Näytetään tekstit, joissa on tunniste Endometrioosi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Endometrioosi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Viimeinen

Anteeksi kun tässä viimeisen postauksen tekemisessä on kestänyt! Tämä on todellakin ollut jo vuoden minulla työn alla, mutta tämän julkaisu on tuntunut liian suurelta ja vaikealta asialta. Mitä pidemmälle sitä olen vetkuttanut, on tuntunut että sitä merkityksellisempi ja järkevämpi tekstin pitäisi olla. Tämän postauksen myötä tulee päätös. Tämän blogin päätös ja sekös on haikeaa jos mikä! Nyt pitäisi osata kasata sanoiksi neljän vuoden aatteet ja vielä jotenkin järkevästi. Olen monta, monta kertaa miettinyt mielessäni mitä kaikkea pitäisi muistaa kirjoittaa!

1. Kiitos!

Ehkä se tärkein: kiitos teille rakkaat lukijat! Olette myötäeläneet kanssani niin ilot kuin surutkin, pääasiassa ne surut. Te, joita en ole koskaan tavannut enkä (ainakaan suurinta osaa) tule koskaan tapaamaan.


2. Haikeus

Haikeana kirjoitan tätä postausta. Tähän tämä nyt sitten loppuu, juurikin sen vuoksi olen venyttänyt tämän kirjoittamista ja lopulta julkaisua. Miten jättää hyvästit omalle työlleen? Omille ajatuksilleen? Blogia en ole pitänyt ihan yritysajan alusta, mutta joka tapauksessa tänne kiteytyy koko kolmen vuoden yritys- ja odotustaipaleen ajatukset. Ei tämä helppoa ole... Ja onhan tämä aika naurettavaa! Tämä kuitenkin VAIN blogi.

3. Tulevaisuus

Kuten olen saanut huomata, tulevaisuutta on vaikea suunnitella. Tällä hetkellä tulevaisuuteen ei ole asetettu mitään suurempia toiveita. Olemme molemmat nyt työelämässä, minun tavoitteena olisi saada myös koulu päätökseen ensi vuoden loppuun mennessä. Kuten tähänkin asti, keskitytään tukemaan pikkumiehen kasvua ja nauttimaan siitä!

4. Endometrioosi

Olen ollut synnytyksestä asti kivuton ja se on outoa! Koen siitä myös toisaalta vähän huonoa omaatuntoa. Eihän sen nyt niin pitäisi mennä! Mutta ei se endo minua rauhaan taida jättää. Minulta leikattiin umppari tuossa noin kuukausi sitten (siitä lisää täällä) ja ennen kuin umpilisäkeleikkaukseen edes päädyttiin, tutkittiin endon mahdollisuutta kipujen aiheuttajaksi ja kävin päivystävällä gynekologilla. Ultrassa: oikea puoli puhdas (kuten on aina ollutkin) ja vasemmalla näkyi oletettavasti n. 2cm kokoinen endometriooma. Plussaa: Sain kontrolliajan tammikuulle naistenpolille. Tuntuu todella hienolta, että lääkäriä oikeasti kiinnostaa seurata tätä minun tilannetta! Silloin siis katsotaan onko tuo kysta kasvanut ja mikäli on, se on sitä todennäköisemmin endometriooma. Samalla käydään läpi ehkäisymenetelmät ja varmistetaan, että minulla on käytössä paras mahdollinen ehkäisy tähän omaan tilanteeseeni nähden. Viimeksi vuodon kera tuli myös jonkin verran jomottelua...

5. Lapsellinen lapseton

Lapsettomuus. Tuo pirulainen... Ei se jätä rauhaan. Sitä on meidän lähipiirissä ja sitä on edelleen minun oman pääkopan sisällä. Myötäeläminen ja tietoisuuden lisääminen, ne ovat oikeastaan ne kaksi asiaa, miten lapsettomuus juuri tällä hetkellä ilmenee minun arjessa. Kun kuulen toisten ajatuksia, kokemuksia ja haasteita, tulee omat silloiset ajatukset mieleen. En usko että tulen niitä ikinä unohtamaan, enkä tiedä haluaisinko edes unohtaa.

Lapsettomuutta vastaan kamppaileville toivon koko sydämestäni voimia ja uskoa tulevaan!


6. Elämäni rakkaus

Vauvavuosi oli rankempi kuin osasin odottaa. Vaikka varauduin (mielestäni) pahimpaan, ei tähän äitiyteen vaan pysty valmistautumaan! Mutta ehkä se että "varauduin pahimpaan", on edes pehmentänyt tätä laskua lapsiperhe-elämään. Ihan pienen kanssa oli ehkä rankempaa, kun toinen on niin täysin riippuvainen sinusta. Se pitää ainakin minun kohdalla paikkansa, että aika kultaa muistot. Tiedän että ensimmäiset kuukaudet olivat todella raskaita, mutta ihan oikeasti en enää muista millaista silloin tarkalleen ottaen olikaan. Siinä puolenvuoden iässä alkoi jo helpottaa, mutta aina kun opitaan uutta, tulee uudet temput ja touhut.

Elämä on raskasta ja ihanaa, enkä vaihtaisi päivääkään pois! Kun nykyään mieleeni tulee rakkaus, esimerkiksi jonkin hempeän kappaleen myötä, mieleeni tulee ensimmäisenä Timi. Ennen ensimmäisenä mieleeni tuli isimies, nyt hän on jäänyt auttamatta sijalle kaksi. :) <3

7. Kakkonen

Koska tiedän, että tämä kuitenkin kiinnostaa (lähes) kaikkia. Mitään ei ole lyöty lukkoon ja ikinähän ei saa sanoa "ei ikinä". Myönnän että hetkittäin mietin kuinka ihanaa olisi suoda Timille sisarus ja kuinka ihanaa olisi kokea raskaus ja vauvavuosi (kaikkine kommelluksineen) vielä kerran. Minulla on pikkusisko ja -veli, isimies on ainoa lapsi (nuorempia sisarpuolia lukuunottamatta). Eli minä tiedän millainen rikkaus sisarukset ovat, isimiehellä tästä taas ei ole kokemusta. Endon takia koen hetkittäin suurta ahdistusta mahdollisesta kakkosesta. Ei vielä, mutta onko minulla aikaa?

