Viikonloppu, joko se meni?

Viikonloppu meni kyllä ohi niin hetkessä! Ilma oli ihana, joten viihdyin pihahommissa. Kavereitakin kävi kylässä useampaan otteeseen, joten kyllä puuhaa riitti. Tietokoneelle ei ollut juurikaan asiaa tai edes tarvetta. Kiva silti huomata, että monet ovat edelleen osallistuneet arvontaan! Saadan hyvä osallistujamäärä ja monelle mahdollisuus kivaan palkintoon.

Piti oikein tarkistaa olinko maininnut taas kerran alkaneesta välivuodosta, näköjään en. Muistaakseni (ei ole mustiinpanoja tässä nyt hollilla) huomasin sen torstaiaamuna, nyt ainakin tiedän mistä se johtuu enkä stressaa turhaan. Tiedän myös sen, että tämä kierto oli tässä. Oikeastaan vaan odotan niin innolla ensi kiertoa, ettei tämä ns. haittaa. Tai totta kai se nyt haittaa, olisihan se ollut hienoa jos luomuvauva olisikin ilmoittanut itsestään, mutta näin tällä kertaa (taas).

Oletettavasti odotan tätiä keskiviikkoon. Mikäli tulkitsin oviksen oikeaan päivään. Hieman jännittyneenäkin odotan! Sitten tulee taas hyppy tuntemattomaan, hieman jännittää miten reagoin clomeihin (eli tuleeko oikea hormoonihirviö esiin?) ja onko niistä apua. Saadaanko raskaus vaikka heti alulle?

Kaikki on todellisempaa kuin pitkään aikaan!

Mihin aikaan?

Tulipa tässä mieleen, että olen lukenut jonkun verran keskustelua siitä, mihin aikaan Clomifen kannattaisi ottaa ja mihin aikaan ihmiset sen yleensäkin kurkustaan alas pistävät.

Päätinkin siis selvittää asiaa hieman tarkemmin! Oikealla on kysely aiheesa, kellonajat ovat nyt vain viitettä (suuntaa antavia) ja jos haluat kommentoida asiaa, voit tehdä sen tähän postaukseen.

Kysely on auki viikon, jään mielenkiinnolla odottamaan millainen tulos tulee! :)

Uutuutta ja jotain tosi hauskaa!

Lasten tuotteisiin erikoistunut verkkokauppa MiniMint on saanut juuri valikoimiinsa uuden merkin, Blue Effect! Blue Effect on erikoistunut lasten housuihin, mutta nyt heidän mallistostaan löytyy myös t-paitoja. Heidän uutuuskuosinsa on USA sekä UK -teemainen, eikös se olekin aika "in" tällä hetkellä? ;)

Housuja löytyy niin vauvoille, kuin vähän vanhemmillekin lapsille. Baby Fakut ovat sopivan joustavia, napittomia ja vetoketjuttomia. Eli siis helppoja pukea päälle.



Poikien Baby Farkut

 

UK Poikien Bermuda Shortsit, punainen

Farkut, vaaleanpunainen



Baby Farkut, vihreä





 



USA Shortsit



 USA Paita, valkoinen



Minun silmiin osui jo noin kuukausi sitten MiniMint:ltä Oh Baby London -merkki. Sitä kuvaillaan hauskaksi, erilaisen ihastuttavaksi ja laadukkaaksi lastenvaatemerkiksi. Tämä Lontoolainen merkki on "tullut tunnetuksi Euroopassa päät kääntävillä, asennetta omaavilla, rock-henkisillä lastenvaatteillaan". Juurikin tuotteiden erilaisuuden takia minä ihastuin niihin!

" ”Oh Baby” tulee äidin huokauksesta, kun vaatemalliston suunnittelija Hannah totesi olevansa raskaana! Hän sai ajatuksen suunnitella erilaisia, hohdokkaalla tavalla inspiroituneita vaatteita, jotka eivät olisi perinteisestä pastellisävy-maailmasta. "



Amppis Playsuit



 I Rock Collegepusero, lyhythihainen



Leopard Skirt Playsuit



Biker Playsuit, black



Been Inside Playsuit lyhythihainen, black



Been Inside Ruokalappu, pink

 

Ghetto Shortsit



Tälläistä siis tällä kertaa MiniMint:ltä. Minulla on menossa jo kp 25, tuntuu että tämä kierto on mennyt ohi ihan hetkessä! Hyvä vain. Jos pian päästäisiin uuteen kiertoon uusin eväin. :)

Ja hei! Pysykäähän kuulolla, ihan superkiva arvonta tulossa piakkoin! Niin kiva, että en malttaisi lainkaan sitä enää vitkuttaa...

