Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oireet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oireet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Närästyksestä

Ennen raskautta minua on tainnut närästää elämäni aikana täydet kaksi kertaa. Vähän Rennietä nassuun ja homma on helpottanut. Raskauden puoleen väliin mennessä koin toiset kaksi kertaa närästystä, joihin Rennie auttoi taas mainiosti. Viimeisen parin kuukauden aikana olenkin sitten saanut kokea närästystä vähän useammin!

En ole huomannut mitään tiettyä ruokaa tai juomaa mikä närästyksen laukaisisi. Siis toki jos "olen sillä päällä" että närästys on alkaakseen niin rasvaiset ruuat, tee ja hiilihapolliset juomat kannattaa jättää hetimmiten pois tai närästys laukeaa varmasti. Mutta toisinaan taas voin juoda vaikka kolme mukillista teetä päivän aikana, eikä tule mitään ongelmaa. Aika usein närästys vaivaa aina pari päivää putkeen ja sitten jättää minut rauhaan muutamaksi päiväksi.


Vielä vähän aikaa sitten närästys oli oikeastaan vain iltojen ja öiden kiusa. Mikä oli tietenkin todella mukavaa, kun valvoin närästyksen kourissa yön ja sitten menin töihin... Nykyään närästys saattaa nostaa päätään jo päivällä. Mutta kyllä se ihan selkeästi illaksi ja yöksi voimistuu jos on voimistuakseen.

Kotikonsteista maitotuotteet (maito, piimä, jogurtti, jäätelö) helpottavat tiettyyn pisteeseen saakka, näin ei tarvitse heti napsia lääkkeitä. Rennien teho on minun kohdalla loppunut jo aikoja sitten, mutta onneksi juuri niihin aikoihin tuli myyntiin uusi Reduflux. Sen teho on ainakin vielä (*koputtaa puuta*) riittänyt hyvin. Sitähän saisi napsia jopa neljä nappulaa kerrallaan, minä joudun ottamaan korkeintaan kaksi, joskus myös yksi riittää tuomaan helpotuksen.

Tiedän että närästyksen(kin) kanssa olen päässyt aika helpolla. Kaverillani on ihan valtavaa närästystä, mihin ei enää mitkään peruslääkkeet auta. Mutta kyllä sen huomaa että kun tila vähenee, niin närästys myös lisääntyy.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Supistuksia...

...niitä nämä nyt sitten ilmeisesti ovat. Niin lääkäri ja terveydenhoitaja ainakin uskovat. Perjantaisen päivystyskäynnin jälkeen kipua on tullut useammin ja selkeästi jonkin pienenkin rasituksen jälkeen. Leivon sitten rauhassa piirakan tai epähuomiossa kannan hetken kaverini lasta. Todella vaikea vain olla! Mutta pikkuhiljaa tajuan, että pakko mikä pakko. En kuitenkaan haluaisi päätyä täysin vuoteen omaksi. Onneksi myös mies tajuaa rauhoitella minua eikä annakaan minun tehdä oikein mitään.

Kuva

Huono omatunto sen kun vain kasvaa. Töistä nimittäin. Tiedän kyllä että tälle nyt ei voi mitään ja ihan normaalioloissakin saattaisin joutua vaikka johonkin onnettomuuteen ja päätyisin sairauslomalle. Harmittaa silti. Tuntuu että petän työnantajani ja tuohan oman maineeni tuossa firmassa... Olin jo oppimassa talon tavoille. No ei nyt maalata vielä piruja seinille, voin ihan hyvin vielä pystyä työntekoon!

Mutta nyt pitää seurata tilannetta, tänään on viimeinen sairauslomapäivä ja huomenna vapaapäivä. Katsotaan mihin suuntaan tämä olo menee.

Edit. klo. 13.03. Soitinpa sitten neuvolaan (taas vaihteeksi) ja sain huomiselle ajan lääkärille.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Diagnoosi ja kysymyshaaste

Eilen kirjoitin olevani sairaslomalla, kävin tosiaan hakemassa sairauslomatodistuksen neuvolasta vasta eilen ja hieman yllätyin kun näin diagnoosin. dg: O47.0 Ennen 37. raskausviikon loppua ilmenevät synnytykseen liittymättömät supistukset.

Eli ilmeisesti lääkäri nyt pitääkin tuota kipuani todennäköisemmin supistuksina kuin kohdun kasvuna?

Eipä siinä sinänsä mitään, mutta kipu tuli taas eilen... Ja sitten vähän pelästyin. Pitkään harkitsin ja kysyin parin kaverin sekä äitini mielipiteen, päädyin sitten menemään päivystykseen vielä melko myöhään illalla. Eipä siitä käynnistä juurikaan viisastunut, lääkäri sanoi että kipu voi olla joko supistuksia tai sitten kohdun kasvua. Eli ei mitään uutta. Hän kuitenkin käski minun vielä huilata, joten sairauslomaa jatkettiin ensi viikkoon.

