2014

Mitäpä pitäisi odottaa vuodelta 2014?

Pää lyö vähän tyhjää. En tiedä mitä sitä uskaltaa tai mitä edes kannattaa odottaa tältä vuodelta... Kuten ennen joulua kirjoitin, en tiedä osaanko ajatella että mahdollisesti tänä vuonna se raskaus vihdoin alkaisi. Ja olisihan tässä teoriassa mahdollista että tämän vuoden puolella olisin jo äiti. En vaan tiedä.

Kuva

No ainakin:

- Toinen inseminaatio on edessä jo heti ensi kierrossa

- IVF-jonoon haluamme mahdollisimman pian

- Toivottavasti löytäisin pian uuden työn

- Toivottavasti mies löytäisi sopivan opiskelupaikan

- Toivottavasti saataisiin tehtyä joku pieni reissu

- Toivottavasti kummipoika saisi jo pikkusisaren

- Toivottavasti pysymme terveinä

Eipä siis ole kovin kummoisia odotuksia tälle vuodelle. Toiveita lähinnä.

Ps. Olen jakanut Sirottumia -blogin puolelle kuvat laparoskopia-arvistani! Ne löytyy täältä.

Ketähän arpaonni suosii.....?

Minä se vaan toivun kovaa vauhtia, joka aamu herään ja yllätyn miten paljon parempi olo kuin edellisenä. :) Särkylääkettä syön toki edelleen, mutta liikkuminen alkaa sujua jo normaaliin tahtiin ja pystyn jopa nukkumaan kyljelläni! ;) Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.

 

 

Mutta niin. Arvonta-aika päättyi eilen, joten ei pidetä ketään liian kauaa jännityksessä, vaan hoidetaan muodollisuudet hetimmiten pois. Todella kivasti tuli osallistumisia, kiitos kaikille! <3 Yhden osallistumisen jouduin tiputtamaan pois, koska kyseinen arpa ei osallistunut sääntöjen mukaan. Arvonnassa avusti Random number generator.

 

Jaaaaaa.... Se onnekas voittaja-arpa, on tällä kertaa arpa numero....

 

 

...eli Mimmu!!

 

Paljon onnea! Olehan minuun pikimmiten yhteydessä: odotanblog@gmail.com

 

Mimmun toivoma tuote:

 

 

Jos arpaonni ei tällä kertaa suosinut, mutta mielesi silti tekee Ullunganin villatuotteita (tai jotain muuta talvivaatetta), muistahan silloin hyödyntää MiniMintin talvivaate-ale!

 

Saat -35% koodilla SNOW

Virallisesti viallinen nainen

And I'm back!

 

Olin eilen jo hyvissä ajoin kotona, mutta huilailin vain koko päivän. Eipä ollut oikeastaan mitään mielenkiintoa tulla tietokoneelle. Olin vain iloinen kun pääsin kotiin ja omaan sänkyyn.

 

Näin lääkärin eilen aamulla, mutta enpä paljoa siitä käynnistä viisastunut. Tämä lääkäri tuli ilmeisesti hieman "pakolla" minua katsomaan, eikä ollut perehtynyt ja/tai kiinnostunut minun tapauksesta juurikaan. Jo lääkärin asenteesta johtuen, ei minun tehnyt mieli paljoa mitään kyselläkään häneltä. Mutta siis, mitä selvisi?

 

Kuva

 

Endometrioosi varmistui. Jos ymmärsin oikein, niin ei mitään kovin rajua. Mutta lääkäri ei sanonut mitään tarkempaa, enkä tajunnut kysyä.

 

Aukiolotutkimus, ok. Varjoaine meni molemmin puoli läpi, mutta vasemmalta heikommin. Lääkäri käytti siitä sanaa "ahdas". Ei sitten selvinnyt, että onko se nyt sitten edelleen "ahdas" vai rassattiinko sitä auki...

 

Mitään olennaista ei poistettu. Eli munasarjat ja johtimet on tallella. Tai ei ainakaan sanottu että mitään olisi poistettu! Eikä hoitoyhteenvedossakaan lue mitään siihen viittaavaa.

