Pelkoni on turhaa...

Sunnuntai. Olemme saunomassa kavereidemme luona. Mies käy kaksi vuotiaan kummipoikamme kanssa pesemässä pojan kädet ja kasvot. Sen jälkeen he juttelevat, pelleilevät, leikkivät... Minä seuraan vierestä. Voi kuinka ihana näky! <3

Syyllisyys. Se on minun vika. Minun kehossa on vika, jonka vuoksi miehestäni ei tule isää, vaikka hän sen ansaitsisi. Mitä enemmän kummipoikamme kasvaa, huomaan aina selkeämmin kuinka mieheni kaipaa omaa lasta. Lapsille piti tulla ikäeroa vain vuosi, tai siitä haaveiltiin.

Olen alkanut pelkäämään. Pelkäämään sitä, että en voi enää sanoa miehelle vastaan tai valittaa mistään. Nyt kun asiaa ajattelen, niin taidan tajuta mistä tämä pelko kumpuaa. Mies kärsii jo tarpeeksi. Ja minä taas... Minä olen se, kuka on koko ajan useammin pahalla päällä, surullinen, itkuinen... Jokin kaukainen voima saa minut ajattelemaan, että jos tämän kaiken lisäksi vielä valitan koko ajan, mies kyllästyy ja etsii jotain parempaa.

Maanantaina puhuin miehelle tästä pelostani. Hän vakuutti että pelkoni on turha, täysin turha. Totta kai se on! Saan minä hänelle valittaa jos jokin asia tökkii, ei sitä saisi pelätä.

Toki ymmärrän etten saisi itseäni näistä soimata, ei näille mitään voi.

Ajatuksia vain...

Vähän niin kuin väärä hälytys

Kiitos Ambrosialle ja Marialle pahoitteluista edellisessä postauksessa!

Niin, ne hanat aukesikin kunnolla vasta eilen aamulla. Clomien kanssa en näköjään vaan tunne tätä kroppaa... Lauantaina oli siis tiputtelua ja pientä(?) jomotusta selässä. Otin samantien särkylääkkeen kun jomotus alkoi, illalla sitten ihmettelin että onpas se särkylääke nyt tehokasta tavaraa, kun ei niin mitään merkkejä ole ollut koko päivänä. Syy siihen selvisi sitten kun menin kuppia tyhjentämään. Eihän siellä ollut juurikaan mitään.

No jaa, päivä sinne tai tänne. Alkoi kuitenkin.

Tänään siis kp 2 ja lääkäriin 10 päivää! Huomenna taas clomia nassuun.

1 + 23 + 1 + 10 + 1 = Ei niin hienoa

Olen juuri lähdössä mökille, mutta päätinpä nopeasti tulla kertomaan ihan viimeisimmät kuulumiset. Nimittäin kävin hetki sitten vielä vessassa ja siinä kun istuin, niin alkoi selkä pikkuisen jomotella liiankin tuttuun tapaan. Pyyhin melkein kädet täristen ja ihan pikkuisen rusehtavaa jäi paperiin. Eli tunnin sisällä "hanat" aukeaa täysin. Tiesin.

Lisäksi eilen tuli yritystä täyteen vuosi ja kymmenen kuukautta. Jep... Enpä olisi uskonut. En edes vuosi sitten. Mutta ei sille nyt mitään voi. Lääkärin suhteen on toiveet ja usko todella korkealla! Ja pakkokin olla.

Pääsenpä nyt testaamaan kuukuppia ensimmäistä kertaa mökkioloissa. Voisin vaikka tämän viikonlopun jälkeen jakaa muutenkin kokemuksiani siitä, onhan se ollut minulla käytössä jo puolisen vuotta.

Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

[G - kp 1 yk 23 + 1v 10kk 1pv

Vastaus?

Noniin, ei sitä tätiä sitten kuulukaan.... Eilen oli ihan selkeästi sellainen olo ja fiilis, olin aivan varma että tänään aamusella heti aukeaa hanat. Ei, niin ei. Pidetään minua vielä vähän aikaa piinassa. Ei mitään tuntemuksia suuntaan tai toiseen.

Epämääräisesti vaan palloilen täällä blogissa, Facebookissa ja Kaksplussalla, ihan kuin niistä jostain löytäisin vastauksen. Vastauksen siihen, alkaako menkat vai ei.

