Countdown, part 2

Kaksi viikkoa! Voisin varmaan sanoa, että enää kaksi viikkoa. Kyllä tämä aika näyttää kuluvan kun on tekemistä, yritän joka päivä aikatauluttaa iltani jotenkin. Esim. Heti kun menen kotiin: tyhjennän tiskikoneen, teen ruokaa. Sitten syön ja voin katsoa telkkaria jonkin aikaa. Vähän illemmalla imuroin, käyn suikussa ja pistän tiskikoneen päälle. Sitten nukkumaan ja ta-daa, päivä on pulkassa. :)

Selailin tekstejä hiukan taakse päin. Mitään kovin positiivista en olekaan hetkeen kirjoitellut. Enpä kyllä ole kovin positiivsella tuulella ollutkaan viimeaikoina. Töissä on edelleen pakko jaksaa hymyillä, sitten jos illalla menen seisahtumaan ajatuksiini, saatan vain alkaa itkeä. Ihan hetken vain, mutta kuitenkin.

Olen ihan tosissani, jo pidemmän aikaa pohtinut psykologia. Kerroin tästä eilen miehelle, mutta en siltikään tiedä onko se sitä mitä haluan. Tai tarvitsen. Minulla on vain niin paljon sellaisia ajatuksia, joista en pysty puhuman kellekään. En miehelle, en kavereille. En pysty niitä kertomaan edes täällä blogissa. Tyhmiä, turhia, vääristyneitä ajatuksia...

Pitää jutella vielä vähän lisää miehen kanssa, vaikka en haluaisi huolestuttaa häntä liikaa enkä turhaan. Jos sitten vaikka kahden viikon päästä ottaisin tämän asiaan puheeksi lääkärin kanssa.

Kaikesta huolimatta oikein kivaa viikonloppua kaikille! <3 Minäkin yritän olla ajattelematta. ;)

Kerrankin mua autettiin!

Tulinpa sitten eilen soittaneeni polille. Halusin varmistaa syönkö vielä clomeja tämän kierron, siitä kun ei ollut viimeksi lääkärin kanssa mitään puhetta.

Hoitaja oli todella avulias! Ihan eri maata kuin mitä täällä meidän paikallisella "pikkupolilla" on ollut. Tässäkin huomaa, että myös hoitajat ovat tuolla lapsettomuuspolilla ajantasalla ja hyvin asiaan perehtyneitä.

Mutta siis, hoitajan kanssa hetken aikaa pohdittiin että syönkö niitä vielä vai en. Todettiin että koska on vuorossa "vasta" neljäs clomikierto ja minulla ei ole tullut niistä mitään kovin suuria haittoja, voin ihan hyvin syödä vielä tämän kierron. Jos joudutaan laparoskopiaan, niin sekin menee joka tapauksessa ensi kiertoon. Neljä clomikiertoa on kuulemma sellainen suositus, mikä olisi hyvä syödä ja sitten voidaan siirtyä muihin hoitohin.

Hoitajan kanssa tuli puheeksi myös minun pohdinnat epikriisistä. Hän sanoi että se tosiaan tarkoitti sitä, että siellä ei ole näkynyt johtofollia (tai mitään siihen viittaavaa). Hän vielä kysyi, että olenko usein testannut ovulaatiota ja minä päivinä testien mukaan se on yleensä tapahtunut. Näistä päätellen ultrassa olisi pitänyt näkyä edes kasvava folli. Hiukan hämärä juttu, kun tämä kiertokin pysyi ihan normaalin pituisena...

Olin kokonaan jo unohtanut, että kävin edellisen lääkärikäynnin jälkeen vielä labrassakin. Minulta otettiin CA 12-5 -arvo eli munsarjojen merkkiaine. Hoitaja kysyi olenko jo kuullut tulokset, sanoin että en ole. Arvon pitäisi olla alle 35, minulla se on 45. Pieni kohoama tukee endometrioosi epäilyä. Alkaa siis olla melko varma juttu, että minulla se on...

twenty four

Niin. Mitäpä tässä, uusi kierto lähti käyntiin mutta ei sen ihmeempää. Neljäs clomikierto, kai. Pitäisiköhän se vielä tarkistaa polilta? Siitä kun ei ollut mitään puhetta. Eilen tuli yritystä täyteen vuosi ja 11 kuukautta. Kontrolliinkin on vielä 17 päivää.

