Tänään ollut sen verran hyvä päivä, että ehkä jaksan "hoitaa tämän aiheen pois alta" nyt. Viime kerta kuitenkin jätti sen verran kurjan muiston, että muutan kommentit valvonnan taakse ja täysin asiattomat kommentit jätän julkaisematta. Ja kuten olen ennnekin kirjoittanut, eri mieltä saa (ja pitääkin) olla, mutta mielipiteensä voi esittää asiallisesti ja ilman olettamuksia.
Kaverit ja lapsen kanssa harrastaminen
Meillä on muutamia kavereita, joilla on jo lapsia ja nyt myös muutamat odottavat samaan aikaan meidän kanssa. Mutta jäljelle jää myös ne kaverit, joilla ei vielä omia lapsia ole. Nyt tämän tekstin kohdalla ajattelen lähinnä heitä. Miten käy niiden ystävyyssuhteiden?
Tästä lapsettomasta joukosta löytyy sellaisia kavereita joita näen harvoin (pari kertaa vuodessa), harvemmin (kerran kuussa) ja useammin (lähes viikoittain). En sinänsä ole huolissani etteivätkö kaikki olisi meidän puolesta onnellisia, mutta väkisinkin ystävyys muuttuu lapsen synnyttyä.
Monen kanssa käyn useimmiten kahvilla jossain kahvilassa ja siinä sitten tunnin parin aikana vaihdetaan kuulumiset puolin ja toisin. Tulevaisuudessa näitä keskusteluja ei käydäkään ihan ilman keskeytyksiä, sillä lapsi on minulla varmasti lähes joka kerta mukana. Toki pyrin ja haluankin käydä silloin tällöin kahvittelemassa ilman lasta, mutta varmasti ainakin esimmäisen vuoden aikana lapsi on usein mukana.
Joitakin voi toki ärsyttääkin, mikäli lapsi on joka kerta mukana ja vaatii sen oman huomionsa. Ja onhan se tärkeää antaa välillä myös kavereille sitä heidän kaipaamaa huomiota, varsinkin jos heillä on huolia. Sitä varten kaverit ovat, ne jakavat ilot ja surut.
Ainahan sitä toivoisi ettei mikään muuttuisi, mutta on hyvä jos hyväksyy jo nyt, että elämä tulee muutumaan. Ainakin vähän joka suunnasta katsottuna. Vaikka yleensä tykkäänkin olla kotona, mutta aika usein tulee myös sellainen olo, että on pakko päästä ihmisten ilmoille. Mahtaako sitä sitten tulevaisuudessa jaksaa lähteä, vaikka tuo fiilis minut yllättäisi? Eihän se lapsen mukaan ottaminen mikään ihmeellinen juttu ole, mutta vaatii se aina sen oman aikansa ja valmistelunsa. Samalla siis pelkään että tuleeko minusta joku kotona kökkivä kotirouva?
Äkkiseltään voisi ajatella, että sitten lapsen syntymän jälkeen pitäisi hankkia uusia kavereita. Sellaisia joilla olisi saman ikäinen lapsi. Itselläni on onnekseni niin hyvä tilanne kavereiden suhteen, että on useita hyviä lapselleisia sekä lapsettomia ystäviä ja joukosta löytyy myös ne, jotka tulevat saamaan saman ikäisen lapsen kuin me. Aikani riittää nyt juuri ja juuri näiden nykyisten yhteydenpitoon, joten sinänsä en kaipaa uusia kavereita. Ehkä karua ajatella näin, mutta se on totuus.
Kaupunkiimme on juuri auennut uusi perhekahvila, mistä olen melko innoissani. Mielestäni juuri sellaista tänne kaivattiinkin! Toki lapsen kanssa voisin sitten jotain harrastaakin, en vain vielä ole tutustunut kaupunkimme harrastus-tarjontaan enkä edes tiedä mistä sitä lähtisin etsimään. :D
Ei sinänsä, en edes tiedä mikä voisi olla se minun tai meidän "juttu". Harrastuspuoli jää siis vielä vähän vajaaksi aiheeksi. Jotenkin oma mielikuvituskin jättää minut nyt niin kylmäksi, että harrastuksista ei mieleeni tule kuin vauvauinti ja äiti-lapsikerho.