Hetken aikaa vain onnellinen

Eilen oli todella kiva ilma. Istuskelin terassilla yksinäni ja nautin auringosta. Ajattelin elämääni.

 

Ajattelin sitä, miten kaikesta huolimatta olen onnekas. Meillä on toisemme ja hyvä koti. Terveyttä ja ystäviä. Perheet.

 

Hetken aikaa vain istuin ja olin pitkästä aikaa oikeasti onnellinen. Oikeasti kiitollinen ja toiveikas.

 

 

Sitten todellisuus iski ja olin taas vähän surullinen.

 

Kyllä tämä tästä!

Kutistuuko?

Hieman kauhulla luin eilen lehdestä juttua äitiyspakkauksen "kutistumis-riskistä". Mikäli valtion budjetista ei liikene lisää varoja äitiysavustukseen, Kela joutuu karsimaan tuotteita äitiyspakkauksesta. Kela on pystynt pitämään pakkauksen tuotteet laadukkaina ja valikoiman laajana tiukan kilpailutuksen vuoksi, mutta ilmeisesti tämäkin tie on jo viety loppuun. Enää ei edullisemmin tuotteita pakkauseen saada.

Nykyään lähes kaksi kolmasosaa äideistä valitsee äitiyspakkauksen 140€ avustuksen sijaan.

"Äitiysavustusta ei ole korotettu kahteentoista vuoteen, ja äitiyspakkauksen ostovoima on heikentynyt."

Ne ketkä ovat pidemmän aikaa lukeneet blogiani, saattavat muistaa kirjoitukseni silloin uudesta äitiyspakkausesta. Tämän hetkinen pakkaus on kyllä minun mieleen, mutta ymmärrän hyvin jos joidenkin silmää värit eivät miellytä. Asia vain on niin, että kaikkia ei voi miellyttää.

Pakkauksen kokonaisuudessaan näette Kelan sivuilta täältä.

Jos pakkauksesta pitäisi karsia kaksi juttua, mitkä ne mielestäsi olisivat?
Oletko itse pakkauksen vai rahan kannattaja?


Itse haluan ehdottomasti pakkauksen! Olkoot se sitten minkälainen tahansa. Jos sieltä olisi pakko tiputtaa rahallisista syistä kaksi juttua pois, niin mielestäni kestovaipat ja yksi bodyista.

Ovulaatiotuskaa ja nimiä

Voihan ovulaatio sentään! Minä kun niin tykkäsin tuosta Andon digitestistä, mutta en taida tykätä enää...

Mulla paloi aamulla käpy!! Testasin nyt kolmatta aamua digillä ovista, oletin sieltä tulevan plussan viimeistään tänään, mutta eeei. No, No, No! Tein sitten vielä suutuksissani samasta näytteestä pregcheckin, mutta ei sekään plussaa näyttänyt. Oloista voisin ajatella, että tänään olisi ovis, mutta en sitten tiedä... :/ Minulla kun ei mitään kovin selviä ovisoireita ole.

Miksi helkkarissa se digi on alkanut v*ttuilla mulle?! Vai olenko minä jotenkin maagisesti lakannut ovuloimasta puolentoista vuoden jälkeen? Siltikin kierto pysyy ihan samoissa kuin aina ennenkin. Onhan toki myös mahdollista, että olen testannut juuri huonoon aikaa ja ovulaatio on tästä johtuen mennyt testeiltä ohi. Taidan palata käyttämään pc:n testejä. Niiden kanssa menee kyllä hermot, mutta olen AINA saanut plussan.

