perjantai 28. helmikuuta 2014

Blogit

Seuraamani blogit siirtyivät hetki sitten tuonne yläpalkkiin omaan välilehteensä "Blogit". Niitä alkaa olla niin paljon, että näin tuon ratkaisun järkevämmäksi, kuin tuossa sivupalkissa jumalattoman pitkä jono. Mukana on nyt myös niitä uusia odotusblogeja! Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä.
 
Kuva
 
Ja voisin sen verran mainita näistä omista oireistani, että heti kun menin valittamaan rintojen kivun vähentymistä, niin eikös se taas eilen illalla voimistunut ja hetkittäin oikein vihloi! :D
 
Olen nukkunut yöni todella hyvin, olen ollut niin väsynyt että uni on kyllä maistunut. Mutta nyt pari viime yötä on mennyt todella levottomasti. Pyörin ja hyörin, herään jatkuvasti, enkä meinaa saada uudestaan unen päästä kiinni. Voi huoh... No, ehkä tämäkin tästä vielä ohi menee.
 
 
Ps. Olen tosi innoissani, näen huomenna piiiiitkästä aikaa hyvän kaverini joka tiesi raskaudesta heti plussatestin tehtyäni. En ole nähnyt häntä sen jälkeen ja huomennakin vain pikaisesti juhlissa, mutta kuitenkin tosi kivaa! <3

torstai 27. helmikuuta 2014

Uusi yritys viikon päästä ja vähän ajatuksia sikiötutkimuksista

Tänään menin neuvolaan verikokeita varten. Kun terveydenhoitaja kyseli vointiani, kerroin sitten samalla että kävimmekin kaksi kertaa varhaisultrassa ja selvisi ettei Täplä vastaakaan ihan viikkoja ja laskettu aikakin siirtyi. Terveyden hoitaja sitten nopeasti laski ja totesi ettei niitä verikokeita sitten vielä voidakaan ottaa, on liian aikaista. Eli uusi käynti ensi viikolla.

Sainpa kuitenkin varattua jo ajan ultraan, se onkin tasan kuukauden päästä. Saimme ensimmäisellä käynnillä tietoa sikiötutkimuksista ja aloimme pohtimaan haluammeko osallistua kromosomipoikkeavuus riskin tutkimuksiin. Tulimme nopeasti siihen tulokseen, että osallistumme tutkimuksiin, mutta vain sen takia että tulokset jäävät tilastoihin ja niistä voi olla joskus jotain hyötyä. Itse tuloksella ei ole mitään väliä. Ellei sitten jotain todella vakavaa ilmene jo tässä vaiheessa, mutta pelkkä kohonnut riskisuhde ei aiheuta meidän kohdalla mitään toimenpiteitä.

Kuva

Rintojen kipu on helpottanut tässä parin viimeisen päivän aikana. Ovat ne edelleen arat, mutta pystyn esim. nukkumaan mahallani taas. Hieman tuo kummastuttaa, mutta kaipa sekin ihan normaalia voi olla. Pahoinvointi pysyy aika hyvin kurissa, kunhan syön tai "napsin" jotain tarpeeksi usein päivän aikana. Aamu on vaikein, saa melkein juosta leipälaatikolle tekemään aamupalaa. Mahassa nippailee, vihlailee ja jomottelee samaan tapaan kuin tässä viime aikoina muutenkin.

Noh, tulipa nyt jo kerrottua vähän omia ajatuksia sikiötutkimuksista vaikka se ei alunperin ollutkaan tarkoituksena. :D

tiistai 25. helmikuuta 2014

Uusi äitiyspakkaus! Pettymys vai hyvä uudistus?

