Ne jotka vielä taistelevat

Oman plussaamisen jälkeen olen huomannut parissakin blogissa postauksen kommenteineen, blogimaailmassa nyt liikkuvasta plussa-aallosta. Taida itse olla jo niin huono seuraamaan uusia blogeja, että tälläinen aalto ei ole minun silmiin osunut. Uskon silti että sellainen saattaa olla liikkeellä.

Aalto tai ei, moni jää edelleen siitä kyydistä pois. Tiedän että minulle ollaan kateellisia, enkä soimaa ketään. Kyllä minä tiedän sen tunteen! Tiedän että kateuden rinnalla voi olla silti ihan vilpitön onni. Ja vaikka ei olisi, ei se mitään. Ei ole helppoa seurata vierestä kun joku toinen pidempään yrittänyt vihdoin plussaa ja itsellä voi pahimmassa tapauksessa olla juuri uusi kierto alussa.

Kuva

Haluan siis tällä tekstillä muistaa niitä, jotka ovat vielä ilman omaa plussaa! Haluan omalta osaltani muistuttaa, että jotkut vielä taistelevat eikä minunkaan matka ole vielä varmalla pohjalla.

Toivon kuitenkin ettei kukaan olisi kateellinen siitä, että meidän lapsi sai alkunsa sattumalta ilman hoitoja. Uskokaa vain, meidän ajatukset olivat täysin seuraavassa inssissä, IVF-jonossa sekä rahan säästämisessä IVF-lääkkeisiin. Eli voisin jopa sanoa, että henkisesti lapsi sai alkunsa hoidoista. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tsemppiä teille kaikille! <3 Oikeasti.

Blogin tulevaisuus

Tämän blogin jatko ja tulevaisuus on saattanut on olla monilla mielessä. Myös minulla. Jo blogia perustaessani pidin itsestään selvyytenä että kirjoitan samaan blogiin myös raskausajan. Senhän kertoo jo bannerin alaotsikko: "Plussan odotusta. Vauvan odotusta?". Nyt ollaan ensimmäinen odotus saatu päätökseen (toivottavasti!) ja jatketaan tuolla vauvan odotuksella.

Jatkan kirjoittamista nimimerkin takaa, tämä blogi jääkööt hamaan tulevaisuuteen nimimerkin taa. Mitään varmaan päätöstä sitten mahdollisesta vauva-arjesta en ole tehnyt, mutta ainakaan tässä blogissa en enää siitä kirjoita. Sen päätöksen aika on joskus myöhemmin.

Kuva

En aio piilottaa tekstejä, en häpeä tai kadu mitään kirjoittamaani. Kaikki jää. Blogin historia on suuri osa blogin tulevaisuutta, vanhat ajatukset peilaavat varmasti paljon tulevaisuuteen. Enkä usko lapsettomuuden leimasta pääseväni koskaan eroon, eikä siitä tarvitsekaan. En edes tiedä haluanko siitä eroon. Se on osa minua, osa meitä. Ja myös osa tulevaa lasta.

Eli lapsettomuusblogi muuttuu lapsettoman odotusblogiksi. Uutta banneria olen jo luonnostellut, mutta sen käyttöönotto olkoot vasta varhaisultran jälkeen.

Pölyttyneet kirjat

Melkein kaksi vuotta nämä kirjat viettivät melko pölyistä elämää ja poissa silmistä. Nyt taas uskalsin kaivaa ne esiin!

Kahden edestä

Tätä kirjaa en ollut aikaisemmin edes avannut. Miksi ihmeessä olisin? Eihän minulla ole ollut tarvetta ruokaohjeisiin kahden edestä. Nyt vihdoin on ja heti sunnuntai-iltana selasin tämän kirjan läpi. Kirjassahan on ihan yleisesti hyviä ja terveellisiä ohjeita! Monta ideaa odottaa toteutusta.

Raskaana!

Tämän kirjan alun olen lukenut. Sen osan, missä puhutaan vauvahaaveista ja raskaaksi tulemisesta. Yritin lukea kirjaa silloin (vuonna 2012) pidemmällekin, mutta en vaan pystynyt. En pystynyt samaistumaan kirjoittajan kertomaan. Nyt aion jatkaa kirjan lukemista!