Kaverit ja lapsen kanssa harrastaminen
Meillä on muutamia kavereita, joilla on jo lapsia ja nyt myös muutamat odottavat samaan aikaan meidän kanssa. Mutta jäljelle jää myös ne kaverit, joilla ei vielä omia lapsia ole. Nyt tämän tekstin kohdalla ajattelen lähinnä heitä. Miten käy niiden ystävyyssuhteiden?
Tästä lapsettomasta joukosta löytyy sellaisia kavereita joita näen harvoin (pari kertaa vuodessa), harvemmin (kerran kuussa) ja useammin (lähes viikoittain). En sinänsä ole huolissani etteivätkö kaikki olisi meidän puolesta onnellisia, mutta väkisinkin ystävyys muuttuu lapsen synnyttyä.
 |
| Kuva |
Monen kanssa käyn useimmiten kahvilla jossain kahvilassa ja siinä sitten tunnin parin aikana vaihdetaan kuulumiset puolin ja toisin. Tulevaisuudessa näitä keskusteluja ei käydäkään ihan ilman keskeytyksiä, sillä lapsi on minulla varmasti lähes joka kerta mukana. Toki pyrin ja haluankin käydä silloin tällöin kahvittelemassa ilman lasta, mutta varmasti ainakin esimmäisen vuoden aikana lapsi on usein mukana.
Joitakin voi toki ärsyttääkin, mikäli lapsi on joka kerta mukana ja vaatii sen oman huomionsa. Ja onhan se tärkeää antaa välillä myös kavereille sitä heidän kaipaamaa huomiota, varsinkin jos heillä on huolia. Sitä varten kaverit ovat, ne jakavat ilot ja surut.
Ainahan sitä toivoisi ettei mikään muuttuisi, mutta on hyvä jos hyväksyy jo nyt, että elämä tulee muutumaan. Ainakin vähän joka suunnasta katsottuna. Vaikka yleensä tykkäänkin olla kotona, mutta aika usein tulee myös sellainen olo, että on pakko päästä ihmisten ilmoille. Mahtaako sitä sitten tulevaisuudessa jaksaa lähteä, vaikka tuo fiilis minut yllättäisi? Eihän se lapsen mukaan ottaminen mikään ihmeellinen juttu ole, mutta vaatii se aina sen oman aikansa ja valmistelunsa. Samalla siis pelkään että tuleeko minusta joku kotona kökkivä kotirouva?
 |
| Kuva |
Äkkiseltään voisi ajatella, että sitten lapsen syntymän jälkeen pitäisi hankkia uusia kavereita. Sellaisia joilla olisi saman ikäinen lapsi. Itselläni on onnekseni niin hyvä tilanne kavereiden suhteen, että on useita hyviä lapselleisia sekä lapsettomia ystäviä ja joukosta löytyy myös ne, jotka tulevat saamaan saman ikäisen lapsen kuin me. Aikani riittää nyt juuri ja juuri näiden nykyisten yhteydenpitoon, joten sinänsä en kaipaa uusia kavereita. Ehkä karua ajatella näin, mutta se on totuus.
Kaupunkiimme on juuri auennut uusi perhekahvila, mistä olen melko innoissani. Mielestäni juuri sellaista tänne kaivattiinkin! Toki lapsen kanssa voisin sitten jotain harrastaakin, en vain vielä ole tutustunut kaupunkimme harrastus-tarjontaan enkä edes tiedä mistä sitä lähtisin etsimään. :D
Ei sinänsä, en edes tiedä mikä voisi olla se minun tai meidän "juttu". Harrastuspuoli jää siis vielä vähän vajaaksi aiheeksi. Jotenkin oma mielikuvituskin jättää minut nyt niin kylmäksi, että harrastuksista ei mieleeni tule kuin vauvauinti ja äiti-lapsikerho.