Taidan kuitenkin olla maanantaina yhteydessä neuvolaan ja kysäisen halauvatko he nähdä minua tämän asian tiimoilta tms.

Kuva

Mutta se siitä, nyt Pamskulta (Einon valtakunnassa) saamani kysymyshaasteen kimppuun:

Tarkoitus on vastata viiteen minulle annettuun kysymukseen, sen jälkeen haastaa viisi bloggaajaa ja keksiä heille uudet kysymykset.

1. Mikä on paras lahja, minkä olet ikinä antanut? Kuka sai lahjan?

Hmm... Ehkäpä biljardimaila minkä annoin miehelle.

2. Paras koskaan saamasi neuvo? Keneltä neuvon sait?

 Nyt ei vaan tule mitään mieleen... :/

3. Mikä on parasta, mitä elämässäsi on tapahtunut?

Tapasin mieheni, siitä onki sitten seurannut kaikkea mukavaa. ;)

4. Rohkein tekosi?

Ööö... Hirveän vaikeita kysymyksiä! :D Enpä tiedä, en ole ilmeisesti mitään kovin rohkeaa tehnyt kun mitään ei tule mieleen...

5. Lempilelusi lapsena?

Brion Mäyräkoira! (Tämä)


Nämä kysymykset lähtevät seuraaville:

1. Kasvatatko jotain syötävää kasvia? Mitä ja miksi?
2. Kevät vai kesä?
3. Lempi tv-ohjelmasi?
4. Pidätkö viineistä? Mikä on suosikkisi?
5. Käytätkö sosiaalistamediaa? Mitä?

Ja kysymykset lähtee tänne:


Olkaapa hyvät! :)

perjantai 30. toukokuuta 2014

Sairauslomalla (taas)

Maanantain iltavuorossa vatsa alkoi taas sattua. Ei niin pahasti kuin viime viikolla, mutta selkeästi kuitenkin. Pelkäsin että tiistaina se sattuisi jo enemmän joten otin yhteyttä lääkäriin, kuten hän käski. Minut määrättiin neljän päivän sairauslomalle huilaamaan ja sille (huilaamiselle) omistinkin melko kokonaisvaltaisesti ensimmäiset kaksi päivää. Eilen käväisin parin eri kaverin luona "kahvilla", mutta eipä sitäkään raskaaksi tekemiseksi voi sanoa. Tänään pitäisi käydä hakemassa sairaslomatodistus neuvolasta ja taidanpa samalla pistäytyä jääkaapin täyttöreissulla. Huomenna sitten taas töihin.

Kuva

Yksi tuttavani "pelotteli" minua jo viime viikolla, kun hän totesi että "niin juu, noihin aikoihin minä jäin itse sairaslomalle". Ärsyttää kun en halua jäädä pois töistä yhtään liian aikaisin vaan haluan tehdä töitä! Varsinkin nyt kun sain mukavan kesätyön. Jos jään pois, tuntuu että petän työnantajani. Tiedän ettei se oli minun päätettävissäni ja itse henkilökohtaisesti varmaan tekisinkin töitä vaikka pää kainalossa, mutta maanantaina minuun ihan oikeasti iski se, että nyt on ajatelva myös jotain muuta kuin itseä. En tietenkään halua tehdä mitään mikä voisi riskeerata tulevan lapseni terveyden. Sitten siirryttiin seuraavaan huoleen: nyt pelkään että valitanko, tai esim. jäänkö sairauslomalle, liiankin helposti?

Kuva

Omaa kehoaan pitäisi osata kuunnella ja sen mukaan mennä. Sitä kaikki ovat minulle nyt parin päivän ajan toitottaneet. Mutta en tiedä osaanko enää kuunnella sitä. Kaiken kokemani jälkeen, en oikein tiedä missä menee oudon ja normaalin raja. Viime vuosina kroppa on käynyt läpi sen verran normaaleja outoja asioita. Nekö tässä sitten sumentavat tätä omaa ajatusmaailmaani? Vai olenko vain yleisesti sellainen jääräpää etten myönnä olevani kipeä tai sairas? Sitäkään en tahtoisi uskoa, sillä minä kyllä jään kiltisti kotiin jos olen esim. vatsataudissa tai kuumeessa.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Vatsakipu ja sukupuoli

Olin keskiviikkona iltavuorossa ja meinasin taas pyörtyä. Tällä kertaa tajusin lähteä takahuoneeseen istumaan ja yllätyksekseni kukaan työkavereista ei tainnut edes huomata että katosin 15 minuutiksi johonkin. Lähellä pyörtymistä käytiin, mutta koska pääsin istumaan ajoissa meni olo sitten jonkin ajan jälkeen ohi ja pystyin palaamaan töihin. Hieman se kyllä pisti miettimään... Myös viime viikolla yhtenä työpäivänä tuli kesken kaiken todella heikko olo, silloinkin pääsin istumaan ja olo alkoi hetimmiten mennä parempaan.