Sen plussatestin tekeminen tuntuu koko ajan aina vaan kaukaisemmalta ajatukselta. Tähän menoon vaan tottuu. Jotenkin jo unohtaa sen, mitä tässä ollaan tekemässä ja miksi. On vaan ja menee eteenpäin.

Kateus kasvaa hetkittäin uskomattoman suureksi. Sitten tulee häpeä ja suuttumus itseään kohtaan. En haluaisi olla niin kateellinen, se tuntuu väärältä. En saisi olla katellinen. On eri asia olla katellinen ja katkera jollekin tuntemattomalle, kuin jollekin kaverille tai tutulle, joka on niin täysin ansainnut lapsensa.

Tälläistä pientä tähän aamuun.

Countdown

Se olisi niin kuin kolme viikkoa ja mun kontrollikäynti olisi jo ohikin. Tämä edellinen viikko on mennyt ainakin tosi vauhdilla, joten voisin toivoa (ja olettaa) että myös tulevat viikot menee suht' nopeasti.

Tuo välivuoto/tuhru elää jotain ihan omaa maailmaansa. Ei sitä enää tule, outoa. Palstalla koittivat mua piristää ja ehdottivat josko se olisi kiinnittymisvuotoa, mutta epäilen suuresti! Se tarkoittaisi sitä, että mulla olisi ollut ovis vasta kp20 paikkeilla, joten enpä usko.

Tätiä vain odottelen. Pakko myöntää, että en minä jaksa uskoa mahdollisuuksiin tästä(kään) kierrosta. Näin tylsä minä olen.

Aikainen lintu madon nappaa

...vai nappaako?

Noh, joka tapauksessa ihan pikapostauksen tulin kirjoittamaan. Eikä kellokaan nyt enään niin vähän ole.

Eilen ihmettelin välivuodon puuttumista, en ihmettele enää. Se näköjään vain antoi odottaa itseään tavallista kauemmin. Tänään aamusella aikaisin paperiin jäi rusehtavaa. Nyt sitä sitten kai kuuluisi kutsua tuhruksi eikä välivuodoksi, koska on menossa jo kp26 ja kaipa minä tätiä odotan maanantaiksi.

Kiitos kuitenkin kaikille tsempeistä! Olihan se taas hetken kiva ajatella että "jos sittenkin".

Välivuoto, missä?

Missä on mun välivuoto? Tänään on kp25 ja mitään välivuotoa ei ole ollut. Lukuunottamatta yhden yhdynnän jälkeistä vuotoa, mutta se oli todella pientä eikä kestänyt kauaa.

Tarkistin blogiteksteistä miten vuotoa on edellisissä kierrossa ollut:

Yk22 -> kp22 alkaen

Yk21 -> kp19 alkaen

Yk20 -> kp23 alkaen ??

Kuitenkin yleisesti n. viikko ovulaation jälkeen eli siellä kp20-25 tienoilla.

Outoako? En tiedä, katsotaan jatkuuko sama meno ja mitä tästä seuraa vai seuraako mitään.

Äkkiseltään mieleeni tulee kaksi vaihtoehtoa:

1. Se ikuinen haave ja toive, raskaus

2. En oikeasti ovuloinut ja siksi kaikki menee nyt eri tavalla

Mene ja tiedä.

Loppukesän piknik

Tämän leppoisan eväsretken sponssasi MiniMint, suuri kiitos ihanista tuotteista! Kummipoikakin tykkäsi ja pureskeli kai sen kunniaksi muumipeikko-mukin pilliin omat jälkensä. ;)

 

 

Tykästyitkö johonkin?

 

Muumi-tuotteet löydät täältä ja Mauri Kunnas -tuotteet täältä. Valikoima kannattaa toki tsekata vaikkei näistä kuvista mitään mieluista löytyisikään, verkkokaupan puolella on paaaaljon lisää kaikkea!

Rauhallinen

"Sä otat tän asian yllättävän rauhallisesti aina."

Näin sanoi ystäväni kun kerroin, että minun on vain pakko olla maalaamatta piruja seinille ennen kuin pääsen kontorolliultraan. Sitten vasta voin alkaa panikoimaan.