Epätoivoista.

Niin turhaa ajattelua

Tiedän että ne alkaa, sen vaan tietää. Ilmeisesti ihan ajallaankin eli huomenna. Viime kierto oli vain poikkeus, sokki clomeista.

En haluaisi ajatella koko asiaa, mutta vaikeaa se on kun alamahassa vihlaisee hetkittäin. Ihan kuin minua pitäisi vielä muistuttaakin "hei täältä tullaan".

Minäkin haluaisin jo ostaa äitiysvaatteita.

Minäkin haluaisin jo etsiä sopivia vaunuja.

Minäkin haluaisin jo ottaa vastaan onnitteluja.

Mutta ei. Muut vain.

En tiedä miten tässä jaksaisi, jos minulla ei olisi virtuaalista vertaistukea...

Ambrosia kirjoitti hetki sitten hyviä pohdintoja. Yksi niistä kolahti, vaikka ei ehkä pitäisi.

"Entä miksi niitä lapsia sataa tämmöisille tapauksille ketkä ovat
a)seurustelleet vasta muutamia kuukausia
b)tappelevat omilla tahoillaan vuosikkaidensa huoltajuuksista
c) pettävät toisiaan eivätkä tiedä ollaanko edes yhdessä?
d) ainoa tulonlähde on fattan luukku?"

Noh, ei meillä ole koskaan ollut tarvetta hakea rahaa mistään muualta kuin Kelasta tai liitolta, ihan normaaleja tukia siis. Mutta tuo vaan nosti taas pintaan ajatuksia, jotka minun mielessä hetkittäin pyörii.

Aina kun mietin syvällisemmin miksi meille ei sitä lasta suoda, raha on se ainoa syy mikä mieleeni tulee. Paskan tuurin lisäksi. Ei meillä ole vakituisia töitä, molemmilla edessä uudelleenkouluttautumiset (tietenkin mielellään oppisopimuksella) ja ties koska meidän tilanne tasaantuu, kun työttömyysluvut Suomessa vaan kasvaa ja kasvaa. Me emme koe sitä ongelmaksi, mutta ehkä joku/jokin muu kokee...

Ärrr.... Nyt jatkan töitä ja yritän unohtaa kaiken!

New Look

Voi perskule sentään... Kaveri meni näyttämään minulle yhden (ihan tavallisen) mekon New Look -verkkokaupasta ja minunhan oli sitten aivan pakko klikata sitä "Maternity" -sanaa.

Mutta toisaalta hyvä kun klikkasin. Siellä on ihan huikean hyvä valikoima äippävaatteita! Ensin kiinnitin huomiota mekkojen laajaan valikoimaan, mutta pian huomasin kivoja paitoja, toppeja, housuja, takkeja...

New Look - äitiysvaatteet

Oli ihan pakko pistää tämä verkkoakauppa johonkin muistiin ja ajattelin samalla jakaa tietoa eteenpäin. Kaveri kertoi yhden miinuksen: tuotteiden palautus Englantiin pitää itse maksaa, eikä vaihto ilmeisesti onnistu lainkaan. Mutta sitten taas sivuston "Size Guide" on ilmeisesti aika hyvä ja paikkansa pitävä.

Joudun pitämään näppini kurissa, etten mene tilaamaan tuota mustaa t-paitaa varastoon......

Oleko koskaan tilannut New Lookista mitään? Kokemuksia?

Arvonta suoritettu!

Arvontaan sai siis osallistua eiliseen klo. 20 saakka, joten nyt on aika arpoa kenelle lähtee Studio Maj:n lasinen norsukoriste!

Tittididiiiiii.........

Tällä kertaa arpaonni suosi arpaa numero 6 eli Johanna!

Paljon onnea!

Pistätkö yhteystietosi mulle sähköpostiin (odotanblog@gmail.com) niin saadaan paketti postiin. :)

Tässäpä tämä

Kaikki on mennyt taas kerran niin kuin ennenkin. Välivuoto alkoi joskus kiertopäivä 22 (jatkuu edelleen) ja tänään alkoi rinnat aristaa. Jo välivuodon alkaessa heitin oikeastaan hanskat tiskiin, ei se ainakaan hyvä merkki ole.