Keskiviikkona huomasin että samoihin aikoihin tuon heikotuksen kanssa minun vatsaa alkoi sattua. En tiedä onko niillä mitään yhteyttä, mutta pistinpä nyt tälläisenkin asian ylös. Mutta siitä vatsakivusta: sellaista on ollut minulla aina silloin tällöin koko raskauden ajan, sellaista pientä kipuilua mikä kestää jonkin aikaa. Olen pistänyt sen aina vaan kohdun kasvamiseen liittyviin kipuihin tai muihin vastaaviin. Nyt se oli kuitenkin melko voimakasta, voimakkaampaa kuin ennen ja meni todella aaltomaisesti eli katosi aina hetkeksi ja pian tuli taas uudestaan. Kipu oli aika kohdistettua ja ihan tuossa navan yläpuoella. Pahimmillaan oli tosi tuskaista ja vaikea keskittyä töihin. Pääsin kotiin yhdeksän aikaan ja kun sänkyyn pääsin n. klo kymmeneltä, kipu vain tuntui pahenevan. Meni edelleen aaltomaisesti, mutta oli hetkittäin todella voimakasta kipua. Nukuin yön pienissä pätkissä, aina kun kipu hellitti. Yhden aikaan otin 1g:n Panadolin, mutta en usko sen juurikaan auttaneen, en ainakaan nukkunut yhtään sen paremmin. Kipu loppui vihdoin klo. 5:30 ja mies nousi töihin klo. 6, jolloin myös minä päätin nousta sängystä. Yön unisaldo jäi ehkä kolmeen tuntiin. Jee!

Kuva

Hiukan tuota kipua pelästyin, mutta koska Täplä liikkui kivusta huolimatta ja kipu oli melko samanlaista kuin ennenkin, yritin ainakin uskotella itselleni että sen on pakko olla normaalia. Tietenkin myös seuraavan päivän lääkärikäynti helpotti oloa, tiesin että pääsen heti kysymään ja kertomaan kivusta. Lääkäri sitten tarkisti varoiksi kohdunsuun, sanoi että joillain supistukset voivat tuntua napakipuna. Kohdunsuulla oli kaikki kuitenkin oikein hyvin, joten lääkäri epäili kivun olleen tosiaankin vain kohdun kasvua. Tällä kertaa se vain sattui olemaan noin voimakasta. Lääkäri sanoi myös, että mikäli kipua tulee vielä saan ihan soittamalla häneltä sairaslomaa pari päivää. Mutta ainakin nyt pari päivää on mennyt ilman kipuja.

Tiedän että vielä viime viikolla sanoin ajatelleeni että tuo masussa oleva asukki saattaisi olla tyttö, mutta kerroin myös ettei minulla mitään erityistä oloa ole sukupuolen suhteen. En tiedä mitä tuolle minun gallupille on tapahtunut, viimeksi kun katsoin niin äänet taisivat jakautua 55% tytölle ja 45% pojalle, mutta nyt jostain syystä kaikki äänet ovat hävinneet! Joka tapauksessa, siinä kun keskiviikkoyönä pyörin sängyssä vatsakipuni kanssa ja kun uskoin että se kipu tosiaan olisi kohdun kasvamista, ajattelin pariinkin otteeseen jotain tyyliin "voi mitä tuo jätkä pistää minut kestämään?". Ihan siis ilman mitään sen suurempaa ajatusta ja sitten ihmettelin että mikä jätkä? :D Jostain se vain tuli. Aika mielenkiintoista.

Mutta tästä onkin hyvä siirtyä siihen mitä monet jo varmasti odottavat! Hyvät naiset (ja herrat?), Täplän sukupuoli on selvillä eikä siinä ollut mitään epäselvyyttä. Pikkumiestä odotetaan kotiin saapuvaksi! <3

Kuva

torstai 22. toukokuuta 2014

Puoliväli ja rakenneultra

Kovin kiireinen ja väsynyt päivä takana. Nyt mielessäni on vain sänkyyn pääsy, mutta nopeasti päätin tulla kertomaan päivän kuulumiset. Kirjoittelen huomenna vähän paremmin.

Rakenneultra siis takana päin ja kaikki näytti oikein mallikkaalta. Elimet siellä missä pitääkin ja oikea määrä. Sydäntä ei kovin innokkaasti haluttu esitellä, mutta lääkäri oli sitkeä ja senkin kunto loppujen lopuksi saatiin tarkistettua. Sukupuoli oli hyvinkin selkeä ja se on nyt tiedossa. Mutta...

