Näytetään tekstit, joissa on tunniste Supistukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Supistukset. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. elokuuta 2014

Eilinen lääkäri

Eilen olin ylimääräisessä lääkärissä, nuo supistukset kun eivät ole yhtään helpottaneet ja viimeksi lääkäri sanoi, että jos kotona ei supista, niin voin mennä töihin. Noo, meillä on kolme eri neuvolalääkäriä jotka siis vaihtelevat vuoroviikoin. Kun pääsin odotushuoneeseen, näin heti että tällä kertaa onkin juuri se lääkäri, joka ei annan saikkua sitten millään ilveellä ja lähettää ennemmin vuodelepoon keskussairaalaan. Olen kuullut tämän todella monelta! Joten melkein jo arvasin oman käynnin lopputuloksen.

Kuva

Siis tämä lääkärihän on ihan ok mukava muuten, mutta kun hän kysyin vointia ja kerroin että edelleen vaan supistelee, niin kommentiksi sain "no niinhän se jo kuuluukin supistella". Totta juu, mutta entäs sitten kun ei pysty tekemään mitään sen kivun yllättäessä?

Kohdunsuulla ja -kaulalla kaikki edelleen lähtökuopissa, joten töihin lääkäri käski mennä kokeilemaan. Eikä sekään sinänsä haittaa, tykkäisin mennä töihin, mutta kun tiedän ettei siitä tule mitään. Miten voisi, kun en saa kotonakaan mitään tehtyä? Lähdin sitten hakemaan työvuorolistoja (en ollut niitäkään jaksanut pariin viikkoon hakea) ja kappas, pomo olikin ollut kaukaa viisas. Kahteen viikkoon minulle oli pistetty yksi viiden tunnin työvuoro. Eiköhän se vielä onnistu! Nyt vaan tulee todellakin se ongelma, ettei sitä rahaa tule mistään. Ei ole vuoroja, eikä sairaslomaa. Ja vaikka olisi sairaslomaa, niin vuorojen mukaan sitä palkkaa minulle töistä maksettaisiin. Onpas pirun ärsyttävä tilanne! Toki oman olotilan mukaan voin ottaa vastaan sairasloma-tuurauksia, mutta entäs jos en jaksakaan?

Ärrrr... Pitääkö tässä sitten vielä liittoon ilmoittautua osa-aikatyöttömäksi?

torstai 17. heinäkuuta 2014

Lääkärissä

Maanantaina minulla oli ihan normaali neuvolakäynti terveydenhoitajan luona. Oma th:ni on lomalla, joten oli vähän erilanen käynti kuin mihin olen tottunut. Hän koitti kovasti tarjota minulle viimeistä lääkäriaikaa torstaille, koska oloni edelleen vaihteli. En sitä kuitenkaan ottanut vastaan, vaan halusin mennä kokeilemaan töihin. Tiistaina mieli muuttui. En saanut edes kotia siivottua, kun koko ajan sain mennä sänkyyn huilaamaan. Joten soitin neuvolaan. Tuo kyseinen aika oli jo mennyt, mutta minulle saatiin järjestettyä ylimääräinen aika.

Kuva

Siellä sitten käväisin tänään aamupäivällä. Luojan kiitos kohdun suulla ei ollut edelleenkään tapahtunut mitään, mutta lääkäri määräsi minulle yli kolme viikkoa lisää sairauslomaa. Hän sanoi että sitten jos ei enää kotona supistele, voin mennä kokeilemaan töihin. Eipä siihen sitten enää montaa viikkoa töitä jäisikään, joten toivotaan parasta!

Harmittaa niin työnantajan kuin meidän itsemmekin puolesta. Sitä rahaa kun ei tule muualta kuin töistä... Mutta tilanne nyt on tämä, enkä sille mitään voi.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Aaaand it's back! (Mietteitä turvotuksesta sekä painosta...)

