Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raskausaika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raskausaika. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. syyskuuta 2014

Raskauden tuomat ajatukset

Tämä aihe on ollut minulla valmiina luonnoksissa varmaan keväästä saakka. Miten onkin ollut niin vaikeaa istahtaa ja kirjoittaa ylös näitä ajatuksia. Tätä on jo useaan otteeseen toivottukin ja koska raskaus alkaa todellakin lähentyä loppuaan, on viimeistään nyt hyvä hetki tälle postaukselle!

Pitkään toivottu raskaus alkoi vihdoin alkuvuonna ja minä en sisäistänyt sitä. En sisäistänyt sitä moneen, moneen kuukauteen. Rakenneultran jälkeen aloin jo pikkuisen tajuamaan tilannetta, mutta vasta kun aloin tuntea liikkeitä tajusin että mahassa oikeasti kasvaa ihmisen alku. Siltikin ajatus siitä omasta lapsesta, joka tulisi asumaan meidän luokse, tuntui kaukaiselta. Toki koko ajan valmistauduttiin, mutta valmistauduttiin johonkin kaukaiseen.

Pelkoja minulla ei ole juurikaan ollut. Se on tuntunut oudolta. Olen vain ollut luottavaisin mielin, vaikka olenkin kaikki riskit tiedostanut. Aina jonkun etapin ylitettyämme olen ollut tietyllä tapaa helpottunut.

Kuva

Nyt ei enää puhutakaan mistään kovin kaukaisesta asiasta. Laskettuun aikaan on aikaa alle kuukausi ja tänään pyörähti käyntiin kolmaskymmenesseitsemäs raskausviikko! Käsittämätöntä...

Paniikkia minulle aiheuttaa lähinnä keskeneräinen lastenhuone, mutta tiedän että pärjäämme myös hetken ilman sitä. Jos niin nyt sattuisi käymään. Kesän alussa ajattelimme että vielä on runsaasti aikaa tehdä remonttia, mutta kappas kun se kesä menikin ohi ihan silmän räpäyksessä! Tai siltä se ainakin tuntuu.

Viime viikkojen aikana tuleva lapsi on alkanut oikeasti realisoitumaan, joten myös se on aiheuttanut pientä paniikinpoikasta.
"Mistä minä tiedän mitä pitäisi tehdä?"
"Olisiko pitänyt lukea jokin kirja?"
"Osaanko hoitaa omaa lastani?"

Kaikki lohduttavat että se tulee jokaiselle luonnostaan, mutta näin ensikertalaisena se tuntuu todella oudolta ajatukselta. Pitää vaan pystyä luottamaan itseensä ja tuohon mieheen. Toisinaan on varmempi olo, toisinaan taas ei...

Pikkuhiljaa alan jo odottaa vauvaa saapuvaksi. Haluaisin nähdä hänet! Kumpaa hän muistuttaa vai onko hän kenties tasainen sekoitus meitä molempia. Miltä MEIDÄN lapsi voikaan näyttää? Olen katsonut omia ja miehen vauvakuvia ja miettinyt sitä. Mutta lapsi on totta kai itsensä näköinen. Odotan hänen kasvuaan ja sitä kun huomaa kummalta hän perii luonnetta, kumpaa hän tottelee paremmin ja mitkä leikit häntä kiinnostaa. Odotan kaikkea!

Synnytystäkin odotan mielenkiinnolla, vaikka en tiedä oikeastaan mitä odottaa. Se on varmasti raju kokemus monessakin mielessä, mutta naisen keho on luotu siihen. Siihen tuntemattomaan on jotenkin helpompi hypätä.

Kuva

Vaikka raskausaikani on ollut melko vuoristorataa oireineen, voin silti rehellisesti sanoa että olen nauttinut tästä ajasta. Varsinkin nyt kun olo tuntuu todellakin vain paranevan kohti loppua! Toki tietyllä tavalla on tukalatkin oltavat, mutta tiedän että sellaista se on jokaisella ja sellaista sen kuuluukin olla. Joidenkin mielestä olen joutunut kestämään vaikka ja mitä, mutta itse taas ajattelen että olen päässyt aika helpolla.

En tiedä miten lapsettomuus on vaikuttanut raskausaikaan. Eihän minulla ole mitään vertailukohtaa. Voisin ajatella että pelottomuuteni on ainakin yksi lapsettomuuden tuotoksia. Ei enää vain jaksa tai osaa pelätä. On kokenut jo niin paljon, se turruttaa. Ja kuten olen monta kertaa kirjoittanutkin, lapsettomuus ei jätä minua ikinä. Koen edelleen ne samat tuskat kun luen blogeja, kirjoja tai katson jotain ohjelmaa. Tietää mitä se toinen käy läpi. En enää ajattele asiaa niin usein kuin ennen, mutta melko usein kuitenkin.


ps. Meidän vaunut saapuivat vihdoin viime viikolla monen mutkan kautta.

torstai 29. toukokuuta 2014

Huumoria iltaan

Miten lapset tulee maailmaan? Tässä valokuvaaja Patrice Larochen näkemys asiaan. :)


Siskoni linkitti tämän minulle pari päivää sitten.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Lehdet

Olen joskus aikoja sitten, siis joskus yrityksen alkuvaiheessa tilannut vauva-lehdestä näytenumeron, mutta siihen jää minun oma kosketus vauva- ja perhelehtiin. Toki niitä on tullut kaverin luona lueskeltua, viime aikoina enemmänkin. Kaverini on muutamia vanhempia lehtiä myös antanut minulle mukaan kotilukemiseksi. Vielä viikko sitten ajattelin ettei minun tarvitse itselle mitään lehteä edes tilata, sillä kaverilleni tulee niin Vauva, kuin Kakspluskin. Mutta eikös kaveri sitten sanonut että aikoo perua Vauva-lehden tilauksen, heillä kun tuo vauva-aika alkaa olla enää muisto vain.

