Näytetään tekstit, joissa on tunniste Isovanhemmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Isovanhemmat. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. huhtikuuta 2014

"Olen raskaana" -olo

Tänään siirryttiin raskausviikolle 15 ja aloin pohtimaan, että joko minulla kuuluisi olla sellainen "olen raskaana" -olo? Nimittäin sellaista ei ole.

Muutamia oireita kyllä löytyy edelleen, selkäkipu sekä rintojen ja erityisesti nännien arkuus nyt päällimäisenä. Mutta nyt havahduin siihen, että raskaus on jo aika pitkällä. En tiedä kuuluuko tuollaista oloa edes tulla, mutta jotenkin olen aina ajatellut että tässä vaiheessa sellainen jo "pitäisi" olla. Mutta eihän tässä vielä mikään mahakaan kasva.

Kuva

Äitini on jo ihan seko. Hän kysyi tänään yht' äkkiä, että jokos minulla meni se neljästoista viikko. Kun sanoin että kyllä, tänään lähti viidestoista käyntiin, äiti totesi "joo, niin siellä jossain laskurissa sanottiinkin". Selvisi että hän käy aina vähän väliä vau.fi:n raskauslaskurissa katsomassa lasketun ajan avulla raskauden tilanteen. Lisäksi hän kysyi: "tiesitkö että siellä on olemassa sellaisia keskusteluja, mitkä on ryhmitelty lasketun ajan perusteella?". Hän oli kuulemma joku päivä "eksynyt" niitäkin lukemaan. :D

Kyllä, äitini. Se nainen, jonka reaktiota raskausuutisen suhteen pelkäsin!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Isovanhemmat

Kuten huomaatte, blogin ulkoasu sekä värimaailma on muuttunut. Uskaltauduin pistämään bloginin "raskaus-tilaan". ;) Mitäs tykkäätte?

Eilen kiersimme kaikki tulevat isovanhemmat läpi ja kerroimme ilouutisen. Vastaanotto oli todella hyvä! Eniten jännitin omia vanhempiani, mutta turhaan.

Kuva

Kuten oletimme, anoppi alkoi itkemään. Ja kun hän sai itkun laantumaan, hän pinkaisi ylös tuolista, kävi yläkerrassa ja toi mukanaan pienet villasukat jotka hän oli ostanut joskus jostain myyjäisistä. :)

Minun äiti sanoi yllättäen, että on osannut vähän odottaakin jotain tälläistä. Mutta sitten taas, olen minä varmaan puhunut lapsista hieman normaalia enemmän ja kyllähän äiti nyt minut tuntee. Lisäksi äiti alkoi heti suunnittelemaan oman kesälomansa ajoitusta eikä hänellä hymystä tullut loppua. Isä sitten taas meni ihan lukkoon! Sekin oli toisaalta yllätys. Ei se oikein osannut sanoa tai tehdä mitään. Pitänee mennä tänään käymään uudestaan ja kysymässä että joko on asia sulateltu. ;)

Appiukko osasi taasen laskea 1+1 ja kysyi että senkö takia minä olen siellä keskussairaalalla hypännyt. Lisäksi hän alkoi jo suunnittelemaan eri pinnasänkyvaihtoehtoja meille.

Sellainen päivä meillä.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Noniin!

Pahoittelut kun kesti tämä postauksen saaminen ulos näin myöhään! Väsähdin tuon reissumme jälkeen ihan täysin ja piti vähän huilia.

Mutta siis. Äitiysneuvolassa kaikki meni kivasti. Terveydenhoitojamme on ihan supermukava! Kaikkea uutta ja mielenkiintoistakin tuli tietoon ja myös mies tajusi kysellä jotain, mitä en itse huomannut. :)

Sitten se "tärkeämpi" käynti eli lapsettomuuspoli ja varhaisultra. Sekin käynti meni ihan kivasti. Vaikkakin pelkoni kävi toteen ja olimme vähän liian ajoissa liikkeellä. Kohtu on kylläkin "raskaustilassa" eli ruskuaispussi sekä lapsivesipallero (vai mikä lie olikaan) näkyivät selkeästi. Alkio vilahti pari kertaa kuvissa, mutta sykettä ei vielä saatu näkyviin (lääkäri kyllä sanoi pari kertaa, että oli näkevinään siellä myös sykkeen). Lääkäri sanoi että ei usko alkion vastaavan ihan viikkoja 6+2 eli todennäköisesti ovulaatio on tapahtunut pari päivää oletettua myöhemmin (mikä voi hyvin olla mahdollista!). Saimme kuitenkin vielä uuden ajan ensi viikon perjantaihin, jos sitten myös syke saataisiin mukaan kuvioihin.