Olen kuolannut tuota vuoden 2012-2013 äitiyspakkausta sen julkaisusta saakka. Ja viime viikolla kun tajusin etten sitä saakaan, meinasin jo vähän masentua. Okei, tyhmäähän se on ajatella niin, mutta minä niin tykkäsin siitä ja pelkäsin että pakkaus muuttuu minun tuurilla paljon huonompaan. Suurin pelko oli se laatikko itse, pelkäsin että Kela palaa siihen tylsään valkoiseen.
Pelko oli kuitenkin turhaa, pakkaushan on oikein kiva edelleen ja mikä tärkeintä, laatikko on sama kuin viimeksikin!
Muutamat suosikkini:

+ Kiva ettei niitä kestovaippoja enää ole niin montaa.
+ Kuolalappu on kiva lisä.
+ Värimaailma on ihan kiva, ruskeasta varsinkin pidän kovasti.
- Tykkäsin enemmän edellisen pakkauksen kevyt toppapuvusta.
- Housujen värit voisi olla kivemmatkin.
Koko pakkauksen näet Kelan nettisivuilta täältä.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Väsymystä, epäuskoisuutta ja odotusblogeja

Väsymys saapui "vihdoin" tännekin suunnalle. Siinä siis suurin syy miksi en ole kirjoitellut hetkeen. Vaikka minulla on fyysisesti kevyt työ, olen töiden jälkeen ja muutenkin iltaisin aivan loppu! Haluaisin vain olla ja katsoa telkkaria, mutta on tätä kämppääkin välillä siivottava, pyykkiä pestävä ja kaikkea muutakin. Kuten eräs teevee-hahmoki sanoisi: "kun ei se yhteiskunta pyöri niin, että kaikki vaan istuisivat ja katsoivat telkkaria". Hehe.

Kuva

Väsymyksen lisäksi olen pohtinut tätä raskautta yleensä. Kun en tahdo edelleenkään käsittää että nyt on jo hyvin todennäköistä, että meille oikeasti tulisi syksyllä lapsi. Meitä olisikin kolme. Tulisi se pieni ihme, joka vaatii 100%:n huomion. En vain käsitä sitä... Tätä odotettiin niin kauan ja nyt en edes tahdo uskoa tätä todeksi!

Juu, onhan minulla oireita jotka selkeästi vain voimistuvat viikko viikolta. On pahoinvointia, rintojen arkuutta, turvotusta niin mahassa kuin rinnoissakin, vähän jo mielialojen vaihteluakin. Mutta jostain syystä tajuan olevan raskaana, mutta en tajua mitä siitä seuraa tai edes sitä että sisälläni oikeasti kasvaa joku. Tuntuu tyhmältä että ainoa hetki kun olen itkenyt, on se kun tein raskaustestin. En herkistynyt edes silloin kun näimme alkion sykkeen, silloin olin vain helpottunut ja iloinen että se löytyi.

Kuva

Olen selannut jo muutamia odotusblogeja, mutta jostain syystä en pysty tai osaa niitä vielä lukea. Olen muutenkin aika nirso seuraamieni blogien suhteen ja edelleen seuraan vain niitä tuttuja ja turvallisia "vanhoja" blogeja (joista valitettavan moni on vielä yritysvaiheessa). Unohtamatta tietenkään miten raskasta ja turhauttavaa uusien blogien etsiminen on! Olisi varmasti järkevää ja hyödyllistäkin alkaa pikkuhiljaa seuraamaan joitakin odotusblogeja. Minulla on kuitenkin yksi tärkeä kriteeri, se että pystyn jollain tavalla samaistumaan kirjoittajaan. Muuten blogin lukeminen on vain "lukemista". On hienoa kun pystyy elämään samassa hengessä kirjoittajan kanssa.

Joten nyt annan teille rakkaat lukijat mahdollisuuden: Mainosta! Linkitä hyvän odotusblogin osoite. On se sitten omasi, kaverisi tai mikä vain, kunhan se on hyvä. Käyn kaikki läpi ja ne mistä pidän, siirrän lukulistalleni.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Sitkeä sydän

Kun lähdimme 7. päivä ensimmäiseen varhaisultraan, radiosta soi heti ensimmäisenä tämä:



Sitkeä sydän, tiedän että sellainen löytyy! <3

Sinussa on valo,
sinussa on yö.
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö.
Väsymättä kipinöitä tuuleen,
valaisemaan tietä pimeää.