Palataan siihen sekä viime yön kovaan vatsakipuuni huomenissa! ;)

Kuva

tiistai 20. toukokuuta 2014

Puoliväli lähenee

Seurasin verenpainettani melkein koko viime viikon. Mittailin kaksi kertaa päivässä ja kirjoitin lukemat ja kellonajan ylös. Siellä se yläpaine huitelee sadan molemmin puolin. No, kunhan sen kanssa pärjää! Eipä tarvitse varoa lakritsia ja salmiakkia enää. ;)

Liikkeitä olin tuntevinani jo vappuna, mutta koska sellaista tunnetta olikin sitten vain kahtena päivänä, niin en sitten ollutkaan varma. Nyt tässä parina päivänä on mahassa ollut pari kertaa sellaista epämukavaa tunnetta. En osaa sitä oikein muutenkaan kuvailla. Olen miettinyt että nytkö se on sitten sitä liikettä? Eilen illalla olin sitten jo ihan varma, aivan selkeä juttu! :) Epämukavuus oli sellaista kohdistettua ja ehkä vähän kuplamaista.

Kuva

Toivottavasti nämä kaksi päivää vielä kuluisivat nopeasti. Odotan innolla rakenneultraa, mutta en jännitä. En oikein tiedä mitä jännittäisin! Haluan vaan nähdä taas meidän pikkuisen, viime kerrasta on jo aikaa. Torstaina hoidamme myös muutaman muun vauva-asian. Käymme juttelemassa lapsivakuutuksesta ja käymme vihdoin tsekkaamassa ne ihanilta vaikuttavat ABC Designin Cobra -vaunut.

torstai 8. toukokuuta 2014

Hankintoja

Käväisin eilen nopsaan neuvolassa. Hemoglobiini sama kuin viimeksikin, 120. Verenpaine hyvä. Virtsassa ei mitään häikkää. Kaikki siis ihan hyvin. Terveydenhoitaja veikkasi pyörtymisen syyksi hetkellistä verenpaineen tipahtamista. Mutta siis mitään varmaa syytä ei nyt sitten tiedetä. Pitää vaan tarkkaan seurata omaa syömistä ja juomista.

Mutta sitten jotain muuta. Sain vihdoin kuvattua muutamat tekemäni hankinnat. Lähinnä vaatteita, mutta mukana on myös muutama muukin juttu.

Nämä löydetty kirpparilta:


Näistä nuo oikean puoleiset housut ovat uudet Melli EcoDesignin legginsit (ei siis kirpparilta).

Koliikkikeinu, mitä aiotaan käyttää siis sitterin(kin) asemasta.


Nämä ostettu H&M:ltä:

Nämä löytyy netistä täältä ja täältä.

Näitä en äkkiseltään löytänyt, olen ostanut nämä kaikki ihan liikkeestä.


Tämän makuupussin bongasin Facebook-kirpparilta, se oli pari kertaa käytetty eli lähes uusi:



Anoppihan on ostellut meille vaikka miten ja paljon jo vaatteita, hän on tosi hyvä tekemään ale-löytöjä. Tässä nyt yksi minun ihan ehdoton suosikkini:


Sellaista tällä kertaa. Olettehan huomanneet tuolla sivun yläreunassa olevan Hankintoja-välilehden?

tiistai 6. toukokuuta 2014

Selkäkivusta ja pyörtyilystä

Anteeksi taas yli viikon hiljaisuudesta, olen tässä viikon ajan meinannut tehdä postausta joistain meidän hankinnoista, mutta en ole saanut kuvia vieläkään otettua. Ehkä huomenna?

Nyt kuitenkin kirjoittelen vähän omista oloista. Selkäkipu on ilokseni helpottanut. Silloin tällöin kyllä vihlaisee tietyissä asennoissa ja välillä levossa pientä särkyäkin on, mutta sellainen lähes lamaannuttava kipu on onneksi hävinnyt. *koputtaa puuta* Toivotaan että kipu myös jaksaisi pysyä poissa!

Kuva

Uutta työtä on nyt kaksi päivää takana ja tästä tekstistä tutut saattavat minut tunnistaakin. Tai ei varmaan ihan jokaisella ole ollut niin "mielenkiintoinen" ensimmäinen työpäivä, kuin minulla eilen. Ensimmäinen päivä uudessa työssä, kaikki meni ihan kivasti. Kivasti kunnes noin puolen tunnin jälkeen minua alkoi ihan yht' äkkiä heikottaa, enkä edes juotavaa ehtinyt ottaa kun seuraavaksi jo löysin itseni lattialta. Pyörryin. Ensimmäistä kertaa elämässäni! Olin syönyt aamupalan noin 1½ tuntia aikaisemmin eikä minua jännittänyt, joten sinänsä en tiedä mistä se tuli. Jännityksen piikkiin sen kuitenkin työkavereille ja esimiehelle sain pistettyä ja päivä jatkui hyvin ilman ongelmia.