Juuri nyt elämämme on hyvä näin, emmekä näe mahdottomana sitäkään, että eläisimme yhden lapsen perheenä. Aika näyttää. :)

Kuvat

Tässä tämä nyt on. Eväät loppu ja viisaudet jaettu.

Vielä kerran kiitos kaikille näistä vuosista! Ihan uskomatonta, että blogilla on lukijoita vielä vuodenkin hiljaisuuden jälkeen näin paljon.

Meitä voi siis edelleen seurata, klikkaa itsesi vain Hiekkalaatikon reunalta -blogiin! Tällä hetkellä siellä vähän hiljaista, kun välillä minulla on päiviä jolloin käyn kotona vain nukkumassa. Mutta kyllä se tästä vielä rauhoittuu ja aika jää muuhunkin. Viimeistään jouluna. :D

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kymmenes

Kymmenes viikko pyörähti käyntiin jo tuossa keskiviikkona. Torstaina kävin verikokeilla ja sainpa annettua myös virtsanäytteen samalla käynnillä.

Jotenkin tässä alkaa jo pikkuhiljaa hahmottamaan tilannetta. Ei vielä täysin, mutta vähän paremmin jo. Ehkä tuolla voimattomuudella ja helposti hengästymisellä on myös omat vaikutuksen mieleen. Tietää että jotain tässä kehossa tapahtuu. (Tai sitten mun kunto on vaan romahtanut? :D ) Salijäsenyyttä en saanut (tai ei kannata) vielä jäädytettyä, joten koitan siellä nyt vielä jaksaa käydä edes jonkin aikaa. Katsotaan nyt mihin suuntaan olo menee.

Kuva

Raskaus alkaa olla jo aika julkista tietoa, ei jakseta sitä enää salatakaan sen enempää. Kun aina voi tapahtua vaikka ja mitä, eikä salailu ainakaan auta mitään. Ja ollaanhan tässä jo melko pitkälle päästy.

Huomenna starttaa endometrioosiviikko mikä tuo mukanaa tapahtumia ja luentoja. Muistakaahan siis ehdottomasti tuo Wear Yellow Day ensi maanantaina! Pue siis päällesi jotain keltaista, osoittaaksesi tukesi endometrioosia sairastaville.

Kuva

tiistai 4. helmikuuta 2014

Wear Yellow -day

Endometrioosiyhdistyksen yksi juhlavuoden tempauksista on 10.3. järjestettävä Wear Yellow -day. Eli olet sitten missä vain, pistä päällesi jotain keltaista. Näin osoitat tukesi endometrioosia sairastaville ja parhaimmassa tapauksessa myös levitätä vähän tietoisuutta tästä sairaudesta. Tuntuu että vaikka se on niin yleinen, se on kuitenkin niin tuntematon sairaus.


Tapahtuma löytyy Facebookista täältä. Pistä itsellesi edes "ehkä" -osallistuminen, pysyy tuo päivä ainakin muistissa. ;)

Omalta osaltani kiitän jokaista osallistujaa! <3


ps. Kuvaa saa käyttää tapahtuman mainostamiseen!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

2014

Mitäpä pitäisi odottaa vuodelta 2014?

Pää lyö vähän tyhjää. En tiedä mitä sitä uskaltaa tai mitä edes kannattaa odottaa tältä vuodelta... Kuten ennen joulua kirjoitin, en tiedä osaanko ajatella että mahdollisesti tänä vuonna se raskaus vihdoin alkaisi. Ja olisihan tässä teoriassa mahdollista että tämän vuoden puolella olisin jo äiti. En vaan tiedä.

Kuva

No ainakin:

- Toinen inseminaatio on edessä jo heti ensi kierrossa
- IVF-jonoon haluamme mahdollisimman pian
- Toivottavasti löytäisin pian uuden työn
- Toivottavasti mies löytäisi sopivan opiskelupaikan
- Toivottavasti saataisiin tehtyä joku pieni reissu
- Toivottavasti kummipoika saisi jo pikkusisaren
- Toivottavasti pysymme terveinä

Eipä siis ole kovin kummoisia odotuksia tälle vuodelle. Toiveita lähinnä.


Ps. Olen jakanut Sirottumia -blogin puolelle kuvat laparoskopia-arvistani! Ne löytyy täältä.

torstai 2. tammikuuta 2014

Mitä mahtui vuoteen 2013?

Pohditaanpa vähän mitä kaikkea mahtui vuoteen 2013.

Kuva

Muistelisin että alkuvuonna olin monestakin asiasta todella turhautunut. Yksi syy oli siinä, että paikallisen naistentautien polin lääkäri halusi että yritämme vielä puoli vuotta luomuna. Kun sitä oli kulunut pari kolme kuukautta, olin jo ihan valmis jatkamaan lääkkeisiin. Mutta ei, en saanut edes puhua tämän lääkärin kanssa.

Alkukesästä sain vihdoin aloittaa clomifen-lääkkeen. Se loi hiukan uutta toivoa. Elokuussa pääsimme vihdoin ensikäynnille lapsettomuus poliklinikalle ja minulla alettiin tosissaan epäillä endometrioosia. Kesällä tuli ikääkin vuosi lisää.

Syksyllä endoepäily vahvistui ja lokakuussa tehtiin laparoskopia, jossa se vihdoin varmistui. Toisaalta helpotus. Pian sen jälkeen, heti marraskuussa, tehtiin ensimmäinen inseminaatio. Valitettavasti tuloksetta. Toista inssiä ei enää vuonna 2013 saatu tehtyä, harmillisesti itsenäisyyspäivä hieman sotki aikatauluja.

Kuva

Vuoteen 2013 mahtuu myös yksi diagnoosi masennuksesta ja lääkitys siihen.

Vuoden puoliväli oli varmaankin henkisesti kaikkista raskain, ainakin loppua kohti helpotti.

Olen huomannut että monet (blogi- ja palstamaailmassa) ovat luokitelleet vuoden 2013 joko todella paskaksi tai sitten parhaimmaksi vuodeksi. Itse en kuulu kumpaankaan näistä kategorioista. Juu, vuosi ei tuonut tullessaan sitä mitä eniten haluamme ja kaipaamme, mutta en pysty siltikään ajattelemaan että vuosi olisi ollut aivan paska. Raskas kyllä, mutta ei paska. Ei hyvä vuosi, mutta ei täysin paskakaan.

Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan...


tiistai 17. joulukuuta 2013

No mitäpä tänne?

Niin. Samankaltaisia oireita alkanut ilmetä, kuin viime kierrossakin tähän aikaan. Finnejä, rinnat tosi kipeät ja valkovuotoa. Eli en jaksa elätellä mitenkään erityisen suuria toiveita. En minä toivoa täysin heitä, mutta pyrin jatkamaan tätä neutraalia menoa ja ajattelemaan mahdollisimman vähän.

En edes halua kirjoittaa tätä, mutta kirjoitetaan nyt. Ette sitten ala hehkuttaa! Tänään aamulla oli suussani yht' äkkiä outo raudan maku. Enkä usko että olisin mitään metallistakaan lääppinyt tms. Tiedä sitten. En kyllä tahdo uskoa että jo tässä vaiheessa voisi jotain tuollaisia raskausoireita tulla.

Kuva

Reissumme meni todella kivasti. Oli mahtavaa irtautua arjesta täysin!

Edellisessä Haaste-postauksessa mainitsin blogiprojektista ja nyt varmaan voi siitä kertoa enemmän. Aloimme kirjoittaa hyvän ystäväni Nellie Garotan kanssa uutta yhteistä blogia, nimeltä Sirottumia. Sen aiheena on tiivistetysti "Parhaimmat ystävät, endometrioosi ja vauvakuume". Siitä blogista enemmän linkkiä klikkaamalla. ;)

perjantai 29. marraskuuta 2013

Tahattoman lapsettomuuden vertailuja

Hoidoissa olevat lapsettomat vs. Muut lapsettomat

Joillain pareilla se vuoden yrittämisen raja ylittyy ja he eivät siltikään hakeudu hoitoon tai edes tutkimuksiin. Meille on aina ollut itsestään selvää että teemme (ainakin lähestulkoon) kaikkemme, että lapsen saisimme. Mutta näin ei ole kaikilla. Ymmärrän kyllä että jotkut eivät halua hedelmöityshoitoihin, ovathan ne rankkoja niin keholle kuin mielellekin. Mutta mielestäni jokaisen parin olisi hyvä selvittää edes mikä on vialla. Jos siis vikaa löytyy. Silloin se mieli hoitioihin menostakin voi muuttua.


Selittämättömät vs. Muut

Itse pystyn samaistumaan niin selittämättömiin lapsettomiin, kuin myös niihin joista on löytynyt jotain vikaa. Toki jokainen sairaus ja haitta on aina erilainen. Selittämättömät toisaalta toivovat että jotain vikka löytyisi. Jotain mikä sitten voitaisiin korjata. No näin kävi minulle, paitsi että minun vikaa ei voida pysyvästi korjata. Toisaalta tieto endometrioosista helpotti, mutta toisaalta tulen varmaan aina pohtimaan olisiko raskaus alkanut nopeammin (vaikka heti ensimmäisestä inssistä), jos meissä ei olisikaan mitään vikaa. Eli selittömättömänä haluat että jokin selitys löytyisi ja sitten kun se löytyy, miettii olisiko sittenkin helpomaa selittämättömänä.

Kuva

Stressaajat vs. Stressaamattomat

Aaah, stressi! Yksi suurimmista keskustelunaiheista, tästä olen useamman kerran jo kirjoitellut. Usein stressaamattomat ihmiset (tai ainakin niin luulevat) uskovat juuri sen stressamattomuuden olevan se avain pois lapsettomuudesta. Mutta entäs sitten ne jotka stressaavat aina ja ikuisesti, ja tulevat ensimmäisitä kierroista raskaaksi? Entä ne jotka lopettavat aktiivisen yrittämisen, eivätkä siltikään tule raskaaksi? Täysin stressitöntä elämää ei kuitenkaan pysty elämään. Niin se vain on. Ja mielestäni pieni stressi on täysin tervettä, se tarkoittaa sitä että välittää.


Lapsettomat vs. Pidemmän ajan lapsettomat

Mielestäni on vielä melko oikeutettua vertailla alle vuoden yrittäneitä ja lapsettomia keskenään. Mutta sitten lapsettomien vertailu keskenään, verraten heidän yritysaikaansa ei ole enää oikeutettua. Tai se on ainakin epäreilua. Varmasti joku 5 vuotta yrittänyt ja niistä 3 vuotta hoidoissa ollut on kokenut paaaljon enemmän kuin esimerkiksi me, mutta lapsettomuudesta tässä silti molemmat kärsitään. Olisi paljon mukavampaa jos voitaisiin vain tukea toisiamme ja jättää se "kärsimyksen" vertailu johonkin muuhun aiheeseen.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Ultra siirtyi, piikki siirtyi

Soitin hetki sitten polille ja siirsin ultra-ajan. Ajan sain tiistaille ja sovin samalla hoitajan kanssa, että alankin piikittämään jo huomenna. Tämä siitä syystä että ehtisin piikittämään 6 kertaa ennen ultaa ja ohjeistuksenkin mukaan piikityksiä aloitetaan kp 3-5. Minulla ne siis piti alkaa kp4, mikä nyt muutettiin kiertopäivä kolmoseksi.

Kuva

Nythän minulla on ensimmäiset kuukautiset laparoskopian jälkeen, mutta mitään erityistä muutosta en huomaa. Kivut ovat hyvin pitkälti samat, vuoto samanlaista. Yhdyntäkivuista on paha antaa mitään kovin kattavaa mielipidettä (vielä), mutta ainakaan tähän mennessä ei ole sattunut todellakaan niin usein kuin ennen.

Löytyisiköhän lukijoiden joukosta joku joka osaisi neuvoa tyhmää? Uskoisin niin.

Olenko nyt ymmärtänyt oikein:

Kun on ensimmäisen kerran piikittänyt Gonal-F:ää, sitä voi pitää sen jälkeen huoneenlämmössä eikä sitä saa laittaa sen jälkeen takaisin jääkaappiin?

Miksi ihmeessä pakkausselosteessa lukee näin:

 "Säilytä jääkaapissa (2ºC 8ºC). Ei saa jäätyä."

"Valmistetta saa säilyttää sen kestoaikana korkeintaan 25ºC:ssa enintään kolmen kuukauden ajan. Sitä ei saa laittaa takaisin jääkaappiin, vaan se on hävitettävä kolmen kuukauden jälkeen ellei sitä ole käytetty."