Kuva

Mukavaa viikkoa kaikille!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Kesti vähän, anteeksi!

 Niin, no eipä se ollutkaan niin helppoa tulla enää illalla koneelle. Joten nyt vasta saan kerrottua miten ultrassa meni, toivottavasti en ole huolestuttanut ketään! :)

Eli eli, meidän Täplä löytyi samasta paikasta kuin viime viikollakin, tällä kertaa mukana oli myös sydämen syke! <3

Kuva

Hän vastasi eilen viikkoja 6+2 ja viikon aikana kehittynyt juuri sen verran kuin viikossa voi olettaakin. Eli kaikki hyvin, ovis on vaan ollut vähän "normaalia" myöhemmin.

Laskettu aika onkin sitten vasta 8.10. Kuvakin saatiin mukaan.

Keskiviikkona kerroimme uutisen kolmelle hyvälle ystävällemme ja eilen kerroin vielä minun sisaruksille. Mies on niin innoissaan, ettei millään malttaisi pysyä hiljaa! <3 Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin.

Paras ystävänpäivä ikinä! Ja iltakin meni yllättävän hauskasti, vaikka totta kai limulinjalla olen.

torstai 13. helmikuuta 2014

Huomenissa...

...tulemme näkemään tulevan lapsemme sykkeen. Ainakin uskon niin!

Tämä viikkon on ollut kovin kiireinen, siksi täällä bloginkin puolella olen viettänyt aika hiljaista elämää. Varhaisultra-aika on huomenna jo aamulla, mutta koska joudun pyyhältämään sieltä suoraan töihin ja töistä suoraan kaverin luo juhlistamaan koko viikonlopun synttäreitä, voitte joutua odottamaan ultrakuulumisia ainakin huomiseen iltaan saakka.

Väsymystä on jonkun verran, rinnat aristavat ja ovat kasvaneet, mahassa pieni (lähes päivittäinen) jomottelu muistuttaa pienen olemassaolosta.

Koittakaahan jaksella odotella! Minä palaan asiaan huomenna.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Isovanhemmat

Kuten huomaatte, blogin ulkoasu sekä värimaailma on muuttunut. Uskaltauduin pistämään bloginin "raskaus-tilaan". ;) Mitäs tykkäätte?

Eilen kiersimme kaikki tulevat isovanhemmat läpi ja kerroimme ilouutisen. Vastaanotto oli todella hyvä! Eniten jännitin omia vanhempiani, mutta turhaan.

Kuva

Kuten oletimme, anoppi alkoi itkemään. Ja kun hän sai itkun laantumaan, hän pinkaisi ylös tuolista, kävi yläkerrassa ja toi mukanaan pienet villasukat jotka hän oli ostanut joskus jostain myyjäisistä. :)

Minun äiti sanoi yllättäen, että on osannut vähän odottaakin jotain tälläistä. Mutta sitten taas, olen minä varmaan puhunut lapsista hieman normaalia enemmän ja kyllähän äiti nyt minut tuntee. Lisäksi äiti alkoi heti suunnittelemaan oman kesälomansa ajoitusta eikä hänellä hymystä tullut loppua. Isä sitten taas meni ihan lukkoon! Sekin oli toisaalta yllätys. Ei se oikein osannut sanoa tai tehdä mitään. Pitänee mennä tänään käymään uudestaan ja kysymässä että joko on asia sulateltu. ;)

Appiukko osasi taasen laskea 1+1 ja kysyi että senkö takia minä olen siellä keskussairaalalla hypännyt. Lisäksi hän alkoi jo suunnittelemaan eri pinnasänkyvaihtoehtoja meille.

Sellainen päivä meillä.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Noniin!

Pahoittelut kun kesti tämä postauksen saaminen ulos näin myöhään! Väsähdin tuon reissumme jälkeen ihan täysin ja piti vähän huilia.