Syntyy uusi ihminen

Tämä on ensimmäinen mitenkään vauvoihin tai yritykseen liittyvä kirja, minkä olen hankkinut. En nyt kuollaksenikaan muista ostinko tämän jopa jo ennen kuin meidän yritys virallisesti alkoi, mutta päätös pillereiden lopettamisesta oli ainakin jo tehty... No kuitenkin. Kirja on todella upea kuvakertomus elämän alusta. Kuvat ovat ihan huikeita! Selasin kirjan silloin uutena monta kertaa läpi ja sitten se jäikin muiden kirjojen tapaan pölyttymään hyllyn perälle. Sunnuntaina kaivoin tämän taas esiin, etsin kuvan alkiosta kun sen sydän alkaa lyödä ja näytin miehelle. Hän luuli kuvaa ensin halkaistuksi penikseksi, ennen kuin tajusi mikä kirja on kyseessä! :D

Se kakkostesti

Tein sitten tuplapakkauksen toisenkin testin hetki sitten.

 

 

Nämä kuvat on otettu siinä 2-3 minuutin paikkeilla. Olin tosi yllättynyt kun tuo testiviiva alkoi hahmottua jo 20 sekunnin kohdalla, jopa ennen sitä kontrolliviivaa! En ole tottunut sellaiseen! :D

Yllä tänään tehty, alla kuivunut sunnuntainen.

 

Ihan kivasti on vahvistunut eli kai tämä pitää pikkuhiljaa uskoa... Eilen illalla vähän jomotteli selkää ja mahaa menkkamaisesti. Tiedän kyllä että se on normaalia, mutta silti hiukan jännitti jokaisella vessareissulla.

Minun ensimmäiset raskausoireet

Tässä siis lyhyt lista niistä oireista ja "oireista", joita minulla oli jo ennen plussaa:

- Ei normaalia väli-/tiputteluvuotoa

- Ei normaalia rintojen arkuutta, rinnat olivat täysin kivuttomat

- Pari päivää ennen plussaa oli kerran päivässä hiukan huonovointisuutta

- Mahassa outoa paineen tunnetta
- Maha on ollut vähän sekaisin

Kuva

Kuten siis huomaatte, minun kohdalla raskausoireet olivat lähinnä oireettomuutta.

Vu, la ja onnellisuus

En vieläkään tahdo tätä tilannetta käsittää! Mahassa on hetkittäin sellaista pientä paineen tunnetta, joten siitä tiedän että jokin on eri tavalla kuin ennen. Tuntuu että olisi miljoonia asioita mistä voisin kirjoittaa, mutta pyrin jakamaan niitä eri päiville ettei tule liian pitkiä postauksia.

Edelleen kiitän kaikkia! <3 Onnitteluja tulee koko ajan, tasaiseen tahtiin lisää.

Kuva

Soitin äsken polille ja sain varhaisultra-ajan. Se on samana päivänä kuin äitiysneuvola-aika eli ensi viikon perjantaina. Huhh... Nyt vaan peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin!

Mielenkiintoiessti vau.fi :n ja Kaksplussan raskauslaskurit antavat eri lasketut ajat. No ei ne poikkea toisistaan kuin päivällä, mutta mennään nyt tuonne vu:hun saakka päivällä 1.10. Vau:n mukaan tänään olisi rv 4+6, en tiedä miksi Lilypien laskuri tuossa sivupalkissa sanoo, että olisi jo 5+0? Mutta edelleen se on päivä sinne tai tänne.

Kuva

Olen hyvinkin tietoinen kaikista riskeistä. Tiedämme hyvin että edes varhaisultra ei vielä takaa mitään. Mutta tiedämme myös sen, että raskaus voi mennä kesken ihan koska vain. AINA voi tapahtua vaikka mitä! Meille on jo täysi voitto, että onnistuimme saamaan raskauden alulle ja vielä luomusti. Aiomme siis nauttia tästä niin kauan kuin tätä kestää. Toivottavasti siis tuonne syys-lokakuun vaihteeseen saakka. Ja siitä eteenpäin.

Tässä reilussa kahdessa vuodessa on pystynyt omaksumaan sen ajatuksen, että otetaan vastaan mitä annetaan. Eipä tässä muutakaan voi! Joten miksi murehtisi tulevaa, kun voi myös nauttia tästä hetkestä?

Kiitos!

Apua... Olen mykistynyt tuosta onnittelujen määrästä!

Pohja

Jokaisen olen lukenut ja jokaisesta olen todella kiitollinen sekä onnellinen. Olette aivan mahtavia kaikki!