"Avattua kynää saa säilyttää enintään 28 päivää jääkaapin ulkopuolella (korkeintaan 25°C:ssa)."

Eli ensin siinä lukee että kynää pitää säilyttää jääkaapissa, sitten lukee että kynää saisikin pitää 3kk jääkaapin ulkopuolella ja sitten taas että sitä saa säilyttää avattuna max 28 päivää jääkaapin ulkopuolella. What?! :D

Olenko vaan liian kirjaimellinen? Varmaankin tuo 28 päivää avattuna ja huoneenlämmössä on se määritys minkä mukaan kannattaa mennä? Ja siis ensimmäinen kertako kuuluu piikittää suoraan jääkaapista?

Kuva

Onpa taas todella fiksu olo...

lauantai 5. lokakuuta 2013

Virallisesti viallinen nainen

And I'm back!
 
Olin eilen jo hyvissä ajoin kotona, mutta huilailin vain koko päivän. Eipä ollut oikeastaan mitään mielenkiintoa tulla tietokoneelle. Olin vain iloinen kun pääsin kotiin ja omaan sänkyyn.
 
Näin lääkärin eilen aamulla, mutta enpä paljoa siitä käynnistä viisastunut. Tämä lääkäri tuli ilmeisesti hieman "pakolla" minua katsomaan, eikä ollut perehtynyt ja/tai kiinnostunut minun tapauksesta juurikaan. Jo lääkärin asenteesta johtuen, ei minun tehnyt mieli paljoa mitään kyselläkään häneltä. Mutta siis, mitä selvisi?
 
Kuva
 
Endometrioosi varmistui. Jos ymmärsin oikein, niin ei mitään kovin rajua. Mutta lääkäri ei sanonut mitään tarkempaa, enkä tajunnut kysyä.
 
Aukiolotutkimus, ok. Varjoaine meni molemmin puoli läpi, mutta vasemmalta heikommin. Lääkäri käytti siitä sanaa "ahdas". Ei sitten selvinnyt, että onko se nyt sitten edelleen "ahdas" vai rassattiinko sitä auki...
 
Mitään olennaista ei poistettu. Eli munasarjat ja johtimet on tallella. Tai ei ainakaan sanottu että mitään olisi poistettu! Eikä hoitoyhteenvedossakaan lue mitään siihen viittaavaa.
 
Sitten tarkistin lääkäriltä että se 14. päivän poliaika on ok ja totesin mielessäni että silloin sitten kuulen paremmin, lääkäriltä jota hieman enemmän kiinnostaa minun asiat.
 
Kuva
 
Kotona vasta osasin lukea hoitoyhteenveto-paperia oikein.
Tulosyy: Muu tai määrittämätön munasarjakysta
Päädiag: Munasolun irtoamattomuuteen (anovulaatioon) liittyvä naisen hedelmättömyys
Sivudiag: Munasarjan endometrioosi
 
Olen ihan vain pikkuisen hämilläni tuosta päädiagnoosista! Minulle ei ole ikinä missään sanottu, että ovulaation kanssa olisi jotain ongelmaa! En halua vielä ihmetellä liikaa, koska voihan tuolle olla jokin "piilomerkitys" (tai sitä toivon), mutta tämä(kin) asia selviää sitten viikon päästä polilla.
 
Vointi on ihan hyvä, koko ajan vähemmän kipuja ja helpompi olla.
 
Mutta nyt taidan mennä taas hetkeksi makoilemaan. :)

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kotona taas

Noniin. Lääkärissä käyty.

Oli eri lääkäri kuin viimeksi, mutta oikein mukava oli tämäkin. Mut siis ultrattiin hetimmiten, ilman sen suurempia puheita. Samat vanhat löydökset oli vasemmalla puolella edelleen. Varmuutta siihen, että ovatko ne munasarjassa vai -johtimessa, ei ole. Mutta siellä kuitenkin.

Lääkäri piti todennäköisempänä, että löydökset ovat kystia. Kuitenkaan nestekertymää ei voida sulkea pois. Vasemmalla puolen löytyi myös kolme (jos oikein laskin) kystaa, joista yksi vaikutti endometrioosikystalta. Loput neljä näyttivät sellaisilta kystilta (Dermoidikysta), mitkä eivät poistu itsestään vaan vaativat leikkauksen. Ja tietenkin myös tuo epäilty endokysta vaatiin leikkauksen.

Joten... Minulle varattiin aika laparoskopiaan. Aika on todella pian: 26.9! Eli vajaan kahden viikon päästä. Minulle saatiin järjestetyä heti myös leikkaushaastattelu, ei tarvitse sitten sen takia uudestaan ajella. Laparoskopian yhteydessä tehdään myös aukiolotutkimus.
 
 
Vaikka nestekertymä vaikuttaa nyt melko epätodennäköiseltä eli sen puolesta saisin toisen johtimen pitää, lääkäri sanoi että koska kuitenkin kystat joudutaan leikkaamaan, ei ole varmuutta paljonko munanjohtimesta jää toimenpiteen jälkeen jäljelle. Sen näkee sitten...

Otin asian yllättävän hyvin. Olin kuitenkin todella varma, että laparoskopia on edessä ja nämä ovat sellaisia asioita, jotka vaan eivät ole minun päätettävissä tai hallittavissa.

Saimme myös jo seuraavan poliajan lokakuulle. Silloin sitten suunnitellaan tulevaa.

Tulipa tuossa jo soitettua osastollekin, kun hoksasin että mullahan on suurella todennäköisuudellä menkat juuri leikkauksen aikaan. Mutta se ei kuulemma haittaa. Onneksi! Toivottavasti kuukupin kanssa pääsen sitten suht' helpolla...
 
Toivon vain että kaiken tämän jälkeen, saisimme viimein oman lapsen.
 

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kerrankin mua autettiin!

Tulinpa sitten eilen soittaneeni polille. Halusin varmistaa syönkö vielä clomeja tämän kierron, siitä kun ei ollut viimeksi lääkärin kanssa mitään puhetta.

Hoitaja oli todella avulias! Ihan eri maata kuin mitä täällä meidän paikallisella "pikkupolilla" on ollut. Tässäkin huomaa, että myös hoitajat ovat tuolla lapsettomuuspolilla ajantasalla ja hyvin asiaan perehtyneitä.

