Se lähenee... HUI!

Ei enää ensi viikolla, ei enää ensi torstaina.

Se on tällä viikolla, torstaina! Kolme yötä. Kolmen päivän päästä tähän aikaan minut on mahdollisesti jo operoitu. Minulla on ensimmäinen leikkausaika, sairaalassa pitää olla torstaina jo klo. 7.00.

Noh, eipä ehdi kauaa jännittämään ja olen varmaan illalla jo aika hyvissä tolkuissa, jos vaikka saisin jonkun vieraan. :)

Viikonloppuna piti siivota kämppä siihen kuntoon, että voin rauhassa viettää saikkua, mutta eeeeei. Minä laiskottelin. Onhan tässä nyt vielä pari iltaa aikaa, keskiviikkoiltaan kun en viitsi enää mitään hommia varata. Kaupassakin pitäisi käydä ja miehellekin varmaan jotain ruokaa suunnitella ettei se kuole nälkään (tai elä kebabin varassa) kun olen sairaalassa.

Eiköhän kaikki järjesty.



Kuva



Kiva päivä...

Huomatkaa otsikon sarkastisuus.

Tänään...

...tuli täyteen kaksi vuotta yritystä. Kaksi vuotta sitten olin täynnä toivoa, innoissani ja hieman peloissanikin. Vihdoin se tapahtui, viimein e-pilleri on ollutta ja mennyttä.

...minulla alkoi menkat. Tai ainakin olettaisin niin. Olen vain vähän "yli-innokkaasti" käynyt tarkistamassa kupin n. neljän tunnin välein, joten eihän sinne minun vuotomäärällä siinä ajassa paljoa ilmesty. Mutta selkeää verta se on, ei enää mitään tiputtelua. Otin särkylääkkeenkin jo aamulla aikaisin, joten kaikki kivut pysyvät sen ansiosta aisoissa. Ainakin vielä hetken.

...menen käymään ystäväni luona, joten en varmaan ehdi ajattelemaan tätä suoraan sanottuna paskaa päivää kuin vasta illalla.



Kuva



Eilen...

...kävin siellä psykiatrisella sairaanhoitajalla. Käynti meni hyvin, vaikka tiistai-iltana sain kauhean paniikkikohtauksen ja itkin miehelle, etten halua mennä. Mies sai minut kuitenkin tajuamaan, että sinne on mentävä. Ja kyllähän minä sen tiesin itsekin, mutta jokin pelko ja epätietoisuus vain nosti päätään. Mutta jatkan hoitajan luona käymistä, seuraavan kerran menen 1½ viikon päästä. Sitten on jo laparoskopiakin ohi. Hoitaja sanoi että oireeni sopivat masennukseen, mutta mikäli oikein ymmärsin hän ei voi/halua diagnosoida minua vain yhden kerran perusteella. Ensi kerralla hän myös kartoittaa onko minulla tarvetta käydä edes kerran psykologilla, vai riittääkö että käyn vain hänellä. Kaikin puolin jäi ihan hyvä fiilis tuosta käynnistä.



Kuva



Viikon päästä minut onkin jo varmaan operoitu, huomenna saan tietää kellonajan.

odotan. + Minimint = ARVONTA

En malta enää. Pyöräytetääs käyntiin mahtava arvonta, sponsorina tuttu ja turvallinen Minimint.

Tällä kertaa arvonnan palkintona on jotain kivaa tulevaa talvea ajatellen. Eli vapaavalintainen tuote Minimintin Ullungan-valikoimasta. Ihanat ja laadukkaat Ullunganin villavaatteet on suuniteltu Norjassa ja valmistettu Euroopassa. Materiaali on 100% pehmoista italialaista merinovillaa!

Arvonnan säännöt

1 arvalla osallistut kommentoimalla tähän postaukseen minkä tuotteen haluat jos voitat (koko valikoima).

Toisen arvan saat jos kerrot arvonnasta omassa blogissasi (pistä linkki kommenttiin).

Anonyymit pistäkää nimimerkki ja mielellään s-postiosoite.

Kerro monellako arvalla osallistut.

Osallistumisaikaa on 6.10. saakka.

Onnea arvontaan!

AleAleAle!

MiniMintillä on käynnissä huikea toppa- ja villavaate-ale!

