ihan kunnialla selvisin.

 

 

Crinone jäi sitten apteekin hyllylle. Päätin käyttää Lugesteronia, sitä kun reseptiltä löytyy vielä useampi pakkaus. Kyselin apteekista jotain kuivumista estävää ainetta ja sen tuloksena ostin Ceridalin Lipolotion -öljyä (tästä öljystä myös muutamat minulla vinkkasivatkin). Sitä voi käyttää koko kehoon, myös limakalvoille. Farmaseutti kehotti käyttämään tätä joko lugen pistämisen jälkeen tai sitten ihan eri aikaan vuorokaudesta.

 

 

Katsotaan onko tästä mitään apua. Luget ajattelin aloittaa huomenna illalla.

 

Tänään meillä onkin sitten "treffi-ilta". ;) Pitänee ehkä keksiä jotain pientä maustetta, ettei mene liian suorittamiseksi.

V*tuiksi meni sekin

Kuten vähän pelkäsinkin, joten ei se nyt ihan yllätyksenä tullut.

Kävin siis heti aamusella ultrassa, limakalvo oli 7mm ja johtofolli jo 20mm. Eli inssi jää tekemättä.

Kuva

Sen sijaan siis kotiyhdynnät. Lääkäri määräsi minulle kuitenkin Pregnyllin tehostamaan ovista, tänään vielä pistän kerran Gonalia ja huomenna illalla sitten Pregnyl. Yhdyntöjä lauantai-iltana ja sitten sunnuntaina.

Kerroin lääkärille myös tuosta Lugesteronin aiheuttamasta limakalvojen kuivuudesta. Hän sitten suositteli vaihtamaan lääkityksen Crinone-emätingeeliin, sanoi sen vain olevan vähän arvokkaampaa. Totesin ettei se sitten niin tarkkaa ole minkä hintaista se lääke on. Nooh, minäpä menin sitten äsken googlettamaan tämän Crinonen hinnan...

Kuva

85€ / paketti, joita tarvitsisin kaksi!!!

Voi huh, huh... Sanonpa vaan.

Kyllä pohdin tarkkaan ostanko tuota vai en. Ei ole kuitenkaan mitään varmuutta että tuo lääke auttaisi, eikä meillä ei ole nyt mitään "oikeita hoitojakaan" käynnissä. On se vaan aika kova hinta, varsinkin kun vertaa 17€ maksavaan Lugesteroniin!

Minulla olisi kyllä lugeja vielä reseptillä. Joten vaihtoehtoisesti voisin käyttää niitä vaikka vain kerran päivässä (viime kierrossa käytin aamuin illoin) tai sitten en käytä mitään. Pitää kysyä vielä miehenkin mielipide.

Itsenäisyyspäivä ja joulu

Itsenäisyyspäivä:

Eilen kun katsoin tätä kiertoa vain tietokoneen kalenterista, ajattelin että ihan hyvin inssi saadaan ajoitettua. Kun soitin iltapäivällä polille ja samalla tietenkin kaivoin esiin sen "oikean kalenterin", huomasin että hemmetti, se oletettava inssipäivähän on Itsenäisyyspäivä!

Kuva

Hetken tätä sitten pohdimme hoitajan kanssa puhelimessa ja päädyimme seuraavaan suunnitelmaan: aloitan piikitykset vasta perjantaina (kp4), menen ultraan 5.12. ja toivotaan että näin saadaan folli jaksamaan maanantaihin 9.12. saakka, jolloin tehtäisiin inssi.

Kuva

Joulu:

Mikäli inssiin päästään suunnitellusti, minun testipäiväni on 23. tai 24.12. Eli meidän on mahdollista saada se maailman paras joululahja! Oikeastaan inssiä tai ei, noina päivinä se lahja joka tapauksessa tulee jos on tullakseen.

Eli meillä voi olla edessä huippujoulu tai vain normijoulu.

*huoh*

Tämä on taas niin tätä!

Kaipaisin ehkä jotain kannustavia sanoja, mutta en tiedä itsekään mitkä sanat tätä turhautuneisuutta helpottaisia. Tuskin mitkään. Eli turhauttaa vielä enemmän!