Mutta siis, hoitajan kanssa hetken aikaa pohdittiin että syönkö niitä vielä vai en. Todettiin että koska on vuorossa "vasta" neljäs clomikierto ja minulla ei ole tullut niistä mitään kovin suuria haittoja, voin ihan hyvin syödä vielä tämän kierron. Jos joudutaan laparoskopiaan, niin sekin menee joka tapauksessa ensi kiertoon. Neljä clomikiertoa on kuulemma sellainen suositus, mikä olisi hyvä syödä ja sitten voidaan siirtyä muihin hoitohin.


Hoitajan kanssa tuli puheeksi myös minun pohdinnat epikriisistä. Hän sanoi että se tosiaan tarkoitti sitä, että siellä ei ole näkynyt johtofollia (tai mitään siihen viittaavaa). Hän vielä kysyi, että olenko usein testannut ovulaatiota ja minä päivinä testien mukaan se on yleensä tapahtunut. Näistä päätellen ultrassa olisi pitänyt näkyä edes kasvava folli. Hiukan hämärä juttu, kun tämä kiertokin pysyi ihan normaalin pituisena...


Olin kokonaan jo unohtanut, että kävin edellisen lääkärikäynnin jälkeen vielä labrassakin. Minulta otettiin CA 12-5 -arvo eli munsarjojen merkkiaine. Hoitaja kysyi olenko jo kuullut tulokset, sanoin että en ole. Arvon pitäisi olla alle 35, minulla se on 45. Pieni kohoama tukee endometrioosi epäilyä. Alkaa siis olla melko varma juttu, että minulla se on...

torstai 8. elokuuta 2013

Ei tän pitänyt olla näin vaikeeta

Lääkäristä kotiuduttu, melkein miljoonaan paikkaan saa kirjoittaa uudestaan ja uudestaan (no okei, aika pikälti copy-pastea) miten meni. Monet odottaa uutisia, kuten varmasti moni lukijanikin. No paremminkin olisi voinut mennä!
Lääkäri oli todella yllättynyt, oikeastaan tyrmistynyt, ettei mulle olla tehty aukkaria. Hän sanoi, että koska jo vuoden takaisissa paperessa (eli niissä, millä meidät lähetettiin meidän paikalliselle naistentautienpolille) luki että on tutkittu melko laajasti, joten hän oletti että se sisältää aukkarin. Mutta ei. Kerroin että paikallinen naistentautien lääkäri oli meille sanonut, että sitten vasta kun kaksi vuotta tulee täyteen niin tehdään se. Noh tämä lääkäri alkoi heti pudistella päätään ja sanoi "kyllä nuoret ihmiset pitää tutkia heti vuoden jälkeen". Aukkari olisi tehty nyt mikäli minä olisin syönyt särkylääkettä etukäteen, mutta koska en ollut, niin sitä ei tehty. Voisi olla huonolla tuurilla liian kivulias toimenpide.

Endoa ei voida edelleenkään sulkea pois, eikä kyllä vahvistaakaan. Siihen on mahdollisuus.

Lääkäri kysyi että onko meillä mukana miehen sperma-analyysin tulokset, sanoin että ei ole koska ei olla saatu niitä kirjallisena. No tätäkin lääkäri ihmetteli! Sanoi että kyllä miehen aina kuuluisi saada tulokset ihan "mustaa valkosella". Mieshän sai tulokset puhelimitse "normaalit ovat" ja sama juttu lukee meidän papereissa. Eli lääkäri totesi vähän harmistuneena: "kai me sitten luotetaan että ne normaalit on, kun tässä niin lukee".

Ikävin juttu. Sisätutkimuksessa vasen puoli aristi ja on ennenkin aristanut. Samoin kun kohdun takaseinämä vähäsen (siellä epäillään sitä endoa). Sitten kun ultrattiin niin vasemmassa munanjohtimessa oli jotain häikkää, pari outoa paukamaa. Vaihtoehtoja on kaksi:
a) siellä on vain kaksi ihan vierekkäin olevaa kystaa jotka ovat ihan vaarattomia ja katoavat aina itsestään tai
b) munanjohtimen päässä olevat rimpsut (eli fimbriat) ovat kaartuneet sisään päin sykkeröön ja keränneet sinne nestettä.
B-tapauksessa munanjohdinta ei saada enää auki, vaan tuo on pysyvä tila. Kaiken lisäksi b-tapaus tulee vielä haittaamaan toimivan munanjohtimen toimintaa, joten tästä syystä vasen munanjohdin poistettaisiin. Ja jos nyt oikein ymmärsin, tiedossa olisi suoraan koeputkihedelmöitys.

Minulla on kontrolliaika 13.9. jolloin katsotaan onko ne paukamat hävinnet. Jos ovat, kyseessä on kystat ja kaikki on hyvin. Jos ei, minulle varataan hetimmiten laparoskopia ja katsotaan mikä on munanjohdinten tilanne.

Lääkäri oli ihana, kannustava ja selitti hirmu hyvin kaiken! Uskoisin että jopa mies tajusi kaiken. ;) Aivan erilainen kuin edellinen lääkärimme.
Viisi pitkää viikkoa jonka aikana toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Se tuli, se tuli, se tuli, se tuli, se tuli!

Huomasin vasta eilen, että loppuviikon postikasasta oli jäänyt yksi kirje täysin huomiotta (pistetään mökkifiilistelyn piikkiin). Tärkeä, tärkeä kirje se olikin. Nimittäin aika keskussairaalaan naistentautienpolille! Ja jo 8.8. vaikka jonon piti olla melkein 6 kuukautta. :) Jippppiiiii!


Alkuinnostuksen jälkeen iski paniikki: me ei olla vielä käyty HIV-testeissä ja lääkäri sanoi, että tuloksissa kestää 3 viikkoa. Tuohon lääkäriaikaan on enää reilu 2 viikkoa.

Noh, varasin sitten itselleni ajan heti tähän aamuun ja miehelle keskiviikkoon. Kysyin laborantilta, että meneekö siinä todellaankin se kolme viikkoa. Ei kuulemma mene, varsinkin kun ollaan negatiivisia mitkä vaan varmistetaan. Kolme viikkoa on ilmeisesti todella yläkanttiin arvioitu ja mitä nyt olen jo palstalta muutamalta kuullut, niin korkeintaan viikko on mennyt tuloksissa.