Ihanaa että sieltä joukosta löytyi paljon vanhoja tuttuja, uusia tuttuja, vanhoja Kaksplus-tuttuja, samoihin aikoihin plussanneita... Ah!

Joku siellä suositteli testaamaan vielä jollain toisella testillä, mutta haluan huomauttaa että testin viivat olivat kuvaushetkellä tummemmeat kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Jouduin ottamaan kuvan kännykällä, joten kuvalaatu hiukan kärsi siinä matkalla.

En ole varma teenkö enää toista testiä. Miehen mielestä tekisin ihan turhaan. Hän sanoi "ei kai se testi nyt huvikseen sellaista tulosta anna". Ja oikeassahan hän on! Mutta kuitenkin mieleni tekisi tehdä vielä Clearbluen digi... Katsotaan nyt.

Oli outoa tehdä eilen illalla tuo Lilypien raskaushommeli ja piilottaa yritysajan aikajakso. ->

En tiedä koska uskallan tehdä uudistetun bannerin. Ehkä varhaisultran jälkeen? Mutta varmaan ainakin uusi esittelyteksti pitäisi tässä lähipäivinä kyhätä... Outoa.

Äitysneuvolaan soitin hetki sitten. Outoa. :D Sinne menen ensimmäisen kerran ensi viikon perjantaina. Varhaisulta-ajan soitan huomenna aamulla.

...

Meinasin jo lopettaa kirjoittamisen, lisätä tunnisteet ja julkaista. Mutta tulipa ongelma. Mitä minä pistän tunnisteeksi, kun ei ole enää yk:ta mitä merkata?? :D

Lähteä mies ostamaan testi ->

Eilen illalla aloin toden teolla epäillä tuon edellisen testin paikkansa pitävyyttä. Testi oli Sofin One Step ja kun asiaa vielä eilen tutkin, niin eipä se ole kovin hyvää palautetta saanut. Joten, onneksi mies oli lähdössä käymään vielä illalla kaupungissa, niin pyysinpä häntä hakemaan apteekista luotettavamman testin. Mulle olisi riittänyt ihan apteekin oma, mutta mies sanoi tuovansa mulle "vain parhaan". <3

 

No hän oli sitten apteekissa pyytänyt kunnollista raskaustestiä ja osti sitten kaksi kappaletta Clearbluen Plus -testejä.

 

 

Tänään aamulla kävin päästämässä kissat ulos vähän seitsemän jälkeen, menin takaisin sänkyyn, mutta en saanut enää unta. Ajatukset vain pyöri tulevassa testissä. Meillä oli hieman yllättävä yövieras, joten totesin että vielä kun hän nukkuu, niin voin mennä rauhassa tekemään testin kun kerran hereillä olin.

 

En ole IKINÄ jännittänyt testin tekemistä niin paljoa kuin nyt. Kädet tärisi, hermostutti, itketti, enkä uskaltanut edes vilkaista koko testiä ennen kuin kolme minuuttia oli täynnä.

 

No jaa, enpä pidä teitä enää kaeumpaa jännityksessä:

 

 

Taidan siis olla raskaana... En meinaa tätä nyt lainkaan tajuta!

 

Olen itkenyt ja nauranut sekaisin. Uskomatonta...

 

Luulin etten ikinä saa lisätä tälläistä kuvaa blogiin. <3

"No voihan se sitten vielä olla mahdollista."

Mies ihan välttämättä halusi että testaan, joten noin tunti sitten testasin 3½ tunnin pidätyksellä. Tuloksena se kovin yllättävä nega!



Kuva

 

Vituttaa ihan kaikki!

 

Miksi menin testaamaan?

Miksi menin luulemaan että tärppi olisi käynyt?

Miksi tämä korppa nyt sekoilee jotain?

Miksi mun mahassa muka tuntuu erilaiselta?

Miksi mulla oli eilen illalla ja tänään päivällä huono olo?

Miksi, miksi, miksi?!?

 

Kaikki on nyt niin päin persettä...

 

Mies se vaan jaksaa olla vielä toiveikas. Hän lähti hetki sitten harrastuksiinsa ja lähtiessään kysyi joko minun menkat alkoivat. Kun vastasin että ei ole vielä alkanut, hän totesi "no voiha se sitten vielä olla mahdollista".