 

Sitten tarkistin lääkäriltä että se 14. päivän poliaika on ok ja totesin mielessäni että silloin sitten kuulen paremmin, lääkäriltä jota hieman enemmän kiinnostaa minun asiat.

 

Kuva

 

Kotona vasta osasin lukea hoitoyhteenveto-paperia oikein.

Tulosyy: Muu tai määrittämätön munasarjakysta

Päädiag: Munasolun irtoamattomuuteen (anovulaatioon) liittyvä naisen hedelmättömyys

Sivudiag: Munasarjan endometrioosi

 

Olen ihan vain pikkuisen hämilläni tuosta päädiagnoosista! Minulle ei ole ikinä missään sanottu, että ovulaation kanssa olisi jotain ongelmaa! En halua vielä ihmetellä liikaa, koska voihan tuolle olla jokin "piilomerkitys" (tai sitä toivon), mutta tämä(kin) asia selviää sitten viikon päästä polilla.

 

Vointi on ihan hyvä, koko ajan vähemmän kipuja ja helpompi olla.

 

Mutta nyt taidan mennä taas hetkeksi makoilemaan. :)

Sairaalassa

Täällä edelleen. Lääkäriä en nyt sitten tänään nähnyt, joten menee huomiseen. En siis tiedä mitään vieläkään. Vähän ärsyttää... Mutta huomenna olen sitten viisaampi.



Hieman olen huonovointinen kun nousen pystyyn, pari kertaa oksennettukin. Vessaankin olen pari kertaa itseni saanut "raahattua", jee. Makuulla olo on ihan hyvä. Sain yöksi vielä vähän vahvemman särkylääkkeen. Jälkivuotoa ei ole ainakaan tähän mennessä ilmennyt. Hoitaja tuossa koko ajan vakuuttelee että huomenna on sitten jo parempi päivä. :) Eiköhän hän ole oikeassa. Kaikin puolin ihan hyvillä mielin.

Hengissä

Juu eli hengissä ollaan! Osastolla olen ollut jo melkein kaksi tuntia. Vähän vielä väsyttää, joten kirjoittelen myöhemmin paremmin. Operaatio meni ilmeisesti hyvin, lääkäriä en ole vielä nähnyt. Ei ole huonovointisuutta, hartiapistoa on oikealla puolen vähän. Vessassa en ole vielä käynyt, ekalla kerralla saankin sinne hoitajan "seuraksi". Tälläistä... Palailen asiaan siis myöhemmin! :) Kiitos, kiitos kaikille tsempeistä! <3

Se on menoa nyt

kuva

Ääääääääää!

Mun pää sekoo! Oikeesti.



Kuva



Jännittää niin pirusti, enkä oikein tiedä mikä mua jännittää. Toki, edellisestä nukutuksesta on mulla aikaa se 10 vuotta ja eipä mulle ole sen jälkeen tehty yhtään mitään lääketieteellistä operaatiota. Mutta luulen että kaikkista eniten minua jännittää se leikkauksen tulos. Mitä sieltä löytyy? Voiko siellä olla sittenkin nestekertymä? Mitä jää jäljelle...?

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Huomiseen saakka. Sitten tulee niitä vastauksia.

Vielä hetki töitä ja sitten lähden kotiin.

Mahdankohan nukkua ensi yönä?

Se lähenee... HUI!

Ei enää ensi viikolla, ei enää ensi torstaina.

Se on tällä viikolla, torstaina! Kolme yötä. Kolmen päivän päästä tähän aikaan minut on mahdollisesti jo operoitu. Minulla on ensimmäinen leikkausaika, sairaalassa pitää olla torstaina jo klo. 7.00.

Noh, eipä ehdi kauaa jännittämään ja olen varmaan illalla jo aika hyvissä tolkuissa, jos vaikka saisin jonkun vieraan. :)

Viikonloppuna piti siivota kämppä siihen kuntoon, että voin rauhassa viettää saikkua, mutta eeeeei. Minä laiskottelin. Onhan tässä nyt vielä pari iltaa aikaa, keskiviikkoiltaan kun en viitsi enää mitään hommia varata. Kaupassakin pitäisi käydä ja miehellekin varmaan jotain ruokaa suunnitella ettei se kuole nälkään (tai elä kebabin varassa) kun olen sairaalassa.