Vauva-lehti on minun vähäisellä kokemuksella ehdoton suosikkini, joten sen tilaamista nyt harkitsen. Googlettelin sitten myös muita mahdollisia lehtiä.


"Vauva elää lukijansa kanssa odotuksen kuukaudet, valmistaa hyvään synnytykseen ja tukee perhettä uudessa elämäntilanteessa. Vauvaperheen runsas tietolehti odotuksesta ensi vuosiin."


"Hyvähkö äitiys ja rento vanhemmuus. Kasvattajan askelmerkit ja mielenmaisema. Lapsiperheen tavarataivas ja toimiva kotinäyttämö. Perhe-elämän ilot ja surut, haasteet ja huippuhetket: Erilaiset elämäntyylit ja selviytymismallit."

Pidän myös Kaksplussasta, mutta jotenkin koen tällä hetkellä Vauva-lehden sopivammaksi valinnaksi meidän postilaatikkoon.


"Vanhemmuuteen, kasvatukseen ja rentoon perhe-elämään keskityttävä lehti antaa apua ja tietoa lastenkasvattajille, auttaa vanhempia jaksamaan ja tarjoaa vertaistukea. Meidän Perhe on ajassa mukana, tuntee suomalaiset lapsiperheet ja tietää, mitkä aiheet lapsiperheitä puhuttavat ja kiinnostavat."

Varmasti kiva lehti sitten joskus muutaman vuoden päästä.


Uusia tuttavuuksia Googlen maailmasta:


"Lehti kertoo kasvatuksesta, vanhemmuudesta ja kaiken perustana toimivasta parisuhteesta kristillisessä hengessä."

Enpä tiedä, mutta tuon kristillisyys ainakin pelästyttää minut sen verran, ettei tämä lehti tunnu omalta.


"9 kuukautta on suomalainen odotusaikaa, raskautta ja synnytystä sekä vauva-aikaa käsittelevä aikakauslehti. Sen artikkelit kattavat odotusajan ruokavalinnat ja reseptit. Mitä sekä äiti että vauva tarvitsevat?"

Tämä vain neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, ei ole saanut mitenkään hirmu hyvää palautetta ainakaan netin keskustelupalstoilla, joten siinä mielessä jättäisin tämänkin tilaamatta.

Kuva

Oletko tilannut jonkun lehden itselle vai suositko kenties irtonumeroita?
Mitä lehteä suosittelisit minulle nyt odotusaikaan?

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Työnhaku raskaana

Olen ollut nykyisessä työssäni nyt n. kaksi kuukautta ja päivä päivältä olen vain varmempi ettei tämä ole lainkaan minun juttuni. Liian pitkän työmatkan sekä surkean palkan lisäksi, kaipaan ihmiskontakteja ja vaihtelevuutta. Olen suoraan sanottuna aivan kypsä, olen ollut oikeastaan jo melkein kuukauden.
 
Kuva
 
Mutta pelko estää minua hakemasta muita töitä. Tai esti, en ole ihan varma. Hetki sitten pistin yhden työhakemuksen menemään kesätyöhön. Olen ehkä tyhmä ja uhkarohkeakin, mutta en tiedä mitä kaikkea minun pitäisi kestää? Olisin paljon onnellisempi jos saisin työn edes omasta kaupungista ja kesätyö menisi äitiysloman kannalta ajoituksineen ihan nappiin. Kouluni mahdollistaisi myös harjoittelupaikan hakemisen, jota myös harkitsen vakavasti.
 
Niin. Voi olla turhaa haaveilla uudesta työstä, kuka nyt raskaana olevan haluaisi palkata? Mutta minun on pakko yrittää. En vain jaksa olla tässä nykyisessäkään.
Kuva
 
Ja ei, en ole mitenkään erityisen nirso. Tein minä koko viime vuodenkin määräaikaisena työtä, mikä ei nyt ihan ollut minun juttu, mutta pidin siitä silti ja siinäkin työmatka oli melko pitkä. Palaisin sinne takaisin koska vain!
 
Tänään tuli jokin maaginen seinä vastaan...

tiistai 25. helmikuuta 2014

Uusi äitiyspakkaus! Pettymys vai hyvä uudistus?