Toisaalta haluaisin kuulla kannustusta siitä, että kyllä se nega voi vielä plussaksi muuttua. Mutta toisaalta taas en. Koska ei se mihinkään muutu, tiedän sen!

Kuva

Turhautuneisuus on siis päivän sana.

Vuoto ei ole vieläkään alkanut, nyt siis jo neljäs päivä ilman lugeja. Voin kertoa, että sitten kyllä ottaa päähän ja rankasti, jos luget vielä menee ja pitkittää kiertoakin! Ihan kuin ei riittäisi että ne saivat jo tämän idiootin luulemaan vaikka ja mitä...

Noin, toivottavasti päivän itsesääliannos tuli siinä.

Testasin

Mitäpä sitä kiertelemään:

 

testasin saman tien kahdella testillä ettei vaan jää arvailun varaa ja kaksi pudasta negaahan sieltä tuli!

 

Luulin että purskahtaisin heti itkuun, mutta olen ihan turta... En oikein tiedä mitä ajattelisin. Toisaalta osasin odottaa tätä. Koko eilisen päivän ajan mun plussafiilis muuttui enemmän ja enemmän negafiilikseksi, silti jaksoin toivoa parasta. Illan aikana rinnat alkoivat olla lähempänä normaalia kuin arkaa ja nyt aamulla naamakin oli jo aika hyvässä kunnossa.

 

Eniten harmittaa miehen puolesta, helvetti kun menin sille näistä "oireista" kertomaan.

 

Miksi sitä edes uskoi mahdollisuuksiin? Kuitenkin tiesin että luget voi aiheuttaa raskausoireiden kaltaisia oireita... Tyhmä mikä tyhmä. Paska mikä paska... :(

 

Nyt ei jaksa edes miettiä mitään kuvaa tähän. Pakko lähteä töihin päin ja illalla sitten "hyvillä mielin" pikkujouluihin.

 

[G kiittää ja kuittaa!

Ajatusten on / off

Turhauttaa. Kun vaan osaisin olla ajattelematta!

 

Minulla tuli tuossa pari päivää sitten joku haava yhdynnän yhteydessä, erotan kyllä haavan veren tiputteluverestä. Haavassahan ei ole mitään erikoista, minulle on jo monta monta vuotta välillä tullut niitä haavoja joista tulee vähän verta. Mutta... Nyt sitten on tullut lugemössön (hehe, mikä termi!) mukana välillä vähän punertavaa, enkä sitten ole varma onko se siitä haavasta johtuvaa vai kenties tiputtelua, jolloin se tarkoittaisi ettei luget auta. Ja myös sitä, että mulla on taas kerran toivo menetetty...

 

Kuva

 

Olen kuitenkin yleisesti hyvillä mielin ja hyvällä tuulella, joten en jaksaisi ajatella ja arvuutella tälläistä! Se oikein pistää ärsyttämään.

 

Haluaisin uskoa ja jaksaa toivoa, mutta enpä oikein tiedä. Pettymys pelottaa. Kunnon pettymyksestä onkin jo hetki aikaa, joutuuko sen nyt taas kokemaan?

Ripset ja hormoni?

Meinasi syntyä pieni ongelma, minkä kuitenkin uskoakseni jo ratkaisin.

Otan itselleni aina silloin tällöin rispisen pidennykset. Normaalisti ne pysyvät minulla hyvin neljä viikkoa ja otan ne aina samalta luottokosmetologiltani.

Kuva

Nyt minulla on ollut pidennykset viikon ajan ja ripset ovat jo aivan hirveässä kunnossa! Pahemmassa kuin normaalisti neljässä viikossa.

Miehelle valittelin tätä eilen ja hän tietenkin kehoitti minua soittamaan kosmetologilleni. Toki olin samaa mieltä hänen kanssa ja soittoa koko viikonlopun ajan itsekin pohtinut.