Monta mahtavaa brändiä -35% alekoodilla SNOW

Hyvä tilaisuus hankkia lapsosille edullista ja laadukasta lämmikettä talven varalle. ;)

 

Ale-brändit ja minun suosikit, klikkaa kuvaa niin näet koko valikoiman:

 

 

Pysykäähän muuten kuulolla, piakkoin tiedossa mahtava arvonta!

 

 

Onko jokin näistä brändeistä erityisesti sinun mieleen?

Psykiatrinen sairaanhoitaja

"Psykiatriset sairaanhoitajat ovat opistosta tai ammattikorkeakoulusta sairaanhoitajaksi valmistuneita henkilöitä, jotka ovat opinnoissaan erikoistuneet psykiatriseen hoitotyöhön. Psykiatriset sairaanhoitajat antavat tavallisesti keskusteluapua ja tietoa ja tukea mielenterveyden häiriöistä kärsiville tai erilaisia kriisitilanteita kohtaaville." Täältä.

Olen jättänyt kertomatta yhden asian viime lääkärikäynnistä. Oikeastaan ihan tahallani, koska asia oli itsellenikin vielä hieman epäselvä.

Pyysin nimittäin lähetetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle ja sen myös sain. Tämä lääkäri ei vain osannut kertoa kuinka pitkä jono polille on. "Tuskin kuukausia", hän sanoi.

Kuva

No ei ollut edes kuukautta! Eilen minua odotti postilaatikossa kirje keskussairaalasta, siellä oli minulle aika jo ensi keskiviikoksi.

Aloin sitten hetimmiten täyttämään kirjeen mukana tulleita esitietolomakkeita ja muita lippusia. Oli todella vaikea vastata niihin kysymyksii. Ihan jokaiseen en edes osannut vastata. En vain tiennyt mitä juuri siihen kohtaan olisi pitänyt kirjoittaa! Osittain kauhulla odotan ensimmäistä käyntiä ja kaikkia niitä kysymyksiä, mutta jos ne voivat edes vähän auttaa minua, niin se apu on otettava vastaan.

Muutama kohta oli itsellekin pieni yllätys. Siis sellaisia asioita mitkä olen jollain tasolla tiedostanut, niitä kuitenkaan täysin tajuamatta.

Esimerkiksi kohdassa, missä piti valita sopivin väittämä neljästä, huomasin että nukun vähemmän kuin ennen ja että seksihaluni eivät ole täysin ennallaan... Jotain positiivistakin, huomasin että minua kiinnostaa läheisteni asiat ihan yhtä paljoin kuin aina ennekin.

Kuva

Lasten nimistä

Yllätyksekseni luin, että mikäli vanhemmat haluavat antaa lapselleen hieman erilaisen nimen, mutta jollain tavalla kuitenkin tutun, sitä pitää hakea noin sadan vuoden takaa. Yleisesti nimiä kai haetaan omasta sukuhistoriasta. Tästä johtuen nyt suosittuja nimiä ovat esimerkiksi Aada, Helmi, Onni ja Iida.

Suurten ikäpolvien nimien yleistymistä voidaan joutua odottamaan vielä n. 30 vuotta. Näistä esimerkkinä Pirkko ja Pertti.



Kuva



Nykyäänhän on trendinä myös ihan uusien nimien luominen. Jotkut niistäkin yleistyy nopeasti, esimerkiksi täysin suomalaiset nimet Lumi, Kaisla ja Sisu. Luonto on usein nimien inspiraationa. Muiden mallien pohjalta voidaan luoda myös täysin uusia nimiä, iina-loppuisia tytön nimiä voidaan luoda melkein mistä sanasta vain. Esimerkkinä Vadelmiina, mikä kylläkin nostatti minun suunpieliä ylöspäin mutta ei herättänyt minkäänlaista ihastusta. :D

Kuva

Poikkeuksena tästä sadan vuoden rajasta on äitiin ja isään viittaavat nimet Jaanantytär ja Jukanpoika, jotka olivat suosittuja vain vuosien 1980-99 välillä.

Oletko sinä ihastunut johonkin trendinimeen tai muuhun erikoisempaan nimeen?

Voisitko ajatella että keksisit lapsellesi kokonaan uuden nimen?

Tähän postaukseen faktat ja idean sain täältä.

Muutoksia!