Juuri kun olen päässy kehumasta niin täällä, palsta-maailmassa kuin myös ihan oikeassakin elämässä, miten hyvin olen taas jaksanut töissä, iski seinä vastaan. Kahden vapaan jälkeen olin taas eilen töissä ja jo ennen töihin pääsyä huomasin että taas vähän supistelee. No ei siinä vielä mitään, totta kai menin töihin. Tilanne kuitenkin paheni niin, että loppujen lopuksi minun oli pakko lähteä töistä päivystykseen n. 1½ etuajassa. En enää vaan pystynyt olemaan. Huilia tiistaihin saakka.

Kipu on viime aikoina ollut enemmän sellaista, millaiseksi olen supistuksen kuvitellut. Eli kuukautiskipumaista polttelua. Niin sitä voisin kuvailla. Joka kerta se kuitenkin alkaa napakipuna.
 
Kuva

Sitten siihen aiheeseen, mitä olen nyt muutaman päivän ajan pyöritellyt mielessäni. Jo vähän ennen näitä helteitä huomasin miten sukkani jättivät nilkkoihin painaumat, siitä päättelin että jalat alkavat vähän turvota. Heti kun lämpötila nousi, minun jaloista tuli jotkut ihme limput. Ei auta vaikka yritän pitää jalkoja kohti taivasta, vielä pitäisi testata miten kylmä tai kuuma vesi auttaisi. Toki juon paljon, mutta tuntuu että nesteet tulee läpi ennen kuin ehtivät jalkoihin saakka. ;) Tuvotusta on muuallakin. Kihlasormus ei lähde kovin helposti irti ja tuntuu että minun naamakin olisi jotenkin paksu.

Kuva

Lisätään tähän turvotukseen kasvava maha sekä hupeneva itsevarmuus. Tunteeni ovat todella ristiriitaiset. Olen ylpeääkin ylpeämpi tuosta mahakummustani ja sitä myös mielelläni pidän "esillä" (ehkä myös siksi että ihmiset tajuavat minun olevan raskaana, eikä muuten vain paksu). Mutta kun olet ensimmäisen puolen elämästäsi ollut lähinnä alipainoisen puolella ja vasta viime vuosina päässyt normaalipainoisten "ryhmään", tuntuu tämä paisuminen oudolta. Lisänä vielä pelko siitä, jäänkö tälläiseksi vai saanko synnytyksen jälkeen itseäni niskasta kiinni ja karistettua jääneet kilot. Se jää nähtäväksi.

Olenhan minä edelleen ihan pieni verraten moneen, moneen muuhun. Silti vain välillä sitä tunteen olonsa ihan valaaksi. En pysty enää uskomaan että mies näkisi minua mitenkään viehättävänä. Intiimielämä siinä kärsii kun MINÄ tiedostan liiaksi oman kokoni ja olen epävarma. Ärsyttävää...

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kun tekniikka pettää

Syvimmät ja nöyrimmät pahoitteluni tooooodella pitkästä postaustauosta! Mutta tällä kertaa syy ei ole minussa! Meidän netti on ollut poissa toiminnasta melkein kaksi viikkoa... Asiaa on tässä saanut selvitellä ja vihdoin äsken huomasin nettiyhteyden löytäneen tiensä takaisin meidän talouteen! Eli heti koneelle. ;) Ei sinänsä, on kai tämä pieni tietokoneesta irtautuminen tehnyt ihan hyvääkin. Vaikkakin muutamia kertoja olisi tosiaan halunnut tulla tänne kirjoittelemaan, mutta sitten piti vain ajatella että kyllä tämä täällä odottaa.

Nyt pitäisi pohtia mitä on tapahtunut sitten viime postauksen...

Kuva

Töissä olen jaksanut kohtalaisesti. Useamman päivän (4 ->) työputket ottavat voimille, viime viikolla supistelu kävi todella voimakkaaksi, oli pakko mennä ensimmäistä kertaa istumaan ja rauhoittumaan kesken työpäivän. Tyhmältähän se tuntui, mutta pakko mikä pakko. Onneksi työkaverit olivat ymmärtäväisiä. Nyt tämä lämpö ottaa voimille, normaalisti saan vain uutta energiaa kun helteet saapuvat, mutta tällä kertaa taitaa tuo ekstra-kuorma hidastaa menoa omalta osaltaan. Aika tuskaista oli esim. eilen töissä.