Sitten jostain mieleen tuli ajatus. Tällä kertaa olenkin tehnyt jotain erilaista kuin ennen. Olenhan piikittänyt itseeni hormonia! Toki aloin pohtia voisiko se vaikuttaa ripsien kuntoon...

Kuva

Jonkin verran sain asiaa googlettaa, että löysin edes jotain tietoa tai kokemuksia vastaavasta. Löysin pari sivua, toisen suomeksi toisen englanniksi. Molemmissa puhutaan raskauden vaikutuksesta ripsiin, mutta ajattelisin että hormoni kuin hormoni.

Suomalaisessa Glitz & Glam -blogissa kirjoittaja kertoo kuinka hänen ripsiensä kunto heikkeni rajusti raskauden aikana.

Täällä kerrotaan (englanniksi) juurikin ripsien pidennyksistä ja raskaudesta. Siitä, miten joillain raskaus aiheuttaa ripsien tippumisen nopeammin kuin normaalisti ja tämä tietenkin vaikuttaa siihen, miten hyvin (ja kauan) pidennykset pysyvät.

Onneksi löysin jotain tietoa ja voin varmaan näistä päätellä, että minun ripsien tämänhetkinen huono kunto johtuu juurikin hormoneista. Ei tule sitten turhaan moitittua hyvää kosmetologia.

Hellouuu!

Ensimmäinen inseminaatio onnistuneesti takana! Nyt vain odotellaan.

Miehen pesun jälkeinen tulos oli todella hyvä, muistaakseni reilu 70 milj. siittiötä, joista 84% oli A-laatua.

Saimme muutaman pesua edeltävän tuloksen itsellekin paperille (suluissa normaalin vähimmäismäärä):

Siittöiden määrä: 125 milj. /ml (>15 milj. /ml)

Kokonaismäärä: 312,5 milj.

Eteenpäin liikkuvia: 47% (yli 32%)

Kuva

Toimenpide itsessään ei tuntunut miltään! Olin oikeastaan yllättynyt kun lääkäri sanoi "noin, se oli siinä sitten" ja laski toimenpidepöydän alas. :D Kysyin vielä mahdollisuutta johonkin tukilääkitykseen, koska minulla on sitä tiputtelua lähes joka kierrossa. Sain Lugesteron-reseptin ja se tulisi aloittaa tänään illalla. Lugeja olisi tarkoitus käyttää 2 viikkoa (aamuin illoin), mutta huomasin äsken että lääkäri määräsi minulle vain 15kpl pakkauksen... Joten pitänee tiistaina soittaa polille ja tarkistaa oliko se vain vahinko.

Todella hyvällä fiiliksellä ollaan, ehkä vähän liiankin hyvällä. Mies on myös tosi innoissaan ja kotimatkalla puhuttiinkin paljon eri asiosta, mutta kaikki kuitenkin jollain tavalla perheeseen liittyvää. <3

Onhan tässä myös pieni pelko perseessä. Mitä jos menkat tuleekin? Silloin me molemmat petytään todella paljon...

Nössö

Heh, heh... Minäpä pistin eilen illalla itseeni sen Pregnyllin.

Noh, minäpä meinasin myös pyörtyä!!!

Sain sen kuitenkin ihan hyvin sekoitettua ja pistettyä, vaikka se pistäminen vähän jännittikin koska se neula oli vähän pidempi kuin Gonal-kynän neula. Mutta heti kun sain neulan ulos mahasta, tuli huono olo. Ensin vähän ja sitten vähän enemmän, joten lähdin vessaan. Siellä alkoi heikottaa ihan sikana ja sitten nousi tuskanhiki. Löysin onneksi helpotuksen sikiöasennosta ja otsa kylmää vessan lattiaa vasten.

Oli ihan viittä vaille etten oksentanut ja/tai pyörtynyt! Ja sitten kun siitä nousin, niin (ylläri, ylläri) olin ihan valkoinen! Tuli jotenkin nössö olo... Siis toki tiedän että tuollainen on mahdollista, mutta minulle ei ole ikinä käynyt mitään sellaista ja nytkin tämä tuli vähän puskista...