Joten ei pitäisi olla mitään huolta, voin taas jatkaa innostuneena! :)

Aloin sitten jo pohtia, että mitenhän tästä lähdetään etenemään. Kaikki tietenkin selviää sitten parin viikon päästä, mutta pistänpä nyt ylös oman villin veikkaukseni:

- Saan tietää paremmin millainen on endon tilanne
- Aukiolotutkimus?
- Inseminaatio

Tiedä noistakin sitten. Kunhan pähkäilin aikani kuluksi. ;)

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kysymyksiä ja vastauksia

Tässäpä nämä nyt tulee, vastaukset teidän kysymyksiin! Vastasin kysymyksiin niin kattavasti kuin vain pystyn täältä yksityisyyteni suojista.


Mitä teet työksesi? Hyvä kysymys! Olisipa vastaus helppo. Tällä hetkellä olen kesätöissä, teen toimistotyötä. Minulla ei kuitenkaan ole alan koulutusta, joten en ole saanut vakituista toimisto-/asiakaspalvelutyötä vaikka olen hakenut. Joten olen näillä näkymin aloittamassa syksyllä ammattikoulun liiketalouden opinnot. Yksi tuntkinto on pohjalla vuodelta 2009 ja pari vuotta tuli vietettyä jo AMK:ssakin, mutta ei ollut mun juttu.

Miten endometrioosisi oireilee? Onko sinulla pahat kivut? Endometrioosiyhdistyksen sivuilla listatuista oireista minulla on seuraavat: välivuotoa, yhdyntäkipu, kipua ulostaessa (kuukautisten aikana) ja tietenkin lapsettomuus. Kuukautiskivut eivät ole kovin pahat, selviän kunhan saan särkylääkettä tarpeeksi ajoissa. Joskus kuitenkin särkylääkkeestä huolimatta jomotus jatkuu, eikä silloin tee mieli tehdä mitään tai mennä minnekään. Silloin sohva on paras ystäväni.

Kumpi teistä ehdotti lapsen hankkimista? Itseassa mieheni otti asian puheeksi. Siitä on nyt aika tarkkaan kaksi vuotta, kun kummipoikamme syntyi ja mies vain yksi kaunis päivä totesi, että kyllä meillekin voisi lapsi tulla jo parin vuoden sisään. Siitä se sitten lähti. Itse en ollut asiaa ajatellut, oletin että olisimme odottaneet että minä saan itselleni opiskeltua toisen ammatin. Vaan niin suunnitelmat muuttui.

Minkälaiset fiilikset olivat ensimmäisen yrityksen jälkeen? Siis ensimmäisen yrityskierron jälkeenkö? Olin hieman pettynyt, koska sain jostain päähäni että voisin olla heti raskaana. Pääasiassa ihan hyvillä mielin koska ensimmäiset luomukuukautiset tulivat ilman mitään kikkoja ja ei meillä ollut mikään kiire.

Mitä unelmia on lapsen saannin lisäksi? Uusi ammatti, vakituinen työ, joskus tulevaisuudessa ehkä oma firma, häät, omistusasunto...

Oletteko miettineet koeputkihedelmöitystä? Emme ihan suoran ole asiasta puhuneet, mutta olemme kyllä puhuneet että tarvittaessa kaikki hoitomuodot kävisimme läpi. Eli siinä mielessä olemme miettineet.

Miten saat lisättyä blogiin tuon blogin lukijat, eli tuo "liity tähän sivustoon" painikkeen? Hymyn sait mun kasvoille näistä kysymyksistä! :D Blogin lukijat saa lisättyä näin: Ulkoasu -> Lisää gadget -> Muita laajennuksia -> Lukijat

Ja toinen idioottikysymys: Miten sait tuon "seuraa blogilistalla"-painikkeen? Tätä varten sinun pitää rekisteröityä blogilistalle ja lisätä blogisi sinne. Sitten teet näin: Oma tiedot -> Lisätietoja (haluamasi blogin alta) -> Seuraa -napit (löytyy vähän alempaa oikealta) -> Kopioi haluamasi koodi. Sitten menet bloggeriin: Ulkoasu -> Lisää gadget -> HTML/JavaScript -> Liitä koodi -> Tallenna.

Oletteko ajatelleet jotain "takarajaa", milloin lopetatte yrityksen, jos vauvaa ei vain ala kuulua? Emme. Varmaankin katsotaan miten asiat etenee ja koska tulee sellainen olo, että on parempi luovuttaa.

Entä voisitteko harkita/oletteko harkinneet adoptiota? Itse voisin ajatella sitä yhtenä vaihtoehtona, mutta miestä tuo ajatus ei (ainakaan vielä) houkuta.

Kumpi olisi mieluisempi tyttö vai poika? No totta kai molemmat ovat yhtä tervetulleita, mutta kyllä minulle se pikku rinsessa kelpaisi. Mies sitten taas haluaisi pojan, jonka voi ottaa mukaan ihmettelemään auton (ja muiden vempainten) mekaniikkaa.

Asutteko kerros-, rivi- vai omakotitalossa? Omakotitalossa.

miten vastaat vauvauteluihin? kerro se, miten tuntemattomille ja miten läheisille ja miten ihmiset reagoivat? No tuntemattomille tai tutuille, lähinnä vain mutisen jotain että "ei nyt vielä" tai "sitten kun on sen aika" ja vaihdan puheenaihetta. Läheiset eivät ole juurikaan kyselleet, mutta niiden muutamien kohdalla vain naurahdan ja sanon "ei me nyt vielä".

 

Ja koska kysymyksiä tuli suht' vähän, nappasin Marialta tälläisen kysymyshaasteen tähän lisäksi. Kysymykset siis koskevat meitä pariskuntana:

♥ Mitkä ovat toiset nimenne?
- Jätetään paljastamatta :)

♥ Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
- 8 vuotta

♥ Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
- Noin puoli vuotta

♥ Kuka pyysi ketä ulos?
- Kyllä se mies oli, tosin se oli silloin sellaista teinimeininkiä. ;)

♥ Kuinka vanhoja olette?
- 23v

♥ Kumman sisaruksia näette/näitte enemmän?
- Minun

♥ Onko teillä yhteisiä lapsia?
- Ei

♥ Entä lemmikkejä?
- Kyllä

♥ Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
- Se kun kumpikaan ei anna periksi

♥ Kävittekö samaa koulua?
- Kyllä

♥ Oletteko kotoisin samasta kylästä?
- Ei

♥ Kumpi on älykkäämpi?
- Pakko vastata että mies

♥ Kumpi on herkempi?
- Minä

♥ Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
- Kebabbiloissa :D

♥ Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
- Öööh... Kuopio? Ja Vaasa menee varmaan samaan kastiin...