Tuskin siis tästäkään kierrosta mitään tärppiä tulee, joten pitää keskittyä täysillä ensi kuun lääkärikäyntiin! Se osuu sopivasti ovulaation paikkeillekin. Enää 16 päivää. ;)

Ja vaikka Suvi minua kehoitti soittamaan polille ja pyytämään aikaa, mikä sopisi kiertoni kannalta aukiolotutkimukselle sopivaan aikaan, en taida kuitenkaan soittaa. Uusi aika menisi sitten ainakin syyskuulle ja olen kuitenkin aikoja sitten alkanut valmistautumaan noihin tuleviin ajomatkoihin sekä keskussairaalassa jatkuvasti käymiseen. Tämän lisäksi haluan tehdä hoitosuunnitelmat ihan kasvotusten, jos ilmeneekin kysyttävää niin sitten on aikaa kysellä ja mies on näissä asioissa pihalla kuin lumiukko, joten hänellä on varmasti paljon kysyttävää.

Tällä mennään, ei lähdetä sooloilemaan ja katsotaan miten käy. ;)

Muistakaa osallistua arvontaan, vielä ehtii!! :)

[G - kp27, dpo12

Se tuli, se tuli, se tuli, se tuli, se tuli!

Huomasin vasta eilen, että loppuviikon postikasasta oli jäänyt yksi kirje täysin huomiotta (pistetään mökkifiilistelyn piikkiin). Tärkeä, tärkeä kirje se olikin. Nimittäin aika keskussairaalaan naistentautienpolille! Ja jo 8.8. vaikka jonon piti olla melkein 6 kuukautta. :) Jippppiiiii!

Alkuinnostuksen jälkeen iski paniikki: me ei olla vielä käyty HIV-testeissä ja lääkäri sanoi, että tuloksissa kestää 3 viikkoa. Tuohon lääkäriaikaan on enää reilu 2 viikkoa.

Noh, varasin sitten itselleni ajan heti tähän aamuun ja miehelle keskiviikkoon. Kysyin laborantilta, että meneekö siinä todellaankin se kolme viikkoa. Ei kuulemma mene, varsinkin kun ollaan negatiivisia mitkä vaan varmistetaan. Kolme viikkoa on ilmeisesti todella yläkanttiin arvioitu ja mitä nyt olen jo palstalta muutamalta kuullut, niin korkeintaan viikko on mennyt tuloksissa.

Joten ei pitäisi olla mitään huolta, voin taas jatkaa innostuneena! :)

Aloin sitten jo pohtia, että mitenhän tästä lähdetään etenemään. Kaikki tietenkin selviää sitten parin viikon päästä, mutta pistänpä nyt ylös oman villin veikkaukseni:

- Saan tietää paremmin millainen on endon tilanne

- Aukiolotutkimus?

- Inseminaatio

Tiedä noistakin sitten. Kunhan pähkäilin aikani kuluksi. ;)

Pessimismi nostaa päätään. Taas.

Meillä on ollut kaveriporukassa tapana tehdä joka kesä yksi yhteinen mökkireissu. Näin on ollut jo monta vuotta. Olisikohan nyt viides vuosi, muistaakseni. Viime vuosina olemme tehneet vain viikonloppureissuja, oikeastaan sen takia että monilla meistä on kesätöitä eikä pidempi reissu siis onnistu. Näin on tänäkin vuonna. Tarkoitus on vain rentoutua, syödä ja juoda hyvin, olla vain.

Reissussa taas ja muistin, mitä viime vuonna ajattelin samaisella mökillä. Olin melko varma, että tänä vuonna reissu jää meidän kahden osalta väliin. Lapsen takia. Tai edes loppuraskauden. Hah, niinpä niin.

Tässä huomaan selvän eron ajatusmaailmassani. Viime vuonna ihan aidosti uskoin siihen, että vuoden sisällä meidän elämä on jo muuttunut. Ja nyt, vaikka kuinka yritän, en pysty aidosti ajattelemaan, että ensi vuonna reissu jäisi väliin.

Näillä reissuilla on aina tosi kivaa. Saa ajatuksiaan pois kaikesta ja vietettyä aikaa kavereiden kanssa, siltikin lapsettomuus nousee mieleen silloin tällöin. Kuitenkin päivittäin. Ei kai sitä enää pysty täysin unohtamaan.