Kuva

Mies sanoi kyllä, että on mulla kova kantti kun pystyn itseäni noin helposti pistämään. <3 Vaikka sitten loppujen lopuksi alkoikin heikottaa...

Taas huomaa miten tämä lapsettomuuden ajatusmaailma vaikuttaa. Tuntuu että koska lasta näin kovasti haluaa, niin pitäisi myös pystyä kestämään kaikki seuraukset.

Tiedän kyllä, tyhmää...

IUI

Eilisen myräkän vuoksi meiltä oli sähköt pois koko illan, joten siksi tämän postaus tulee ilmoille vasta nyt. Mutta siis: eilinen ultra meni todella hyvin!

Oikealla puolen oli yksi 18mm folli ja limakalvo oli hienot 8mm paksu! Jippii!

Vasemmalla näkyi myös jokin pieni (n. 3mm kokoinen) tummempi alue, mutta lääkäri sanoi sen olevan varmaankin niitä endometrioosiin viittavia löydöksiä, mitä ei laparoskopiassa saatu poistettua. Eli sain hieman uutta tietoa siihenkin liittyen.

Kuva

Mutta olen todella iloinen, että tämä hyvän kokoinen folli on lähdössä matkaan juuri oikealta ja että Gonal-F on toiminut juuri niin kuin odotettiinkin.

Minulle määrättiin irrotuspiikiksi Pregnyl, se tulisi pistää tänään klo 21 jälkeen.

Perjantaiaamuna olisi sitten edessä ensimmäinen inseminaatio! Vähänkö jännää... Jännää on myös tuo miten selviän pregnyllistä, mutta kai se hyvin menee.

Olen jotenkin todella toiveikas tämän inssin suhteen ja tiedän että näistä pilvistä tullaan tippumaan kovaa ja korkealta. Jos tiputaan...

[G ja kp10

No mitäpä minulle? (+arvonta)

Niin, mitäpä tänne... Eipä mitään ihmeellistä. :) Yleisesti olen hyvillä mielin, viikonloppu oli todella kiva ja onnistunut. Piikitykset sujuu hyvin eli siis heti toisella kerralla pystyin siihen ihan itsekseni. Ensimmäisellä kerralla se vaati sen, että mies seisoi minun vieressä ja katsoi kun pistin. :D Mutta ei se ole todellakaan paha homma!

Huomenna onkin jo ultra, kivaa kivaa! Ehkä siis jo tällä viikolla ensimmäinen inssi? Aika hurjaa...

Käykäähän muuten osallistumassa Operaatio Äiti. -blogin arvontaan. Todella kiva palkinto on tiedossa voittajalle!

(Klikkaa kuvaa)

Ultra siirtyi, piikki siirtyi

Soitin hetki sitten polille ja siirsin ultra-ajan. Ajan sain tiistaille ja sovin samalla hoitajan kanssa, että alankin piikittämään jo huomenna. Tämä siitä syystä että ehtisin piikittämään 6 kertaa ennen ultaa ja ohjeistuksenkin mukaan piikityksiä aloitetaan kp 3-5. Minulla ne siis piti alkaa kp4, mikä nyt muutettiin kiertopäivä kolmoseksi.

Kuva

Nythän minulla on ensimmäiset kuukautiset laparoskopian jälkeen, mutta mitään erityistä muutosta en huomaa. Kivut ovat hyvin pitkälti samat, vuoto samanlaista. Yhdyntäkivuista on paha antaa mitään kovin kattavaa mielipidettä (vielä), mutta ainakaan tähän mennessä ei ole sattunut todellakaan niin usein kuin ennen.

Löytyisiköhän lukijoiden joukosta joku joka osaisi neuvoa tyhmää? Uskoisin niin.

Olenko nyt ymmärtänyt oikein:

Kun on ensimmäisen kerran piikittänyt Gonal-F:ää, sitä voi pitää sen jälkeen huoneenlämmössä eikä sitä saa laittaa sen jälkeen takaisin jääkaappiin?

Miksi ihmeessä pakkausselosteessa lukee näin:

 "Säilytä jääkaapissa (2ºC 8ºC). Ei saa jäätyä."