Ilmeisesti aina kun puhun tästä asiasta olen rauhallinen, kerron faktat ja omat mietteet. En ole itkenyt kenenkään nähden tai kuullen (pois suljettuna se kun kerroin koko lapsettomuudesta vanhimmalle kaverilleni), ja olen oppinut tässä parin vuoden aikana hyvän "gamefacen". Yleisesti ottaen jaksan hymyillä ja olla positiivinen työpäivän ajan, kotona ei enää tarvitse. Rankimmat päivät on silloin, kun pitää mennä jonnekin vielä töiden jälkeen. Tai ei niissäkään olisi mitään ongelmaa jos oikeasti hymyilyttää, seuraa on hyvää ja juttu luistaa. Mutta muuten.

Itsestä tuntuu jotenkin uskomattomalta miten minut nähdään. Tuntuu että olen yksi romukasa, mikä joutuu pakottamaan itsensä imuroimaan, tiskaamaan, pyykimään pölyjä... Kaikesta uudesta ja innostavasta on muodostunut minulle henkireikä. Siksi varmaan aloitan usein kotonakin kaikkia "projekteja". Koska sitten huonekalut vaihtaa paikkoja, koska päätän järjestellä vaatehuoneen uusiksi. Mutta muut eivät näe näin.

Minun keinoni rauhoittua ja käsitellä ikäviä asiota. En voi kuormittaa kavereita loputtomiin omilla ajatuksilla, riittää että he kuuntelevat miten lääkärissä on mennyt ja miten seuraavaksi edetään.

Paniikin poikanen (taas)

Eilen illalla oli taas täysi paniikki ja ahdistus päällä. Yön yli sain nukuttua unilääkkeen avulla (minkä mies pakotti ottamaan) ihan hyvin ja virkeämpänä katson asioita taas hieman uudesta kulmasta.

Tiistaina postilaatikkoon oli ilmestynyt lääkärikäynnin epikriisi jota aloin sitten eilen lukea. Sieltäpä ilmeni pari hieman huolestuttavaa juttua, joista lääkäri ei käynnillä meille maninnut.

"Selvää preovulatorista (= ovulaatiota edeltävä) follikkelia ei näy kummallakaan puolella."

Eli mahdanko ovuloida? Tuskin. Tarkistin muistiinpanoista että viime marraskuussa ekalla polikäynnillä oli kp11 jolloin jo näkyi selkeä johtofolli, siinä kierrossa ovulaatio oli kp16. Ei nyt täysin heitetä hanskoja tiskiin, mutta eipä minulla muutenkaan (oikeastaan) mitään toivoa ollut tähän(kään) kiertoon.

"Oikea puolikin hiukan vaikeaselkoinen, mahdollisesti vähäinen nestekertymä sielläkin."

Vasemmalla puolellahan oli joko se kysta x2 tai nestekertymä jota varten minulla on kontrolli ensi kuussa, oikeasta puolesta lääkäri ei sanonut mitään. Toki väkisinkin huolestun, mutta koitan ajatella että lääkäri olisi varmasti sanonut jos siellä olisi ollut jotain todella huolestuttavaa.

Koitetaan vaan jaksaa kuukausi, sitten ollaan viisaampia! Alan olla todella väsynyt tähän jatkuvaan miettimiseen, pohtimiseen ja panikoimiseen... Mutta miten lopettaa?

Pitkästä aikaa runo

Vilunväreet karehtivat ympäri kehoani.

Vaistomaisesti kohotan käteni vetääkseni peittoa tiukemmalle.

Yritän muistaa, mitä mielessäni äsken pyöri.

Vilu karkotti kaikki ajatukset.

Se oli jotakin onnellista.

Olin hyvilläni sen suomasta piilopaikasta.

Olin turvassa tältä kurjalta väsymyksen polulta.

Tömähdin selälleni polulle, jonne en tahtonut.

Pumpulipilvet olivat kevyet kävellä.

Maailma alkoi pyöriä vinhaa vauhtia.

Luovutin.

Avasin silmät uuteen päivään.

 

Nappa

 

 

Tämä runo on niin monitasoinen ja jostain syystä kovin koskettava, oli ihan pakko jakaa se teille.