"Pieniä" muutoksia suunnitelmiin. Soittelin siis jo perjantaina osastolle ja kysäisin haittaako jos minulla on kuukautiset juuri laparoskopian aikaan. Silloin hoitaja sanoi ettei haittaa. Aloin kuitenkin epäillä tätä asiaa ja myös mietin että jo ihan oman mukavuuteni kannalta, voisi olla hyvä siirtää kuukautisia.

 

Soitin siis tänään uudestaan polille, ensin puhuin hoitajalle, sitten osaston lääkärille. Osastolääkäri sanoi että keskustelee leikkaavan lääkärin kanssa siirretäänkö kuukautisia vai leikkausaikaa, sitten hän soitti minulle takaisin. He olivat päätyneet leikkausajan siirtämiseen viikolla eteenpäin. Onneksi vain viikon eli uusi aika on kuitenkin jo 3.10.

 

kuva



 

Aika siirtyi ilmeisesti lähinnä aukiolotutkimuksen takia. Heillä on kai melko selkeä säädös, että aukiolotutkimus on tehtävä kuukautisten ja ovulaation välissä. Sinänsä ihan hyvä, menee kaikki sitten varmasti niin kuin pitääkin.

 

Ja hyvä että sain tietää tämän nyt, enkä esim. leikkausaamuna sairaalassa. Jos vain polilääkäri olisi tajunnut tarkistaa minun kierron vaiheen, olisin saanut heti tämän uuden ajan ja oltaisiin tältäkin pettymykseltä vältytty. Ottaahan tämä nyt vähän päähän!

 

Mutta näillä mennään!

Kotona taas

Noniin. Lääkärissä käyty.

Oli eri lääkäri kuin viimeksi, mutta oikein mukava oli tämäkin. Mut siis ultrattiin hetimmiten, ilman sen suurempia puheita. Samat vanhat löydökset oli vasemmalla puolella edelleen. Varmuutta siihen, että ovatko ne munasarjassa vai -johtimessa, ei ole. Mutta siellä kuitenkin.

Lääkäri piti todennäköisempänä, että löydökset ovat kystia. Kuitenkaan nestekertymää ei voida sulkea pois. Vasemmalla puolen löytyi myös kolme (jos oikein laskin) kystaa, joista yksi vaikutti endometrioosikystalta. Loput neljä näyttivät sellaisilta kystilta (Dermoidikysta), mitkä eivät poistu itsestään vaan vaativat leikkauksen. Ja tietenkin myös tuo epäilty endokysta vaatiin leikkauksen.

Joten... Minulle varattiin aika laparoskopiaan. Aika on todella pian: 26.9! Eli vajaan kahden viikon päästä. Minulle saatiin järjestetyä heti myös leikkaushaastattelu, ei tarvitse sitten sen takia uudestaan ajella. Laparoskopian yhteydessä tehdään myös aukiolotutkimus.

 

Kuva

 

Vaikka nestekertymä vaikuttaa nyt melko epätodennäköiseltä eli sen puolesta saisin toisen johtimen pitää, lääkäri sanoi että koska kuitenkin kystat joudutaan leikkaamaan, ei ole varmuutta paljonko munanjohtimesta jää toimenpiteen jälkeen jäljelle. Sen näkee sitten...

Otin asian yllättävän hyvin. Olin kuitenkin todella varma, että laparoskopia on edessä ja nämä ovat sellaisia asioita, jotka vaan eivät ole minun päätettävissä tai hallittavissa.

Saimme myös jo seuraavan poliajan lokakuulle. Silloin sitten suunnitellaan tulevaa.

Tulipa tuossa jo soitettua osastollekin, kun hoksasin että mullahan on suurella todennäköisuudellä menkat juuri leikkauksen aikaan. Mutta se ei kuulemma haittaa. Onneksi! Toivottavasti kuukupin kanssa pääsen sitten suht' helpolla...

 

Toivon vain että kaiken tämän jälkeen, saisimme viimein oman lapsen.

 

Kuva

Countdown, part 4

kuva

Tänääääään!! =)

Tämä postaus lävähti ilmoille ajastettuna, ollaan varmaankin jo matkalla lääkäriin.

Palaan asiaan illemmalla.

kuva

Siitä minulle lapsi tai lähde menemään!

Olen viime aikoina törmännyt useasti ihmisiin, joita en vaan voi ymmärtää.