♥ Kummalla on hullummat eksät?
- Teini-ajan exiä ei varmaan lasketa...

♥ Kummalla on pahempi temperamentti?
- Vaikea! Varmaan minulla...

♥ Kumpi laittaa ruoan?
- Minä

♥ Kumpi on sosiaalisempi?
- Mies

♥ Kumpi on siisteysintoilija?
- Ei kumpikaan! 

♥ Kumpi on itsepäisempi?
- Mies

♥ Kumpi vie suuremman osan sängystä?
- Mies

♥ Kumpi herää aikaisemmin?
- Minä

♥ Missä ensimmäiset treffinne olivat?
- Ei me missään treffeillä olla käyty

♥ Kummalla on suurempi perhe?
- Minulla

♥ Saatko usein kukkia?
- Onko se usein, jos on saanut 8 vuoden aikana kaksi kertaa kukkia joista toinen oli kun pääsin ripille? :D


♥ Kumpi on mustasukkaisempi?
- Minä

♥ Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?
- Vaikea tämäkin... Periaatteessa jo parin kuukauden jälkeen paljastettiin arkoja asioita itsestämme, joten kai sitten silloin (vaikka nuoria oltiinkin).

♥ Kumpi syö enemmän?
- Mies

♥ Kumpi pesee/pesi pyykit?
- Menee aika 50:50

♥ Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
- Mies

♥ Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
- Yleensä mies

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Maanantaita

Heips, heips! Viikonlopun hiljaisuuden jälkeen on taas hyvä palata blogimaailmaan. En voi sanoa että olisin uutta energiaa täynnä, sen verran vähin unin meni viikonloppu, mutta oli kuitenkin melko mukava ja onnistunut viikonloppu.

Tänään on kolmas clomipäivä, jännitän tässä mielialanvaihteluja. Tuleeko niitä taas näinä päivinä? Todennäköisesti, mutta toivottavasti ne pysyvät edelleen kurissa. Jos kuitenkin yrittäisin olla potkimatta mitään... :) Se raivo taisikin olla vasta loppukierron juttu.

Liityin muuten torstaina Endometrioosiyhdistykseen. Tai täytin kaavakkeen heidän nettisivuillaan, vielä en ole saanut laskua jäsenmaksusta. Jäseniksi voi liittyä endometrioosia sairastavat, heidän läheisensä, hoitohenkilökunta sekä muut asiasta kiinnostuneet. Yhditys on perustettu vuonna 1999 ja se toimii lähinnä vapaaehtoisvoimin.

Varsinainen jäsen saa:

- Infopaketin (jäseneksi liittymisen jälkeen)
- Endorfiini -jäsenlehden neljä kertaa vuodessa
- Osallistua paikallisten vertaistukiryhmien toimintaan
- Osallistua jäsenille tarkoitettuihin maksullisiin tapahtumiin, kuten virkistyspäivään
- Oikeuden lainata yhdistyksen kirjastosta materiaalia
- Oikeuden suljettuihin nettikeskusteluihin ym

Itse lähden yhdityksestä hakemaan tietoa ja tukea. Lähinnä nettikeskusteluista, mutta olen harkinnut myös henkilökohtaista tukihenkilöä. Nämä omat ajatukset kun ovat nyt niin sekavat ja hetkittäin aika pelottavatkin. Enkä usko että minusta on (ainakaan vielä) menemään vertaistukiryhmään. Sitten kun saan oman pääkopan kasattua, haluan ehdottomasti toimia itse tukihenkilönä!



maanantai 27. toukokuuta 2013

Viikonloppu, joko se meni?

Viikonloppu meni kyllä ohi niin hetkessä! Ilma oli ihana, joten viihdyin pihahommissa. Kavereitakin kävi kylässä useampaan otteeseen, joten kyllä puuhaa riitti. Tietokoneelle ei ollut juurikaan asiaa tai edes tarvetta. Kiva silti huomata, että monet ovat edelleen osallistuneet arvontaan! Saadan hyvä osallistujamäärä ja monelle mahdollisuus kivaan palkintoon.


Piti oikein tarkistaa olinko maininnut taas kerran alkaneesta välivuodosta, näköjään en. Muistaakseni (ei ole mustiinpanoja tässä nyt hollilla) huomasin sen torstaiaamuna, nyt ainakin tiedän mistä se johtuu enkä stressaa turhaan. Tiedän myös sen, että tämä kierto oli tässä. Oikeastaan vaan odotan niin innolla ensi kiertoa, ettei tämä ns. haittaa. Tai totta kai se nyt haittaa, olisihan se ollut hienoa jos luomuvauva olisikin ilmoittanut itsestään, mutta näin tällä kertaa (taas).


Oletettavasti odotan tätiä keskiviikkoon. Mikäli tulkitsin oviksen oikeaan päivään. Hieman jännittyneenäkin odotan! Sitten tulee taas hyppy tuntemattomaan, hieman jännittää miten reagoin clomeihin (eli tuleeko oikea hormoonihirviö esiin?) ja onko niistä apua. Saadaanko raskaus vaikka heti alulle?

Kaikki on todellisempaa kuin pitkään aikaan!

torstai 9. toukokuuta 2013

Asian sisäistäminen

Tuntuupa oudolta. Endometrioosin mahdollisuus on tullut minun mieleen ensimmäisen kerran viime lokakuussa eli yli puoli vuotta sitten. Ensimmäisen polikäynnin jälkeen huokaisin helpotuksesta, kaikki oli kuten pitääkin. Kuitenkin se pieni pelko jäi kytemään takaraivoon. Nyt kun sain diagnoosin, olin kuitenkin jollain tavalla yllättynyt. Enkä vieläkään sisäistä tätä asiaa. En osaa ajatella sitä. "Minulla on sairaus. Sairaus nimeltä endometrioosi." No kai minä sitten olenkin ollut ihan liian terve tähän saakka.