Ihastuttaa ja vihastuttaa

Tv-sarja Erilaiset äidit tulee taas, tällä kertaa AVA-kanavalla. Ensimmäinen jakso tulee 9.9. klo 21.00. Vappu Pimiän "saappaisiin" astuu Pipsa Hurmerinta. Katsoin ensimmäisen kauden kokonaan ja tarkoitus olisi katsoa myös tämä toinen.

Jotkut kokevat tälläisen sarjan seuraamisen itsensä kiusaamiseksi ja sitä se ehkä vähän onkin. Mutta vaikka sarjan ensimmäisen tuotantokausi niin ihastutti kuin vihastuttikin minua, pidin siitä silti ja halusin ihan ehdottomasti nähdä jokaisen jakson.

Ensimmäisestä kaudesta jäi mieleeni muutamakin perhe, joita en voi edelleenkään ymmärtää. Voihan se olla, että heidän elämänsä kuvattiin vääristellen, mutta se riski siinä on kun lähtee mukaan tälläiseen tv-sarjaan. Minua ei saisi tv-kameran eteen, ainakaan tälläisessä yhteydessä! Tänä vuonna mukana on taas monta, toinen toistaan erilaisempaa perhettä:

1. Perhe Hirtentreu-Haji

Merlen ja Alanin virolais-syyrialaisen uusioperheen odotusta varjostaa huoli. Alanin teini-ikäiset pojat pakoilevat sotaa pakolaisleirillä Libanonissa.

2. Perhe Vaissi

Kolmekymppisten Marikan ja Tapanin perheen elämää rikastuttaa mormonikirkon monipuolinen toiminta. Lisäksi suurperheeseen odotetaan jo kuudetta yhteistä lasta.

3. Perhe Lancia

Turkulaisen Jarnan kaksosten odotuksen täyttää jo nyt kiireinen arki kahden pienen lapsen kanssa. Riittävätkö Skype-puhelut lievittämään perheen kovaa ikävää isä-Paulin työskennellessä Yhdysvalloissa?

4. Perhe Kerminen-Vikman

Rian ja Paulin perheeseen odotetaan toista lasta. Sisarusten ikäero tulee olemaan pieni - vain reilun vuoden. Onnea himmentää Rian paha sairaalakammo, joka kehittyi hänen äitinsä kuoleman jälkeen.

5. Perhe Keinonen

Raskaus yllätti ja mullisti 18-vuotiaan Natalien elämän. Vaikka lapsen isä suunnitteleekin osallistuvansa jossain määrin vauvansa elämään, sporttinen sinkkuäiti aikoo selviytyä arjesta vauvan kanssa yksin.

6. Perhe De Macsi Mayasi

Perhekodissa kasvaneen Fadilan ja entisen lapsisotilaan Lucasin rankat lapsuudet varjostavat raskausaikaa. Vahva usko Jumalaan auttaa kuitenkin selviytymään vaikeista muistoista.

7. Perhe Sandelin

Sabrinan vauvavatsa kasvaa vankilassa. Odotusta ja päihteettömyyttä varjostaa kuitenkin pelko lapsen sijoituksesta syntymän jälkeen. Saavatko äiti ja lapsi pysyä yhdessä?

8. Perhe Hartikainen-Sauerland

Ennen esikoisen saapumista Veera ja Stefan aikovat ehtiä naimisiin ja vuoden suurin larppaustapahtuma lähestyy. Entä selviääkö isä synnytyksestä pyörtymättä?

9. Perhe Karppanen-Pihlajamaa

Sateenkaariperheen äidit Laura ja Mari odottavat Lauran esikoista. Sivullisten ennakkoluuloilta ei perheessä voida välttyä.

10. Perhe Huttunen-Väätäinen

Ensimmäisen synnytyksensä jälkeen Emilia sairastui anoreksiaan. Kun vatsa taas kasvaa, kehon muutokset aiheuttavat ristiriitaisia tunteita. Myös synnytys on alkanut pelottaa nuorta äitiä.

Joku saattakin tietää/tunnistaa jakson 10 Emilian. Hänhän kirjoittaa Kaksplussalla MUTSIS ON. -blogia. Ennakko-odotukset on minun kohdalla korkealla jaksoissa 2, 7, 9 ja 10.