"Valmistetta saa säilyttää sen kestoaikana korkeintaan 25ºC:ssa enintään kolmen kuukauden ajan. Sitä ei saa laittaa takaisin jääkaappiin, vaan se on hävitettävä kolmen kuukauden jälkeen ellei sitä ole käytetty."

"Avattua kynää saa säilyttää enintään 28 päivää jääkaapin ulkopuolella (korkeintaan 25°C:ssa)."

Eli ensin siinä lukee että kynää pitää säilyttää jääkaapissa, sitten lukee että kynää saisikin pitää 3kk jääkaapin ulkopuolella ja sitten taas että sitä saa säilyttää avattuna max 28 päivää jääkaapin ulkopuolella. What?! :D

Olenko vaan liian kirjaimellinen? Varmaankin tuo 28 päivää avattuna ja huoneenlämmössä on se määritys minkä mukaan kannattaa mennä? Ja siis ensimmäinen kertako kuuluu piikittää suoraan jääkaapista?

Kuva

Onpa taas todella fiksu olo...

2 ja 6

Varmaankin ensimmäistä kertaa koko yritysaikana olen rehellisesti iloinen siitä, että täti saapui! Kyllä sitä sitten jo odoteltiinkin ja torstaina alan leikkiä neulatyynyä. Mies kysyi minulta lauantaina että olenko varma että pystyn itseäni piikittämään, että se ei välttämättä olekaan niin helppoa. Mutta ainakin vielä olen asian suhteen melko itsevarma. Kuitenkin varmistan että mies on kotona torstaina klo. 17.00. Ihan vaan varoiksi, jos tuleekin ongelmia.



Kuva

Vaihtelua tämäkin. Ihan hyvillä mielin lähden katsomaan mitä tämä kierto tuo tulleessaan ja ainakin tällä hetkellä elämä näyttää edes pikkuisen valoisammalta kuin vielä pari viikkoa sitten. Eilen olin todella energinen, toivottavasti vielä tänäänkin. Saisin joitain rästiin jääneitä kotihommia pois alta. Katsotaan sitten kauanko se valoisuus jaksaa pysyä minun yllä. Huomenna soitan polille ja siirrän ulta-ajan.

Kuva

Kiva viikkoa kaikille ja muutaman uuden lukijankin toivotan tervetulleeksi! :)

[G, kp1 & yk26

102,88 euroa köyhempi ja vailla tätiä

Pakko myöntää että kyllä se vähän kirpaisi kun perjantaina hain Gonal-F -lääkkeeni apteekista. Kelakorvauksen jälkeen kuittiin piirtyi summa 102,88€. Vielä enemmän kirpaisi ajatus siitä, että tämä voi olla vasta alkua! Tietenkin toivon että näin ei olisi, mutta todennäköisyys siihen on melko suuri.

 

Kuva

 

Olin lähes satavarma että kuukautiseni olisivat alkaneet eilen. Mutta ei. Ei niin mitään merkkiä vieläkään! Ja tähän väliin huomautan heti, että EN voi olla raskaana. Kuitenkin ovulaatio-oireeni olivat sen verran selkeät ja tuota maagista asiaa nimeltä seksi, uskalsin harrastaa vasta 5 päivää ovisoireiden jälkeen.

 

Tänään on kiertopäivä 32, joten ei mennä vielä mitenkään erityisen pitkällä. 32 on ollut se maksimimäärä viime aikoina. Joten jos ei tänään, niin huomenna sitten. Joka tapauksessa ultra-aika minun pitää siirtää. Se siis varattiin alustavasti 1.11, mutta koska pääsen aloittamaan piikityksiä aikaisintaan vasta 30. päivä, tuo varattu aika olisi turhan aikaisin.

 

Kuva

 

Gonal-F: Check! Parents: Not.

Melkein unohdin, mutta sentään muistin käydä eilen tilaamassa apteekista Gonal-F:n. Haen sen huomenna. Kyselin jo silloin kun kävin hakemassa masennuslääkkeeni noistä käytännöistä. Eli onko Gonal-F:ää tässä kyseisessä apteekissa varastossa vai pitääkö se tilata. Ja kuinka paljon aikaisemmin pitää tilata.