Ollaan valmiina hakemaan itselle uusi mies, mikäli lapsen saaminen ei tämänhetkisen miehen kanssa edes vuosien yrityksen jälkeen onnistu. Adoptio ei sovi kaikille, kaikille se ei jostain syystä ole edes mahdollinen vaihtoehto (ikä, terveys...).

En vaan tajua pienessä päässäni, miksi joku on edes hankkimassa lasta sen miehen kanssa, jos mies ei kuitenkaan ole pitämisen arvoinen ilman lasta?

Kelpaat kyllä isäksi, mutta jos se ei onnistu niin haen jonkun paremman.

En voisi ikinä kuvitellakaan vaihtavani miestäni toiseen! En ikinä, en missään tapauksessa!

kuva, kuva

Ennen kuin saan kauhean lynkkausjoukon perääni, teen vielä pari asiaa selväksi.

Jos pari jää kokonaan lapsettomaksi, se totta kai on suuri rasite ja haaste parille. Jotkut pääsevät siitä yli, jotkut päätyvät eroamaan. Tässä on kuitenkin se ero, että kumpikaan ei ole etukäteen päättänyt että miehen (tai naisen) voi "vaihtaa".

Jotkut kertovat miten heidän maailmansa romahtaisi jos eivät saisi lapsia. Miten heidän elämältä puuttuisi suunta. Itse en koe ihan näin. Jo pelkkä ajatus pysyvästä lapsettomuudesta sattuu ja ehdottomasti teen kaikkeni että omia lapsia saisin. Mutta uskon silti vakaasti, että löytäisimme mieheni kanssa elämään muuta sisältöä kunhan vain näemme vaivaa. En vain pysty ajattelemaan, että elämän ainoa tarkoitus olisi saada lapsia. Joskus ajattelin.

Jos kuitenkin jäämme kaksin, minä olen se joka joutuu elämään tietäen, että on minun vika ettei meille lapsia tullut.

Ehkä minä olenkin se kamala ihminen kun ajattelen näin.

Tässä taas pompin hiukan asiasta toiseen, mutta ehkä pointtini tuli esiin. Ehkä ei?

Mitä mieltä te olette?

Nimim. Lynkkausjoukkoa odotellessa...

Kerro tarinasi + tv-muistutus

Kuinka ollakaan, silmiini osui mtv3.fi :n etusivulla otsikko "Koskettaako lapsettomuus sinua? Kerro tarinasi". Sitä klikkaamalla päädyin Studio55 sivulle, jossa voi kertoa oman lapsettomuuteen liittyvän tarinansa, nimettömästi totta kai.

Vaikka Studio55 on tarkoitettu vanhemmille ihmisille (siis yli 55-vuotiaille), en näe mitään syytä miksei nuoremmatkin voisi kertoa tuolla oman tarinansa. Ei siellä ainakaan ole sanottu etteikö saisi...

En nyt työajalla ala mitään runoilemaan, mutta voi olla että kotosalla voisin sinne jotain kokemuksia kirjoittaa.

Sitten muistutan vielä tämän illan teevee-tarjonnasta. :)

Kaikki kiinnostuneet muistakaa pistää tv-kanavaksi klo 21.00. AVA, silloin alkaa Erilaisten äitien toinen tuotantokausi! Ohjelmasta olen kirjoittanut enemmän täällä. Tämän illan jaksosta voit lukea täältä.

Kuvat

One step, two step, three step...

Enpä ollut aiheetta ihmeissäni miksi One Stepin testi antoi minulle täyttä negaa. Eilen testatessa jatkui sama "tyhjä rivi", joten päätin samasta virtsasta testata myös viimeisellä Pregcheckilläni. Tulos, tämä:

 

Jep, eipä siinä sitten mitään. Päätin jatkaa tästä päivästä pelkällä Clearbluen digillä, tulokseksi sain hymynaaman. Piruuttani päätin vielä tarkstaa mitä One Step samaisesta virtsasta kertoo:

 

 

Eli ei ole minun testi tuo One Step... Ei sitten lainkaan! Ovulaatio on nyt kuitenkin bongattu eli siinä mielessä saan olla tyytyväinen. :)

 

 

 

I am strong!

I am invincible!

Countdown, part 3

Eikä? Enää viikko!



Kuva

Uskomatonta on se, että tässä ajassa mun pelko on muuttunut odotukseksi. En vaan jaksa pelätä. En vielä. Odotan jopa melkein innolla ensi viikon kontrollia! Silloin selviää niin paljon. Silloin tiedän onko syytä pelkoon, mistä kannattaa olla huolissaan, mitä tulee tapahtumaan...

