Kummiasiaa

Eilen aloin tosiassani pohtia kummiasiaa. Meidän lapsi tullaan kastamaan eli ihan viralliset kummit hänelle tarvitaan. Olen pitänyt koko ajan (samoin myös mies) itsestäänselvänä että pyydämme kummit jo raskausaikana tähän kunniatehtävään, mutta eilen mietin että joko olisi oikea hetki?

Nuoremman kummipoikamme kohdalla meitä pyydettiin kummeiksi heti nt-ultran jälkeen ja minä henkilökohtaisesti pidin siitä, että sain olla jo raskausaikana vähän eri tavalla mukana. Tai mistä minä tiedän oliko se erilaista verraten siihen, jos meitä ei olisi pyydetty vielä siinä vaiheessa kummeiksi? Mutta kuitenkin, haluaisin sen saman ilon jakaa nyt omalta osaltani.

Kuva

Juttelimme miehen kanssa eilen illalla vähän tuosta pyytämisestä, mutta ei siitä jörrikästä ota taaskaan mitään selvää. :D Siis totta kai hänkin haluaa raskausaikana pyytää nuo kummit, mutta minä olisi valmis NYT eikä mies kommentoi asiaa mitenkään. Ei mitenkään yllättävää.

Olemme ajatelleet neljää tai viittä kummia, vaikka siinäkin on aika monta. Toisaalta taas minulla on tosi hyvä fiilis näistä jokaisesta ja jokaisen ehdottomasti haluaisin kummiksi lapselle. Määrä on tällä hetkellä 4-5, koska yhden kummiehdokkaan on saatava oma elämänsä kuntoon ennen kuin voimme häntä pyytää kummiksi. Ja hän tietää tämän. Toivottavasti kaikki menisi hyvin ja jokainen suostuisi tehtävään.

Miten pyytää kummiksi? Löysin muutamia tosi kivoja runoja.

Kävi mielessä juttu jo aamulla varhain
tässähän olisi ystävä parhain.
Kummiksi sinua pyytäisimme
vähän vain me vaatisimme.
Vaippaa ei olis pakko vaihtaa,
mutta lapsellisuuksia et sais kaihtaa.
Ja kun muksu teininä luoksesi kurvaa
olisi kiva jos hän yhä saisi tukea ja turvaa.
Nyt olis siis tarjolla iloa ja säpinää,
sinun arkeen ja elämään.
Joten olisiko sinulla halua ja voimia,
rakkaan vauvamme kummina toimia?

---

Meille olisi tärkeää
että kummiksi voisit ryhtyä.
Lahjoja ei lapsi kaipaa
vaan aikuista, joka tukea antaa.
Tule kanssamme tukemaan
meidän lapsen taivalta. 

---

Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä
- ne eivät suinkaan lyhennä matkaa,
mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.
Lähtisitkö pienokaisemme kummiksi
valaisemaan hänen matkaansa? 

Jotain muita tapoja? 

Esimerkiksi antaa lahjaksi mukin tai pipon, missä tekstinä kummitäti/-setä tms ja samalla kysyy haluaako pitää lahjan.

Kuva

Kuva

Tai kortti, missä ultrakuva ja teksti "Olisitko kummini?".

Ja tässä vielä hauska idea mikäli pyytää kummia lapsen syntymän jälkeen:

Kuva

Muitakin ideoita otetaan vastaa! :)

Vaaleanpunaisten rillien läpi

Mitä haaveita minulla on liittyen perheen perustamiseen ja vauvan saamiseen? Näin kyseli omassa blogissaan tyttöankka. Asiaahan olen pyöritellyt mielessäni jo monta kuukautta, mutta nyt päätin pistää ajatukset tekstimuotoon.

Saisin plussan testiin, olisin raskaana. Ensimmäinen ultra takana ja riskiviikot ohi. Kertoisimme tuleville isovanhemmille ilo uutisen, pyytäisimme lapselle kummit. Sitten alkaisikin vierashuoneen muodonmuutos - remontti. Miehen isäpuoli auttaisi varmasti mielellään, onhan hän rakennusmies. Samoin kuin tuleva (?) kummisetä.