Kuva

Kun eilen pääsin kotiin, ei olo ollut siltikään kovin kummoinen. Vähän heikko. Söin ja söin vähän suklaatakin, niin jaksoin muutaman kotityön tehdä vielä illemmalla. Tänään aamulla tankkasin itseeni suklaarusinoita juuri ennen työvuoron alkua ja otin heti käden ulottuville Fanta-lasin josta litkin vähän väliä. En sentään pyörtynyt, mutta ei minulla aamupäivällä kovin vahvakaan olo ollut...

Äiti sitten äsken huomautti että mites on minun hemoglobiinin laita? Niin no, laskussa se on ollut vaikka vielä viime kerralla neuvolassa hyvien rajojen sisällä oltiinkin. Joten äkkiseltään ajateltuna pitäisin sitä aika vahvana vaihtoehtona tähän minun outoon ja heikkoon oloon. Verenpaine minulla on taasen ollut todella hyvä.

Huomenna soittelen terveydenhoitajalleni ja kerron nämä kuulumiset. Katsotaan miten edetään.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Saikkua

Tässä olen jo noin viikon verran ollut selkää hoitamassa sairaslomalla ja vielä pari viikkoa edessä. Tällä viikolla pääsin sentään työterveyslääkärille käymään ja sain jotain neuvojakin. Alaselän kudokset on kuitenkin nyt aika kovilla ja koska minulla ei mitään kummoisiakaan selkälihaksia ole, oireilee selkä siksi jo nyt.

Kuva

Liikaa ei saisi olla paikoillaan, pitäisi istua hyvässä ryhdissä, kuten myös seistä. Lääkäri sanoi että jos liikkuessa sattuu, se ei haittaa, mutta jos paikoillaan ollessani sattuu, niin se on huonompi juttu. Eli ymmärrettävästi en pysty tekemään istumatyötäni tällä hetkellä.

Iskiashermokin ilmeisesti siellä hetkittäin pikkuisen vihoittelee, joten sekin saattaa ottaa myöhemmin enemmän nokkiinsa. Se jää kuitenkin nähtäväksi!

Kuva

torstai 10. huhtikuuta 2014

"Olen raskaana" -olo

Tänään siirryttiin raskausviikolle 15 ja aloin pohtimaan, että joko minulla kuuluisi olla sellainen "olen raskaana" -olo? Nimittäin sellaista ei ole.

Muutamia oireita kyllä löytyy edelleen, selkäkipu sekä rintojen ja erityisesti nännien arkuus nyt päällimäisenä. Mutta nyt havahduin siihen, että raskaus on jo aika pitkällä. En tiedä kuuluuko tuollaista oloa edes tulla, mutta jotenkin olen aina ajatellut että tässä vaiheessa sellainen jo "pitäisi" olla. Mutta eihän tässä vielä mikään mahakaan kasva.

Kuva

Äitini on jo ihan seko. Hän kysyi tänään yht' äkkiä, että jokos minulla meni se neljästoista viikko. Kun sanoin että kyllä, tänään lähti viidestoista käyntiin, äiti totesi "joo, niin siellä jossain laskurissa sanottiinkin". Selvisi että hän käy aina vähän väliä vau.fi:n raskauslaskurissa katsomassa lasketun ajan avulla raskauden tilanteen. Lisäksi hän kysyi: "tiesitkö että siellä on olemassa sellaisia keskusteluja, mitkä on ryhmitelty lasketun ajan perusteella?". Hän oli kuulemma joku päivä "eksynyt" niitäkin lukemaan. :D

Kyllä, äitini. Se nainen, jonka reaktiota raskausuutisen suhteen pelkäsin!

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Herkillä

Parisen viikkoa olen jo huomannut olleeni henkisesti aika herkällä tuulella. Ei mitään niin dramaattista kuin mitä elokuvissa näkee, mutta jotain selkeää muutosta kuitenkin.
 
Televisio
 
Alan itkemään tai ainakin liikutun todella helposti telkkariohjelmista. En tietenkään ihan mistä vain, mutta esim. Hurjaa remonttia en voi enää katsoa, koska itken suurin piirtein koko jakson ajan...
 