Olen kuolannut tuota vuoden 2012-2013 äitiyspakkausta sen julkaisusta saakka. Ja viime viikolla kun tajusin etten sitä saakaan, meinasin jo vähän masentua. Okei, tyhmäähän se on ajatella niin, mutta minä niin tykkäsin siitä ja pelkäsin että pakkaus muuttuu minun tuurilla paljon huonompaan. Suurin pelko oli se laatikko itse, pelkäsin että Kela palaa siihen tylsään valkoiseen.
Pelko oli kuitenkin turhaa, pakkaushan on oikein kiva edelleen ja mikä tärkeintä, laatikko on sama kuin viimeksikin!
Muutamat suosikkini:

+ Kiva ettei niitä kestovaippoja enää ole niin montaa.
+ Kuolalappu on kiva lisä.
+ Värimaailma on ihan kiva, ruskeasta varsinkin pidän kovasti.
- Tykkäsin enemmän edellisen pakkauksen kevyt toppapuvusta.
- Housujen värit voisi olla kivemmatkin.
Koko pakkauksen näet Kelan nettisivuilta täältä.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Ripset ja hormoni?

Meinasi syntyä pieni ongelma, minkä kuitenkin uskoakseni jo ratkaisin.

Otan itselleni aina silloin tällöin rispisen pidennykset. Normaalisti ne pysyvät minulla hyvin neljä viikkoa ja otan ne aina samalta luottokosmetologiltani.

Kuva

Nyt minulla on ollut pidennykset viikon ajan ja ripset ovat jo aivan hirveässä kunnossa! Pahemmassa kuin normaalisti neljässä viikossa.

Miehelle valittelin tätä eilen ja hän tietenkin kehoitti minua soittamaan kosmetologilleni. Toki olin samaa mieltä hänen kanssa ja soittoa koko viikonlopun ajan itsekin pohtinut.

Sitten jostain mieleen tuli ajatus. Tällä kertaa olenkin tehnyt jotain erilaista kuin ennen. Olenhan piikittänyt itseeni hormonia! Toki aloin pohtia voisiko se vaikuttaa ripsien kuntoon...

Kuva

Jonkin verran sain asiaa googlettaa, että löysin edes jotain tietoa tai kokemuksia vastaavasta. Löysin pari sivua, toisen suomeksi toisen englanniksi. Molemmissa puhutaan raskauden vaikutuksesta ripsiin, mutta ajattelisin että hormoni kuin hormoni.

Suomalaisessa Glitz & Glam -blogissa kirjoittaja kertoo kuinka hänen ripsiensä kunto heikkeni rajusti raskauden aikana.

Täällä kerrotaan (englanniksi) juurikin ripsien pidennyksistä ja raskaudesta. Siitä, miten joillain raskaus aiheuttaa ripsien tippumisen nopeammin kuin normaalisti ja tämä tietenkin vaikuttaa siihen, miten hyvin (ja kauan) pidennykset pysyvät.

Onneksi löysin jotain tietoa ja voin varmaan näistä päätellä, että minun ripsien tämänhetkinen huono kunto johtuu juurikin hormoneista. Ei tule sitten turhaan moitittua hyvää kosmetologia.

torstai 7. marraskuuta 2013

Isyyslain uudistus

Kylläpä tuli hyvä mieli, kun aamulla lähes ensitöikseni avasin Ilta-Sanomien mobiilisovelluksen ja näin siellä uutisen mahdollisesta isyyslain muutoksesta!

Muutoksen tarkoituksena olisi helpottaa isyyden tunnustamista avoliitossa. Ensi viikolla julkaistavassa ehdotuksessa esitetään, että isyyden voisi tunnustaa (ainakin selkeissä tapauksissa) jo ennen lapsen syntymää neuvolakäynnin yhteydessä. Nykyäänhän avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden voi tunnustaa vasta kun lapsi on syntynyt ja äiti saa kutsun lastenvalvojan luo.

Tämä nykyinen käytäntö on minun (ja ilmeisesti aika monen muunkin) mielestä melko vanhanaikainen ja turhauttava. Tietyissä tapauksissa toki ymmärrettävä, mutta esimerkiksi meidän kohdalla se tuntuu todella tyhmältä. Joutuisimme siis vielä lapsettomuuden jälkeenkin todistelemaan että "juu-u, kyllä tämä mies se isä on". Tämä mies, jonka kanssa olen elänyt avoliitossa 4½ vuotta ja jonka kanssa yritin lasta yli 2 vuotta! Mutta mitähän tarkoittaa tuo "selkeä tapaus"?

Kuva


"Isyyslain muutoksella halutaan turvata lapsen asema esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa äiti kuolee synnytyksessä tai pian syntymän jälkeen, tai joissa isä kuolee tai sairastuu vakavasti pian vauvan syntymän jälkeen."

Joten siis minun puolesta tämä muutos olisi enemmän kuin tervetullut! Nyt vain toivotaan että ehdotus menee läpi ja muutos astuisi voimaan mahdollisimman pian.

Kuva

Jutun voit lukea kokonaisuudessan Helsingin Sanomien -sivuilta täältä.

Mitä mieltä olette, hyvä vai huono juttu?

tiistai 13. elokuuta 2013

Ihastuttaa ja vihastuttaa

Tv-sarja Erilaiset äidit tulee taas, tällä kertaa AVA-kanavalla. Ensimmäinen jakso tulee 9.9. klo 21.00. Vappu Pimiän "saappaisiin" astuu Pipsa Hurmerinta. Katsoin ensimmäisen kauden kokonaan ja tarkoitus olisi katsoa myös tämä toinen.


Jotkut kokevat tälläisen sarjan seuraamisen itsensä kiusaamiseksi ja sitä se ehkä vähän onkin. Mutta vaikka sarjan ensimmäisen tuotantokausi niin ihastutti kuin vihastuttikin minua, pidin siitä silti ja halusin ihan ehdottomasti nähdä jokaisen jakson.

