Näytetään tekstit, joissa on tunniste YK25. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste YK25. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

102,88 euroa köyhempi ja vailla tätiä

Pakko myöntää että kyllä se vähän kirpaisi kun perjantaina hain Gonal-F -lääkkeeni apteekista. Kelakorvauksen jälkeen kuittiin piirtyi summa 102,88€. Vielä enemmän kirpaisi ajatus siitä, että tämä voi olla vasta alkua! Tietenkin toivon että näin ei olisi, mutta todennäköisyys siihen on melko suuri.
 
Kuva
 
Olin lähes satavarma että kuukautiseni olisivat alkaneet eilen. Mutta ei. Ei niin mitään merkkiä vieläkään! Ja tähän väliin huomautan heti, että EN voi olla raskaana. Kuitenkin ovulaatio-oireeni olivat sen verran selkeät ja tuota maagista asiaa nimeltä seksi, uskalsin harrastaa vasta 5 päivää ovisoireiden jälkeen.
 
Tänään on kiertopäivä 32, joten ei mennä vielä mitenkään erityisen pitkällä. 32 on ollut se maksimimäärä viime aikoina. Joten jos ei tänään, niin huomenna sitten. Joka tapauksessa ultra-aika minun pitää siirtää. Se siis varattiin alustavasti 1.11, mutta koska pääsen aloittamaan piikityksiä aikaisintaan vasta 30. päivä, tuo varattu aika olisi turhan aikaisin.
 
Kuva
 

torstai 24. lokakuuta 2013

Gonal-F: Check! Parents: Not.

Melkein unohdin, mutta sentään muistin käydä eilen tilaamassa apteekista Gonal-F:n. Haen sen huomenna. Kyselin jo silloin kun kävin hakemassa masennuslääkkeeni noistä käytännöistä. Eli onko Gonal-F:ää tässä kyseisessä apteekissa varastossa vai pitääkö se tilata. Ja kuinka paljon aikaisemmin pitää tilata.

Lääke neuvottiin tilaamaan iltapäivällä, jolloin se on seuraavana päivänä apteekissa. Minä en pääse töistä lähtemään noin vain iltapäivällä käymään apteekissa, joten tilasin sen sitten jo kaksi päivää aikaisemmin. Jos tilauksen olisi tehnyt vasta perjantaina, olisi tämä (kylmää vaativa) lääke ollut apteekissa vasta tiistaina. Joten ajattelin olla hyvissä ajoin liikkeellä!

En ole ikinä pistänyt itseäni, enkä ketään muutakaan, mutta en minä siltikään pistämistä jännitä. Ainakaan vielä. Eihän se nyt mitään rakettitiedettä ole!

Kuva


En tainnutkaan tänne kertoa, mutta hieman ennen minun leikkausta kerroimme miehen äidille koko totuuden tästä meidän tilanteesta. Hän otti sen (kuten oletimmekin) oikein hyvin. Toki oli hieman huolissaan meidän jaksamisesta ja muusta vastaavasta. Viime lauantaina kävin yksin anoppilassa ja juttelimme sitten niitä näitä, myös tästä meidän jatkotilanteesta. Anoppi tuli sitten kysyneeksi, että olemmeko puhuneet minun vanhemmille. No emme ole. Syitä on monia, mutta päällimmäisenä syynä se että en todellakaan tiedä miten vanhempani reagoivat, enkä todellakaan halua kuulla mitään tuomitsemista. Asia on itselle kuitenkin niin arka.

Anoppi toi esiin muutaman hyvän pointin:

- Olemme aikuisia ihmisiä ja teemme omat päätöksemme
- Diagnosoidun endometrioosin takia on todella tärkeääkin että yritämme lasta nyt emmekä "huomenna"
- Minua saattaisi helpottaa, jos saisin kerrottua heille

Kuva
Minullahan on suuri syyllisyys siitä että kerroimme miehen äidille, mutta oma äitini on autuaan tietämätön asiasta. Meillä on kuitenkin todella hyvät välit ja voin normaalisti puhua äidilleni ihan mistä vain. Äitini on kuitenkin niin vahva persoona, että on hyvinkin todennäköistä että hänen ensireaktio on jotain "ei niin mukavaa". Mutta toisaalta taas, osaan minäkin sanoa äidilleni tarvittaessa vastaan ja huomauttaa hänen kantansa huonot kohdat.