Eiköhän kaikki järjesty.



Kuva



Kiva päivä...

Huomatkaa otsikon sarkastisuus.

Tänään...

...tuli täyteen kaksi vuotta yritystä. Kaksi vuotta sitten olin täynnä toivoa, innoissani ja hieman peloissanikin. Vihdoin se tapahtui, viimein e-pilleri on ollutta ja mennyttä.

...minulla alkoi menkat. Tai ainakin olettaisin niin. Olen vain vähän "yli-innokkaasti" käynyt tarkistamassa kupin n. neljän tunnin välein, joten eihän sinne minun vuotomäärällä siinä ajassa paljoa ilmesty. Mutta selkeää verta se on, ei enää mitään tiputtelua. Otin särkylääkkeenkin jo aamulla aikaisin, joten kaikki kivut pysyvät sen ansiosta aisoissa. Ainakin vielä hetken.

...menen käymään ystäväni luona, joten en varmaan ehdi ajattelemaan tätä suoraan sanottuna paskaa päivää kuin vasta illalla.



Kuva



Eilen...

...kävin siellä psykiatrisella sairaanhoitajalla. Käynti meni hyvin, vaikka tiistai-iltana sain kauhean paniikkikohtauksen ja itkin miehelle, etten halua mennä. Mies sai minut kuitenkin tajuamaan, että sinne on mentävä. Ja kyllähän minä sen tiesin itsekin, mutta jokin pelko ja epätietoisuus vain nosti päätään. Mutta jatkan hoitajan luona käymistä, seuraavan kerran menen 1½ viikon päästä. Sitten on jo laparoskopiakin ohi. Hoitaja sanoi että oireeni sopivat masennukseen, mutta mikäli oikein ymmärsin hän ei voi/halua diagnosoida minua vain yhden kerran perusteella. Ensi kerralla hän myös kartoittaa onko minulla tarvetta käydä edes kerran psykologilla, vai riittääkö että käyn vain hänellä. Kaikin puolin jäi ihan hyvä fiilis tuosta käynnistä.



Kuva



Viikon päästä minut onkin jo varmaan operoitu, huomenna saan tietää kellonajan.

Muutoksia!

"Pieniä" muutoksia suunnitelmiin. Soittelin siis jo perjantaina osastolle ja kysäisin haittaako jos minulla on kuukautiset juuri laparoskopian aikaan. Silloin hoitaja sanoi ettei haittaa. Aloin kuitenkin epäillä tätä asiaa ja myös mietin että jo ihan oman mukavuuteni kannalta, voisi olla hyvä siirtää kuukautisia.

 

Soitin siis tänään uudestaan polille, ensin puhuin hoitajalle, sitten osaston lääkärille. Osastolääkäri sanoi että keskustelee leikkaavan lääkärin kanssa siirretäänkö kuukautisia vai leikkausaikaa, sitten hän soitti minulle takaisin. He olivat päätyneet leikkausajan siirtämiseen viikolla eteenpäin. Onneksi vain viikon eli uusi aika on kuitenkin jo 3.10.

 

kuva



 

Aika siirtyi ilmeisesti lähinnä aukiolotutkimuksen takia. Heillä on kai melko selkeä säädös, että aukiolotutkimus on tehtävä kuukautisten ja ovulaation välissä. Sinänsä ihan hyvä, menee kaikki sitten varmasti niin kuin pitääkin.

 

Ja hyvä että sain tietää tämän nyt, enkä esim. leikkausaamuna sairaalassa. Jos vain polilääkäri olisi tajunnut tarkistaa minun kierron vaiheen, olisin saanut heti tämän uuden ajan ja oltaisiin tältäkin pettymykseltä vältytty. Ottaahan tämä nyt vähän päähän!

 

Mutta näillä mennään!