Ensimmäisestä kaudesta jäi mieleeni muutamakin perhe, joita en voi edelleenkään ymmärtää. Voihan se olla, että heidän elämänsä kuvattiin vääristellen, mutta se riski siinä on kun lähtee mukaan tälläiseen tv-sarjaan. Minua ei saisi tv-kameran eteen, ainakaan tälläisessä yhteydessä! Tänä vuonna mukana on taas monta, toinen toistaan erilaisempaa perhettä:


1. Perhe Hirtentreu-Haji
Merlen ja Alanin virolais-syyrialaisen uusioperheen odotusta varjostaa huoli. Alanin teini-ikäiset pojat pakoilevat sotaa pakolaisleirillä Libanonissa.

2. Perhe Vaissi
Kolmekymppisten Marikan ja Tapanin perheen elämää rikastuttaa mormonikirkon monipuolinen toiminta. Lisäksi suurperheeseen odotetaan jo kuudetta yhteistä lasta.

3. Perhe Lancia
Turkulaisen Jarnan kaksosten odotuksen täyttää jo nyt kiireinen arki kahden pienen lapsen kanssa. Riittävätkö Skype-puhelut lievittämään perheen kovaa ikävää isä-Paulin työskennellessä Yhdysvalloissa?

4. Perhe Kerminen-Vikman
Rian ja Paulin perheeseen odotetaan toista lasta. Sisarusten ikäero tulee olemaan pieni - vain reilun vuoden. Onnea himmentää Rian paha sairaalakammo, joka kehittyi hänen äitinsä kuoleman jälkeen.

5. Perhe Keinonen
Raskaus yllätti ja mullisti 18-vuotiaan Natalien elämän. Vaikka lapsen isä suunnitteleekin osallistuvansa jossain määrin vauvansa elämään, sporttinen sinkkuäiti aikoo selviytyä arjesta vauvan kanssa yksin.

6. Perhe De Macsi Mayasi
Perhekodissa kasvaneen Fadilan ja entisen lapsisotilaan Lucasin rankat lapsuudet varjostavat raskausaikaa. Vahva usko Jumalaan auttaa kuitenkin selviytymään vaikeista muistoista.

7. Perhe Sandelin
Sabrinan vauvavatsa kasvaa vankilassa. Odotusta ja päihteettömyyttä varjostaa kuitenkin pelko lapsen sijoituksesta syntymän jälkeen. Saavatko äiti ja lapsi pysyä yhdessä?

8. Perhe Hartikainen-Sauerland
Ennen esikoisen saapumista Veera ja Stefan aikovat ehtiä naimisiin ja vuoden suurin larppaustapahtuma lähestyy. Entä selviääkö isä synnytyksestä pyörtymättä?

9. Perhe Karppanen-Pihlajamaa
Sateenkaariperheen äidit Laura ja Mari odottavat Lauran esikoista. Sivullisten ennakkoluuloilta ei perheessä voida välttyä.

10. Perhe Huttunen-Väätäinen
Ensimmäisen synnytyksensä jälkeen Emilia sairastui anoreksiaan. Kun vatsa taas kasvaa, kehon muutokset aiheuttavat ristiriitaisia tunteita. Myös synnytys on alkanut pelottaa nuorta äitiä.


Joku saattakin tietää/tunnistaa jakson 10 Emilian. Hänhän kirjoittaa Kaksplussalla MUTSIS ON. -blogia. Ennakko-odotukset on minun kohdalla korkealla jaksoissa 2, 7, 9 ja 10.


Aiotko sinä seurata Erilaisia äitejä? Miksi?
Mikä perhe herättää sinussa mielenkiinnon?
Jos saisit mahdollisuuden, lähtisitkö mukaan esim. kaudelle kolme?


Kuvat ja tiedot: AVA

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Outoja ajatuksia

N. klo. 9.45 havahduin siihen, että olen alkanut selaamaan netissä lastenvaunuja. Olen jo kauan tiennyt millaiset kriteerit meillä tulee olemaan vaunujen suhteen ja nyt vain ajatuksissani klikkasin jotain mainosta ja ta-daa. Vertailu oli käynnissä. Sitten kun hokasin tämän, niin lopetin.


N. klo. 11.20 havahduin siihen, että mietin millainen lehmä minusta tulee jos lihon paljon raskaana ollessani. Entä jos joka paikkaa turvottaa? Ilmapalloko minusta sitten tulee? Voihan pinnallisuus!


Ei se täti sitten saapunut vaikka kuinka sen perään huutelin. Ei merkkiäkään!

Huomenna olisi sitten kai testin aika........


[G ja dpo17

perjantai 17. toukokuuta 2013

Kutistuuko?

Hieman kauhulla luin eilen lehdestä juttua äitiyspakkauksen "kutistumis-riskistä". Mikäli valtion budjetista ei liikene lisää varoja äitiysavustukseen, Kela joutuu karsimaan tuotteita äitiyspakkauksesta. Kela on pystynt pitämään pakkauksen tuotteet laadukkaina ja valikoiman laajana tiukan kilpailutuksen vuoksi, mutta ilmeisesti tämäkin tie on jo viety loppuun. Enää ei edullisemmin tuotteita pakkauseen saada.