Ovulaatiosta nimiin. Olen ainakin vielä niin onnekkaassa tilanteessa, että kaikki ystäväni ovat antaneet lapsilleen kauniit nimet, mutta sellaiset joita en voisi itse antaa omalleni. Joko niistä tulee minulle mieleen joku tuttu tai epämiellyttävä ihminen, tai sitten meidän jomman kumman sukulaisella on sama nimi.

Minulla on kaksi suosikkinimeä, molemmille sukupuolille ja aina saan pelätä, että nytkö se "minun" nimi menee. Voihan se olla, että haluamani nimet eivät edes sovi meidän lapselle tai koemme jonkin muun nimen sopivan paremmin, sitten kun hän on tähän maailmaan saapunut. Mutta kuitenkin... En tietenkään loukkaannu, jos joku ystävistäni menisi sattumalta antamaan lapselleen sen nimen, mitä olen omalleni kaavaillut. Enhän minä ole kenellekään kertonut näistä nimistä, joten ei kukaan voi tietääkään että "varastaa minulta nimen".

Missä se hyvän maun raja sitten menee?
Jos vaikka kaverisi kaverilla (sinulle tuttu) on Milla niminen tyttö, voitko antaa sen nimen omalle lapsellesi?
Jos serkkusi lapsi on Eetu, voitko antaa sen nimen lapsellesi?

Jo kiertopäivä 15

Elellään siis lähestulkoon kierron puolta väliä. Olen eilisestä saakka testannut oviksen perään, ainakaan vielä tänään ei tullut plussaa. Huomenissa sitten varmaan!

Jotenkin vain tuntuu siltä, että ei tästäkään kierrosta tule mitään, joten olisi vaan parempi jos tämä jo menisi "pois alta" ja päästäisiin seuraavaan kiertoon. Nyt jo pohdin, miten saan sovitettua seurantaultran kesätöihini. Yritän saada joko todella aikaisen ajan tai sitten mahdollisimman myöhään iltapäivällä, enköhän onnistu sumplimaan.

Asiasta taas kukkapurkkiin: niitä alkoholittomia oluita kun pikku hiljaa tässä testailen, viimeksi ostin Bavaria 0% -oluen. Tölkki on 0,5l ja vaikka en sanoisi tätäkään vielä ihan normaalia olutta vastaavaksi juomaksi, niin Bavaria on ollut tähän mennessä paras. Sitä jopa viitsi juoda koko tuon puolen litran tölkin. Verraten siihen, että ennen en ole edes 0,33l tölkkiä halunnut tyhjentää... Tai juu olen, mutta viemäriin. ;)

Mutta, mutta. Nyt lyö jotenkin niin tyhjää! Mulla on ihan varmasti ollut montakin postausajatusta mielessä, mutta... Kukkuu!

Palaan asiaan, kun keksin jotain järkevää kirjoitettavaa! :D

Lauantai ennen äitienpäivää

Oikein mukavaa lapsettomien lauantaita kaikille lukijoilleni!

En enää muista tarkalleen viime vuoden fiiliksiäni, koska en ole niitä mihinkään kirjoittanut. Muistelisin kuitenkin, että kuten muutenkin vielä vuosi sitten, olin ihan kivalla fiiliksellä ja toiveikkaana. Sen muistan varmaksi, että vaikka itsellä oli hetkittäin hieman haikea olo, niin päätin keskittyä äitienpäivänä omaan ja mieheni äitiin. Jättää itsesäälin ja murehtimisen sivuun.

Ainakin vielä, otan kovaa vauhtia lähestyvän äitienpäivän ihan tyynesti. Taas kerran ajattelen omaa ja miehen äitiä, miksi ajattelisin itseäni? Enhän minä ole äiti, ei tuo päivä liity minuun.

Yritän välttää huomisen ajan menemästä Facebookiin (varmaan unohdan!). En halua ehdoin tahdoin kohdata niitä kaikkia tilapäivityksiä siitä, kuinka hienoa on olla äiti ja miten se on hienointa maailmassa. Eikä siinä mitään pahaa, se on varmaan ihan totta. Mutta... Koska niistä viesteistä todennäköisesti pahoitan mieleni edes vähän, niin parempi että ne jää kokonaan näkemättä!