Noh. Kaikesta huolimatta, viettäkää kiva viikonloppu! Minä ainakin vietän, sen minkä pystyn. :)

Ruma vauva?

PromotionalCodes.org.uk-sivuston tekemän kyselyn mukaan jopa 18% tuoreista vanhemmista pitää uutta lastaan rumana. Näistä 18%:sta vain yksi kymmenestä kertoo asiasta muille kuin puolisolleen. Noin puolet kertovat mietteistään puolisollensa.

Tälläinen on toki ymmärrettävää. Miltä se mahtaakaan tuntua, kun toiset vanhemmat kehuvat kuinka kauniita heidän vauvansa ovat ja näet sen toki itsekin, mutta et koe samoin omasta lapsestasi? Kurjaa, mutta näin se asia vain joskus on. Tiedän omasta lähipiiristänikin tapauksia, joissa äiti on ollut vauvan synnyttyä sitä mieltä että lapsi on ruma. Näistäkin vauvoista on kyllä kasvanut oikein kauniita/komeita lapsia, viis siitä miltä he ovat pieninä näyttäneet.

Onko se sitten tabu? Eikö tuore vanhempi saa sanoa todellisia tunteitaan vauvansa ulkonäöstä? Tällä hetkellä tuollainen "valehtelu" tai "asian kieltäminen" tuntuu minun mielestä todella tekopyhältä. En tietenkään tarkoita sitä, että pystyisin ikinä (tai ainakaan ihan hetkeen) sanomaan suoraan "meidän vauva on ruma", vaan voisin ehkä kiertää asiaa hieman. "Meidän vauva ei ole se kaikkein suloisin."

"Se ei vaan ole asia, jota pystyy ikinä myöntämään kenellekään ja takuulla loukkaannut, jos joku edes viitsii mainita, että lapsesi ei ole kaunis" kertoi kyselyyn osallistunut, nimettömänä pysynyt isä.

Noin se vaan taitaa mennä. Aika näyttää miltä meidän vauvan tulee näyttämään. Ja pitää muistaa, että näistä luvuista huolimatta 82% pitää lastaan kauniina. :)

Kuva ja juttu täältä

Tunnetko sinä jonkun joka pitää tai on pitänyt lastaan rumana?

Onko näin käynyt sinulle?

Miten asia on ilmennyt / miten siitä on päässyt yli?

"Kesäinen" arvonta!

Arvonta on päättynyt!


Vaikka minulla juuri vähän aikaa sitten oli täällä blogissa arvonta, niin silti uutta pukkaa! Päätin että sadasta lukijasta sellaisen pistän pystyyn ja nyt jo homma hieman venähti. En millään meinannut keksiä palkintoa... Lupasin jotain kesäistä, mutta sitä lupausta en nyt pidä. Tai voi kai palkinto olla jonkun mielestä kesäinenkin.

Ensin säännöt, sitten palkinto. :)

Jokainen halukas saa tällä kertaa vain yhden arvan, pidetään homma siinä mielessä reiluna.

Arvan lunastat, kun kerrot tämän postauksen kommenttiin: MIKSI luet blogiani. Osallistumisaikaa on viikko eli jätä kommenttisi viimeistään 23.7. klo. 20.00!

Anonyymit keksikää itsellenne nimimerkki!

Palkinnoksi löysin Studio Maj:n ihanan valkoisen lasinorsu-koristeen. Eli tuollainen roikkuva malli vaikka lastenhuoneeseen tai miksei ihan olohuoneeseenkin.

Voit halutessasi kertoa arvonnasta myös eteenpäin.

Kysymyksiä ja vastauksia

Tässäpä nämä nyt tulee, vastaukset teidän kysymyksiin! Vastasin kysymyksiin niin kattavasti kuin vain pystyn täältä yksityisyyteni suojista.

Mitä teet työksesi? Hyvä kysymys! Olisipa vastaus helppo. Tällä hetkellä olen kesätöissä, teen toimistotyötä. Minulla ei kuitenkaan ole alan koulutusta, joten en ole saanut vakituista toimisto-/asiakaspalvelutyötä vaikka olen hakenut. Joten olen näillä näkymin aloittamassa syksyllä ammattikoulun liiketalouden opinnot. Yksi tuntkinto on pohjalla vuodelta 2009 ja pari vuotta tuli vietettyä jo AMK:ssakin, mutta ei ollut mun juttu.