Kuva
 
Häät
 
Auta armias kun menen pohtimaan vähänkään syvällisemmin meidän hääsuunnitelmia. Jos mietin sitä minkä musiikin tahdissa olisi kiva sitten juhlapaikalle saapua, herkistyn. Jos mietin miten pyydän kaasoja kaasoiksi, herkistyn. En sentään menu-pohdinnoista herkisty. ;)
 
Radio
 
Tietyt kappaleet nostavat tunteet pintaan. Eikä niiden tarvitse olla mitään rauhallisia biisejä, riittää että tuovat jotain muistoja mieleen.
 
Sisustaminen
 
Uskokaa tai älkää, herkistyn jopa joistan omista sisustussuunnitelmista. Eikä niiden tarvitse liittyä mitenkään vauvaan, vaan riittää että keksin jotain "kivaa".
 
Kuva
 
Kaunis ilma
 
Aaah... Kun tarpeeksi on ajatuksissaan ja omien pohdintojen keskellä (yleensä työmatkalla), niin jopa kaunis ilma saa mielen herkäksi.
 
 
Eli siis sopivasti osuessaan, ei se paljoa vaadi!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Pari päivää

Niin se vain on, pari päivää ja näemme Täplän! <3 Tai oikeastaan vain 1½ päivää. Ultra kun on torstaina heti aamusella. Luottavaisin mielin olemme, ajattelen että niin kauan kun ei ole kovia kipuja tai veristä vuotoa, kaiken on oltava hyvin.
 
Kuvat
 
Selkä jaksaa vaivata edelleen, mutta kyllä sen kestää. Työpäivät istuen menevät vielä ihan hyvin, vapaapäivät ovatkin sitten pahempia.
 
Pahoinvointia on edelleen, mutta koko ajan vähemmän.
 
Ruoka maistuu vaihtelevasti, joskus ruokaa uppoaa todella hyvin, toisinaan ei niin kovin hyvin. Paahtoleipää menee edelleen paljon! Kylläkin sen rinnalla tykkään syödä nyt ennemmin kurkkua, tomaattia tai salaattia. Mutta edelleen: kun mikään muu ei maistu, paahtoleipä uppoaa!
 
Väsymystä on, mutta se ei ole ihan niin lamaannuttavaa kuin jossain vaiheessa.
 
 
Kevät näyttää tulevan kovaa vauhtia ja jostain syystä minulla olisi kovasti virtaa hääriä esim. puutarhassa, mutta siellä kun kykkii tunnin tai pari, niin kyllä selkä kiittää...
 
Huomenna sitten siirrytäänkin alkuraskaudesta keskiraskauteen! :)
 
 
ps. Ihanaa kun on tullut paljon lisää lukijoita! =) Tervetuloa kaikille! Ehkä jotain pientä arvontaa sen kunniaksi piakkoin...

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kaksi numeroa

Tänään taas poksutaan (outo termi sekin...). Uskomatonta kyllä, nyt saan kirjoittaa rv ja siihen perään jopa kaksinumeroisen luvun! Minulle jo tämä on jotenkin iso virstanpylväs. Kaksi viikkoa (ja päivä) ultaan! <3

Tuntuu edelleen oudolta kirjoittaa raskaudesta. Tuntuu ettei ketään voi kiinnostaa minun olot, mieliteot tai tunteet. Ja on jotenkin vaikeaakin kirjoittaa niistä. No jaa, niistä mieliteoista kuitenkin jotain tällä kertaa.

Kuva

Paahtoleipä juustolla ja lauantaimakkaralla - sitä voisin syödä vaikka miten paljon! Ja silloin jos mikää muu ei maistu, niin paahtoleipä uppoaa aina.

Ruuan kanssa tykkään syödä jotain kasvista. On se sitten kurkku tai uunipaahdettu porkkana, mutta jotain kevyttä tekee mieli. Ja tämähän ei ole missään mielessä huono juttu, vaan tämä olo voisi pysyä mukana pidempäänkin.

Ruokaa myös syön selkeästi enemmän. Jos ennen iltapalksi on riittänyt kaksi leipää, niin nykyään menee lähes poikkeuksetta neljä. Pienenä esimerkkinä.


Millaisia mielitekoja sinulla on tai on ollut?

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Voimattomuus

Lauantaina se iski, voimattomuus. Menin hakemaan polttopuita, mutta en meinannut jaksaa kantaa puukoria sisälle. Puuskutin koko matkan, jouduin pysähtelemään useasti vetämään henkeä ja kun vihdoin pääsin sisälle, sydän hakkasi ihan hulluna.
 
Osittain vähän pelästyinkin tätä, mutta onneksi tajusin kysyä parilta tutultani onko se normaalia. Heiltä löytyi kokemusta, onneksi. Hetken aikaa jo ihmettelin että mikäs minulle oikein tuli. En nyt sentään sydänkohtausta epäillyt. ;)
 
Mutta kaipa siellä sitten veri jo kiertää pikkutyypin kautta kovaa vauhtia, ihan hyvä merkki siis.
 