Miehen kanssa otin tämän asian esiin sunnuntaina, mutta keskustelu jäi hieman vaiheeseen. Mahdollisesti jatkamme keskustelua lähipäivinä ja pohditaan miten toimitaan.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Hiljaisuus

Tällä suunnalla ei tapahdu sitten yhtikäs mitään. Ei ole piinailtavaa, ei mitään erityistä. Kunhan odottelen.
 
Odottelen tätiä, odottelen uutta kiertoa.
 
Ja odottelen myös sitä että pääsen ensimmäistä kertaa pistelemään.
 
Kuva
 
Viime viikkoisista raskausuutista toisen sain käsiteltyä itsekseni hyvinkin nopeasti, mutta toista en edelleenkään pysty sulattamaan. Ehkä se tästä sitten ajan kanssa. Toivottavasti.
 
Muuten mielialat on olleet ihan siedettävästi kurissa.
 
Tänään on kp 25, menkat alkavat varmaankin loppuviikosta. Katsotaan nyt palautuuko kierto normaaliin vai miten käy. Laparoskopialla tuskin on mitään vaikutusta.
 
Viikonloppu mennyt rauhallisissa merkeissä ja niin ajattelin sitä jatkaakin.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Yhteenveto raskausuutisista

Nuo raskausuutis-postaukseni (tämä ja tämä) herättivät kovin paljon keskustelua ja sainkin paljon kommentteja laidasta laitaan. Osa oli ymmärtänyt asian ytimen paremmin kuin toiset. Siltikin jokainen (asiallinen) kommenti on oikein tervetullut, juurikin keskustelun syntymisen vuoksi! Joillekin ehkä asia kolahti hieman arkaan paikkaan ja toiset taas pystyivät samaistuimaan minun ajatuksiini.

Ajattelin kuitenkin vielä summata yhteen muutaman ajatuksen, ettei kellekään jäisi ns. paskan maku suuhun.

Kuva

Olen ollut, ja tulen olemaan, aina sitä mieltä että jokainen toivottu lapsi on mahtava asia. Tulee se sitten kenelle tahansa ja mihin elämäntilanteeseen tahansa. Ja vielä selventääkseni: vaikka lapsi ei olisi suuniteltu, ei se tarkoita etteikö se olisi loppujen lopuksi toivottu.

Kun kirjoitin ensimmäiseen postaukseen, että tämä tuleva isä on "vasta" 20-vuotias, tarkoitin sillä sitä, että eihän se 20-vuotias nyt enää NIIN nuori ole. Muistutellaanpa vielä kaikkia, että itsekin olin 21-vuotias kun olemme yrityksen aloittaneet.

En kirjoittanut missään kohtaa, ettäkö nuori äiti olisi huono äiti. Enkä näin myöskään ajattele. Toki joissain tapauksissa nuori äiti (ajatellaan että alaikäinen) on vielä itsekin melko lapsellinen, joten lapsen hoito voi olla melkoinen sokki.


Kaiken kaikkiaan: olen nyt käsitellyt näitä uutisia itsekseni ja pikkuhiljaa alan sopeutua. Kaikki aikanaan.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Gonal-F ja Escitalopram Actavis

Lapsettomuuspolilta päivää! Endoa on saatu putsattua vasemmalta puolen hyvin, vaikka se johdin siellä hieman tukkoinen onkin edelleen. Endometrioosi on siis mulla lievänä, eikä mitään ovulaatiohäiriötä ole, tiedä sitten miten se diagnoosi sinne mun papereihin oli päätynyt... Oikea puoli on hyvässä kunnossa, priimaa tavaraa. ;) Vasen munasarja oli kiinnikkeillä kiinnittynyt kohtuun ja sieltä se "endokysta" on myös puhjennut, mutta kaikki saatiin poistettua.