Vaatteita, huonekaluja, leluja ym alkaisi kertyä nurkkiimme. Lastenhuone valmistuisi ja saisin sen sisustaa.

Synnytys sujuu hyvin ja nopeasti. Pääsemme kotiin heti muutaman päivän päästä. Kotona kaikki sujuisi hyvin. Isovanhemmat ja kummit auttavat, kun väsymme ja haluamme vaikka vapaaillan.

Vauva kasvaa. Oppii ryömimään, istumaan, konttaamaan... Vaikeimpina hetkinä olen oikeasti pystynyt kuvittelemaan silmieni eteen lapsemme konttamaan kirjahyllyn ohi. Taaperon juoksevan pihalla auringonpaisteessa. Se luo minulle jotain toivoa, kunnes mieleeni tulee ajatus "entä jos en tule koskaan oikeasti kokemaan näin?".

Saunomista perheen kesken, sitä odotan. Lapsi heittää löylyä itse ja tulee aina innoissaan saunaan. Kesälomaretkiä Muumimaailmaan, Puuhamaahan, Linnanmäelle...

Ja joulut. Jouluruokaa, pukki ja lahjoja, joulusauna. Lapsen jännitys ja innostus! Kaikki oman perheen kesken ja kaikessa rauhassa.

Minun vaaleanpunaiset haaveet.

Näinpä...

Tuossa ajeltiin miehen isän luota kotiin päin ja koko 60 kilometrin matkasta, varmaan 40 km ajattelin.

Ajattelin kuinka hienoa joskus on kertoa tuleville isovanhemmille raskaudestani. Kuinka innoissaan tulevat kummit tulevat olevaan. Miten kerromme ja koska. Ja kuinka mahtavaa olis, jos meillä olisikin jo helmikuussa jotain kerrottavaa.

Varmaan miljoonannen kerran ajattelin näitä ja lopuksi oli "pakotettava" itseni lopettamaan sellaiset ajatukset. Mieskin taisi huomata, että olen ajatuksissani koska vilkuili minua matkan aikana tosi monta kertaa. Loppu matka menikin sitten jutellessa ihan vain niitä näitä.

Voi kunpa...

Kummius

Taas nousi tämä kummiasia mieleeni...

Kuinka monta?
4?
5?

Ketä?
Sisaruksia?
Kavereita?
Muita sukulaisia?

Koska pyydetään?
Kenestä sylikummi?

Koska en ole varma myöntyykö mieheni kahteen lapseen (hän haluaa tällä hetkellä vain yhden ja mistä minä tiedän vaikka oma mieleni muuttuu), haluaisin tulevalle(?) lapsellemme 5 kummia. Kaikki ovat ystäviämme, sisaruksiamme emme pyydä. Sisarukset saavat olla jo tätiä, setiä ja enoja, ja mielestämme se on tarpeeksi suuri kunnia!

Kuitenkin tänään aloin ajattelemaan, että 5 kummia on kyllä todella paljon! Itselläni on yksi kummi (tai no 2, mutta toisen kanssa en ole missää tekemisissä) ja hän on minulle edelleen mitä tärkein ihminen. Liian monta kummia voi, yksinkertaisesti vain olla liikaa. Kuitenkin haluan lapselle ainakin 4 kummia ja haluan kaikki "mukaan" jo raskausajasta alkaen. Sylikummilla en näe muuta virkaa kuin, että hän on se joka saa kunnian hikoilla kuin pieni sika kasteen ajan (koettu!). Kummit itse luokoot suhteensa lapseen ja sen myötä määrittävät kuinka tärkeitä ovat lapselle.

Ja on aivan tyhmää taas kerran edes ajatella tätä! Miksi, oi miksi en voisi jo olla raskaana?!?