 

Ja eilen illalla vielä puhuttiin, että en minä voi raskaana olla, koska ei meillä vaan ole niin hyvä tuuri!

Posti toi ja nyt itkettää...

Posti toi tänään kiitoslahjan verkkokauppa MiniMintiltä. Lähdin sitä innoissani hakemaan ja kotona heti avasin paketin. On se vaan niin ihana!

 

 

Paketista siis löytyi Skip Hop Treetop Friends leikkikaari. Ah, se oli vielä hienompi livenä!

 

Olen selvästi mieltynyt Skip Hopin tuotteisiin. Ensin hoitolaukku ja nyt tämä leikkikaari. Ja olisihan siellä vaikka mitä muutakin... Tämä leikkikaari alkaakin jo olla sen verran iso (pelkkänä pakkauksenakin), että pitää ihan tosissaan miettiä mihin sen pistää varastoon!

 

Ja sitten asiasta kolmanteen:

 

Tätiä ei näy vieläkään ja sekös minua ärsyttää! Olisi pitänyt tulla jo, mutta ei merkkiäkään. Asiaa ei yhtään helpota se, että tajusin eilen illalla rintojeni olevan ihan normaalit. Yleensähän niissä on arkuutta jo monta päivää (jopa viikko) ennen menkkojen alkua. Täällä hetkittäin jopa itken, kun nyt kuvittelen että olisikin onnistanut, mutta kuitenkin tiedän että ei ole! Kyllä ne menkat vielä alkaa, tiedän sen.

 

Kuva

 

Muistin onneksi käydä tilaamassa Gonal-F:n, se on noudettavissa huomenna, mutta voi olla että vasta ensi viikon puolella on tarvetta piikille.

Tyhmä

Voisin aloittaa tämän postauksen samoin kuin edellisen lopetin: tyhmä, tyhmä, tyhmä!

Puolenyön aikoihin alkoi selkää jomotella, aika yllättävää kyllä sillä vuotoa odotan vasta ylihuomenna. Yllättävää, mutta on näin käynyt joskus aikaisemminkin.

Kuva

Aamuisen yhdynnän jäljiltä valkovuoto oli ehkä vähän tummempaa kuin yleensä, mutta sitten taas vessassa käydessä ei mitään. Jomotusta on kuitenkin vähän edelleen.

Eli tämä kierto taisi olla tässä ja vuoto sieltä varmaan tulee viimeistään torstaina.

Hmmm?

Yritin jo pari päivää sitten pohtia tätä asiaa "ääneen" Kaksplussan palstalla sekä myös miehelle, mutta "ongelma" jatkuu edelleen.

 

Missä on minun väli-/tiputteluvuoto?!

 

Nyt on jo kp 27 sekä dpo 12, mutta mitään vähäistäkään vuotoa ei ole ollut. Ei edes yhdyntöjen jälkeen! Ei niin mitään... Se on todella outoa ja harvinaista. Äkkiseltään en muista koska olisi viimeksi ollut näin, mutta miehen kanssa pohdittiin että ehkä vain minun kroppa on vähän sekaisin. Ensin pari kiertoa melko vahvoilla hormoneilla ja nyt ei mitään.

 

Kuva

 

Silti vain jokin tyhmä puoli minussa tulee ajatelleeksi, että ehkä välivuotoa ei olekaan siksi, että ei ole mitään mikä vuotaisi ulos tässä kierrossa. Ihan kuin muka yht' äkkiä luomukierrossa kaikki natsaisikin yhteen. Niin varmaan!

 

Kaksi päivää vielä ja toivottavasti sitten se on menoa.

 

Tyhmä, tyhmä, tyhmä!

24-tik-tak-9

Olen ollut ihan luvattoman hiljainen, pahoittelen suuresti! Ei vain ole mitään kirjoitettavaa. Mitään ei tapahdu. Sitten yritän kirjoitella edes jotain, turhanpäiväistäkin.

Kuva

Tänään on kiertopäivä 24 ja dpo 9. Kaksi päivää sitten, eli kp 22 illalla minua vihlaisi vasemmalta alavatsasta tosi kipeästi. Tai ei sitä voi edes vihlaisuksi laskea, se oli repäisy. Kerran ja melko pitkään, kesti ehkäpä 20 sekuntia (tai jotain sellaista?).