Miten endometrioosisi oireilee? Onko sinulla pahat kivut? Endometrioosiyhdistyksen sivuilla listatuista oireista minulla on seuraavat: välivuotoa, yhdyntäkipu, kipua ulostaessa (kuukautisten aikana) ja tietenkin lapsettomuus. Kuukautiskivut eivät ole kovin pahat, selviän kunhan saan särkylääkettä tarpeeksi ajoissa. Joskus kuitenkin särkylääkkeestä huolimatta jomotus jatkuu, eikä silloin tee mieli tehdä mitään tai mennä minnekään. Silloin sohva on paras ystäväni.

Kumpi teistä ehdotti lapsen hankkimista? Itseassa mieheni otti asian puheeksi. Siitä on nyt aika tarkkaan kaksi vuotta, kun kummipoikamme syntyi ja mies vain yksi kaunis päivä totesi, että kyllä meillekin voisi lapsi tulla jo parin vuoden sisään. Siitä se sitten lähti. Itse en ollut asiaa ajatellut, oletin että olisimme odottaneet että minä saan itselleni opiskeltua toisen ammatin. Vaan niin suunnitelmat muuttui.

Minkälaiset fiilikset olivat ensimmäisen yrityksen jälkeen? Siis ensimmäisen yrityskierron jälkeenkö? Olin hieman pettynyt, koska sain jostain päähäni että voisin olla heti raskaana. Pääasiassa ihan hyvillä mielin koska ensimmäiset luomukuukautiset tulivat ilman mitään kikkoja ja ei meillä ollut mikään kiire.

Mitä unelmia on lapsen saannin lisäksi? Uusi ammatti, vakituinen työ, joskus tulevaisuudessa ehkä oma firma, häät, omistusasunto...

Oletteko miettineet koeputkihedelmöitystä? Emme ihan suoran ole asiasta puhuneet, mutta olemme kyllä puhuneet että tarvittaessa kaikki hoitomuodot kävisimme läpi. Eli siinä mielessä olemme miettineet.

Miten saat lisättyä blogiin tuon blogin lukijat, eli tuo "liity tähän sivustoon" painikkeen? Hymyn sait mun kasvoille näistä kysymyksistä! :D Blogin lukijat saa lisättyä näin: Ulkoasu -> Lisää gadget -> Muita laajennuksia -> Lukijat

Ja toinen idioottikysymys: Miten sait tuon "seuraa blogilistalla"-painikkeen? Tätä varten sinun pitää rekisteröityä blogilistalle ja lisätä blogisi sinne. Sitten teet näin: Oma tiedot -> Lisätietoja (haluamasi blogin alta) -> Seuraa -napit (löytyy vähän alempaa oikealta) -> Kopioi haluamasi koodi. Sitten menet bloggeriin: Ulkoasu -> Lisää gadget -> HTML/JavaScript -> Liitä koodi -> Tallenna.

Oletteko ajatelleet jotain "takarajaa", milloin lopetatte yrityksen, jos vauvaa ei vain ala kuulua? Emme. Varmaankin katsotaan miten asiat etenee ja koska tulee sellainen olo, että on parempi luovuttaa.

Entä voisitteko harkita/oletteko harkinneet adoptiota? Itse voisin ajatella sitä yhtenä vaihtoehtona, mutta miestä tuo ajatus ei (ainakaan vielä) houkuta.

Kumpi olisi mieluisempi tyttö vai poika? No totta kai molemmat ovat yhtä tervetulleita, mutta kyllä minulle se pikku rinsessa kelpaisi. Mies sitten taas haluaisi pojan, jonka voi ottaa mukaan ihmettelemään auton (ja muiden vempainten) mekaniikkaa.

Asutteko kerros-, rivi- vai omakotitalossa? Omakotitalossa.

miten vastaat vauvauteluihin? kerro se, miten tuntemattomille ja miten läheisille ja miten ihmiset reagoivat? No tuntemattomille tai tutuille, lähinnä vain mutisen jotain että "ei nyt vielä" tai "sitten kun on sen aika" ja vaihdan puheenaihetta. Läheiset eivät ole juurikaan kyselleet, mutta niiden muutamien kohdalla vain naurahdan ja sanon "ei me nyt vielä".