Lääke neuvottiin tilaamaan iltapäivällä, jolloin se on seuraavana päivänä apteekissa. Minä en pääse töistä lähtemään noin vain iltapäivällä käymään apteekissa, joten tilasin sen sitten jo kaksi päivää aikaisemmin. Jos tilauksen olisi tehnyt vasta perjantaina, olisi tämä (kylmää vaativa) lääke ollut apteekissa vasta tiistaina. Joten ajattelin olla hyvissä ajoin liikkeellä!

En ole ikinä pistänyt itseäni, enkä ketään muutakaan, mutta en minä siltikään pistämistä jännitä. Ainakaan vielä. Eihän se nyt mitään rakettitiedettä ole!

Kuva



En tainnutkaan tänne kertoa, mutta hieman ennen minun leikkausta kerroimme miehen äidille koko totuuden tästä meidän tilanteesta. Hän otti sen (kuten oletimmekin) oikein hyvin. Toki oli hieman huolissaan meidän jaksamisesta ja muusta vastaavasta. Viime lauantaina kävin yksin anoppilassa ja juttelimme sitten niitä näitä, myös tästä meidän jatkotilanteesta. Anoppi tuli sitten kysyneeksi, että olemmeko puhuneet minun vanhemmille. No emme ole. Syitä on monia, mutta päällimmäisenä syynä se että en todellakaan tiedä miten vanhempani reagoivat, enkä todellakaan halua kuulla mitään tuomitsemista. Asia on itselle kuitenkin niin arka.

Anoppi toi esiin muutaman hyvän pointin:

- Olemme aikuisia ihmisiä ja teemme omat päätöksemme

- Diagnosoidun endometrioosin takia on todella tärkeääkin että yritämme lasta nyt emmekä "huomenna"

- Minua saattaisi helpottaa, jos saisin kerrottua heille



Kuva

Minullahan on suuri syyllisyys siitä että kerroimme miehen äidille, mutta oma äitini on autuaan tietämätön asiasta. Meillä on kuitenkin todella hyvät välit ja voin normaalisti puhua äidilleni ihan mistä vain. Äitini on kuitenkin niin vahva persoona, että on hyvinkin todennäköistä että hänen ensireaktio on jotain "ei niin mukavaa". Mutta toisaalta taas, osaan minäkin sanoa äidilleni tarvittaessa vastaan ja huomauttaa hänen kantansa huonot kohdat.

Miehen kanssa otin tämän asian esiin sunnuntaina, mutta keskustelu jäi hieman vaiheeseen. Mahdollisesti jatkamme keskustelua lähipäivinä ja pohditaan miten toimitaan.

Gonal-F ja Escitalopram Actavis

Lapsettomuuspolilta päivää! Endoa on saatu putsattua vasemmalta puolen hyvin, vaikka se johdin siellä hieman tukkoinen onkin edelleen. Endometrioosi on siis mulla lievänä, eikä mitään ovulaatiohäiriötä ole, tiedä sitten miten se diagnoosi sinne mun papereihin oli päätynyt... Oikea puoli on hyvässä kunnossa, priimaa tavaraa. ;) Vasen munasarja oli kiinnikkeillä kiinnittynyt kohtuun ja sieltä se "endokysta" on myös puhjennut, mutta kaikki saatiin poistettua.

Jatkosuunnitelmat on seuraavat: Ensi kiertoon heti inssi eli marraskuun alkuun ajoittuu. Mulle määrättiin Gonal-F:ää 37,5 yksikköä per päivä, alkaen kp4. Jos kierto alkaa kuten odotettavissa on, niin ensimmäinen seurantaultra on 1.11. Inssiä kokeillaan 2 kertaa (max kolme). Jos ei tule tulosta niin ensi vuoden alussa, lopputalvesta, on edessä IVF. Jonot ei ole kuulemma kovin pitkät. :)
 

Kuva

 Psykiatrilla kävin siis myös ja sain masennuslääkityksen (Escitalopram Actavis). Todella pienen annostuksen (5mg), vain tukemaan noita minun keskusteluja sairaanhoitajan kanssa. Jos saatais mun itkuisuus yms kuriin. En kovin mielelläni lääkitystä haluaisi, mutta tuo lääkäri kyllä perusteli sen niin hyvin, että siinä mielessä ihan hyvillä mielin sen huomenna aloitan. Parissa viikossa pitäisi jotain vaikutusta näkyä.