Jatkosuunnitelmat on seuraavat: Ensi kiertoon heti inssi eli marraskuun alkuun ajoittuu. Mulle määrättiin Gonal-F:ää 37,5 yksikköä per päivä, alkaen kp4. Jos kierto alkaa kuten odotettavissa on, niin ensimmäinen seurantaultra on 1.11. Inssiä kokeillaan 2 kertaa (max kolme). Jos ei tule tulosta niin ensi vuoden alussa, lopputalvesta, on edessä IVF. Jonot ei ole kuulemma kovin pitkät. :)
 
Kuva

 Psykiatrilla kävin siis myös ja sain masennuslääkityksen (Escitalopram Actavis). Todella pienen annostuksen (5mg), vain tukemaan noita minun keskusteluja sairaanhoitajan kanssa. Jos saatais mun itkuisuus yms kuriin. En kovin mielelläni lääkitystä haluaisi, mutta tuo lääkäri kyllä perusteli sen niin hyvin, että siinä mielessä ihan hyvillä mielin sen huomenna aloitan. Parissa viikossa pitäisi jotain vaikutusta näkyä.

Ensiaskel kohti kohti katkeraa ämmää?

Eikä siinä vielä kaikki!
 
Eivät loppuneet raskausuutiset tuohon edeltävään... Mies kun tuli nukkumaan ja kertoi että eräs raskaushuhu (mikä ei kylläkään ollut minun korvia tavoittanut) piti paikkansa. Tämäkään ei tullut suoranaisena yllätyksenä minulle, tällä isällä on nimittäin ennestään kaksi lasta. Ikää en ilmeisesti saisi kommentoida (erään edellisen postauksen kommentin mukaan), mutta tässä toisessa tapauksessa on tulevalla äidillä ikää 17v. Kyllä. Jokainen elää elämäänsä niin kuin haluaa.
 
 
Näissä uutisissa ajoitus mättää ja pahasti. Ihan kuin kaikki muut tulisivat helposti raskaaksi ja me olemme menossa puhumaan miten rajuihin hoitoihin lähdettään, että tulisimme raskaaksi...
 
Tästä on kai yksi suunta ja se on katkera ämmä, joka ei osaa olla onnellinen toisten puolesta.
 
Vaikka kyllä olen ihan onnellinen ja ihan rehellisesti toivon näille pareille kaikkea hyvää. Mutta juuri tällä hetkellä en kestäisi nähdä näiden ihmisten naamaakaan ja se vasta syylliseltä tuntuukin. Varsinkin kun en halua olla katkera, en surullinen. En HALUA tuntea näin! Mutta tunnen...

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Itkua ja jotain muutakin


Vastaan pistin, mutta tänään tuli sitten eka kertaa ihan rehellinen itku kun kuulin raskausuutisen... Mies sanoi että yksi hänen kaveri saa lapsen, oli kuulemma kertonut uutisen miehelle ihan yllättäen kun oli porukassa tullut jotain puhetta lapsista. Raskaus on kai vasta aika aluillaan. Eipä siinä mitään, tämä jätkä on tosi mukava tyyppi mutta en sitten tiedä miten tasapanossa hänen suhde on, kun ovat palanneet naisen kanssa yhteenkin vasta parisen kuukautta sitten... Toisaalta olen vähän odottanutkin tätä uutista, mutta en siltikään sitä tahtonut uskoa. Jätkällä (ja kai muijallakin) ikää "vasta" 20v. Nojaa... Tällä mennään. Hieno juttu heille.
 
Kuva

Kun aloin itkeä, eikä sille sitten tullut mitään loppua niin mies totesi "ei näköjään olisi sulle saanut kertoa". Jep, oikein klassinen kommentti. Minäpä siihen sitten vastasin "nii-i, tätähän mä just eniten pelkään, että kun ihmiset saa tietää meidän tilanteesta, niin sitten ne ei uskalla enää kertoa mulle mitään ja saan tietää tälläiset jutut kun joku tulee maha pystyssä kylään tms. Että sepäs sitten tuntuukin hyvältä!" ja että "parempi tietää, kuin että mulle valehdeltaisiin". Kyllä mies sitten tajusi mun pointin, onneksi.
 