Kuva

Poika liikkuu kovasti ja vihdoin sunnuntai-iltana myös mies tunsi liikkeet ensimmäistä kertaa! Hän oli ihan yllätynyt miten paljon vilskettä mahasta jo löytyykin. :D Mutta oli se hieno hetki.

Vaunut käyn tilaamassa huomenna, niistä lisää sitten kun ne saapuvat meille.

Siinäpä nyt jotain kuulumisia! :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kadonneen postauksen mysteeri...

Kirjoittelin torstaina mökiltä käsin puhelimella pienen postauksen, mutta eipä se sitten ikinä itseään julkaissut. Mikä mahtoi mennä pieleen...? Siitäkin johtuen tosi pitkä tauko tullut.
Toivottavasti kaikilla oli mukava juhannus, minulla pääasiassa oli! Mökillä oli toki erilaista, mutta silti mukavaa. Ja ensi vuonna on todella erilaista! Odotan innolla. :)

Kuva

Lähdimme mökille jo keskiviikkona ja itse tulin lauantaina kotiin, sillä olin viikonlopun töissä. Lauantai oli kyllä ihan hirveä työpäivä, kiire ja ylityöt eivät riittäneet, vaan lisäksi supisteli. Onneksi melko kivuttomasti, niin pystyin olemaan koko päivän töissä. Yritin sitten vaihtaa eilistä vuoroa lyhyemmäksi, pelkäsin että en jaksaisi, mutta onneksi jaksoin sillä vuoronvaihtokaan ei onnistunut. Taas kävi niin että kun ei supistele, niin sitten selkä tulee kipeäksi. Kivutonta työpäivää ei tietenkään voi olla!

Viikko sitten minulla oli ihan normaali neuvolakäynti (terveydenhoitaja), kaikki oli oikein hyvin ja kohdustakin otettiin ensimmäinen mitta. Ainoastaan hemoglobiini oli "vihdoin" tippunut viitearvojen alle, joten rautalisää määrättii. Sehän ei yllätyksenä tullut, olen vain odottanut että koska tiputaan alle 110:n.


Meidän neuvolassa perhevalmennus on jaettu viiteen kertaan:

1. Suun bakteerit ja hammassairaudet, hammassairauksien ehkäisy ja hoito, raskausajan vaikutukset suun ja hampaiden terveydentilaan, lapsen suun ja hampaiston kehitys ja hoito.

2. Parisuhde, elämän muutos, vauvan ensimmäinen vuosi.

3. Synnytystä ennakoivat merkit, synnytyksen alkaminen, milloin ja miten lähdetään synnytyssairaalaan, normaali synnytys.

4. Synnytyksen kulusta lisää, lapsivuodeaika sairaalassa ja kotona, imetyksestä.

5. Tarvikkeista, lapsen käsittelystä, puhtaudesta, vauvan pikkuvaivoista, perhetilanteen muuttumisesta.

Kuva

Näistä aiomme osallistua ainakin kolmanteen ja neljänteen kertaan, ehkä myös viidenteen. Lokakuisille tarkoitetut kerrat ovat elokuussa, sain päivät tietooni viime maanantaina.

Osa varmasti miettii miksi emme osallistu noihin muihin kertoihin? Noh, itse voisin ehkä silkasta mielenkiinnosta osallistua, mutta koska emme oikeasti koe niitä meille tarpeellisiksi (ja olemme jo kavereilta sekä tutuilta kuulleet mielipiteet noista valmennuksista), emme koe tarpeelliseksi "tuhlata aikaa" niihin. Meille tärkeimpiä ovat juurikin nuo synnytyskerrat. Emme ole kuitenkaan ihan keltanokkia pienten vauvojen suhteen.