Hupsss

Hups tosiaan! Olen kirjoitellut viimeksi perjantaina. Ihan luvattoman pitkä tauko, mutta mitäpä sitä jotain joutavaa kirjoittamaan. Näin alkukierrosta kun ei ikinä tunnu tapahtuvan mitään erikoista.

Ovulaatiota ajattelin taas tässä kierrossa testailla, ehkä huomisesta alkaen. Ostin eräältä palstakaverilta edullisesti ison kasan Clearbluen digitestejä, sain ilmaiseksi muutaman liuskatestin ja hän oli vielä ylläriksi pistänyt mukaan pari raskaustestiliuskaa sekä plussaonnea. Ihana ihminen! <3

Clomeista ja sivuoireista sen verran, että nyt neljännessä kierrossa on tullut uusi oire. Kuumat aallot. Niitä tulee iltaisin n. klo 20-23 välillä. En ole ihan varma tuleeko niitä myös yöllä. Herään muutaman kerran yössä siihen että on hirmu kuuma, mutta en ole varma voiko siitä syyttää kylmää ulkoilmaa (meillä on vielä makkarin ikkuna raollaan) vai kuumia aaltoja. Minulla kun alkaa kroppa käymään "ylikierroksilla" jos nukun liian viileässä. :D Kylläkin tänään aamulla, heti sängystä noustessani minulle tuli yksi aalto, joten voi olla että ne öisetkin ovat.

Enää yhdeksän päivää. ;)

Kerrankin mua autettiin!

Tulinpa sitten eilen soittaneeni polille. Halusin varmistaa syönkö vielä clomeja tämän kierron, siitä kun ei ollut viimeksi lääkärin kanssa mitään puhetta.

Hoitaja oli todella avulias! Ihan eri maata kuin mitä täällä meidän paikallisella "pikkupolilla" on ollut. Tässäkin huomaa, että myös hoitajat ovat tuolla lapsettomuuspolilla ajantasalla ja hyvin asiaan perehtyneitä.

Mutta siis, hoitajan kanssa hetken aikaa pohdittiin että syönkö niitä vielä vai en. Todettiin että koska on vuorossa "vasta" neljäs clomikierto ja minulla ei ole tullut niistä mitään kovin suuria haittoja, voin ihan hyvin syödä vielä tämän kierron. Jos joudutaan laparoskopiaan, niin sekin menee joka tapauksessa ensi kiertoon. Neljä clomikiertoa on kuulemma sellainen suositus, mikä olisi hyvä syödä ja sitten voidaan siirtyä muihin hoitohin.

Hoitajan kanssa tuli puheeksi myös minun pohdinnat epikriisistä. Hän sanoi että se tosiaan tarkoitti sitä, että siellä ei ole näkynyt johtofollia (tai mitään siihen viittaavaa). Hän vielä kysyi, että olenko usein testannut ovulaatiota ja minä päivinä testien mukaan se on yleensä tapahtunut. Näistä päätellen ultrassa olisi pitänyt näkyä edes kasvava folli. Hiukan hämärä juttu, kun tämä kiertokin pysyi ihan normaalin pituisena...

Olin kokonaan jo unohtanut, että kävin edellisen lääkärikäynnin jälkeen vielä labrassakin. Minulta otettiin CA 12-5 -arvo eli munsarjojen merkkiaine. Hoitaja kysyi olenko jo kuullut tulokset, sanoin että en ole. Arvon pitäisi olla alle 35, minulla se on 45. Pieni kohoama tukee endometrioosi epäilyä. Alkaa siis olla melko varma juttu, että minulla se on...