Aiotko sinä seurata Erilaisia äitejä? Miksi?

Mikä perhe herättää sinussa mielenkiinnon?

Jos saisit mahdollisuuden, lähtisitkö mukaan esim. kaudelle kolme?

Kuvat ja tiedot: AVA

Kertomista

Viikonloppu meni kivasti, vaikka en saanutkaan tehtyä oikeastaan mitään. Noh, imuroin minä sentään...

Sain tehtyä myös jotain, mitä olen kauan halunnut tehdä. Tai oikeastaan kertoa. Minulla on yksi hyvä ystävä, josta on tullut viimeisen puolen vuoden aikana vielä entistä läheisempi. Syytä siihen en keksi. Olemme toisaalta melko erilaiset, mutta jotenkin niin samanlaiset. Vaikea selittää.

Meidän on ollut tarkoitus tehdä jokin pieni reissu syyskuun lopulla, mutta molempien rahatilanteen vuoksi mitään ei ole vielä varattu tai lyöty lukkoon. Se ajatus on ollut vain "avoinna ilmassa". Kuitenkin tulevien hoitojen ja tutkimusten vuoksi, en voi sopia mitään. Voi olla että minulla on syys-lokakuun vaihteessa laparoskopia tai vaikka inssi. Voin suunnitella elämää vain hyvin pienissä jaksoissa.

Mietin sitten miehelleni, että kerronko viimein tälle kaverille mikä on oikea syy reissun peruuntumiseen vai syytänkö rahatilannetta. Mies sanoi, että hän ainakin luottaa tähän kaveriini ja toisaalta myös, ei tämä asia nyt enää mikään suuri salaisuuskaan ole. Ja minä pohdin, että siinä vaiheessa kun joudumme hyppimään keskussairaalassa jatkuvasti, niin sekin herättää varmasti jossain vaiheessa kavereiden mielenkiinnon. Näiden lisäksi minun olisi paljon helpompi selittää omia mielialojani ja käytöstäni.

Joten, minä kerroin. Kaverini otti tämän aivan mahtavasti! Enkä kyllä muuta epäillytkään.

Ja kuten arvasin, hän oli jo epäillyt jotain, mutta oli ajatellut että me puhutaan asiasta jos halutaan. Eli ei ole siksi udellut mitään. Hän tarjosi heti apua, ihan missä vain. Jos vaikka tarvitsen seuraa lääkäriin tai jotain.

Tällä hetkellä siis muutama kaverini tietää ja on jotenkin hienoa tietää, että olen kertonut juuri oikeille ihmisille ja takanamme on niin vahva tuki!

Epäluottamusta ja panikointia

"Vasemmalla on nyt useampilokeroisia cystia, joista yksi sameampi, voisi sopia endometrioosiin." 7.5.2013

Minulla vaan oli sellainen, että jo toukokuussa vasemmalla puolella oli jotain outoa tai erikoista. Tästä syystä kaivoin tänään aamusella toukokuisen käynnin paperit esiin ja sepäs sitten todisti, että kyllä minullakin joskus tämä muisti pelaa.

En sitten tiedä mitä tuostakin ajattelisi. Tiedän kyllä, että cystat voi tulla ja mennä ihan miten sattuu. Silti alan väkisinkin epäillä, että ei siellä mitään cystia ole vaan jotain vakavampaa. En kuitenkaan luota aikasempaan lääkäriin enää oikeastaan lainkaan, joten miksi voisin luottaa että hänen diagnoosi cystista on oikea. Jos nytkin toinen lääkäri katsoo samaan paikkaan, eikä ole varma. Ja onhan edellinen lääkäri tehnyt jo yhden väärän diagnoosin ilman vahvoja perusteita. Selittämättömän lapsettomuuden diagnoosin nimittäin viime marraskuussa. Ei se ole selittämätön jos aukkari on tekemättä ja tämän eilinen lääkäri sanoi meille heti.

Mutta niin. Ei saisi alkaa panikoimaan ennen kuin tietää varmaksi tilanteen! Kuten lääkäri eilen sanoi, se voi olla kumpi vain. Onhan niitä cystia muillakin...