Mutta siis. Äitiysneuvolassa kaikki meni kivasti. Terveydenhoitojamme on ihan supermukava! Kaikkea uutta ja mielenkiintoistakin tuli tietoon ja myös mies tajusi kysellä jotain, mitä en itse huomannut. :)

Sitten se "tärkeämpi" käynti eli lapsettomuuspoli ja varhaisultra. Sekin käynti meni ihan kivasti. Vaikkakin pelkoni kävi toteen ja olimme vähän liian ajoissa liikkeellä. Kohtu on kylläkin "raskaustilassa" eli ruskuaispussi sekä lapsivesipallero (vai mikä lie olikaan) näkyivät selkeästi. Alkio vilahti pari kertaa kuvissa, mutta sykettä ei vielä saatu näkyviin (lääkäri kyllä sanoi pari kertaa, että oli näkevinään siellä myös sykkeen). Lääkäri sanoi että ei usko alkion vastaavan ihan viikkoja 6+2 eli todennäköisesti ovulaatio on tapahtunut pari päivää oletettua myöhemmin (mikä voi hyvin olla mahdollista!). Saimme kuitenkin vielä uuden ajan ensi viikon perjantaihin, jos sitten myös syke saataisiin mukaan kuvioihin.

Kuva

Kuitenkin kaikin puolin ihan hyvillä mielin! Alkio on siellä missä pitääkin ja muutenkin kaikki vaikuttaa hyvältä. <3

Tältä käynniltä jäi nyt kuva saamatta ja sykkeen puutteestakin huolimatta aiomme edelleen kertoa viikonlopun aikana tuleville isovanhemmille tilanteesta. Kerromme vain "tylsästi" ilman kuvaa. ;)

Oikein kivaa viikonloppua teille kaikille!

torstai 6. helmikuuta 2014

Tomorrow

Nukuin viime yön ihan päin peetä. Heräsin kolmen aikaan ja valvoin varmaan tunnin. Mitenhän mahtaa mennä ensi yö?

Hiukan huominen jo jännittää, mutta yritän tässä itselleni vakuuttaa ettei ole mitään jännitettävää. Tai siis tilanne on sitten se, mikä se on. Ei siihen voi vaikuttaa itse.

Huomisen olen tosiaan saanut varattua aika täydeksi. Aamupäivällä on äitiysneuvola, puolenpäivän aikaan menen juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja iltapäivällä sitten se totuuden hetki eli lapsettomuuspoli ja varhaisultra.

Kuva

Mikäli kaikki menee hyvin, alkio löytyy oikeasta paikkaa ja sydän hakkaa, kerromme vanhemmillemme viikonlopun aikana. Meillä on jo selvät sävelet. Vu:sta saa kuitenkin mukaan jonkin näköisen ultrakuvan, kopiomme sen jonkin kortin väliin, kortti kirjekuoreen ja sanomme että tässä teille lahjakortti, minkä saa lunastaa lokakuussa. <3 Minun idea, mies tykkäsi kovasti.

Minähän olen noita erilaisia kertomisideoita ideoinut jo kauan. Ikinä en ole ollut näin lähellä, että pääsisin idean oikeasti toteuttamaan!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Hyvää fiilistä vuodosta huolimatta

Tänään on valkovuodon mukana tullut ihan pikkuisen rusehtavaa vuotoa. Se voi olla ihan normaaliakin, se oikeastaan näyttää sellaiselta mitä minulta tulee kuivista limakalvoista. Mutta kyllä se silti pienen huolen nostaa pintaan. Samoin se, että eilen minulle nousi iltapäivällä kuume, mikä oli kylläkin tippunut jo iltaan mennessä. Vähän huolettaa että mitenhän se pieni alkio jaksaa pysyä mukana tässä tautisessa kroppassa.

Koitan silti vain ajatella, että se on sinnikäs kuten vanhempansakin. ;)

Kuva

Mutta siis näistäkin huolimatta minulla on tosi hyvä fiilis. Ehkä vähän tyhmääkin olla näin toiveikas, mutta en voi sille mitään. Minulla on vaan jotenkin niin varma olo. Mietin vain sitä miten elämä nyt muuttuu, mitä pitää hankkia ja mitä tehdä.