Hieman harmittaa että minun niin kivasti suunnittelema äitienpäivälahja meni mönkään, mutta se oli taas näitä toiveajatteluja. Tiedän henk. koht. että jotkut pääsevät vastaavanlaisen suunnitelman toteuttamaan, se helpottaa. Edes jotkut ovat niin onnekkaita, että saavat kertoa tuleville mummoille tänä ihanana päivänä ilouutisen! :)

Lapsettomien lauantaita vietetään tänään 20. kerran.

"Lapsettomien lauantaita ei vietetä suinkaan siksi, että haluaisimme vähätellä vanhemmuuden onnea tai kieltää sen juhlimisen. Haluamme sen sijaan tuoda esiin suuren, mutta hiljaisen tahattomasti lapsettomien joukon. Hekin ansaitsevat arvostusta, huomiota ja ymmärrystä."

"Pari katsotaan lapsettomaksi, mikäli raskaus ei ole alkanut 12 kk suojaamattomien säännöllisten yhdyntöjen jälkeen, tai mikäli alkanut raskaus keskeytyy toistuvasti."

"Naisen hedelmällisyys alkaa laskea noin 23 vuoden iässä. Noin 35 vuoden iässä lasku voimistuu. Myös miehen hedelmällisyys laskee iän myötä."

"Noin joka viides suomalainen hedelmällisessä iässä oleva pari kohtaa tahattoman lapsettomuuden."

Lapsettomien yhdistys Simpukka

Asian sisäistäminen

Tuntuupa oudolta. Endometrioosin mahdollisuus on tullut minun mieleen ensimmäisen kerran viime lokakuussa eli yli puoli vuotta sitten. Ensimmäisen polikäynnin jälkeen huokaisin helpotuksesta, kaikki oli kuten pitääkin. Kuitenkin se pieni pelko jäi kytemään takaraivoon. Nyt kun sain diagnoosin, olin kuitenkin jollain tavalla yllättynyt. Enkä vieläkään sisäistä tätä asiaa. En osaa ajatella sitä. "Minulla on sairaus. Sairaus nimeltä endometrioosi." No kai minä sitten olenkin ollut ihan liian terve tähän saakka.

Mutta mikä tämä sairaus sitten on?

Endometrioosi on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti. Endometrioosissa kohdun limakalvon (endometrium) kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolelle esimerkiksi munasarjoihin, munanjohtimiin sekä kohdun, suolen ja virtsarakon pinnoille.

Endometrioosia sairastaa arviolta 5-10 % hedelmällisessä iässä olevista naisista. Kyseessä on yleisyydestään huolimatta erittäin huonosti diagnosoitu sairaus.

Endometrioosi aiheuttaa kroonista kipua, heikentää sitä sairastavan elämänlaatua ja aiheuttaa lapsettomuutta. Endometrioosi on uusiutuva, krooninen sairaus. Lopullista parantavaa hoitoa ei sairauteen ole vielä löytynyt, mutta oireita voidaan hoitaa muun muassa tulehduskipulääkkeillä, hormonilääkkeillä tai leikkauksella.
(Tiedot Endometrioosiyhdistyksen sivuilta täältä.)

Mitä oireita minulla on?

Selkeimmät oireet ovat välivuoto, yhdyntäkivut, kuukautisten aikana kipua ulostaessa sekä tietenkin lapsettomuus.

Minulla on myös vaihtelevasti melko kivulas kuukautisten ensimmäinen päivä, josta kyllä selviän särkylääkkeillä. Lisäksi minulla on todella niukka ja lyhyt kuukautisvuoto.


Pieni tietopaketti auttamaan minua itseäni sisäistämään ja hyväksymään tilanteeni, sekä kaikille teille, jotka ette tiedä mikä endo on.

Ihania lastenvaatteita taas

Seuraa melko kuvapainoitteinen postaus. En tiedä johtuuko sitten tuosta (kuitenkin) melko onnistuneesta lääkärikäynnistä vai mistä, mutta jotenkin aloin tänään haaveilemaan taas lastenvaatteista ja mitä olisi kiva hankkia... Pari ihan minullekin uutta merkkiä olen viime viikkoina bongannut! :)

 

 

Loru

'

 

 

 

Beibamboo

 

 

Kuvat täältä

 

 

Ja minulle ennestään tuttu Höö

 

 

Kuvat täältä

 

Paremminkin olisi voinut mennä

Ehdin minä sitten puolisen vuotta elämään selittämättömästi lapsettoman elämää. Se aika elämästä päättyi tänään.