Nyt pitää vain kehittää jonkin näköinen uusi asenne tähän viiteen viikkoon ja lopettaa pirujen maalaaminen seinille.

Ei tän pitänyt olla näin vaikeeta

Lääkäristä kotiuduttu, melkein miljoonaan paikkaan saa kirjoittaa uudestaan ja uudestaan (no okei, aika pikälti copy-pastea) miten meni. Monet odottaa uutisia, kuten varmasti moni lukijanikin. No paremminkin olisi voinut mennä!

Lääkäri oli todella yllättynyt, oikeastaan tyrmistynyt, ettei mulle olla tehty aukkaria. Hän sanoi, että koska jo vuoden takaisissa paperessa (eli niissä, millä meidät lähetettiin meidän paikalliselle naistentautienpolille) luki että on tutkittu melko laajasti, joten hän oletti että se sisältää aukkarin. Mutta ei. Kerroin että paikallinen naistentautien lääkäri oli meille sanonut, että sitten vasta kun kaksi vuotta tulee täyteen niin tehdään se. Noh tämä lääkäri alkoi heti pudistella päätään ja sanoi "kyllä nuoret ihmiset pitää tutkia heti vuoden jälkeen". Aukkari olisi tehty nyt mikäli minä olisin syönyt särkylääkettä etukäteen, mutta koska en ollut, niin sitä ei tehty. Voisi olla huonolla tuurilla liian kivulias toimenpide.

Endoa ei voida edelleenkään sulkea pois, eikä kyllä vahvistaakaan. Siihen on mahdollisuus.

Lääkäri kysyi että onko meillä mukana miehen sperma-analyysin tulokset, sanoin että ei ole koska ei olla saatu niitä kirjallisena. No tätäkin lääkäri ihmetteli! Sanoi että kyllä miehen aina kuuluisi saada tulokset ihan "mustaa valkosella". Mieshän sai tulokset puhelimitse "normaalit ovat" ja sama juttu lukee meidän papereissa. Eli lääkäri totesi vähän harmistuneena: "kai me sitten luotetaan että ne normaalit on, kun tässä niin lukee".

Ikävin juttu. Sisätutkimuksessa vasen puoli aristi ja on ennenkin aristanut. Samoin kun kohdun takaseinämä vähäsen (siellä epäillään sitä endoa). Sitten kun ultrattiin niin vasemmassa munanjohtimessa oli jotain häikkää, pari outoa paukamaa. Vaihtoehtoja on kaksi:

a) siellä on vain kaksi ihan vierekkäin olevaa kystaa jotka ovat ihan vaarattomia ja katoavat aina itsestään tai

b) munanjohtimen päässä olevat rimpsut (eli fimbriat) ovat kaartuneet sisään päin sykkeröön ja keränneet sinne nestettä.

B-tapauksessa munanjohdinta ei saada enää auki, vaan tuo on pysyvä tila. Kaiken lisäksi b-tapaus tulee vielä haittaamaan toimivan munanjohtimen toimintaa, joten tästä syystä vasen munanjohdin poistettaisiin. Ja jos nyt oikein ymmärsin, tiedossa olisi suoraan koeputkihedelmöitys.

Minulla on kontrolliaika 13.9. jolloin katsotaan onko ne paukamat hävinnet. Jos ovat, kyseessä on kystat ja kaikki on hyvin. Jos ei, minulle varataan hetimmiten laparoskopia ja katsotaan mikä on munanjohdinten tilanne.

Lääkäri oli ihana, kannustava ja selitti hirmu hyvin kaiken! Uskoisin että jopa mies tajusi kaiken. ;) Aivan erilainen kuin edellinen lääkärimme.

Viisi pitkää viikkoa jonka aikana toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Huomenna

Jooh, täälläpä sataa. Onneksi vaan kuuroissa, mutta sitten kun sitä vettä tulee, niin sitä tulee kunnolla! Muttta onhan se hyvä että kasvit jaksaa sitten taas muutaman aurinkoisen päivän yli.

Huomenna on lääkäri ja hermostuttaa niin pirkuleesti jo nyt! Eiköhän se ihan hyvin mene... Pakko ainakin vakuuttaa itselle näin.