Toisaalta tuli tosi syyllinen olo, kun reagoin niin. Vaikka se on ihan ymmärrettävää ja minun tilanteessa oleville ihan normaaliakin. Vaikka olen ennenkin kuullut samankaltaisia uutisia ja vaikka ne olisivat tuntuneet pahalta, mutta en minä itkemään ole siltikään alkanut.
 
 
Ja asiasta kolmanteen: huomenna tiedossa psykiatri + polikäynti. Saan tarkempaa tietoa leikkauksesta ja tiedetään miten lähdetään etenemään. :) Huomiseen siis!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kipua

 


 
Miten maailma sortuu sun jalkojen alta,
kumpa tää fuckin painajainen ois vaan unta,
ei munkaa olis kylmä enää ikinä,
ja sulla on niin pitkä aika elää ku toi kello tikittää.
 
Ja et voin täst ehkä joskus jolleki kertoo...

tiistai 8. lokakuuta 2013

Kuka tuo on?

Kamala tunne...
 
Se kun huomaat ettet ole enää lainkaan oma itsesi.
 
Olin tänään toista kertaa käymässä psykiatrisen sairaanhoitajan luona, maanantaina käyn juttelemassa psykologin kanssa.
 
Jo näiden kahden käynnin jälkeen huomaan asioita. Tässä illan myötä olen miettinyt itseäni, niin sanotusti "ennen ja jälkeen". Lapsettomuus ei ole ainoa painolastini. Paljon on tapahtunut. Ei välttämättä mitään maata mullistavaa, mutta hirmu paljon samaan aikaan. Jopa sairaanhoitaja totesi, että kylläpä meillä on epäonnea riittänyt.
 
Kuva
 
Olen hiljainen ja tyyni. Hillitty. Jotain mitä en normaalisit ole! Ihan kuin kovettaisin itseni ja tarvittaessa sulkisin kaiken ulkopuolelle.
 
En haluaisi mitään lääkkeitä, mutta jos sitä vaihtehtoa minulle tarjotaan, niin pitäisikö siihen silti tarttua? Toisaalta en kestä itseäni tälläisenäkään, mutta toisaalta tahdon uskoa että asioista puhumalla saataisiin jo paljon aikaan.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Ketähän arpaonni suosii.....?

Minä se vaan toivun kovaa vauhtia, joka aamu herään ja yllätyn miten paljon parempi olo kuin edellisenä. :) Särkylääkettä syön toki edelleen, mutta liikkuminen alkaa sujua jo normaaliin tahtiin ja pystyn jopa nukkumaan kyljelläni! ;) Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.
 
 
Mutta niin. Arvonta-aika päättyi eilen, joten ei pidetä ketään liian kauaa jännityksessä, vaan hoidetaan muodollisuudet hetimmiten pois. Todella kivasti tuli osallistumisia, kiitos kaikille! <3 Yhden osallistumisen jouduin tiputtamaan pois, koska kyseinen arpa ei osallistunut sääntöjen mukaan. Arvonnassa avusti Random number generator.
 
Jaaaaaa.... Se onnekas voittaja-arpa, on tällä kertaa arpa numero....
 
 
...eli Mimmu!!
 
Paljon onnea! Olehan minuun pikimmiten yhteydessä: odotanblog@gmail.com
 
Mimmun toivoma tuote:
 
 
Jos arpaonni ei tällä kertaa suosinut, mutta mielesi silti tekee Ullunganin villatuotteita (tai jotain muuta talvivaatetta), muistahan silloin hyödyntää MiniMintin talvivaate-ale!
 
Saat -35% koodilla SNOW

lauantai 5. lokakuuta 2013

Virallisesti viallinen nainen

And I'm back!
 
Olin eilen jo hyvissä ajoin kotona, mutta huilailin vain koko päivän. Eipä ollut oikeastaan mitään mielenkiintoa tulla tietokoneelle. Olin vain iloinen kun pääsin kotiin ja omaan sänkyyn.
 