 

Ja koska kysymyksiä tuli suht' vähän, nappasin Marialta tälläisen kysymyshaasteen tähän lisäksi. Kysymykset siis koskevat meitä pariskuntana:

♥ Mitkä ovat toiset nimenne?
- Jätetään paljastamatta :)

♥ Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
- 8 vuotta

♥ Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
- Noin puoli vuotta

♥ Kuka pyysi ketä ulos?
- Kyllä se mies oli, tosin se oli silloin sellaista teinimeininkiä. ;)

♥ Kuinka vanhoja olette?
- 23v

♥ Kumman sisaruksia näette/näitte enemmän?
- Minun

♥ Onko teillä yhteisiä lapsia?
- Ei

♥ Entä lemmikkejä?
- Kyllä

♥ Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
- Se kun kumpikaan ei anna periksi

♥ Kävittekö samaa koulua?
- Kyllä

♥ Oletteko kotoisin samasta kylästä?
- Ei

♥ Kumpi on älykkäämpi?
- Pakko vastata että mies

♥ Kumpi on herkempi?
- Minä

♥ Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
- Kebabbiloissa :D

♥ Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
- Öööh... Kuopio? Ja Vaasa menee varmaan samaan kastiin...

♥ Kummalla on hullummat eksät?
- Teini-ajan exiä ei varmaan lasketa...

♥ Kummalla on pahempi temperamentti?
- Vaikea! Varmaan minulla...

♥ Kumpi laittaa ruoan?
- Minä

♥ Kumpi on sosiaalisempi?
- Mies

♥ Kumpi on siisteysintoilija?
- Ei kumpikaan! 

♥ Kumpi on itsepäisempi?
- Mies

♥ Kumpi vie suuremman osan sängystä?
- Mies

♥ Kumpi herää aikaisemmin?
- Minä

♥ Missä ensimmäiset treffinne olivat?
- Ei me missään treffeillä olla käyty

♥ Kummalla on suurempi perhe?
- Minulla

♥ Saatko usein kukkia?
- Onko se usein, jos on saanut 8 vuoden aikana kaksi kertaa kukkia joista toinen oli kun pääsin ripille? :D

♥ Kumpi on mustasukkaisempi?
- Minä

♥ Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?
- Vaikea tämäkin... Periaatteessa jo parin kuukauden jälkeen paljastettiin arkoja asioita itsestämme, joten kai sitten silloin (vaikka nuoria oltiinkin).

♥ Kumpi syö enemmän?
- Mies

♥ Kumpi pesee/pesi pyykit?
- Menee aika 50:50

♥ Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
- Mies

♥ Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
- Yleensä mies

Sviitti

Hinta:

7250 € ensimmäinen yö

seuraavat yöt 2300 € / yö

Varustelu ja palvelut:

Satelliittitelevisio

Langaton verkko

Radio

Nojatuolit

Samppanjaa

Tuoreita leikkokukkia

Yksityiskokki

Lisäksi:

Kätilö

Gynegologi

Imetyskonsultti

Kuva (Ei liity juttuun)

St. Maryn sairaalan Lindo Wing -siipi Lontoossa.

Näissä oloissa synnyttää Cambridgen herttuatar Catherine. Käykö kateeksi? No ei ainakaan hinnan puolesta... ;)

 

Faktat täältä.

Kone

Järkytyin.

Tulimme eilen illalla melko myöhään kotiin, olimme kavereiden luona saunassa. Itse olin yrittäny lämmitellä miestä jo ennen kuin lähdimme kyläilemään, mutta miehellä oli ilmeisesti kiire saunaan joten se jäi sitten yritystasolle. Minulle oli siis selvä juttu, että kunhan päästään kotiin niin homma hoidetaan loppuun.

Ja hoidettiinhan se, mutta kamalalla tavalla. Olimme kuin mitkäkin koneet. Kumpikaan ei ollut ihan mukana, miehellä kesti normaalia kauemmin ja itse olin kuin mikäkin vierestä seuraaja. Oltiin molemmat myös aika väsyneitä.

Onhan meillä ennenkin ollut ovulaation aikoihin tälläistä ns. "pakkopanemista" mutta aina niihinkin on löytynyt se kipinä. Nyt ei...