Nykyään lähes kaksi kolmasosaa äideistä valitsee äitiyspakkauksen 140€ avustuksen sijaan.

"Äitiysavustusta ei ole korotettu kahteentoista vuoteen, ja äitiyspakkauksen ostovoima on heikentynyt."

Ne ketkä ovat pidemmän aikaa lukeneet blogiani, saattavat muistaa kirjoitukseni silloin uudesta äitiyspakkausesta. Tämän hetkinen pakkaus on kyllä minun mieleen, mutta ymmärrän hyvin jos joidenkin silmää värit eivät miellytä. Asia vain on niin, että kaikkia ei voi miellyttää.

Pakkauksen kokonaisuudessaan näette Kelan sivuilta täältä.

Jos pakkauksesta pitäisi karsia kaksi juttua, mitkä ne mielestäsi olisivat?
Oletko itse pakkauksen vai rahan kannattaja?


Itse haluan ehdottomasti pakkauksen! Olkoot se sitten minkälainen tahansa. Jos sieltä olisi pakko tiputtaa rahallisista syistä kaksi juttua pois, niin mielestäni kestovaipat ja yksi bodyista.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

MM

Viime vuonna kun jääkiekon MM-kisat olivat kovaa vauhtia käynnissä, meillä oli yritystä takana vasta reilu puoli vuotta. Toivoa siis oli ja melko paljonkin. Seuraan kisoja aina, lähinnä miespuolisten kavereideni kanssa (oma mies ei niin jääkiekon päälle välitä) ja vuosi sitten melkein kauhulla ajattelin "joudunko ensi vuonna viettämään yksinäisiä kisailtoja?".


Oletin totta kai että olen vähintäänkin raskaana tähän aikaan vuodesta tai mahdollisesti jo äiti. Eli tuskin noille miehille minun seura enää kelpaisi. Perjantaina kun ensimmäistä peliä oli jo hetken aikaa pelattu, muistin nämä vuoden takaiset ajatukseni. Huoleni oli selvästi turha. Olin poikien kanssa katsomassa peliä, oli kivaa. Ihan samanlaista kuin vuosi sitten. Liian samanlaista.

Jos olisin pitänyt valita (tai pitäisi valita nyt), valitsisin ennemmin yksinäiset MM-kisastudiot ja äitiyden/raskauden, kuin tämän. Ja kuitenkin pieni toivo tässäkin asiassa. En minä ihmisenä muutu raskauden tai äitiyden myötä, joten miksi en olisi jatkossakin tervetullut samaan kisastudio-porukkaan? Olemmehan kaikki nytkin hyviä kavereita keskenämme.



Vai muuttuuko nainen? Se ihminen joka hän sisimmissään on, katoaako se ja tilalle tulee äiti?

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Raskausmaha...

Olen ollut nyt parisen viikkoa "työharjoittelussa" ja asiakaspalvelu on aika suurena osana minun päivää. Eilen yhdellä asiakkaalla oli todella komea ja pyöreä raskausmaha, varmasti oli rouvashenkilö jo melko viimeisillään. Minun teki niin mieli "tuojottaa" mahaa koko ajan, mutta jotenkin sain itseni vain vilkaisemaan sitä ja sitten sainkin tehdät töitä etten enää siirrä katsettani siihen.

Ja miksi toimin näin? En tiedä onko sopivaa tuijottaa naisen raskausmahaa! :D


En tiedä miten itse siihen reagoisin, saatika miten muut reagoi siihen. Otetaanko se kohteliaisuutena vai ajatellaanko "mitä tuokin oikein tuijottaa"?

Siinäpä siis kysymys tähän viikonloppuun:
Onko sopivaa katsoa naisen raskausmahaa? Ja missä se raja menee?

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Voisin hakata päätä seinään

Tyhmä kun ihmismieli on, aloin taas ajattelemaan missä aikataulussa raskaus etenisi, jos se nyt tästä kierrosta alkaisi.

Ensimmäinen "oikea" ultra olisi suurin piirtein viikko äitienpäivän jälkeen. Voi kuinka kivaa olisi kertoa noille tuleville mummusille jo silloin, antaa todellakin erilainen äitienpäivälahja. Ja koska me pääsemme varhaisultraan, niin en näe mahdottomana ajatukseni äideille kertomista jo tuossa vaiheessa.


Sitten kun asiaa mielessäni hetken aikaa pyöritin, sain niin loistavan idean! Keksin ihanan ja todella meidän "näköisen" tavan kertoa. Ei se mitenkään erikoinen ole, mutta kuitenkin.

Minä en ikinä askartele. Ei ole vaan oikein mun juttu. Mutta ajattelin että voisinkin silloin askarrella kivat ja persoonalliset äitienpäiväkortit ja niihin kirjoittaa tekstin: "Hauskaa äitienpäivää! Nyt näyttää pahasti siltä, että meitä tuleekin ensi vuonna vierailulle kahden sijasta kolme."


Ja voi pöh... Harmittaa että edes ajattelen tuollaisia! Sama juttu oli viime vuonna ja nyt taas. Kiva idea, mitä ei kuitenkaan saa toteutettua.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kiire synnyttämään?