Hyppäsin hoitopöydälle (vai mikä lie onkaan) ultraa varten, jonkin aikaa lääkäri ultrasi ja oli ihan hiljaa. Minä yritin lukea hänen kasvoilta onko jotain aihetta huoleen vai miksi hän on hiljaa. Sitten sieltä se tuli "kyllä täällä nyt näkyy vähän viitettä endometrioosiin". Asia mitä olen pelännyt, mutta luulin pelon olevan turhaa.

Toisessa munasarjassa näkyy vähän endometrioosia (viimeksi ei näkynyt mitään), ilmeisesti yksi rakkula näkyy. Lääkäri epäili sitä olevan myös vähän jossain kohdun ulkoreunassa, niin kuin tuolla "perällä" koska sieltä mua aristaa (välillä yhdynnässä ja nyt lääkärikäynnilläkin sisätukimusta tehdessä). Toinen munasarja on ihan terve, samoin kuin kohtu eli siinä mielessä kaikki on hyvin. Endoa on siis todella todella vähän, mutta se on nyt selvästi syynä tähän pitkittyneeseen yritykseen.

Clomifenit määrättiin lääkkeeksi, tukemaan ja varmistamaan munasolun irtoamista. Niitä sitten ensi kierrosta alkaen kp 3-7 ja seurantaultra sitten joskus kp 11-13. Jos tuossa ultrassa kaikki on ok, niin ei seurata enää jatkossa, vaan lääkäri uskaltaa antaa mun syödä niitä ihan "itsekseen".

Jatkohoidot hoitaa sitten keskussairaala ja koska sinne on 6 kk jonot (tai ilmeisesti 4-6kk), niin saimme nyt jo lähetteen menemään sinne, jotta sitten JOS clomeista ei ole apua, päästään heti syksyllä jatkohoitoihin. Clomeja syön tarvittaessa 4-6 kiertoa ja sitten jos ei ole raskaus alkanut, niin niistä suoraan muita hoitoja suunnittelemaan.

Onneksi olen jo ehtinyt vähän sulatella asiaa. Nyt meillä on syy ja uusia apuja. Kuten kaverini sanoi "tämä on uusi alku, menneellä ei ole enää väliä". Asiat voisi olla paljon huonomminkin! Nyt saa olla kiitollinen tähän ja toivoa parasta tulevaan.

Tomorrow

Aaah, vihdoin huomenna aamupäivällä saan lisää tietoa! Tai toivottavasti edes enemmän toivoa. En ole lääkäriä juurikaan ajatellut, aina välillä se on tullut mieleen, mutta ehkä lähinnä vain siinä mielessä että muistan mennä sinne (ihan kuin voisin unohtaa!). Viikonloppukin meni tosi nopeasti.

Tänään viestittelin kaverini kanssa ja mainitsin, että huomenna olisi sitten minullakin se lääkäri. Hän omien sanojensa mukaan "alkoi heti jännittää minun puolesta". Minua ei jännittänyt päivällä, nyt ehkä vähän. Mutta en tiedä miksi! Ei huomisessa pitäisi olla mitään jännitettävää ja näillä näkymin mieskin pääsee mukaani.

Tätä on kuitenkin odottanut kauan ja tosiaan toivon, että kun lähden sieltä olen täynnä uutta toivoa. Eli aika kovat tavoitteet asetan tuolle käynnille. Mutta ei sitä muutakaan osaa.

Oma tilanne myöskin huolettaa vähäsen. En ole IRL, palsta- tai blogimaailmassa törmännyt ihmiseen jolla olisi samanlainen tilanne kuin meillä. Kaikilla, jotka ovat lääkityksen saaneet (tai joutuneet ottamaan avuksi), on ollut jotain häikkää kropassaan. Sairauksia, ovulaatiohäiriöitä ym. Joten se, miten lääkitys tulee minuun vaikuttamaan, jännittä ja mietityttää hieman. Ehkä olisi parempi jos en liikaa ajattelisi asiaa...