Lisäksi meidän pitäisi tehdä päätös äitiysavustuksesta. Raha vai pakkaus? Blogia pidemmän aikaa seuranneet tietävät että olen aina vannonut äitiyspakkauksen nimeen. Nyt on kuitenkin otettava järki käteen. Meillä on vaatteita jo vaikka miten paljon! Juuri sellaisia mitä pakkauksesta tulisi ja osa (esim. kaksi toppapukua) on vielä vanhoista pakkauksista. Eli ne mitä meillä ei vielä ole ja pakkauksesta saisimme on:


Kylpypyyhe, hiusharja, hammasharja, kylpylämpömittari, hoitovoide, kynsisakset, kestovaippahousu ja kaksi imuosaa (ei aiota käyttää), 2 sideharsovaippaa, kestoliivinsuojat, terveyssiteet, Loruttele sylitellen -kirja, lelu ja tietenkin itse pakkaus. Näistäkin vielä suurin osa sellaista edullista hankittavaa, mitä on helppo pyytää lahjaksikin (esim. vauvakutsuilta?).

Eli haluammeko pakkauksen mistä hyödymme noiden tavaroiden verran vai otammeko 140€, jonka sijoittaisimme vaunuihin?

Mutta nyt on varmaan painuttava niiden vaatteiden kimppuun ja valmistelemaan tulevaa vierashuoneen (lastenhuoneen) remonttia.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kotona

Kotona ollaan edelleen. Keskiviikon lääkärikäynnillä ei löydetty kohdunsuulta mitään muutoksia, hyvä niin. Minulle määrättiin vielä lisää veri-, virtsa- ja valkovuotokokeita joilla varmistetaan ettei tulehduksia ole (tai toivotaan ettei olisi). Tuloksia soittelen maanantaina. Olo on parantunut kun olen saanut levätä! Tarkoitus olisi mennä kokeilemaan töihin ensi viikon lopulla.

Kuva

Käväisin eilen töissä hakemassa työvuorolistan ja näin samalla esimieheni, hän ottaa tämän minun tilanteeni niin loistavasti, etten voisi parempaa toivoa! Hän sanoi, että ymmärtää hyvin että tälläinen tilanne pelästyttää, varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsi ja että aloitin vielä uuden työn, niin sekin on varmasti stressannut. Ja sanoi vielä, että sitten kun palaan töihin, niin otan vaan ihan rauhassa. Olin ihan liikuttunut tästä vastaanotosta!

Mutta nyt nappaan jääkaapista yhden alkoholittoman oluen, käsken miehen startata auton ja lähden loppupäiväksi makoilemaan appiukon mökille. Vaihtelua tähän sängyssä makoiluun! ;)

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Supistuksia...

...niitä nämä nyt sitten ilmeisesti ovat. Niin lääkäri ja terveydenhoitaja ainakin uskovat. Perjantaisen päivystyskäynnin jälkeen kipua on tullut useammin ja selkeästi jonkin pienenkin rasituksen jälkeen. Leivon sitten rauhassa piirakan tai epähuomiossa kannan hetken kaverini lasta. Todella vaikea vain olla! Mutta pikkuhiljaa tajuan, että pakko mikä pakko. En kuitenkaan haluaisi päätyä täysin vuoteen omaksi. Onneksi myös mies tajuaa rauhoitella minua eikä annakaan minun tehdä oikein mitään.

Kuva

Huono omatunto sen kun vain kasvaa. Töistä nimittäin. Tiedän kyllä että tälle nyt ei voi mitään ja ihan normaalioloissakin saattaisin joutua vaikka johonkin onnettomuuteen ja päätyisin sairauslomalle. Harmittaa silti. Tuntuu että petän työnantajani ja tuohan oman maineeni tuossa firmassa... Olin jo oppimassa talon tavoille. No ei nyt maalata vielä piruja seinille, voin ihan hyvin vielä pystyä työntekoon!

Mutta nyt pitää seurata tilannetta, tänään on viimeinen sairauslomapäivä ja huomenna vapaapäivä. Katsotaan mihin suuntaan tämä olo menee.

Edit. klo. 13.03. Soitinpa sitten neuvolaan (taas vaihteeksi) ja sain huomiselle ajan lääkärille.