Tuli kurja olo. Jos tärppi käy, niin lapsi on kyllä sitten ihan tekemällä tehty. En sitten tiedä kuinka hyvä asia se on. Jotenkin olen aina ajatellut että lapsen pitäisi saada alkunsa jotenkin vähän "kauniimmin".

Dpo 0

Ihan ensin muistuttelen teille, että vielä tänään (klo 20.00 saakka) otan kysymksiä vastaan tuohon kysymyksistä koottuun postaukseen! -->

Eilen oli tarkoitus kirjoitella, mutta en tiedä miksi tämä blogger ei ole nyt ihan yhteistyökykyinen minun kanssa (ei ole kyllä edelleenkään, mutta teen parhaani).

Ehdin jo painikoida, että teinkö virheen kun testailin ovista vasta töiden jälkeen n. klo 16-18. Eilen aamulla oli sellainen olo, että ihan varmasti ovis on jo mennyt minun testailuilta ohi. Vaikka oli vasta kp 14. Viime kierron melko aikainen ovis pisti minut odottamaan aikaista ovista myös nyt.

Mutta ei. Eilen illalla (kun fiksuna unohdin testata heti töiden jälkeen) sain ensin pregcheckin liuskaan plussan, sitten vielä varmistelin clearbluen digillä ja sain hymynaaman. Jes!

Eli ehkä voin olettaa, että viime kierrossa clomit hieman sotkivat kroppaa ja nyt olisi tiedossa suht' normaali kierto. Toivon ainakin niin!

Viikonlopun etäisyys

Kesä on tässäkin mielessä mukavaa aikaa. Tulee ihan huomaamattaan otettua viikonloppuna etäisyyttä tietokoneeseen. En käynyt tietokoneella kertaakaan. Puhelimella käväisin kyllä Facebookit ja Twitterit läpi pari kertaa päivässä, mutta ei muuta. On niin paljon muutakin tekemistä kuin istua tietokoneella.

Sinänsä meidän viikonloppu ei ollut mitenkään erikoinen. Pihatöitä ja mökkeilyä.

Ovulaatiota aloin testaamaan eilen, ajatuksissani unohdin ottaa kuvan testistä, mutta ei se vielä plussa ollut. Jatkan testaamista tänään, kunhan kotiudun töistä. Mikäli mennään samoilla päivillä kuin viime kierrossa, niin plussan pitäisi tulla ihan näinä päivinä.

Vielä perjantaina mielialat heitteli jonkun verran, mutta nyt ne alkaa tasaantua *koputtaa puuta*. Jos tässä taas parisen viikkoa saisi olla ilman rajuja muutoksia.

Elämä näyttää muutenkin vähän valoisammalta, ainakin hetken taas. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada tehtyä muutamia rästiin jääneitä kotitöitä. Niiden avulla luulisi saavan ajatuksiaan pois tästä aiheesta, ehkä jopa vähän kasattuakin niitä.

Kivaa alkuviikkoa!

Muistakaa että minulta saa nyt kysyä mitä vain mieleen tulee.

Yksi tie

Aina sanotaan että pohjalta on yksi tie tai suunta, ja se on ylöspäin. No se on totta. Entäs sitten kun pohjalla ollaan ja saadaan vain pieniä nykäyksiä ylös. Jotain positiivista tapahtuu ja vähän ajan päästä sekin menee mönkään. Ollaan taas pohjamudissa. Tuntuu että pohjalla ollaan koko ajan! Sontaa on kaulaan asti, mutta aina ainakin nilkkoihin. Jotain hyvää edes, pää pysyy vielä juuri ja juuri sen yläpuolella.

Kaiken lisäksi stressaan jo etukäteen kaikkea. Tai en stressaa, vaan tuomitsen. Olen vain jotenkin niin varma, ettei tulossa olevat jututkaan voi onnistua niin kuin itse haluaisin ja toivoisin. Niin, että jokin asia edes vähän helpottuisi. Ei, ei, ei. Mahdotonta!

Olisi kiva tietää miksi ja kuinka kauan meitä vielä koetellaan. En tietenkään halua mitään helppoa elämää, mutta tälläinen jatkuva taistelu ja epävarmuus elämän yksikertaisissa perusasioissa voisi jo helpottaa.