Kotona taas

Noniin. Lääkärissä käyty.

Oli eri lääkäri kuin viimeksi, mutta oikein mukava oli tämäkin. Mut siis ultrattiin hetimmiten, ilman sen suurempia puheita. Samat vanhat löydökset oli vasemmalla puolella edelleen. Varmuutta siihen, että ovatko ne munasarjassa vai -johtimessa, ei ole. Mutta siellä kuitenkin.

Lääkäri piti todennäköisempänä, että löydökset ovat kystia. Kuitenkaan nestekertymää ei voida sulkea pois. Vasemmalla puolen löytyi myös kolme (jos oikein laskin) kystaa, joista yksi vaikutti endometrioosikystalta. Loput neljä näyttivät sellaisilta kystilta (Dermoidikysta), mitkä eivät poistu itsestään vaan vaativat leikkauksen. Ja tietenkin myös tuo epäilty endokysta vaatiin leikkauksen.

Joten... Minulle varattiin aika laparoskopiaan. Aika on todella pian: 26.9! Eli vajaan kahden viikon päästä. Minulle saatiin järjestetyä heti myös leikkaushaastattelu, ei tarvitse sitten sen takia uudestaan ajella. Laparoskopian yhteydessä tehdään myös aukiolotutkimus.

 

Kuva

 

Vaikka nestekertymä vaikuttaa nyt melko epätodennäköiseltä eli sen puolesta saisin toisen johtimen pitää, lääkäri sanoi että koska kuitenkin kystat joudutaan leikkaamaan, ei ole varmuutta paljonko munanjohtimesta jää toimenpiteen jälkeen jäljelle. Sen näkee sitten...

Otin asian yllättävän hyvin. Olin kuitenkin todella varma, että laparoskopia on edessä ja nämä ovat sellaisia asioita, jotka vaan eivät ole minun päätettävissä tai hallittavissa.

Saimme myös jo seuraavan poliajan lokakuulle. Silloin sitten suunnitellaan tulevaa.

Tulipa tuossa jo soitettua osastollekin, kun hoksasin että mullahan on suurella todennäköisuudellä menkat juuri leikkauksen aikaan. Mutta se ei kuulemma haittaa. Onneksi! Toivottavasti kuukupin kanssa pääsen sitten suht' helpolla...

 

Toivon vain että kaiken tämän jälkeen, saisimme viimein oman lapsen.

 

Kuva

Kerrankin mua autettiin!

Tulinpa sitten eilen soittaneeni polille. Halusin varmistaa syönkö vielä clomeja tämän kierron, siitä kun ei ollut viimeksi lääkärin kanssa mitään puhetta.

Hoitaja oli todella avulias! Ihan eri maata kuin mitä täällä meidän paikallisella "pikkupolilla" on ollut. Tässäkin huomaa, että myös hoitajat ovat tuolla lapsettomuuspolilla ajantasalla ja hyvin asiaan perehtyneitä.

Mutta siis, hoitajan kanssa hetken aikaa pohdittiin että syönkö niitä vielä vai en. Todettiin että koska on vuorossa "vasta" neljäs clomikierto ja minulla ei ole tullut niistä mitään kovin suuria haittoja, voin ihan hyvin syödä vielä tämän kierron. Jos joudutaan laparoskopiaan, niin sekin menee joka tapauksessa ensi kiertoon. Neljä clomikiertoa on kuulemma sellainen suositus, mikä olisi hyvä syödä ja sitten voidaan siirtyä muihin hoitohin.

Hoitajan kanssa tuli puheeksi myös minun pohdinnat epikriisistä. Hän sanoi että se tosiaan tarkoitti sitä, että siellä ei ole näkynyt johtofollia (tai mitään siihen viittaavaa). Hän vielä kysyi, että olenko usein testannut ovulaatiota ja minä päivinä testien mukaan se on yleensä tapahtunut. Näistä päätellen ultrassa olisi pitänyt näkyä edes kasvava folli. Hiukan hämärä juttu, kun tämä kiertokin pysyi ihan normaalin pituisena...