Aloitin eilen töiden jälkeen ovistestaukset. Tai no, ensin kävin läpi kaikki testini ja pistin ne samaan paikkaan, uutteen laatikkoon. Mikäli nyt oikein muistan, minulla on 5 liuskaraskaustestiä, 1 puikkoraskaustesti, 3 Andon ovisdigin vaihtopäätä, 20 liuskaovistestiä ja 19 Clearbluen ovisdigin vaihtopäätä. Eiköhän näillä hetken pärjää?

Testasin liuskatestillä ja kävi jotain historiallista. Tuli täysin puhdas nega! Saan aina edes hailuran punaisen viivan, mutta nyt ei mitään. Testi oli kylläkin joku ilmaistesti, jonka valmistajaan en edes tiedä. Taidan tänään jatkaa One Step -liuskoilla, ihan vaan varoiksi. Vaikka en ole kyllä niitäkään ikinä ennen käyttänyt, mutta hyviä kokemuksia olen kuullut.

Kuva



Tänään on vasta kp 11, joten ei vielä mitään stressiä vaikka eilinen testi olikin "tyhjä". Cb:n digejäkin olisi tosi paljon, mutta en siltikään raaski niitä käyttää joka päivä. Varmistelen niillä vain.

Joulua syksyn keskelle

Vaikka vasta syksy starttasi, ajattelin silti kirjoitella mietteitä joulusta. Ja tällä kertaa erityisesti joulukorteista.

Olemme saaneet melko monena vuonna vauvajoulukortin, useammankin. Eli sellainen persoonallinen, omasta kuvasta teetetty kortti. Toisaalta ne ovat oikein kivoja ja suloisia, mutta toisaalta taas... En vain tykkää. Katkera ämmä tai ei, mutta miksi siitä omasta (yleensä alastomasta) lapsesta pitää tehdä joulukortti? Kyllä, olen tietoinen että teillä on lapsi. Ihan ilman korttiakin.

Osittain hiljaisena vastalauseena teetin viime vuonna kortin meidän kissoista. :D

Kuvat, kuva, kuva

Tälläinen vauvakortti voi jopa loukata jotain paria. Kaikkien tilanteista kun ei voi tietää ja kortteja tulee itsekin läheteltyä melkein jokaiselle tutulle ja kummin kaimallekin. Joulu on lapsettomalle jo muutenkin rankkaa aikaa.

Tästä syystä olen jo vuosi sitten päättänyt, että meiltä ei tulla koskaan saamaan tälläistä vauvajoulukorttia! Jouluisen kuvan voi toki ottaa ja sen antaa vaikka joululahjaksi kummeille ja isovanhemmille, mutta ei sellaista tarvitse jokaiselle lähettää...

Mitä miltä SINÄ olet näistä korteista?

Hupsss

Hups tosiaan! Olen kirjoitellut viimeksi perjantaina. Ihan luvattoman pitkä tauko, mutta mitäpä sitä jotain joutavaa kirjoittamaan. Näin alkukierrosta kun ei ikinä tunnu tapahtuvan mitään erikoista.

Ovulaatiota ajattelin taas tässä kierrossa testailla, ehkä huomisesta alkaen. Ostin eräältä palstakaverilta edullisesti ison kasan Clearbluen digitestejä, sain ilmaiseksi muutaman liuskatestin ja hän oli vielä ylläriksi pistänyt mukaan pari raskaustestiliuskaa sekä plussaonnea. Ihana ihminen! <3

Clomeista ja sivuoireista sen verran, että nyt neljännessä kierrossa on tullut uusi oire. Kuumat aallot. Niitä tulee iltaisin n. klo 20-23 välillä. En ole ihan varma tuleeko niitä myös yöllä. Herään muutaman kerran yössä siihen että on hirmu kuuma, mutta en ole varma voiko siitä syyttää kylmää ulkoilmaa (meillä on vielä makkarin ikkuna raollaan) vai kuumia aaltoja. Minulla kun alkaa kroppa käymään "ylikierroksilla" jos nukun liian viileässä. :D Kylläkin tänään aamulla, heti sängystä noustessani minulle tuli yksi aalto, joten voi olla että ne öisetkin ovat.

Enää yhdeksän päivää. ;)