Näin lääkärin eilen aamulla, mutta enpä paljoa siitä käynnistä viisastunut. Tämä lääkäri tuli ilmeisesti hieman "pakolla" minua katsomaan, eikä ollut perehtynyt ja/tai kiinnostunut minun tapauksesta juurikaan. Jo lääkärin asenteesta johtuen, ei minun tehnyt mieli paljoa mitään kyselläkään häneltä. Mutta siis, mitä selvisi?
 
Kuva
 
Endometrioosi varmistui. Jos ymmärsin oikein, niin ei mitään kovin rajua. Mutta lääkäri ei sanonut mitään tarkempaa, enkä tajunnut kysyä.
 
Aukiolotutkimus, ok. Varjoaine meni molemmin puoli läpi, mutta vasemmalta heikommin. Lääkäri käytti siitä sanaa "ahdas". Ei sitten selvinnyt, että onko se nyt sitten edelleen "ahdas" vai rassattiinko sitä auki...
 
Mitään olennaista ei poistettu. Eli munasarjat ja johtimet on tallella. Tai ei ainakaan sanottu että mitään olisi poistettu! Eikä hoitoyhteenvedossakaan lue mitään siihen viittaavaa.
 
Sitten tarkistin lääkäriltä että se 14. päivän poliaika on ok ja totesin mielessäni että silloin sitten kuulen paremmin, lääkäriltä jota hieman enemmän kiinnostaa minun asiat.
 
Kuva
 
Kotona vasta osasin lukea hoitoyhteenveto-paperia oikein.
Tulosyy: Muu tai määrittämätön munasarjakysta
Päädiag: Munasolun irtoamattomuuteen (anovulaatioon) liittyvä naisen hedelmättömyys
Sivudiag: Munasarjan endometrioosi
 
Olen ihan vain pikkuisen hämilläni tuosta päädiagnoosista! Minulle ei ole ikinä missään sanottu, että ovulaation kanssa olisi jotain ongelmaa! En halua vielä ihmetellä liikaa, koska voihan tuolle olla jokin "piilomerkitys" (tai sitä toivon), mutta tämä(kin) asia selviää sitten viikon päästä polilla.
 
Vointi on ihan hyvä, koko ajan vähemmän kipuja ja helpompi olla.
 
Mutta nyt taidan mennä taas hetkeksi makoilemaan. :)

torstai 3. lokakuuta 2013

Sairaalassa

Täällä edelleen. Lääkäriä en nyt sitten tänään nähnyt, joten menee huomiseen. En siis tiedä mitään vieläkään. Vähän ärsyttää... Mutta huomenna olen sitten viisaampi.



Hieman olen huonovointinen kun nousen pystyyn, pari kertaa oksennettukin. Vessaankin olen pari kertaa itseni saanut "raahattua", jee. Makuulla olo on ihan hyvä. Sain yöksi vielä vähän vahvemman särkylääkkeen. Jälkivuotoa ei ole ainakaan tähän mennessä ilmennyt. Hoitaja tuossa koko ajan vakuuttelee että huomenna on sitten jo parempi päivä. :) Eiköhän hän ole oikeassa. Kaikin puolin ihan hyvillä mielin.

Hengissä

Juu eli hengissä ollaan! Osastolla olen ollut jo melkein kaksi tuntia. Vähän vielä väsyttää, joten kirjoittelen myöhemmin paremmin. Operaatio meni ilmeisesti hyvin, lääkäriä en ole vielä nähnyt. Ei ole huonovointisuutta, hartiapistoa on oikealla puolen vähän. Vessassa en ole vielä käynyt, ekalla kerralla saankin sinne hoitajan "seuraksi". Tälläistä... Palailen asiaan siis myöhemmin! :) Kiitos, kiitos kaikille tsempeistä! <3

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Ääääääääää!

Mun pää sekoo! Oikeesti.

Kuva

Jännittää niin pirusti, enkä oikein tiedä mikä mua jännittää. Toki, edellisestä nukutuksesta on mulla aikaa se 10 vuotta ja eipä mulle ole sen jälkeen tehty yhtään mitään lääketieteellistä operaatiota. Mutta luulen että kaikkista eniten minua jännittää se leikkauksen tulos. Mitä sieltä löytyy? Voiko siellä olla sittenkin nestekertymä? Mitä jää jäljelle...?