Tiedän että voin hyvinkin kohdata perjantaina suuuuren pettymyksen, mutta en vain pysty ajattelemaan etteikö mitään kyytiläistä löytyisi. Eipä tälle tunteelle mitään voi!

Wear Yellow -day

Endometrioosiyhdistyksen yksi juhlavuoden tempauksista on 10.3. järjestettävä Wear Yellow -day. Eli olet sitten missä vain, pistä päällesi jotain keltaista. Näin osoitat tukesi endometrioosia sairastaville ja parhaimmassa tapauksessa myös levitätä vähän tietoisuutta tästä sairaudesta. Tuntuu että vaikka se on niin yleinen, se on kuitenkin niin tuntematon sairaus.


Tapahtuma löytyy Facebookista täältä. Pistä itsellesi edes "ehkä" -osallistuminen, pysyy tuo päivä ainakin muistissa. ;)

Omalta osaltani kiitän jokaista osallistujaa! <3


ps. Kuvaa saa käyttää tapahtuman mainostamiseen!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Ruokavalio ja sairastelua

Innolla jo perjantaita odotellen, hitsi kun siihen on vielä niin pitkä aika! Päätin vähän kirjoitella miten olen nyt raskauden myötä muuttanut omaa ruokavaliotani.

- Alkoholi jäi totta kai pois kokonaa, sitä on muutenkin mennyt viimeaikoina aika vähän.
- Kahvin jätin pois kokonaan (energia-juomista en edes välitä).
- Cola-juomia en juo enää.
- Teetä (musta, vihreä, valkoinen) juon hillitysti eli max 6 mukia päivässä.
- Maksamakkaraa söin vielä viime viikolla, mutta en enää.
- Yleisesti olen tarkkana tuon listeriavaaran kanssa.
- Olen tarkkana yrtti-/rohdosvalmisteiden kanssa.

Kuva

Sain tähän raskauden alkuun heti haasteeksi yskän ja pienen flunssan. Tokihan tuo lääkearsenaali on melko suppea, joten tässäpä listausta miten olen helpottanut omaa oloani.

- Höyryhengitys on ollut tosi iso apu!
- Vicks VapoRub -voide (myös höyryhengityksessä!).
- Kuumat juomat, tee hunajalla tai vain pelkkää hunajaa kuumaan veteen.
- Parasetamoli.
- A-vita PLUS -nenäsuihke.
- Merisuolakiteden imeskely auttaa kurkkukipuun ja yskään.
- Kaupasta saatavat kurkkupastillit.

Olo alkaa jo paranemaan, onneksi. Yskä hellittää ja kurkkukipua ei enää ole. Hiukan paikat kolottaa, mutta parasetamolilla senkin saa kuriin.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Lisää oireita

Eilen alkoi vihdoin rintoja aristaa, olin toisaalta vähän helpottunut. Olisin nimittäin alkanut pikkuhiljaa huolestua jos niissä ei olisi alkanut ilmetä mitään muutosta. Tänään ne ovatkin olleet jo aika kipeät.

Tänään myös pahoinvointi saapui meidän osoitteeseen. Sopivasti juuri silloin kun olin lähdössä käymään kaupungissa. No pystyin kuitenkin lähtemään, pahoinvointi on ollut ainakin tänään aika aaltoilevaa. Ja ruokakin on uponnut (vielä?) ihan normaalisti.

Kuva

Näiden lisäksi olen saanut itselleni ihan kauhean yskän! Eilen oli vielä sen lisäksi kurkkukipua, mutta onneksi se on jo vähän helpottanut. Ilmeisesti mitään yskänlääkettä ei suositella raskausaikana, Resilar on kai ainoa mitä voi käyttää kohtuudella jos on pakko. Yritän nyt taistella etten joutuisi lääkettä ottaa. Höyryhengitys, kuumat juomat, kurkkupastillit ja hunaja ovat olleet ihan hyvä helpotus.

Siitä tulikin mieleen, voisin mennä taas vähän hengittelemään höyryä.