Tänään on kiertopäivä 11. Normaalistihan alan testaamaan ovista n. kp 10, mutta tässä kierrossa teen poikkeuksen. Teen oikeastaan aika isonkin poikkeuksen. Hoksasin nimittäin eilen aamulla, että minulla ei taida olla kuin ihan muutama (jos sitäkään) ovulaatiotesti varastossa. Tämän lisäksi meillä on menossa rahallisesti todella tiukka kausi (toivottavasti lyhyt sellainen), joten totesin että en edes tilaa lisää testejä vaan käytän sen rahan mielummin ruokaan.

Kerrankin järkevä päätös minulta!

Sitä paitsi huomenna, kiertopäivä 12, on lääkäri joten minut aika todennäköisesti ultrataan ja saan varmaankin tietää sitä kautta, koska ovulaatio suurin piirtein on.

Kunhan pyritään tekemään talletuksia tässä seuraavan viikon ajan n. joka toinen päivä, niin ei pitäisi olla mitään hätää. ;)

Palaan asiaan huomenna ennen lääkäriä. Katsotaan tuleeko kirjoittamisesta silloin enää mitään. ;D

Äitiyspakkauksen laatikosta

Aloinpa tässä pohtimaan yhtä asiaa.

Itse olen pitänyt aina itsestään selvänä, että meidän vauva tulee nukkumaan äitiyspakkauksen kopassa ensimmäiset kuukaudet. Koppa tietenkin sijoitetaan pinnasänkyyn, mutta onhan se nyt kooltaan paljon parempi vastasyntyneelle.

Olen ihaillut nykyistä äitiyspakkausta sen julkaisuhetkestä alkaen. Se on mielestäni todella hieno, siis jo ulkonäöllisesti. Fiksu veto Kelalta tehdä aiheesta kilpailu. Näin saatiin mukavaa vaihtelua sen tylsän valkoisen tilalle.

Uuden pakkauksen kansi oli se, mihin ensin ihastuin. Mutta nyt kun olen pohtinut laatikkoa lapsen nukkumapaikkana, niin olen vielä todennut että eihän tuo laatikko vaadi edes tuunausta. Siis minun mielestäni. Sisävuori voisi totta kai olla hyvä juttu!

Onhan sitten niitäkin jotka eivät voi kuvitellakaan laittavansa lastaan nukkumaan laatikkoon tai niitä, jotka verhoilevat koko laatikon. Kuiten esim tämä Mari O'Netti -blogin upea laatikko:

Klik, klik!

Mihin kastiin sinä kuulut? Kuuluuko vauva nukkumaan laatikkoon?

Kokonaan tuunattu vai reunavuorattu?

Toistoa ja jännitystä

Eipä minulle kuulu mitään kovinkaan ihmeellistä, siksi ei ole tullut kirjoiteltua. Ja sitten jos meinaan kirjoittaa, niin tulee sellainen olo että toistan itseäni kierrosta toiseen. Tai oikeastaan toistankin. Ainoat eroavaisuuden löytyy lääkärikäynneistä ja lääkkeistä tai niiden sivuoireista. Muutenhan kaikki meneekin kierrosta toiseen, aina vaan samaa rataa.

Noh kuitenkin, se miksi aloin kirjoittaa. Se lähestyyyyyy... Lääkärikäynti nimittäin. Enää kolme päivää! Torstaina teen puoli päivää töitä ja sitten lähdetään ajelemaan kohti keskussairaalaa.

Nyt on alkanut jo ihan tosissaan hermostuttaakin. Enkä tiedä miksi! Ei siellä ainakaan tällä kerralla pitäisi mitään kovin uutta ja ihmeellistä tulla esiin.

Toivon että meidät viimein otetaan vakavissaan huomioon.

Toivon että lääkäri olisi mukava, tukeva ja ymmärtäväinen.

Toivon että kaikki menee hyvin!

Eiköhän, kyllä se silti vähän hermostuttaa ja vielä on monta päivää odotettava.

Lunette-kuukuppi - kokemuksia

Olen omistanut Lunette-kuukupin nyt noin puoli vuotta. Käyttökertoja on kertynyt yhdeksän. Olin harkinnut ja tutkinut kuukupin ostoa jo noin kuukauden ajan ennen kuin sen tilasin. Olin silloin hieman hämilläni kuppien koosta ja muutenkin sen käytöstä. Vaikka siis uskoin ymmärtäväni, mutta en ollut varma.