Olen tätä aihetta miettinyt jo muutaman päivän ajan. Keskiviikosta asti oikeastaan. Iltalehti.fi -sivulla oli silloin juttu miehestä joka oli ajanut kiireellä vaimoaan synnyttämään ja kappas kun olikin ajanut poliisiauton ohi (Vaimoaan synnytykseen kiirehtinyt kaahasi poliisin ohi Helsingissä). Miehellä oli ollut vauhtia "parhaimillaan" 160km/h ja hän ei ollut pysähtynyt pysähtymisemerkeistä huolimatta. Hetken päästä poliisit kuitenkin olivat saaneet miehen pysäytettyä ja mies tietenkin kertoi että on viemässä vaimoaan synnyttämään, jolloin he olivat saaneet jatkaa matkaa. Tästä huolimatta miestä epäillään törkeästä liikenteenvaarantamisesta.


Kuitenkin monet (lähes kaikki?) miehet selviävät varoituksella jos ovat olleet sitä puolisoaan kuljettamassa synnyttämään ja tuleekin sitten ajaneeksi ylinopeutta. Mutta missä kohtaa se vielä on oikein? Ei synnyttäminen kutenkaan tee siitää kaahamisesta yhtään sen turvallisempaa. Missä kohtaa pitäisi soittaa ambulanssi jos kerran on kiire? Ja se tässä Iltalehden jutussa suuresti ihmetyttää, miksi tuo mies ei ollut heti pysähtynt? Ihan kuin ne poliisit eivät olisi häntä heti päästäneet jatkamaan matkaa!


Onhan tämä hyvä vielä täältä "huudella" kun ei kokemusta ole, mutta kyllä itseäkin hieman huolettaa tuo edessä oleva(?) 60 kilometrin matka synnytyssairaalaan. Mikä ei edes ole sieltä pisimmästä päästä! On tästä aiheesta joskus tuon miehenkin kanssa tullut puhuttua, että missä se raja menee. Missä kohtaa pitäisi soittaa ambulanssi, mtta vaikea sitä on näin etukäteen tietää. Ja vaikka mies kuinka vakuuttelee, että pystyy tuon matkan ajamaan tarvittaessa todella nopeasti, en sitten tiedä kuinka fiksua on riskeerata kaikkien kolmen henki kun voisi soittaa lanssinkin hakemaan.

Iltalehden lukijoilta on julkaistu myös tosi värikkäitä tarinoita: Hurjat synnytystarinat: "Poika syntyi sairaalan oven eteen" Jos olet parhaillaan raskaana, niin ehkä voit jättää tämän linkin välistä. ;)

Kuva

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Äitiyspakkaukselle uusi nimi?

Jahas, jahas. Peruspalvaluministeri Maria Guzenina-Richardson lupasi eilen suorassa tv-lähetyksessa ajaa äitiyspakkauksen nimenvaihtoa. Hänen mielestään nimen tulisi olla perhepakkaus.

Studiossa esitettiin käsiäänestys-osiossa kysymys: onko perinteinen äitiyspakkaus vanhentunut nimi ja pitäisikö nimi vaihtaa? Lähes kaikki studiossa olleet nostivat kätensä nimen vaihdon puolesta.

Ex-ministeri Eeva Kuuskoski-Vikatmaan mielestä pakkauksen nimen tulisi olla isän ja äidin pakkaus. Hänen mielestään isät eivät usko pakkauksen olevan myös heille, jos sen nimi olisi vanhempainpakkaus. Tätä en ymmärrä? Eikö isät muka tajua olevansa lapsen vanhempia? Hmm...

Noh, mitäs mieltä olette? Onko vanha nimi hyvä vai pitäisikö se muuttaa?
Isän ja äidin pakkaus?
Perhepakkaus?
Vanhempainpakkaus?
Vai jotain muuta?

Minun mielestä nimeä ei ole kovin tarpeellista muuttaa, mutta jos se muutettaisiin, kannattaisin uudeksi nimeksi vanhempainpakkausta.


Minä bongasin uutisen Iltalehden sivuilta.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Alkoholitonta

Minulle maistuu olut, varsinkin kylmänä se on todella hyvää! Olen varma, että kun joskus raskaudun ja joudun oluesta (sekä viinistä) luopumaan, minun on pakko saada edes silloin tällöin olutta alkoholittomana versiona. Eli mielestäni onkin hyvä jo maistella valmiiksi, mitkä alkoholittomat vastaavat parhaiten maultaan sitä "oikeaa olutta".

Jo joulun aikoihin tulin miehen kanssa ostaneeksi Lidl:stä maistiaiseksi alkoholittoman oluen, Finkbräu-merkkisen.

Se olikin omasta mielestäni ihan hyvää, yllättävän hyvää. Ehkä hieman makea ja melko miedon makuinen. Tarkkaan en enää muista...

Kuva

Lauantaina kauppareissulla totesin että voisinkin ostaa saunaan yhden oluen, mutta kun en niin kauhean mielelläni enää loppukierrosta alkoholia juo, päätin testata Rainbown alkoholittomia oluita.


Vasemmalla tumma alkoholiton lager. Se oli todella makea, liian makea minun makuuni. Muistutti maultaan myös hieman saaristolaisleipää. Enpä usko että tätä tulee ostettua uudestaan...

Oikealla alkoholiton lager. Oli oikeastaan muuten samanlaista kuin tuo tumma "sisarensa", mutta hieman vähemmän makeaa ja laimeampaa. Makeaa siis tämäkin.