Mutta mitään muuta kerrottavaa ei sitten olekaan. :D

Eikä tuossakaan mikään uutiskynnys ylity, ei se kuitenkaan mitään tarkoita. Vasemmallahan on koko ajan jokin 3mm endometriooma tms, joten voi olla että se siellä vain muistuttaa itsestään.

Odotetaan että aika kuluisi ja päästäisiin seuraavaan kiertoon...

Sarjassamme upeat kuvat!

Elena Shumilova <- klik!

Tarvitaanko sanoja? Ei.

ALE-vinkki ja vähän kuulumisia

Hip-hei! MiniMintillä on käynnissä ihan mahtava ALE, kannattaa käydä katsomassa tarjonta. Tarvitset sitten itselle tai lahjaksi, nyt kannattaa ostaa.

Muutamia suosikkeja voisin nostaa omalta osaltani esiin:

 

 

Kollaasia klikkaamalla pääset tutustumaan koko valikoimaan!

Löydätkö näistä jotain suosikkia? :)

----

Ja jos vielä samaan syssyyn jotain kuulumisiakin. Eipä tänne kuulu mitään erikoisempaa. Menossa on jo kp 21, tätiä saa odottaa vielä reilun viikon ajan. Päivät kuluu kotona työhakemuksia kirjoitellen, pientä flunssaakin on ollut. Pakkasta on paljon! Huomenna käyn taas juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Eli siis ei mitään erityistä!

Kielletty laatikko

Minulla on varastossa laatikko tai oikeastaan viime aikoina ollut kaksi laatikkoa, joissa säilytän hankittuja vauvanvaatteita sekä äitiysvaatteita ym. Niitä ei ole paljoa, mutta jokunen kuitenkin. Olen kieltänyt itseäni katsomasta niitä, aina tulee niin haikea olo kun niitä pieniä vaatteita hypistelee. Tänään tein varastoon tilaa uudelle joulukoristelaatikolle ja päätin yhdistää nuo kaksi "vauvalaatikkoa" yhdeksi.

Väkisinkin niitä sitten tuli hypisteltyä...

Osan tavaroista olenkin jo esitellyt täällä blogissa, mutta tässä nyt kaikki mitä on vauvaa varten hankittu tai saatu.

Frugin autopaita on saatu MiniMintiltä kiitokseksi, omenabodyn ostin itse alesta vuosi sitten ja H&M:n kengät olivat ensimmäisiä hankitojani, nekin alesta ostettu.

Sininen paita on anopin ostama, vähän isommalle lapselle sopiva. Nirppanokan pupubodyn ostin heidän alemyynnistä ja Me&I:n pöllöbody oli vaan niin ihana, että se oli pakko aikanaan (vajaa vuosi sitten?) ostaa.

Viimeisin lisäys "kokoelmiin" tuli pari kuukautta sitten kiitokseksi MiniMintiltä. SkipHop:n Dash wavedot -hoitolaukku.

Ja näiden lisäksi laatikosta löytyy ne muutamat äitiysvaatteet jotka olen täällä ja täällä (ja täällä) esitellyt aikaisemminkin. Olen jättänyt kaikkiin tuotteisiin laput paikoilleen sekä säilytän niitä mahdollisissa alkuperäispakkauksissa, jos ne onkin joskus pakko myydä tai antaa lahjaksi.

Tähän kohtaan päästän syvän huokauksen, nostan laatikon takaisin varastoon ja toivon että näille tulisi pian käyttöä. <3

"Onnellisuus on sitä, että ei v*tuta ihan koko ajan."

Tiedän että olen kirjoittanut onnellisuudesta ennenkin, mutta tuo otsikon kommentti pysäytti minut pari päivää sitten lukemaan ja ajattelemaan asiaa jälleen kerran.

Anne Lindfors kirjoitti muutamia päiviä sitten blogissaan otsikolla Voiko onnellisuuden valita? ja tämä kirjoitus nosti melko vilkkaan keskustelun ympäri sosiaalista mediaa. Sivusilmällä sitä jo silloin seurasin, mutta vasta osa 2 - Kootut kommentit -postauksen jäljiltä perehdyin tuohon ensimmäiseen kirjoitukseen, sekä sen saamiin kommentteihin, oikein ajatuksen kanssa.

Olen nyt antanut tämän ajatuksen muhia pari päivää mielessäni, jotta saisin kirjoitettua jotain järkevää. Tai järkevästi oman mielipiteeni.

