Juilintaa

Eilen illalla alkoi sitten mahassa juilimaan, myöhemmin sitä ei voinut enää edes juilinnaksi sanoa vaan se oli jo särkyä. Panadolia naamaan ja itku kurkussa nukkumaan. Eiköhän se täti sieltä tule ihan ajallaan huomenissa. :(

Toivottavasti muilla edessä mukavampi viikonloppu!

Näinpä...

Tuossa ajeltiin miehen isän luota kotiin päin ja koko 60 kilometrin matkasta, varmaan 40 km ajattelin.

Ajattelin kuinka hienoa joskus on kertoa tuleville isovanhemmille raskaudestani. Kuinka innoissaan tulevat kummit tulevat olevaan. Miten kerromme ja koska. Ja kuinka mahtavaa olis, jos meillä olisikin jo helmikuussa jotain kerrottavaa.

Varmaan miljoonannen kerran ajattelin näitä ja lopuksi oli "pakotettava" itseni lopettamaan sellaiset ajatukset. Mieskin taisi huomata, että olen ajatuksissani koska vilkuili minua matkan aikana tosi monta kertaa. Loppu matka menikin sitten jutellessa ihan vain niitä näitä.

Voi kunpa...

Kp 27, dpo 12

Ja aika matelee... -.- Kolmisen päivää vielä ja sitten (kai?) täti saapuu joulupukin takin värisellä kaarallaan pihaan. Uudenvuodenaattona olisi tarkoitus sitten testaja, mikäli niin pitkälle päästään. Eihän sitä koskaan tiedä. On minulla taas rinnat olleet vähän arat, vaihtelevasti. Ja välillä mukamas mahassa jomottelee. Ei kuitenkaan mitään, mitä ei olisi koskaan ennen ollut.



Pieni suuri ihme: Olipa kerran pieni paha noita..

Rauhaa ja iloa!

Se olisi jouluaatto ja minulla kp25 sekä dpo10. Hiukan ennen uutta vuotta siis odottelen tätiäkin jo kylään. Mutta nyt ei ajatella sellaisia, vaan nautitaan ja ollaan rauhassa. Jos ensi vuonna ei enää oltaisikaan kaksistaan...

Ihanaa joulua kaikille!

(Tuo on upea biisi muuten!<3)

Ärsyttää

Viime aikoina on alkanut ärsyttää monetkin asiat. Ihan minun oikeassa elämässä kuin myös täällä virtuaalimaailmassa.

Yksi ystäväni on tuottanut minulle päänsärkyä jo kesästä saakka, loka-marraskuun vaihteessa mulla meni hermot ja tiuskaisin jotain (kuitenkin) suht' "kevyttä" hänelle ja hänen kitinöilleen. Sen jälkeen hän ei ole puhunut minulle, on kuulemma liian kiireinen vaikka olisin halunnut selvittää tämän meidän tilanteen. Noh, samapa se minulle, en jaksa enää uhrata voimiani hänen kiukutteluun!

Virtuaalimaailmassa ärsyttää kaikki tyhmät kyselijät ja kommentoijat joilla on menossa juuri ja juuri yk2. Toki kysyä saa, mutta myös itse voi etsiä tietoa! Sitä on netti pullollaan. Ja joo, olen itsekin ollut joskus siinä tilanteessa, mutta uskaltaisin väittää olleeni vähän oma-aloitteisempi, kuin monet joihin olen viime aikoina törmännyt.

Ja kaiken huippuna (vielä jatkaakseni näistä yk2-tyypeistä) tietenkin ne, jotka itkevät ja stressaavat jos ei nyt heti tärppää. Ja kappas kun sitten viimeistään yk5 se plussa tuleekin ja ollaan ihan että "no vihdoin ja viimein!". Jep.

Ja toki, jokainen lapsen haluava on plussansa ansainnut! Ennemmin tai myöhemmin. Mutta ehkä voisi ajatella myös vähän sillä maalaisjärjellä mitä kirjoittaa, minne ja koska?

Ovulaation bongaaminen

Miten se voikaan mennä niin, että joka helvatin kierto kun testaan ovista niin hermot menee niiden pirun viivojen tihrustelussa ja kuitenkin taas seuraavassakin kierrossa on testattava? :D Jonkin näköinen pakkomielle ehkäpä?

Noh, tässä kierrossa testasin vain kolmena päivänä. Yleensä aloitan testaamisen kp10-11, mutta muistin että käytin viime kierrossa kaikki testit pois ja muistin tilata uusia vasta maanantaina. Tiistaina huomasin että onhan niitä testä varastossakin vielä viisi, joten keskiviikkona (kp13) aloitin testailun tälläisillä tuloksilla:

Minun silmään näyttäisi tuo kp14 plussalta eli tänään olisi ovulaatio. Peitot on joka tapauksessa heiluneet keskiviikosta asti ihan ahkerasti, joten olen siinä mielessä ihan hyvillä mielin ja toiveikkaana.

Lamaannus?

En tiedä mikä minulla on... En osaa sanoa tai tehdä oikeastaan mitään. Tämä uusi kierto taisikin olla minulle kovempi pala kuin osasin odottaa. Miehen kanssa juteltiin yksi ilta melko syvällisesti. Sanoin että minulla on ollut nyt jotenkin vaikeampaa kuin ennen, mutta en osannut selittää tarkemmin. Itku vain tuli. Minun on vain pakko jaksaa. Pakko jaksaa siivota, tehdä ruokaa, pyykätä... Mitä muutakaan voin?

Viime aikoina olen vain varmistunut ketkä haluan lapsemme kummeiksi ja tietyllä tapaa tulee siitäkin surullinen olo, kun en voi heitä vielä pyytää ja sillä tavalla osittaa mitä he merkitsevät meille. Näin ne ajatukset vain harhailee jossain liian kaukaisessa...

En ole muistanut tilata edes ovulaatiotestejä ja nyt on jo kp11. Taitaa jäädä tässä kierrossa testaamatta... Ellen sitten vielä aamulla saa aikaiseksi tilattua niitä.

Eiköhän tämä tästä. Onneksi on edes pieni tukiverkosto. <3

Näin kävi

...että alkoi tänään yk15. Siis ihan oikeesti, miten nyt jo voi olla viidestoista? Näin se aika kuluu...

Kivasti vaan keho jaksaa edelleen keksiä uusia temppuja. Päällimmäisenä nyt mielessä nuo pari päivää ennen vuotoa kestäneet kivut ja jomotukset. Jeps. No mutta, pitää lähteä suunnistamaan tuonne lumimyräkkään josko eksyisin töihin.

(Ei niin kivaa viikonloppua toivottaa [G <3 )