Pitänee ostaa vielä tuota Finkbräuta uudestaan, jotta muistuu paremmin mieleen. Nuo Rainbowt eivät minua säväyttäneet, joten jatkossa ne jääkööt kauppaan. Täytyy tutustua myös paremmin tuohon alkoholittomaan tarjontaa, jos sieltä joku hyvä vaihtoehto löytyisi. :)

maanantai 11. helmikuuta 2013

ACO Raskaus

ACO:lta on tullut uusi vitamiini-perhe, josta löytyy myös Raskaus-vitamiini. Pakkohan sitä oli heti mennä vertailemaan!


Itsehän olen syönyt koko yrityksen ajan Minisunin Mama -vitamiineja lähinnä foolihapon ja magnesiumin takia. Magnesiumia tarvitsen pillerimuodossa ihan jo "normaalistikin", lihakseni kramppaavat muuten jatkuvasti. Siksi minulle on tärkeää että syömässäni vitamiinivalmisteessa on tarpeeksi sitä.


Minisunissa magnesiumia on 150mg, ACOssa 120mg. Mutta koska ero on niin pieni, en usko sen vaikuttavan.

Foolihappoa Minisunissa on 400 µg, ACOssa taasen 500 µg. Tässä mielessä ACO olisi parempi.

Jo pelkkä silmäily osoittaa, että ACOssa on useampia vitamiineja ja kivennäisaineita. Lista on paljon pidempi verrattuna Minisuniin.

Mutta hmm... ACOssa on 800 µg A-vitamiinia, jota taas Minisunissa ei ole lainkaan. Kuitenkin syön melko monipuolisesti, joten saan A-vitamiinia varmasti jonkun verran jo ravinnostani. Nyt ihmetyttääkin miksi A-vitamiinia on pistetty noin paljon Raskaus-valmisteeseen? Raskausaikanahan liiallinen A-vitamiinin saanti voi aiheuttaa sikiövaurioita! Eikös ihan yleinen suositus ole, että raskausaikana A-vitamiinivalmisteelle ei ole tarvetta?

Kaiken lisäksi, ACO on tehnyt vuorokausiannostuksen niin että pitää syödä kaksi tablettia, kun taas Minisunissa riittää yksi. Eli nopeasti laskettuna ACO maksaa vuorokaudessa 29 senttiä ja Minisun 15 senttiä. (Hinnat: Apteekkituotteet.fi)

Näiden "todisteiden" vallitessa, taidan pitäytyä edelleen hyväksi todetussa Minisun Mama:ssa. :)

torstai 10. tammikuuta 2013

Ruokasuositukset

Palstallakin tästä ollut viime päivinä puhetta, mutta ajattelinpa kirjoittaa tännekin jotain. Kiinnostaa.

Kuinka orjallisesti noudatat tai suunnittelet noudattavasi raskausajan ruokasuosituksia ja -ohjeistuksia?

Tuntuu osittain hassulta, kun nekin on muuttuneet sitten esim. minun äitini raskauden. Toki ymmärrän sen, että asioita on tutkittu tarkemmin ja laajemmin. Ihmisten tietoisuus on kasvanut ja uusiakin juttuja otetaan huomioon.

  • Raakana syötävät vihannekset on pestävä ja kuorittava huolellisesti.
    • Ok, näin tulisi toimia jokatapauksessa...
  • Maksaruokia (jauhemaksa- ja maksapihvi, maksakastike, maksalaatikko) tulee välttää koko raskauden ajan. Maksamakkaraa ja maksapasteijaa voi käyttää raskauden aikana enintään 200 g viikossa.
    • Maksamakkara mulle maistuu usein, mutta kai sitä ilmankin pärjää. ;)
  • Tyhjiöpakatut, graavisuolatut ja kylmäsavukalavalmisteet, mäti ja pateet. Näiden tuotteiden käyttöä ei suositella raskauden aikana listeriariskin vuoksi.
    • Kyllä mulle graavi ja kylmäsavukin maistuisi...
  • Pastöroimaton maito ja siitä valmistetut juustot, pehmeät juustot kuten home- ja tuorejuustot. Näiden tuotteiden käyttöä ei suositella raskauden aikana listeriariskin vuoksi.
    • Tämä voisi olla paha paikka, mutta onneksi monet (tai kaikki?) suomalaiset juustot on valmistettu pastöroimattomasta maidosta. Ainakin mitä olen tutkinut.
  • Raskauden aikana on suositeltavaa juoda korkeintaan kolme 1,5 dl:n kupillista kahvia päivässä. Kahvi voi aiheuttaa närästystä, ja kofeiinin turvallisuudesta ei ole riittävästi tietoa. Kolajuomia voi käyttää rajoitetusta. Energiajuomia ei suositella.
    • Kahvista olen suunnitellut luopuvani kokonaan ja siirtyväni teehen raskauden ajaksi. Energiajuomia en muutenkaan juo (paitsi joskus hörppään miehen tölkistä).
  • Lakritsi ja salmiakki: Raskauden aikana suositellaan näiden tuotteiden kohtuukäyttöä, vähemmän kuin 50 g/kerta. Tuotteiden korkea glykyrritsiinipitoisuus voi aiheuttaa turvotusta ja verenpaineen nousua.
    • Pitää siis mössätä näitä naamaan nyt vielä kun voi. ;)
Tähän siis listasin vain joitan rajoituksia ja omia mietteitä...