Kuva

Kuitenkin kaikin puolin ihan hyvillä mielin! Alkio on siellä missä pitääkin ja muutenkin kaikki vaikuttaa hyvältä. <3

Tältä käynniltä jäi nyt kuva saamatta ja sykkeen puutteestakin huolimatta aiomme edelleen kertoa viikonlopun aikana tuleville isovanhemmille tilanteesta. Kerromme vain "tylsästi" ilman kuvaa. ;)

Oikein kivaa viikonloppua teille kaikille!

torstai 24. lokakuuta 2013

Gonal-F: Check! Parents: Not.

Melkein unohdin, mutta sentään muistin käydä eilen tilaamassa apteekista Gonal-F:n. Haen sen huomenna. Kyselin jo silloin kun kävin hakemassa masennuslääkkeeni noistä käytännöistä. Eli onko Gonal-F:ää tässä kyseisessä apteekissa varastossa vai pitääkö se tilata. Ja kuinka paljon aikaisemmin pitää tilata.

Lääke neuvottiin tilaamaan iltapäivällä, jolloin se on seuraavana päivänä apteekissa. Minä en pääse töistä lähtemään noin vain iltapäivällä käymään apteekissa, joten tilasin sen sitten jo kaksi päivää aikaisemmin. Jos tilauksen olisi tehnyt vasta perjantaina, olisi tämä (kylmää vaativa) lääke ollut apteekissa vasta tiistaina. Joten ajattelin olla hyvissä ajoin liikkeellä!

En ole ikinä pistänyt itseäni, enkä ketään muutakaan, mutta en minä siltikään pistämistä jännitä. Ainakaan vielä. Eihän se nyt mitään rakettitiedettä ole!

Kuva


En tainnutkaan tänne kertoa, mutta hieman ennen minun leikkausta kerroimme miehen äidille koko totuuden tästä meidän tilanteesta. Hän otti sen (kuten oletimmekin) oikein hyvin. Toki oli hieman huolissaan meidän jaksamisesta ja muusta vastaavasta. Viime lauantaina kävin yksin anoppilassa ja juttelimme sitten niitä näitä, myös tästä meidän jatkotilanteesta. Anoppi tuli sitten kysyneeksi, että olemmeko puhuneet minun vanhemmille. No emme ole. Syitä on monia, mutta päällimmäisenä syynä se että en todellakaan tiedä miten vanhempani reagoivat, enkä todellakaan halua kuulla mitään tuomitsemista. Asia on itselle kuitenkin niin arka.

Anoppi toi esiin muutaman hyvän pointin:

- Olemme aikuisia ihmisiä ja teemme omat päätöksemme
- Diagnosoidun endometrioosin takia on todella tärkeääkin että yritämme lasta nyt emmekä "huomenna"
- Minua saattaisi helpottaa, jos saisin kerrottua heille

Kuva
Minullahan on suuri syyllisyys siitä että kerroimme miehen äidille, mutta oma äitini on autuaan tietämätön asiasta. Meillä on kuitenkin todella hyvät välit ja voin normaalisti puhua äidilleni ihan mistä vain. Äitini on kuitenkin niin vahva persoona, että on hyvinkin todennäköistä että hänen ensireaktio on jotain "ei niin mukavaa". Mutta toisaalta taas, osaan minäkin sanoa äidilleni tarvittaessa vastaan ja huomauttaa hänen kantansa huonot kohdat.

Miehen kanssa otin tämän asian esiin sunnuntaina, mutta keskustelu jäi hieman vaiheeseen. Mahdollisesti jatkamme keskustelua lähipäivinä ja pohditaan miten toimitaan.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Uusfamilismi

"Ihmiset alkoivat huomata, että perhekin on tärkeä, ei pelkästään itsensä toteuttaminen, oma ura, vapaus, rahan tekeminen jne. Alettiin puhua perhesuhteista, perheajasta, laatuajasta perheissä eli silloin syntyi perhemyönteisyyden aalto."

Uusfamilismi, ihan utopinen sana minun korvaan, mutta sillä tarkoitetaan kaikessa yksinkertaisuudessaa perhearvoja ja niiden paluuta nykymaailmaan.

Mtv3.fi kertoo tänään nettisivuillaan, kuinka perheiden lapsilukumäärät ovat kasvussa. Lapsia on yhä useammissa perheissä jo vähintään kolme tai neljä. Ennen yleinen lapsilukumäärä on ollut kaksi ja ilmeisesti tämä luku on vieläkin "johdossa".


"Sellainen ilmiö on Suomessa näkyvissä, että meillä on yhä enemmän perheitä, joissa lapsia on vähintään kolme. Samaan aikaan meillä on yhä enemmän lapsettomia pareja tai perheitä, joissa on vain yksi lapsi."

Samassa jutussa vertaillaan perheiden lapsilukumäärää alueellisesti ja ammattikunnittain. Suomessa on kuitenkin suhteellisen pienet erot sosiaaliluokkien välillä, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudulla syntyvyys on alhaisinta ja maaseudulla korkeampaa.