Elämä on nyt niin epävarmaa, eikä mikään onnistu kuten on suunniteltu! Voin rehellisesti sanoa, että elämäni ainoat hyvät asiat ovat tällä hetkellä parisuhde, ystävät ja (kesä)työ. Kaikken muun yllä on jokin varjo.

Kysynpä vaan: koska täältä pohjalta noustaan edes vähän pidemmäksi aikaa kuin kuukaudeksi?

Saa kysyä

...vastaan parhaani mukaan!

Monessa lukemassani blogissa on ollut tälläinen "saa kysyä" -postaus ja nyt pohdinkin josko vastaavan myös tekisin. En tiedä onko kellään minulta mitään kysyttävää, mutta nyt ainakin annan siihen mahdollisuuden. Vaikka toki ainahan minulta saa kysyä, jos jokin asia mietityttää! Jos haluat kysyä jotain yksityisesti, niin sähköpostia otan vastaan osoitteessa odotanblog@gmail.com

Eli saa kysyä IHAN MITÄ VAIN ja pyrin jokaiseen kysymykseen vastaamaan! Tähän postaukseen otan kysymyksiä vastaan viikon ajan eli 11.7. saakka. Kasaan kaikki kysymykset vastauksineen omaan postaukseensa, katsotaan jos vaikka jotenkin muistaisin parhaan kysymyksen esittäjää. :)

* Dreaming *

Tämän ihanan blogikirjoituksen myötä aloin taas haaveilla omasta lastenhuoneesta... Siellä on muuten myös ihan supersöpöjä kuvia pikkuisista kaksosvauvoista!

Lastenhuoneesta olen joskus ennenkin kirjoitellut, mutta siis ainahan jotain voi haaveilla lisää.

Seinät haluan harmaan värisiksi, kalusteet joko valkoiset tai koivua (ym. vaaleaa puuta).

Koska olen melko varma, ettemme halua tietää lapsen sukupuolta etukäteen, väriä huoneeseen tuo joko limen vihreä tai vaalea liila. Ei mitään "perinteistä" pinkkiä tai sinistä.

 

Maanantaita

Heips, heips! Viikonlopun hiljaisuuden jälkeen on taas hyvä palata blogimaailmaan. En voi sanoa että olisin uutta energiaa täynnä, sen verran vähin unin meni viikonloppu, mutta oli kuitenkin melko mukava ja onnistunut viikonloppu.

Tänään on kolmas clomipäivä, jännitän tässä mielialanvaihteluja. Tuleeko niitä taas näinä päivinä? Todennäköisesti, mutta toivottavasti ne pysyvät edelleen kurissa. Jos kuitenkin yrittäisin olla potkimatta mitään... :) Se raivo taisikin olla vasta loppukierron juttu.

Liityin muuten torstaina Endometrioosiyhdistykseen. Tai täytin kaavakkeen heidän nettisivuillaan, vielä en ole saanut laskua jäsenmaksusta. Jäseniksi voi liittyä endometrioosia sairastavat, heidän läheisensä, hoitohenkilökunta sekä muut asiasta kiinnostuneet. Yhditys on perustettu vuonna 1999 ja se toimii lähinnä vapaaehtoisvoimin.

Varsinainen jäsen saa:

- Infopaketin (jäseneksi liittymisen jälkeen)
- Endorfiini -jäsenlehden neljä kertaa vuodessa
- Osallistua paikallisten vertaistukiryhmien toimintaan
- Osallistua jäsenille tarkoitettuihin maksullisiin tapahtumiin, kuten virkistyspäivään
- Oikeuden lainata yhdistyksen kirjastosta materiaalia
- Oikeuden suljettuihin nettikeskusteluihin ym

Itse lähden yhdityksestä hakemaan tietoa ja tukea. Lähinnä nettikeskusteluista, mutta olen harkinnut myös henkilökohtaista tukihenkilöä. Nämä omat ajatukset kun ovat nyt niin sekavat ja hetkittäin aika pelottavatkin. Enkä usko että minusta on (ainakaan vielä) menemään vertaistukiryhmään. Sitten kun saan oman pääkopan kasattua, haluan ehdottomasti toimia itse tukihenkilönä!