Mutta mikä tämä sairaus sitten on?

Endometrioosi on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti. Endometrioosissa kohdun limakalvon (endometrium) kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolelle esimerkiksi munasarjoihin, munanjohtimiin sekä kohdun, suolen ja virtsarakon pinnoille.

Endometrioosia sairastaa arviolta 5-10 % hedelmällisessä iässä olevista naisista. Kyseessä on yleisyydestään huolimatta erittäin huonosti diagnosoitu sairaus.

Endometrioosi aiheuttaa kroonista kipua, heikentää sitä sairastavan elämänlaatua ja aiheuttaa lapsettomuutta. Endometrioosi on uusiutuva, krooninen sairaus. Lopullista parantavaa hoitoa ei sairauteen ole vielä löytynyt, mutta oireita voidaan hoitaa muun muassa tulehduskipulääkkeillä, hormonilääkkeillä tai leikkauksella.
(Tiedot Endometrioosiyhdistyksen sivuilta täältä.)


Mitä oireita minulla on?

Selkeimmät oireet ovat välivuoto, yhdyntäkivut, kuukautisten aikana kipua ulostaessa sekä tietenkin lapsettomuus.

Minulla on myös vaihtelevasti melko kivulas kuukautisten ensimmäinen päivä, josta kyllä selviän särkylääkkeillä. Lisäksi minulla on todella niukka ja lyhyt kuukautisvuoto.


Pieni tietopaketti auttamaan minua itseäni sisäistämään ja hyväksymään tilanteeni, sekä kaikille teille, jotka ette tiedä mikä endo on.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Paremminkin olisi voinut mennä

Ehdin minä sitten puolisen vuotta elämään selittämättömästi lapsettoman elämää. Se aika elämästä päättyi tänään.

Hyppäsin hoitopöydälle (vai mikä lie onkaan) ultraa varten, jonkin aikaa lääkäri ultrasi ja oli ihan hiljaa. Minä yritin lukea hänen kasvoilta onko jotain aihetta huoleen vai miksi hän on hiljaa. Sitten sieltä se tuli "kyllä täällä nyt näkyy vähän viitettä endometrioosiin". Asia mitä olen pelännyt, mutta luulin pelon olevan turhaa.


Toisessa munasarjassa näkyy vähän endometrioosia (viimeksi ei näkynyt mitään), ilmeisesti yksi rakkula näkyy. Lääkäri epäili sitä olevan myös vähän jossain kohdun ulkoreunassa, niin kuin tuolla "perällä" koska sieltä mua aristaa (välillä yhdynnässä ja nyt lääkärikäynnilläkin sisätukimusta tehdessä). Toinen munasarja on ihan terve, samoin kuin kohtu eli siinä mielessä kaikki on hyvin. Endoa on siis todella todella vähän, mutta se on nyt selvästi syynä tähän pitkittyneeseen yritykseen.

Clomifenit määrättiin lääkkeeksi, tukemaan ja varmistamaan munasolun irtoamista. Niitä sitten ensi kierrosta alkaen kp 3-7 ja seurantaultra sitten joskus kp 11-13. Jos tuossa ultrassa kaikki on ok, niin ei seurata enää jatkossa, vaan lääkäri uskaltaa antaa mun syödä niitä ihan "itsekseen".

Jatkohoidot hoitaa sitten keskussairaala ja koska sinne on 6 kk jonot (tai ilmeisesti 4-6kk), niin saimme nyt jo lähetteen menemään sinne, jotta sitten JOS clomeista ei ole apua, päästään heti syksyllä jatkohoitoihin. Clomeja syön tarvittaessa 4-6 kiertoa ja sitten jos ei ole raskaus alkanut, niin niistä suoraan muita hoitoja suunnittelemaan.


Onneksi olen jo ehtinyt vähän sulatella asiaa. Nyt meillä on syy ja uusia apuja. Kuten kaverini sanoi "tämä on uusi alku, menneellä ei ole enää väliä". Asiat voisi olla paljon huonomminkin! Nyt saa olla kiitollinen tähän ja toivoa parasta tulevaan.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Endometrioosipelko :(

Olen varsinainen idiootti! Palstalla tulin maininneeksi ihan toisessa asiayhteydessä, että kuukautiseni kestävät nykyään vain n. vuorokauden ja sen jälkeen vain tiputellen. Sittenhän yksi siellä sitä ihmetteli ja johan minäkin tajusin, että hei, ei se muuten ole ihan normaalia!

Siinä sitten palstalaisten avustuksella päädyin googlettamaan tuota endometrioosia ja kappas kun ainakin 5 yleistä oiretta sopii minulle! Menin aluksi ihan paniikkiin, vieläkin pieni paniikki päällä... Tiedän että ei saisi vielä antaa itselleen tuomiota (niin tuo minun mieskin sanoi), mutta hitto kun...

Nyt en sitten tiedä, odotanko vielä 10 päivää ja otan asian puheeksi miehen tulosten yhteydessä vai soitanko jo aikaisemmin epäilyksistäni?

"Hoitonetin käyttäjien yleisimmät endometrioosissa kokemat oireet ovat olleet alavatsakipu naisella, ulostamiskipu, kivulias yhdyntä, hedelmättömyys, runsaat kuukautiset, epäsäännölliset kuukautiset sekä niukat kuukautiset."

"Jos endometrioosi todetaan jo nuorena, voi se vaikuttaa tuleviin raskauksiin kehittyessään ja kasvaessaan. Tällöin lasten hankkiminen nuorempana tulee harkittavaksi." Mitä tästäkin sitten pitäisi ajatella...

"Endometrioosin syntyä ei voi estää, mutta sen oireita ja kasvua voi ehkäistä käyttämällä ehkäisypillereitä." Tämä voisi selittää sen, miksi minulle on tullut nyt viime aikoina näitä oireita.

"Gynekologisessa sisätutkimuksessa tavallisin löydös on kipu ja arkuus kohdun takapinnalla, mutta gynekologinen tutkimus voi olla täysin normaali lievässä taudissa." Tästä taas voisi päätellä, että jos minulla nyt olisi endometrioosi, niin se olisi lievä.

En oikein tiedä mitä ajatella. Onko lukijoissani ketään endometrioosi-diagnoosin saaneita? Jotain kokemuksia, oireita ym olisi nyt saatava!