Tilaaminen kävi oikeastaan sattumalta, olin menossa kaverini kaverin luokse "erotiikkaesittelyyn" ja kappas kun tuotevalikoimasta löytyi myös kuukupit. Suurin piirtein samaan hintaan kuin muuallakin ja tältä esittelijältä sain vielä hyviä kokemuksia, vinkkejä ja neuvoa koon valintaan. Juuri sitä mitä tarvitsin!

Vähän faktaa Lunetten-kuukupista:

• valmistettu lääketieteellisestä silikonista Suomessa.
• hypoallergeeninen, lateksiton ja tuoksuton.
• oikealla hoidolla kestää jopa kymmenen vuotta.
• kuukuppi ei kuivata limakalvoja eikä muuta emättimen luonnollista tapaa puhdistautua kuukautisveren avulla.
• helppokäyttöinen ja mukava. Tyhjennys 2-4 kertaa vuorokaudessa.
• turvallinen, ei aiheuta hiivatulehduksia tai toksista sokkisyndroomaa. Kuukuppeihin ei ole koskaan yhdistetty TSS:n riskiä.
• sopiva käytettäväksi kaikessa liikunnassa.
• helppo puhdistaa ja desinfioida kuukautisten välillä.
• suunniteltu kaikenikäisille ja –kokoisille naisille.
• suunniteltu myös naisille, jotka eivät ole olleet yhdynnässä sekä naisille, jotka käyttävät ehkäisyrengasta tai kierukkaa ehkäisykeinonaan.
• mahdollistaa vuodon määrän seuraamisen kuukupin sisäpuolella olevien mittaviivojen ansiosta.
• kuukupin sisäpinta on täysin sileä ja antenni litteä, joten puhdistaminen on erittäin helppoa.

Minun vinkkejä:

• vaikka Lunetten ohjeet käskevät huuhtelemaan kupin vähintään 12 tunnin välein, niin joskus riittää vain että kupin tyhjentää ja pyyhkäisee puhtaaksi paperilla. Näin toimin viime viikonloppuna mökillä, jossa on vain huussi. Näin ei saa siltikään toimia liian pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti!
• esittelijä kertoi minulle, että tuo 12 tuntia ei ole ihan ehdoton, mutta montaa tuntia kauempaakaan kuppia ei suositella pidettäväksi yhtäjaksoisesti.
• pesuaineeksi käy hyvin tavallinen intiimipesuaine.
• kupin voi desinfioida keittämällä sitä puhtaassa vedessä 5 minuutin ajan. Esittelijä suositteli tekemään desinfioinnin silloin tällöin ja nyt hoksasin, etten ole tehnyt sitä omalle kertaakaan!
• koko-ohjeet ovat Lunetten sivuilla hieman hämäävät (ainakin minun mielestä), mutta pääsääntönä voidaan pitää: koko 1 nuorille tytöille, jotka eivät vielä harrasta seksiä ja koko 2 niille hiukan vanhemmille tytöille, jotka jo harrastavat. ;D
• esittelijä suositteli kuivaharjoittelemaan kupin käyttöä jo ennen kuukautisia liukuvoiteen avulla, itse testasin yhden kerran suihkussa ollessani, ihan vaan veden avulla ja hyvin se onnistui.

Voisin kehua kuukuppia maasta taivaaseen ja vaikka kuinka kauan. Se on ehdottomasti yksi parhaimmista ostoksistani ikinä!

Edit. Lisään tänne vielä Ee:n vinkkaamat lisävinkit!

- Ei hajuhaittoja, tyhjennettävä vuoto ei haise miltään toisin kuin siteessä hautunut

- Ei tarvitse miettiä kellon kanssa, koska on tarkka aika tyhjennykseen, on siis helppokäyttöisempi kuin tamponi
- Säästää rahaa, kun ei tarvitse ostaa kuukautissuojia
- Voi laittaa paikoilleen jo valmiiksi, vaikka vuoto olisi vasta alkamassa
- Toimii yhtä hyvin niukkaan ja runsaaseen vuotoon