torstai 25. syyskuuta 2014

Huomenna...

Huomenna tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun aloimme yrittämään omaa lasta.

Huomenna myöskin suuntaan miehen kanssa aamulla takaisin Poriin ja synnytystä aletaan käynnistelemään.

Vauvalla ei ole mitään hätää, mutta lapsivesi käy vähiin ja siihen sitten päälle tuo hepatoosiriski, niin lääkäri katsoi järkevimmäksi että otetaan poika ulos.

Kuva

Sain päättää jäänkö heti osastolle vai menenkö huomenna aamulla takaisin. Yllättäen valitsin vaihtoehto B:n!

Pientä puuhaa tuli sitten tälle illalle. Pinnasänky sisälle, jotain (uuni)ruokaa teen pakastimeen, vauvanvaatteille väliaikainen hyllypaikka, hoitalustalle väliaikainen paikka, vierashuoneen ryjät eteisestä varastoon, kaupassakin varmaan pitäisi vielä poiketa... Kaikkea pientä. No mies tulee pian töistä kotiin ja varmaan ainakin minun sisko tulee jelppimään. Eiköhän kaikki saada hoidettua.

Palaillaan! :)

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Raskaushepatoosi

Perjantai-iltana saunan jälkeen minua kutisi reisistä, selästä, mahasta, rintakehästä ja niskasta aika paljon. En ajatellut asiaan sen enempää, ajattelin että minulla on vaan kuiva iho kun tuo ilmakin on muuttunut viileämpään suuntaan.

Lauantai-iltana sama juttu, ilman saunaa tai mitään. Olin menossa nukkumaan ja vaan raavin itseäni! Sitten mieleeni tuli nettituttuni, jolla on raskaushepatoosi nyt jo toisessa raskaudessaan ja aloin hieman epäillä sitä syyksi tuohon omaan kutinaan.

Sunnuntaina sitten konsultoin tätä tuttuani. Kysyin että kannattaako soittaa heti maanantaina neuvolaan vai riittääkö että keskiviikon neuvolakäynnillä mainitsen tästä kutinasta. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä jatkuvaa, en herää siihen yöllä, eikä jalanpohjat tai kämmenet kutise. Hän kuitenkin suositteli soittamaan neuvolaan, hepatoosi kun saadan sitten suljettua pois ihan vaan yhdellä verikokeella.

Kuva

Maanantaina soitin, oma terveydenhoitajani oli kokouksessa, mutta sain toki asiani esitettyä toiselle th:lle. Hän kysyi että kutiseeko kämmenet tai jalanpohjat, sanoin että ei, mutta hän oli myös sitä mieltä että parempi on kokeissa käydä.

Labra-aikaa en saanut enää tiistaiaamuun, mutta keskiviikossa oli tilaa. Eli tänään aamutuimaan suuntasin labraan.

Minulla oli sovittu terveydenhoitajan aika klo. 12.30 ja maksa-arvot olivatkin sitten jo tulleet. Sappiarvoissa voi mennä perjantai-iltapäiväänkin. Noh, ei sitä sitten voitukaan sulkea pois vaan arvo oli 73, normaali haarukka 10-40. Kutina on jonkin verran helpottanut tässä parin viime päivän aikana, joten olin jo alkanut ajattelemaan että kuvittelen vaan kaiken. Mutta ei, totista totta.

Terveydenhoitaja soitti sitten äitiyspolille ja kysyi miten toimitaan. He haluavat minut sinne näytille heti huomenna eli Pori kutsuu! Th sanoi ettei nyt kovin huolissaan tarvitse olla, mutta huomenna olen taas viisaampi!


torstai 18. syyskuuta 2014

Kokoarvio

Minullahan piti olla tuo viimeinen lääkärikäynti jo tiistaina, mutta lääkärin sairastumisen vuoksi se siirrettiin keskiviikkoon. En ollut ihan varma ultrataanko meidän neuvolassa tuolla viimeisellä kerralla, olin kuullut niin montaa eri kokemusta, mutta kyllähän se lääkäri minut heti käski pitkäkseen tutkimuspöydälle ja geelit vedettiin mahan päälle.

Lääkäri oli aika vähäsanainen, taisi olla kiireinen aikataulu tai jotain. Enkä minäkään sitten osannut kysyä oikeastaan mitään. Mutta eiköhän kaikki oleellinen tullut esiin.


Painoarvioksi annettiin reilu 3200g eli mennään pikkuisen keskiarvojen yläpuolella, kuitenkin siis ihan normaalimitoissa. Turhaan siis ihmiset tätä minun pientä kokoa kauhistelevat. Kuten olen heille kyllä sanonut jo aikaisemminkin, niin ihan normaalin kokoinen tyyppi tuolta mahasta löytyy. Normaalin kokoinen ja muutenkin kaikki näytti oikein hyvältä!