Samanlaista voimattomuutta esiintyy myös esim. työpaikalla portaita kävellessä. Lääh, puuh.
 
Kuva
 
En ole käynyt kuntosalilla plussaamisen jälkeen ja eilen mies sitten ottikin puheeksi, jos jäädyttäisin jäsenyyteni jo nyt. Olen kuitenkin väsynyt, voimaton ja huonovointinen eli tuskin pystyn siellä paljoa käymään. Raskaus on minun salilla yksi mahdollisuus (syy) jäädyttää jäsenyys. Pitäsi varmaan soitella sinne, että millaistahan todistusta he haluavat raskaudesta.
 
Tyydyn sitten vain lenkkeilemään omien voimien ja olotilan mukaan.
 
Ps. Huomasitteko että muutin profiilikuvani? :)

perjantai 28. helmikuuta 2014

Blogit

Seuraamani blogit siirtyivät hetki sitten tuonne yläpalkkiin omaan välilehteensä "Blogit". Niitä alkaa olla niin paljon, että näin tuon ratkaisun järkevämmäksi, kuin tuossa sivupalkissa jumalattoman pitkä jono. Mukana on nyt myös niitä uusia odotusblogeja! Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä.
 
Kuva
 
Ja voisin sen verran mainita näistä omista oireistani, että heti kun menin valittamaan rintojen kivun vähentymistä, niin eikös se taas eilen illalla voimistunut ja hetkittäin oikein vihloi! :D
 
Olen nukkunut yöni todella hyvin, olen ollut niin väsynyt että uni on kyllä maistunut. Mutta nyt pari viime yötä on mennyt todella levottomasti. Pyörin ja hyörin, herään jatkuvasti, enkä meinaa saada uudestaan unen päästä kiinni. Voi huoh... No, ehkä tämäkin tästä vielä ohi menee.
 
 
Ps. Olen tosi innoissani, näen huomenna piiiiitkästä aikaa hyvän kaverini joka tiesi raskaudesta heti plussatestin tehtyäni. En ole nähnyt häntä sen jälkeen ja huomennakin vain pikaisesti juhlissa, mutta kuitenkin tosi kivaa! <3

torstai 27. helmikuuta 2014

Uusi yritys viikon päästä ja vähän ajatuksia sikiötutkimuksista

Tänään menin neuvolaan verikokeita varten. Kun terveydenhoitaja kyseli vointiani, kerroin sitten samalla että kävimmekin kaksi kertaa varhaisultrassa ja selvisi ettei Täplä vastaakaan ihan viikkoja ja laskettu aikakin siirtyi. Terveyden hoitaja sitten nopeasti laski ja totesi ettei niitä verikokeita sitten vielä voidakaan ottaa, on liian aikaista. Eli uusi käynti ensi viikolla.

Sainpa kuitenkin varattua jo ajan ultraan, se onkin tasan kuukauden päästä. Saimme ensimmäisellä käynnillä tietoa sikiötutkimuksista ja aloimme pohtimaan haluammeko osallistua kromosomipoikkeavuus riskin tutkimuksiin. Tulimme nopeasti siihen tulokseen, että osallistumme tutkimuksiin, mutta vain sen takia että tulokset jäävät tilastoihin ja niistä voi olla joskus jotain hyötyä. Itse tuloksella ei ole mitään väliä. Ellei sitten jotain todella vakavaa ilmene jo tässä vaiheessa, mutta pelkkä kohonnut riskisuhde ei aiheuta meidän kohdalla mitään toimenpiteitä.

Kuva

Rintojen kipu on helpottanut tässä parin viimeisen päivän aikana. Ovat ne edelleen arat, mutta pystyn esim. nukkumaan mahallani taas. Hieman tuo kummastuttaa, mutta kaipa sekin ihan normaalia voi olla. Pahoinvointi pysyy aika hyvin kurissa, kunhan syön tai "napsin" jotain tarpeeksi usein päivän aikana. Aamu on vaikein, saa melkein juosta leipälaatikolle tekemään aamupalaa. Mahassa nippailee, vihlailee ja jomottelee samaan tapaan kuin tässä viime aikoina muutenkin.

Noh, tulipa nyt jo kerrottua vähän omia ajatuksia sikiötutkimuksista vaikka se ei alunperin ollutkaan tarkoituksena. :D

lauantai 22. helmikuuta 2014

Väsymystä, epäuskoisuutta ja odotusblogeja

Väsymys saapui "vihdoin" tännekin suunnalle. Siinä siis suurin syy miksi en ole kirjoitellut hetkeen. Vaikka minulla on fyysisesti kevyt työ, olen töiden jälkeen ja muutenkin iltaisin aivan loppu! Haluaisin vain olla ja katsoa telkkaria, mutta on tätä kämppääkin välillä siivottava, pyykkiä pestävä ja kaikkea muutakin. Kuten eräs teevee-hahmoki sanoisi: "kun ei se yhteiskunta pyöri niin, että kaikki vaan istuisivat ja katsoivat telkkaria". Hehe.