Juttu on minun mielestä tosi mielenkiintoinen, jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa lukaista se! On hienoa kuitenkin lukea, että ihmiset eivät anna rahan vaikuttaa liikaa lapsien hankintaan ja että Suomessa syntyvyys on ollut koko 2000-luvun kasvussa.


Minä olen näköjään tässä asiassa hyvin perinteinen Suomalainen. Haluaisin kaksi lasta. Mies taas haluaisi vain yhden. Meitäkin erottaa tässä se, että minä olen kasvanut siskon ja veljen kanssa, mies taas on ainoa lapsi. En osaa (enkä halua) kuvitella millainen lapsuuteni olisi ollut ilman sisaruksiani. Toki tällä hetkellä olisin superkiitollinen ja tyytyväinen jo siitä ainokaisestakin lapsesta...


Anoppikin haluaisi (ainakin) kaksi lastenlasta ja ei ole paljoa aikaa, kun tästä ihan rennossa mielessä keskusteltiin ja mies siihen sitten heittikin "mutta eihän meillä ole varaa kahteen, sitten kun ne alkaa molemmat kinumaan mopoja ja autoja". Noh, totesinpahan tähän että niin ne minunkin "perusduunari" vanhemmat on kolmelle lapselle hankkinut mopot, ajakortit ja muut. Pitää vain osata säästää.


Montako lasta sinä haluaisit? Miksi juuri se verran?

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Voisin hakata päätä seinään

Tyhmä kun ihmismieli on, aloin taas ajattelemaan missä aikataulussa raskaus etenisi, jos se nyt tästä kierrosta alkaisi.

Ensimmäinen "oikea" ultra olisi suurin piirtein viikko äitienpäivän jälkeen. Voi kuinka kivaa olisi kertoa noille tuleville mummusille jo silloin, antaa todellakin erilainen äitienpäivälahja. Ja koska me pääsemme varhaisultraan, niin en näe mahdottomana ajatukseni äideille kertomista jo tuossa vaiheessa.


Sitten kun asiaa mielessäni hetken aikaa pyöritin, sain niin loistavan idean! Keksin ihanan ja todella meidän "näköisen" tavan kertoa. Ei se mitenkään erikoinen ole, mutta kuitenkin.

Minä en ikinä askartele. Ei ole vaan oikein mun juttu. Mutta ajattelin että voisinkin silloin askarrella kivat ja persoonalliset äitienpäiväkortit ja niihin kirjoittaa tekstin: "Hauskaa äitienpäivää! Nyt näyttää pahasti siltä, että meitä tuleekin ensi vuonna vierailulle kahden sijasta kolme."


Ja voi pöh... Harmittaa että edes ajattelen tuollaisia! Sama juttu oli viime vuonna ja nyt taas. Kiva idea, mitä ei kuitenkaan saa toteutettua.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Vaaleanpunaisten rillien läpi

Mitä haaveita minulla on liittyen perheen perustamiseen ja vauvan saamiseen? Näin kyseli omassa blogissaan tyttöankka. Asiaahan olen pyöritellyt mielessäni jo monta kuukautta, mutta nyt päätin pistää ajatukset tekstimuotoon.

Saisin plussan testiin, olisin raskaana. Ensimmäinen ultra takana ja riskiviikot ohi. Kertoisimme tuleville isovanhemmille ilo uutisen, pyytäisimme lapselle kummit. Sitten alkaisikin vierashuoneen muodonmuutos - remontti. Miehen isäpuoli auttaisi varmasti mielellään, onhan hän rakennusmies. Samoin kuin tuleva (?) kummisetä.


Vaatteita, huonekaluja, leluja ym alkaisi kertyä nurkkiimme. Lastenhuone valmistuisi ja saisin sen sisustaa.

Synnytys sujuu hyvin ja nopeasti. Pääsemme kotiin heti muutaman päivän päästä. Kotona kaikki sujuisi hyvin. Isovanhemmat ja kummit auttavat, kun väsymme ja haluamme vaikka vapaaillan.

Vauva kasvaa. Oppii ryömimään, istumaan, konttaamaan... Vaikeimpina hetkinä olen oikeasti pystynyt kuvittelemaan silmieni eteen lapsemme konttamaan kirjahyllyn ohi. Taaperon juoksevan pihalla auringonpaisteessa. Se luo minulle jotain toivoa, kunnes mieleeni tulee ajatus "entä jos en tule koskaan oikeasti kokemaan näin?".

Saunomista perheen kesken, sitä odotan. Lapsi heittää löylyä itse ja tulee aina innoissaan saunaan. Kesälomaretkiä Muumimaailmaan, Puuhamaahan, Linnanmäelle...


Ja joulut. Jouluruokaa, pukki ja lahjoja, joulusauna. Lapsen jännitys ja innostus! Kaikki oman perheen kesken ja kaikessa rauhassa.

Minun vaaleanpunaiset haaveet.