Huomiseen! :)

MM

Viime vuonna kun jääkiekon MM-kisat olivat kovaa vauhtia käynnissä, meillä oli yritystä takana vasta reilu puoli vuotta. Toivoa siis oli ja melko paljonkin. Seuraan kisoja aina, lähinnä miespuolisten kavereideni kanssa (oma mies ei niin jääkiekon päälle välitä) ja vuosi sitten melkein kauhulla ajattelin "joudunko ensi vuonna viettämään yksinäisiä kisailtoja?".

Oletin totta kai että olen vähintäänkin raskaana tähän aikaan vuodesta tai mahdollisesti jo äiti. Eli tuskin noille miehille minun seura enää kelpaisi. Perjantaina kun ensimmäistä peliä oli jo hetken aikaa pelattu, muistin nämä vuoden takaiset ajatukseni. Huoleni oli selvästi turha. Olin poikien kanssa katsomassa peliä, oli kivaa. Ihan samanlaista kuin vuosi sitten. Liian samanlaista.

Jos olisin pitänyt valita (tai pitäisi valita nyt), valitsisin ennemmin yksinäiset MM-kisastudiot ja äitiyden/raskauden, kuin tämän. Ja kuitenkin pieni toivo tässäkin asiassa. En minä ihmisenä muutu raskauden tai äitiyden myötä, joten miksi en olisi jatkossakin tervetullut samaan kisastudio-porukkaan? Olemmehan kaikki nytkin hyviä kavereita keskenämme.

Vai muuttuuko nainen? Se ihminen joka hän sisimmissään on, katoaako se ja tilalle tulee äiti?

Odotetaan, odotetaan...

Huih, onpa tullut ihan hirmu monen päivän tauko tänne! Toki Vapussa on osasyy, mutta eipä tällä suunnalla ole mitään erikoista tapahtunutkaan. Eli ihan perus alkukiertoa eletään.

Vappu meni tosi kivasti. Näin paljon kavereita, otin rennosti, juhlin. Hyvällä mielellä! Vaikka vähän pelkäsin, niin surua tai itkua ei ole edelleenkään tullut. Olen itse melko yllättynyt. Oli minulla kuitenkin pieni toivonkipinä viime kierrossakin.

Lääkäriin ei ole enää kuin viisi päivää ja aika menee viikonlopun ansiosta varmasti tosi nopeasti. Vielä en tiedä ehtiikö mies töiltään mukaan lääkäriin, mutta kaipa minä siellä yksinänikin pärjään mikäli hän ei mukaan pääse. Ei se nyt kovin kummoinen käynti pitäisi olla.

Mites muuten teillä muilla? Onko mies päässyt(tullut) joka kerta mukaan lääkäriin vai oletteko käyneet paljon yksin?

Mielikuvitus - hassu juttu

Niin siinä sitten kävi, että kuvittelin kaiken (tai kroppa päätti kusettaa minua taas kerran?) ja tänään alkoi yrityskierto numero 20. Enpä olisi uskonut, että meillä tuo yk tulee vielä joskus alkamaan kakkosella. Taas kerran olen ihan tyyni, en ajattele oikeastaan mitään. Harmittaa toki, mutta ei itketä tai mitään vastaavaa. Voihan se olla, että taas parin päivän päästä kaikki purkautuu. Tai sitten tuleva lääkärikäynti pehmentää tätä tiputusta pilvistä.

Poliaika on kuitenkin jo viikon päästä ja vaikka en välttämättä saa apuja tähän nyt alkaneeseen kiertoon, niin ehkä sitten ensi kiertoon! Vihdoin! Tätä on niin odotettu ja vaikka osittain kauhulla ajattelen jo mahdollisia tulevia rankempia hoitoja, niin siltikin minulla on vielä niin vahva usko, että näillä lääkkeillä jo päästään toivottuun lopputulokseen. Toivottavasti olen oikeassa...

There is always hope

Yk 19 jäi "vain" 28 päivän pituiseksi. Viimeksi kiertoni on ollut alle 30 päivää yk 9, jolloin pituudeksi tuli 29 päivää. Mutta kyllä minulla dpo:t täsmää, joten ei hätää. Eiköhän tämä kroppa pelitä ihan samalla lailla kuin ennenkin.