Kuva

Väsymyksen lisäksi olen pohtinut tätä raskautta yleensä. Kun en tahdo edelleenkään käsittää että nyt on jo hyvin todennäköistä, että meille oikeasti tulisi syksyllä lapsi. Meitä olisikin kolme. Tulisi se pieni ihme, joka vaatii 100%:n huomion. En vain käsitä sitä... Tätä odotettiin niin kauan ja nyt en edes tahdo uskoa tätä todeksi!

Juu, onhan minulla oireita jotka selkeästi vain voimistuvat viikko viikolta. On pahoinvointia, rintojen arkuutta, turvotusta niin mahassa kuin rinnoissakin, vähän jo mielialojen vaihteluakin. Mutta jostain syystä tajuan olevan raskaana, mutta en tajua mitä siitä seuraa tai edes sitä että sisälläni oikeasti kasvaa joku. Tuntuu tyhmältä että ainoa hetki kun olen itkenyt, on se kun tein raskaustestin. En herkistynyt edes silloin kun näimme alkion sykkeen, silloin olin vain helpottunut ja iloinen että se löytyi.

Kuva

Olen selannut jo muutamia odotusblogeja, mutta jostain syystä en pysty tai osaa niitä vielä lukea. Olen muutenkin aika nirso seuraamieni blogien suhteen ja edelleen seuraan vain niitä tuttuja ja turvallisia "vanhoja" blogeja (joista valitettavan moni on vielä yritysvaiheessa). Unohtamatta tietenkään miten raskasta ja turhauttavaa uusien blogien etsiminen on! Olisi varmasti järkevää ja hyödyllistäkin alkaa pikkuhiljaa seuraamaan joitakin odotusblogeja. Minulla on kuitenkin yksi tärkeä kriteeri, se että pystyn jollain tavalla samaistumaan kirjoittajaan. Muuten blogin lukeminen on vain "lukemista". On hienoa kun pystyy elämään samassa hengessä kirjoittajan kanssa.

Joten nyt annan teille rakkaat lukijat mahdollisuuden: Mainosta! Linkitä hyvän odotusblogin osoite. On se sitten omasi, kaverisi tai mikä vain, kunhan se on hyvä. Käyn kaikki läpi ja ne mistä pidän, siirrän lukulistalleni.

torstai 13. helmikuuta 2014

Huomenissa...

...tulemme näkemään tulevan lapsemme sykkeen. Ainakin uskon niin!

Tämä viikkon on ollut kovin kiireinen, siksi täällä bloginkin puolella olen viettänyt aika hiljaista elämää. Varhaisultra-aika on huomenna jo aamulla, mutta koska joudun pyyhältämään sieltä suoraan töihin ja töistä suoraan kaverin luo juhlistamaan koko viikonlopun synttäreitä, voitte joutua odottamaan ultrakuulumisia ainakin huomiseen iltaan saakka.

Väsymystä on jonkun verran, rinnat aristavat ja ovat kasvaneet, mahassa pieni (lähes päivittäinen) jomottelu muistuttaa pienen olemassaolosta.

Koittakaahan jaksella odotella! Minä palaan asiaan huomenna.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Lisää oireita

Eilen alkoi vihdoin rintoja aristaa, olin toisaalta vähän helpottunut. Olisin nimittäin alkanut pikkuhiljaa huolestua jos niissä ei olisi alkanut ilmetä mitään muutosta. Tänään ne ovatkin olleet jo aika kipeät.

Tänään myös pahoinvointi saapui meidän osoitteeseen. Sopivasti juuri silloin kun olin lähdössä käymään kaupungissa. No pystyin kuitenkin lähtemään, pahoinvointi on ollut ainakin tänään aika aaltoilevaa. Ja ruokakin on uponnut (vielä?) ihan normaalisti.

Kuva

Näiden lisäksi olen saanut itselleni ihan kauhean yskän! Eilen oli vielä sen lisäksi kurkkukipua, mutta onneksi se on jo vähän helpottanut. Ilmeisesti mitään yskänlääkettä ei suositella raskausaikana, Resilar on kai ainoa mitä voi käyttää kohtuudella jos on pakko. Yritän nyt taistella etten joutuisi lääkettä ottaa. Höyryhengitys, kuumat juomat, kurkkupastillit ja hunaja ovat olleet ihan hyvä helpotus.

Siitä tulikin mieleen, voisin mennä taas vähän hengittelemään höyryä.