Maanantaina oli taas kerran neuvolakäynti. Tämä käynti oli sellainen, missä oli mukana myös psykiatrinen sairaanhoitaja. Raumalla tämä käytäntö on vakiintunut vuoden hyväksi havaitun kokeilujakson jälkeen ja se on tarkoitettu ensimmäistä lastaan odottaville. Tarkoituksena on pienentää kynnystä hakea apua, jos sitä kokee tarvitsevansa, kumpi vain. On suositeltavaa että tällä käynnillä olisi myös isä mukana.
Kuva |
Käynti nyt ei ollut mitenkään kovin erikoinen. Sairaanhoitajan oli paikalla noin 10 minuuttia, siinä ajassa kävimme läpi parisuhteen voimavara -lomakkeen minkä olimme täyttäneet jo etukäteen sekä hän kyseli jotain (mielestäni) perusjuttuja. Kuten esim. onko kavereillamme lapsia ja saako tulevilta isovanhemmilta tarvittaessa apua ja tukea. Sitten hän vain totesi että näiden perusteella meillä ei näytä olevan mitään hätää, mutta toki saamme varata keskusteluajan jos haluamme. Sitä emme tarvinneet, mutta koska nyt oli se mahdollisuus, pyysin tätä psykiatrista sairaanhoitajaa soittamaan minulle synnytyksen jälkeen ja kyselemään kuulumiset.
Oma terveydenhoitajani on vielä lomalla, mutta onneksi tämä kenellä olen nyt pari kertaa käynyt on myös mukava. Mutta eihän se ole sama kuin oma. Kaikki perusjutut tarkistettiin, hemoglobiini on lähtenyt rautalisän ansiosta hienosti nousuun ja Täplällä kaikki hyvin. Hän oli pää alas päin ja syke menee edelleen siellä reilussa 150:ssä.
Kuva |
Puhuimme myös töihin paluustani, töitähän minulla olisi sairasloman jälkeen vielä se kolme viikkoa jäljellä. Terveydenhoitaja kyseli miten nyt on kotona mennyt ja miltä töihin paluu minusta tuntuu. Kerroin että ehdottomasti haluaisin mennä vielä töihin, mutta suoraan sanottuna ainakin tällä hetkellä se tuntuu aika mahdottomalta kun en saa edes kotona tehtyä mitään... Joten varasimme ensi viikolle lääkäriajan ja katsotaan mitä hän sanoo. Terveydenhoitaja oli sitä mieltä etten enää palaa töihin.
---
Olen lajitellut vauvanvaatteita laatikoihin koon mukaan eli viiskymppiset omassaan jne. En ole kuitenkaan sen tarkempaan pistänyt mitään ylös eli onko siellä kenties vain yhdet housut ja 20 bodya. Eilen sitten otin asiakseni käydä näitä laatikoita läpi ja juurikin viiskymppisten laatikon kohdalla kävi niin, että esim. housuja oli vain kahdet. On vaan niin pirun vaikea tietää, paljonko noita vaatteita tarvitsee! Varsinkin noita ihan pieniä... Kun et voi tietää minkä kokoinen kaveri sieltä syntyy. Tiedä että otan tästäkin ihan turhan suuren päänvaivan. Jotain on ainakin vielä hankittava, sen tiedän. Äitini oli mielissään tästä, hän kun ei ole "saanut" vielä ostaa yhtään vaatetta ja luulin jo että meillä olisi niitä ihan yli tarpeiden.
Kuva |