Olin kokonaan jo unohtanut, että kävin edellisen lääkärikäynnin jälkeen vielä labrassakin. Minulta otettiin CA 12-5 -arvo eli munsarjojen merkkiaine. Hoitaja kysyi olenko jo kuullut tulokset, sanoin että en ole. Arvon pitäisi olla alle 35, minulla se on 45. Pieni kohoama tukee endometrioosi epäilyä. Alkaa siis olla melko varma juttu, että minulla se on...

Ei tän pitänyt olla näin vaikeeta

Lääkäristä kotiuduttu, melkein miljoonaan paikkaan saa kirjoittaa uudestaan ja uudestaan (no okei, aika pikälti copy-pastea) miten meni. Monet odottaa uutisia, kuten varmasti moni lukijanikin. No paremminkin olisi voinut mennä!

Lääkäri oli todella yllättynyt, oikeastaan tyrmistynyt, ettei mulle olla tehty aukkaria. Hän sanoi, että koska jo vuoden takaisissa paperessa (eli niissä, millä meidät lähetettiin meidän paikalliselle naistentautienpolille) luki että on tutkittu melko laajasti, joten hän oletti että se sisältää aukkarin. Mutta ei. Kerroin että paikallinen naistentautien lääkäri oli meille sanonut, että sitten vasta kun kaksi vuotta tulee täyteen niin tehdään se. Noh tämä lääkäri alkoi heti pudistella päätään ja sanoi "kyllä nuoret ihmiset pitää tutkia heti vuoden jälkeen". Aukkari olisi tehty nyt mikäli minä olisin syönyt särkylääkettä etukäteen, mutta koska en ollut, niin sitä ei tehty. Voisi olla huonolla tuurilla liian kivulias toimenpide.

Endoa ei voida edelleenkään sulkea pois, eikä kyllä vahvistaakaan. Siihen on mahdollisuus.

Lääkäri kysyi että onko meillä mukana miehen sperma-analyysin tulokset, sanoin että ei ole koska ei olla saatu niitä kirjallisena. No tätäkin lääkäri ihmetteli! Sanoi että kyllä miehen aina kuuluisi saada tulokset ihan "mustaa valkosella". Mieshän sai tulokset puhelimitse "normaalit ovat" ja sama juttu lukee meidän papereissa. Eli lääkäri totesi vähän harmistuneena: "kai me sitten luotetaan että ne normaalit on, kun tässä niin lukee".

Ikävin juttu. Sisätutkimuksessa vasen puoli aristi ja on ennenkin aristanut. Samoin kun kohdun takaseinämä vähäsen (siellä epäillään sitä endoa). Sitten kun ultrattiin niin vasemmassa munanjohtimessa oli jotain häikkää, pari outoa paukamaa. Vaihtoehtoja on kaksi:

a) siellä on vain kaksi ihan vierekkäin olevaa kystaa jotka ovat ihan vaarattomia ja katoavat aina itsestään tai

b) munanjohtimen päässä olevat rimpsut (eli fimbriat) ovat kaartuneet sisään päin sykkeröön ja keränneet sinne nestettä.

B-tapauksessa munanjohdinta ei saada enää auki, vaan tuo on pysyvä tila. Kaiken lisäksi b-tapaus tulee vielä haittaamaan toimivan munanjohtimen toimintaa, joten tästä syystä vasen munanjohdin poistettaisiin. Ja jos nyt oikein ymmärsin, tiedossa olisi suoraan koeputkihedelmöitys.

Minulla on kontrolliaika 13.9. jolloin katsotaan onko ne paukamat hävinnet. Jos ovat, kyseessä on kystat ja kaikki on hyvin. Jos ei, minulle varataan hetimmiten laparoskopia ja katsotaan mikä on munanjohdinten tilanne.

Lääkäri oli ihana, kannustava ja selitti hirmu hyvin kaiken! Uskoisin että jopa mies tajusi kaiken. ;) Aivan erilainen kuin edellinen lääkärimme.

Viisi pitkää viikkoa jonka aikana toivotaan parasta ja pelätään pahinta.