Mutta siis, voiko onnellisuuden valita?

Jos pitäisi vasta kyllä tai ei, vastaisin että ei. Mutta asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Minua (tällä hetkellä) lähinnä sydäntä oleva "onnellisuuden tuhoaja" on yllättäen tahaton lapsettomuus, joten sitä kautta minun on helppo lähestyä tätä aihetta. Lapsettomuus ei ole minun valinta ja se aiheuttaa surua. Enemmän ja vähemmän.

Onko se lapsettomuuden vika etten ole onnellinen?

Suurimmaksi osaksi asia on varmasti näin. Se on sydäntä riistävä asia, mikä on huonoina hetkinä mielessä koko ajan. Mutta on kyse myös asenteesta. Pitäisi osata asennoitua lapsettomuuteen edes jollain tavalla positiivisesti. Pitäisi osata ajatella "kaikella on tarkoituksensa" ja "on otettava vastaan mitä annetaan". Aina se ei ole vain niin helppoa... Ei ainakaan silloin kun näitä kommentteja saa muilta kannustavassa mielessä, silloin ne vain sattuu. Nämä ajatukset on löydettävä itse.

Kuva

Onnellisuus on terminä outo ja monitahoinen. Mistä kukakin sitten tulee onnelliseksi? Minä olisin paljon onnellisempi jos pääsisin tästä jatkuvasta stressistä ja epätietoisuudesta eroon. Enkä tarkoita vain lapsettomuutta, vaan ihan koko elämäämme. Työttömyyttä, rahahuolia, terveysongelmia... Olisi edes jokin selkeä suunta! Toiset taas ovat jo siinä tilanteessa, mihin me vasta pyrimme ja ovat onnellisia vasta sitten, kun ovat saavuttaneet jotain vielä suurempaa.

Mutta se positiivinen asenne millä voi saavuttaa onnellisuuden: se tulee ajan kanssa. Ei kylläkään kaikille! Löytyy niitäkin ihmisiä, jotka vain eivät pysty olemaan onnellisia siinä hetkessä ja löytävät valittamisen aiheita kaikesta. Ovatko he sitten ikinä oikeasti onnellisia? Tuskin, mutta se on sitten varmaan heidän valinta.

Jos ei koe olevansa onnellinen, niin apua löytyy jos sitä haluaa hakea! Minä löysin sen avun ja vaikka en ole vielä täysin onnellinen (onko kukaan?), voin sanoa silti ihan rehellisesti että olen onnellinen. Joten pääsemme taas takaisin otsikkoon, mihin yhdyn täysin!

Lukekaa oikeasti nuo Anne Lindforsin kirjoitukset sekä tänään julkaistu osa 3 - mitä sanoo asiantuntija?. Viisaita ajatuksia.

En tiedä kuka tuon kommentin on kirjoittanut, mutta kiitos hänelle sekä Annelle inspiraatiosta!

O+++

Eilen puolenpäivän aikaan Clearbluen (ovulaatio) digitesti päätti hymyillä minulle, jes! Eilen illalla otettiin siitä sitten hyöty irti ja varmaan vielä uusinta tänään illalla.

 

Kuva

 

Eipä tästä luomukierrosta ole mitenkään eriyisen suuria toiveita, mutta yritän ajatella että kaikki on mahdollista. Juttelin viikonloppuna kaverimme kaverin kanssa, koska tiesin että heidän lapsi ei ole saanut alkuaan helposti. Heillä olikin käynyt niin onnekkaasti, että lapsi oli saanut alkunsa juuri ennen hoitoihin pääsyä. Tutkimukset oli toki tehty ja ymmärtääkseni jotain lääkkeitä oli jo käytetty, mutta se kierto mistä lapsi oli alkunsa saanut, oli täysin luomu ja ylläriplussa. :)

 

Kuva

 

Mikäli kierto menee samaa rataa kuin normaalisti ilman lääkkeitä, toinen inssi saadaan varmaankin tehtyä vielä tammikuun puolella. Sitä odotellessa.

2014

Mitäpä pitäisi odottaa vuodelta 2014?

Pää lyö vähän tyhjää. En tiedä mitä sitä uskaltaa tai mitä edes kannattaa odottaa tältä vuodelta... Kuten ennen joulua kirjoitin, en tiedä osaanko ajatella että mahdollisesti tänä vuonna se raskaus vihdoin alkaisi. Ja olisihan tässä teoriassa mahdollista että tämän vuoden puolella olisin jo äiti. En vaan tiedä.