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Huomiseen saakka. Sitten tulee niitä vastauksia.

Vielä hetki töitä ja sitten lähden kotiin.

Mahdankohan nukkua ensi yönä?

tiistai 1. lokakuuta 2013

Testailen vain

Löysinpä pienen testailun jälkeen hyvältä vaikuttavan blogger-sovelluksen puhelimeeni. Saan sitten sairaalasta käsin kerrottua kuulumiset! :) huh, huh... Leikkaus on koko ajan mielessä, eilen selitin miehellekin jotain ihan päätöntä kauppaan menosta, kunnes tajusin että nyt voisi kasata ajatukset että mun jutuista saisi jotain tolkkuakin. :D

Pian se on jo ohi ja sitten ihmettelen miten paljon siitä onkin aikaa!

maanantai 30. syyskuuta 2013

Se lähenee... HUI!

Ei enää ensi viikolla, ei enää ensi torstaina.

Se on tällä viikolla, torstaina! Kolme yötä. Kolmen päivän päästä tähän aikaan minut on mahdollisesti jo operoitu. Minulla on ensimmäinen leikkausaika, sairaalassa pitää olla torstaina jo klo. 7.00.

Noh, eipä ehdi kauaa jännittämään ja olen varmaan illalla jo aika hyvissä tolkuissa, jos vaikka saisin jonkun vieraan. :)

Viikonloppuna piti siivota kämppä siihen kuntoon, että voin rauhassa viettää saikkua, mutta eeeeei. Minä laiskottelin. Onhan tässä nyt vielä pari iltaa aikaa, keskiviikkoiltaan kun en viitsi enää mitään hommia varata. Kaupassakin pitäisi käydä ja miehellekin varmaan jotain ruokaa suunnitella ettei se kuole nälkään (tai elä kebabin varassa) kun olen sairaalassa.

Eiköhän kaikki järjesty.

Kuva


torstai 26. syyskuuta 2013

Kiva päivä...

Huomatkaa otsikon sarkastisuus.

Tänään...

...tuli täyteen kaksi vuotta yritystä. Kaksi vuotta sitten olin täynnä toivoa, innoissani ja hieman peloissanikin. Vihdoin se tapahtui, viimein e-pilleri on ollutta ja mennyttä.

...minulla alkoi menkat. Tai ainakin olettaisin niin. Olen vain vähän "yli-innokkaasti" käynyt tarkistamassa kupin n. neljän tunnin välein, joten eihän sinne minun vuotomäärällä siinä ajassa paljoa ilmesty. Mutta selkeää verta se on, ei enää mitään tiputtelua. Otin särkylääkkeenkin jo aamulla aikaisin, joten kaikki kivut pysyvät sen ansiosta aisoissa. Ainakin vielä hetken.

...menen käymään ystäväni luona, joten en varmaan ehdi ajattelemaan tätä suoraan sanottuna paskaa päivää kuin vasta illalla.

Kuva

Eilen...

...kävin siellä psykiatrisella sairaanhoitajalla. Käynti meni hyvin, vaikka tiistai-iltana sain kauhean paniikkikohtauksen ja itkin miehelle, etten halua mennä. Mies sai minut kuitenkin tajuamaan, että sinne on mentävä. Ja kyllähän minä sen tiesin itsekin, mutta jokin pelko ja epätietoisuus vain nosti päätään. Mutta jatkan hoitajan luona käymistä, seuraavan kerran menen 1½ viikon päästä. Sitten on jo laparoskopiakin ohi. Hoitaja sanoi että oireeni sopivat masennukseen, mutta mikäli oikein ymmärsin hän ei voi/halua diagnosoida minua vain yhden kerran perusteella. Ensi kerralla hän myös kartoittaa onko minulla tarvetta käydä edes kerran psykologilla, vai riittääkö että käyn vain hänellä. Kaikin puolin jäi ihan hyvä fiilis tuosta käynnistä.

Kuva

Viikon päästä minut onkin jo varmaan operoitu, huomenna saan tietää kellonajan.