Mites teillä muilla? Juotteko normaalisti paljon esim. kahvia eli tuleeko siitä haastavaa?


Oletko juustojen ystävä tai maistuuko karkeista parhaimmin salmiakki?

(Suositukset kopioitu vauva.fi)

maanantai 8. lokakuuta 2012

Itsensä kiusaaminen

Jooh... Jotenkin taas paska fiilis (ja nyt tuli sellainen olo etten minä kirjoita muusta olosta). Tai siis no, väsymys ja pää täynnä tietoa -yhdistelmä ei selvästikään sovi mulle.

Aloitin tänään yhden koulutuksen, mikä kestää kuukauden päivät. Siinä on 2-3 kertaa viikossa kontaktia ja sitten loput tehdään etänä. Sen jälkeen toivon, että kykenisin edes aloittelemaan uutta uraani. Tänään selvisi, että varmaan vasta vuoden vaihteen jälkeen pystyn aloittamaan uuden työni ihan täysvaltaisesti, mutta toivottavasti saan sovittua työnantajan kanssa että voin tuon kurssin jälkeen jo tutustua heidän toimintaan ja ehkä vähän tehdä töitäkin.

Menipäs tämä nyt urapainotteiseksi postaukseksi. :D Tässä sitten aloin kovasti miettimään miten ikinä pystyn yhdistämään äitiyden ja työt? Miten kaikki muut siihen pystyy? Pitää vaan ajatella, että kyllä ne keinot aina löytyy.

Eilen pistin tallennukseen huomenna AVAlla alkavan Erilaiset äidit -ohjelman ja tänään huomasin Mymmelin postauksesta että torstaina tv2:lla alkaa tuo Teiniäidit, mitä olin myös suunnittellut katsovani. Ja jos tuo ei ole vielä tarpeeksi itsensä kiusaamista, tänään tulee Dokumenttiprojekti: Haluun pitää lapseni tv1:ltä. Muistaiskohan katsoa myös sen?

Teiniäidit: Yle TV2

torstai 9. elokuuta 2012

"Älä sano näin raskaana olevalle"

Hah! :D Törmäsin äsken maikkarin sivuilla juttuun jossa on 20 asiaan joita ei kannatta sanoa raskaana olevalle:

1. Oletko varma, ettet ole saamassa kaksosia?

2. Oho, sinä todellakin syöt kahden edestä!

3. Ole onnellinen, että sinulla on vain aamupahoinvointia. Minun odotusaikani oli paljon pahempi.

4. Olet vasta kolmannella kuulla! No, raskaana olevat naiset näyttävät niin erilaisilta.

5. Olin kokoa 34 heti synnytyksen jälkeen.

6. Ole varovainen. Minun tutun tutun tuttuni synnytti lapsen, joka sai kauhean sairauden.

7. Kai sinä imetät? Vaihtoehtoisesti myös: Ethän sinä imetä? Sehän pilaa rinnat!

8. Synnyttäminen oli hurjin ja tuskallisin kokemus, mitä tiedän. En tekisi sitä enää mistään hinnasta.

9. Ystäväni serkun tuttu melkein kuoli synnytykseen. Ehkäpä hän jopa kuoli. Vai oliko se joku muu?

10. Sinun tulisi todella huolehtia ehkäisystä.

11. Toivottavasti lapsi ei saa isänsä nenää. Sehän on oikea kyömy!

12. Nimi on sama, mitä itse ajattelin käyttää tulevalla lapsellani (vaikka en ole vielä raskaana). Et saa käyttää sitä nimeä!

13. Raskastako? Odotapa kunnes lapsesi kasvaa vähän...

14. Minä juoksin vielä 10 kilometrin lenkkejä, kun olin noin pitkällä raskaudessani.

15. Lihoin vain viisi kiloa raskauteni aikana.

16. Sain pelkällä rintaruokinnalla kaikki raskauskiloni pois.

17. Miten kehtaat valittaa, että sinulla on paha olo. Sinähän halusit tulla raskaaksi!

18. Synnytykseni kesti vain 15 minuuttia. Uskon, että se johtui siitä, että olin niin hyvässä fyysisessä kunnossa.

19. Miten ihmeessä saat vielä kengät jalkaasi?

20. Odotatko taas? Oliko se vahinko?

Odottava äiti ei myöskään halua kuulla, että hänen rintansa ovat valtavat, vaikka se normaalisti saattaisikin joitain imarrella. Turvonneet rinnat saattavat olla kivuliaat ja lisätä ekstrapainoa rutkasti. Jos haluat kommentoida jonkun rintoja valtaviksi, voit kai saman tien itse odottaa kommenttia valtavasta takalistostasi?

Älä myöskään kommentoi odottavan tai tuoreen äidin väsynyttä ulkonäköä. Haluaisitko itse kuulla näyttäväsi väsyneeltä ja homssuiselta, jos elämässä on muutenkin kiireitä? Odottavilta ei myöskään kannata tivata itsestäänselvyyksiä, kuten: Ovatko nuo äitiyshousut? Miten kestät tämän helteen?

 

Mielestäni loistavia vinkkejä! Vai kuinka? ;)