Kohdunkaula oli vielä ihan alkukuopissaan eli sen puolesta ei ainakaan vielä hetkeen lähdetä synnyttämään.


Lisää "virallisia mahakuvia" löytyy täältä. ;)

torstai 11. syyskuuta 2014

Raskauden tuomat ajatukset

Tämä aihe on ollut minulla valmiina luonnoksissa varmaan keväästä saakka. Miten onkin ollut niin vaikeaa istahtaa ja kirjoittaa ylös näitä ajatuksia. Tätä on jo useaan otteeseen toivottukin ja koska raskaus alkaa todellakin lähentyä loppuaan, on viimeistään nyt hyvä hetki tälle postaukselle!

Pitkään toivottu raskaus alkoi vihdoin alkuvuonna ja minä en sisäistänyt sitä. En sisäistänyt sitä moneen, moneen kuukauteen. Rakenneultran jälkeen aloin jo pikkuisen tajuamaan tilannetta, mutta vasta kun aloin tuntea liikkeitä tajusin että mahassa oikeasti kasvaa ihmisen alku. Siltikin ajatus siitä omasta lapsesta, joka tulisi asumaan meidän luokse, tuntui kaukaiselta. Toki koko ajan valmistauduttiin, mutta valmistauduttiin johonkin kaukaiseen.

Pelkoja minulla ei ole juurikaan ollut. Se on tuntunut oudolta. Olen vain ollut luottavaisin mielin, vaikka olenkin kaikki riskit tiedostanut. Aina jonkun etapin ylitettyämme olen ollut tietyllä tapaa helpottunut.

Kuva

Nyt ei enää puhutakaan mistään kovin kaukaisesta asiasta. Laskettuun aikaan on aikaa alle kuukausi ja tänään pyörähti käyntiin kolmaskymmenesseitsemäs raskausviikko! Käsittämätöntä...

Paniikkia minulle aiheuttaa lähinnä keskeneräinen lastenhuone, mutta tiedän että pärjäämme myös hetken ilman sitä. Jos niin nyt sattuisi käymään. Kesän alussa ajattelimme että vielä on runsaasti aikaa tehdä remonttia, mutta kappas kun se kesä menikin ohi ihan silmän räpäyksessä! Tai siltä se ainakin tuntuu.

Viime viikkojen aikana tuleva lapsi on alkanut oikeasti realisoitumaan, joten myös se on aiheuttanut pientä paniikinpoikasta.
"Mistä minä tiedän mitä pitäisi tehdä?"
"Olisiko pitänyt lukea jokin kirja?"
"Osaanko hoitaa omaa lastani?"

Kaikki lohduttavat että se tulee jokaiselle luonnostaan, mutta näin ensikertalaisena se tuntuu todella oudolta ajatukselta. Pitää vaan pystyä luottamaan itseensä ja tuohon mieheen. Toisinaan on varmempi olo, toisinaan taas ei...

Pikkuhiljaa alan jo odottaa vauvaa saapuvaksi. Haluaisin nähdä hänet! Kumpaa hän muistuttaa vai onko hän kenties tasainen sekoitus meitä molempia. Miltä MEIDÄN lapsi voikaan näyttää? Olen katsonut omia ja miehen vauvakuvia ja miettinyt sitä. Mutta lapsi on totta kai itsensä näköinen. Odotan hänen kasvuaan ja sitä kun huomaa kummalta hän perii luonnetta, kumpaa hän tottelee paremmin ja mitkä leikit häntä kiinnostaa. Odotan kaikkea!

Synnytystäkin odotan mielenkiinnolla, vaikka en tiedä oikeastaan mitä odottaa. Se on varmasti raju kokemus monessakin mielessä, mutta naisen keho on luotu siihen. Siihen tuntemattomaan on jotenkin helpompi hypätä.

Kuva

Vaikka raskausaikani on ollut melko vuoristorataa oireineen, voin silti rehellisesti sanoa että olen nauttinut tästä ajasta. Varsinkin nyt kun olo tuntuu todellakin vain paranevan kohti loppua! Toki tietyllä tavalla on tukalatkin oltavat, mutta tiedän että sellaista se on jokaisella ja sellaista sen kuuluukin olla. Joidenkin mielestä olen joutunut kestämään vaikka ja mitä, mutta itse taas ajattelen että olen päässyt aika helpolla.