Kuva

No ainakin:

- Toinen inseminaatio on edessä jo heti ensi kierrossa

- IVF-jonoon haluamme mahdollisimman pian

- Toivottavasti löytäisin pian uuden työn

- Toivottavasti mies löytäisi sopivan opiskelupaikan

- Toivottavasti saataisiin tehtyä joku pieni reissu

- Toivottavasti kummipoika saisi jo pikkusisaren

- Toivottavasti pysymme terveinä

Eipä siis ole kovin kummoisia odotuksia tälle vuodelle. Toiveita lähinnä.

Ps. Olen jakanut Sirottumia -blogin puolelle kuvat laparoskopia-arvistani! Ne löytyy täältä.

Mitä mahtui vuoteen 2013?

Pohditaanpa vähän mitä kaikkea mahtui vuoteen 2013.

Kuva

Muistelisin että alkuvuonna olin monestakin asiasta todella turhautunut. Yksi syy oli siinä, että paikallisen naistentautien polin lääkäri halusi että yritämme vielä puoli vuotta luomuna. Kun sitä oli kulunut pari kolme kuukautta, olin jo ihan valmis jatkamaan lääkkeisiin. Mutta ei, en saanut edes puhua tämän lääkärin kanssa.

Alkukesästä sain vihdoin aloittaa clomifen-lääkkeen. Se loi hiukan uutta toivoa. Elokuussa pääsimme vihdoin ensikäynnille lapsettomuus poliklinikalle ja minulla alettiin tosissaan epäillä endometrioosia. Kesällä tuli ikääkin vuosi lisää.

Syksyllä endoepäily vahvistui ja lokakuussa tehtiin laparoskopia, jossa se vihdoin varmistui. Toisaalta helpotus. Pian sen jälkeen, heti marraskuussa, tehtiin ensimmäinen inseminaatio. Valitettavasti tuloksetta. Toista inssiä ei enää vuonna 2013 saatu tehtyä, harmillisesti itsenäisyyspäivä hieman sotki aikatauluja.

Kuva

Vuoteen 2013 mahtuu myös yksi diagnoosi masennuksesta ja lääkitys siihen.

Vuoden puoliväli oli varmaankin henkisesti kaikkista raskain, ainakin loppua kohti helpotti.

Olen huomannut että monet (blogi- ja palstamaailmassa) ovat luokitelleet vuoden 2013 joko todella paskaksi tai sitten parhaimmaksi vuodeksi. Itse en kuulu kumpaankaan näistä kategorioista. Juu, vuosi ei tuonut tullessaan sitä mitä eniten haluamme ja kaipaamme, mutta en pysty siltikään ajattelemaan että vuosi olisi ollut aivan paska. Raskas kyllä, mutta ei paska. Ei hyvä vuosi, mutta ei täysin paskakaan.

Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan...

Kuulumisia

Heips kaikille pitkästä aikaa!

Kuva

Pieni jouluhiljaisuus on vallannut tämän blogielämäni, mutta hengissä olen ja vahvasti. Eipä tässä mitään erityistä ole tapahtunutkaan. Joulupukki kävi ja toi kivoja lahjoja. Söin paljon, olin ja nautin vain. Hiukan tuli tässä sairasteltuakin, mutta nyt jo paremmassa kunnossa. Vuosikin vaihtui rauhallisissa merkeissä ihan ilman kemuja. Tai sen kummempia kemuja. :D

Olen seurannut tosi huonosti muiden blogeja, paljon on kirittävää teksteissä. En ole tosiaan paljoakaan aikaa viettänyt tietokoneella. Nyt siihenkin varmaan tulee muutos, työsopimukseni päättyi odotetusti jouluun ja uutta työtä ei ole vielä tiedossa. Toivottavasti kuitenkin pian jotain saisin!

Kuva

Menossa on kiertopäivä 8. En ole vielä ihan varma testaanko ovista vai yritänkö mennä ajattelematta turhia. Todennäköisesti minun kannattaa testata, koska muuten mietin loppukierrosta että koskahan ovis on ollut ja koskahan menkat pitäisi alkaa. Mutta katsotaan nyt.

Hyvää uutta vuotta?

Kuulumisia, koostetta ja haaveita tulossa seuraavissa postauksissa!