En tiedä miten lapsettomuus on vaikuttanut raskausaikaan. Eihän minulla ole mitään vertailukohtaa. Voisin ajatella että pelottomuuteni on ainakin yksi lapsettomuuden tuotoksia. Ei enää vain jaksa tai osaa pelätä. On kokenut jo niin paljon, se turruttaa. Ja kuten olen monta kertaa kirjoittanutkin, lapsettomuus ei jätä minua ikinä. Koen edelleen ne samat tuskat kun luen blogeja, kirjoja tai katson jotain ohjelmaa. Tietää mitä se toinen käy läpi. En enää ajattele asiaa niin usein kuin ennen, mutta melko usein kuitenkin.


ps. Meidän vaunut saapuivat vihdoin viime viikolla monen mutkan kautta.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Närästyksestä

Ennen raskautta minua on tainnut närästää elämäni aikana täydet kaksi kertaa. Vähän Rennietä nassuun ja homma on helpottanut. Raskauden puoleen väliin mennessä koin toiset kaksi kertaa närästystä, joihin Rennie auttoi taas mainiosti. Viimeisen parin kuukauden aikana olenkin sitten saanut kokea närästystä vähän useammin!

En ole huomannut mitään tiettyä ruokaa tai juomaa mikä närästyksen laukaisisi. Siis toki jos "olen sillä päällä" että närästys on alkaakseen niin rasvaiset ruuat, tee ja hiilihapolliset juomat kannattaa jättää hetimmiten pois tai närästys laukeaa varmasti. Mutta toisinaan taas voin juoda vaikka kolme mukillista teetä päivän aikana, eikä tule mitään ongelmaa. Aika usein närästys vaivaa aina pari päivää putkeen ja sitten jättää minut rauhaan muutamaksi päiväksi.


Vielä vähän aikaa sitten närästys oli oikeastaan vain iltojen ja öiden kiusa. Mikä oli tietenkin todella mukavaa, kun valvoin närästyksen kourissa yön ja sitten menin töihin... Nykyään närästys saattaa nostaa päätään jo päivällä. Mutta kyllä se ihan selkeästi illaksi ja yöksi voimistuu jos on voimistuakseen.

Kotikonsteista maitotuotteet (maito, piimä, jogurtti, jäätelö) helpottavat tiettyyn pisteeseen saakka, näin ei tarvitse heti napsia lääkkeitä. Rennien teho on minun kohdalla loppunut jo aikoja sitten, mutta onneksi juuri niihin aikoihin tuli myyntiin uusi Reduflux. Sen teho on ainakin vielä (*koputtaa puuta*) riittänyt hyvin. Sitähän saisi napsia jopa neljä nappulaa kerrallaan, minä joudun ottamaan korkeintaan kaksi, joskus myös yksi riittää tuomaan helpotuksen.

Tiedän että närästyksen(kin) kanssa olen päässyt aika helpolla. Kaverillani on ihan valtavaa närästystä, mihin ei enää mitkään peruslääkkeet auta. Mutta kyllä sen huomaa että kun tila vähenee, niin närästys myös lisääntyy.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Taas blogikisassa ja vähän kuulumisia

Täällä siirryttiin äippälomalle virallisesti maanantaina! Viimeiset kolme viikkoa tein töitä melko kevyesti, viiden tunnin työvuorot olivat ihan maksimi mitä jaksoin ja nekin tekivät välillä tiukkaa. Lyhyiden päivien lisäksi tein myös lyhyttä viikkoa eli noin kolme työpäivää per viikko. Kaiken kaikkiaan, mielestäni selvisin töistä melko kunnialla. Ne helteet olivat tosiaan se pahin hetki, mutta silloin onneksi sain sitä sairauslomaa.

Kuva

Olotila on muuten aika hyvä. Tuntuu että miten pidemmälle raskaus etenee, sitä paremmin voin! Toki omat hidasteensa kasvava masuasukki tuo, mutta se on vain normaalia. Tänään iltapäivällä olisikin taas neuvolakäynti edessä.


Tulipa sitten lähdettyä myös tuon Hiekkalaatikon reunalta -blogini kanssa Kideblogien PAKSUNA-blogikisaan mukaan. Tämän blogin kanssahan olin aikoinaan mukana Kaksplussan kisassa ja vaikka sieltä ei voittoa tullut, oli se silti ihan kiva kokemus.

Toivottavasti myös täältä saan lukijoilta ääniä ja toivottavasti halukkaat (kiinnostuneet) myös pikkuhiljaa siirtyvät Hiekkalaatikon reunalta -blogin lukijoiksi. Tämä kun hiljenee koko ajan enemmän ja enemmän. Toki synnytykseen saakka (ja vähän sen ylikin) kirjoittelen tännekin!

Eli eli, äänestys tapahtuu Facebookissa täällä ja kiitän jo nyt kaikkia jotka jaksavat käydä minun blogia peukuttamassa! <3

https://www.facebook.com/kideblogit/posts/598638356907637
Klik