perjantai 30. marraskuuta 2012

Näin kävi

...että alkoi tänään yk15. Siis ihan oikeesti, miten nyt jo voi olla viidestoista? Näin se aika kuluu...

Kivasti vaan keho jaksaa edelleen keksiä uusia temppuja. Päällimmäisenä nyt mielessä nuo pari päivää ennen vuotoa kestäneet kivut ja jomotukset. Jeps. No mutta, pitää lähteä suunnistamaan tuonne lumimyräkkään josko eksyisin töihin.

(Ei niin kivaa viikonloppua toivottaa [G <3 )

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Epäonnistuminen

Ihan aluksi haluan pahotella seuraava tekstiä. En todellakaan halua loukata tai vähätellä niitä joilla on jokin sairaus, mikä aiheuttaa lapsettomuutta! Tai ketään muutakaan.

Tein sittenkin jo tänään r-testin. Ihan hetki sitten. Tein sen, koska eilen illalla (ja iltapäivällä) oletin minulla olevan jotain melko outoja oireita.
- Juotu neste tulee läpi n. tunnissa
- Rinnat jomottavat hetkittäin aika kovastikin (yleensä siis sellainen pieni ja jatkuva kipu alkaa jo viikkoa ennen tätiä)
- Kun sain syötyä, tuli ihan mahdottoman huono olo (siis olin jo menossa oksentamaan!)
- Mahassa alkoi menkkamainen juilina, mikä meni sitten muutaman tunniin päästä ohi

Mutta kaikesta huolimatta, testi oli negatiivinen... Ja minä tipuin taas ja korkealta. Viime kierrossa ei sattunut, koska en uskonut mihinkään mahdollisuuksiin. Tässä kierrossa taas toiveet heräsi ja oli hetken ajan ihan kivakin uskoa mahdollisuuksiin.

Mutta ei. Ei niin ei! Ei meillä voi olla niin hyvä tuuri. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi naisena! Naisen kuuluisi pystyä tulemaan raskaaksi, kuuluisi pystyä kantamaan lasta sisällään ja synnyttämään se. Minä en ilmeisesti pysty. Olisi edes jokin sairaus mikä selittäisi ja mitä voisin "syyttää", mutta mitään vikaa ei ole... Mitään vikaa ei ole, ja siltikään minä en raskaudu vuoden yrittämisen jälkeen. Näin ollen, olen siis epäonnistunut. Ei siitä mihinkään pääse...

[G masennusaamun kourissa kp30 dpo14 (ja huomenna tädin seurassa...)

maanantai 26. marraskuuta 2012

Huomenia!

"Change your thoughts and you change your world." ~Norman Vincent Peale

Eipä mulla oikeastaan mitään erikoisempaa asiaa tänne ollut. Tuo yllä oleva teksti vain osui silmiin tässä aamulla ja tuli vain sellainen olo että ehkä tässä ollaan oikeilla jäljillä menossa eteenpäin. En tiedä olenko jo tullut ihan hulluksi, mutta tuli jotenkin hyvä ja luottavainen olo kun pysähdyin hetkeksi tuota lukemaan ja ajattelemaan. :) Viikko alkaa siis aikast' hyvin, toivottavasti se myös päättyy hyvin!

Loistavaa alkanutta viikkoa kaikille! <3

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kp27, dpo11

Kyllä ne päivätkin sitten vaan kuluu vaikka aluksi taas tuntui ettei nuo dpo:t kasva lainkaan. :D Olen päättänyt että jos testaus tulee eteen, teen sen vasta 1.12. eli ensi lauantaina. Mulla kun on luteaalivaihe ihan se 14 päivää, joten tädin pitäisi tulla torstaina jos on tullakseen. Toivotaan tietenkin ettei tulisi!

Tässä on parin päivän ajan ollut vähän nivusvihlontaa (mitä on ollut mun muistiinpanojen mukaan myös yk11) ja on myös välillä pikkuisen pyörryttänyt, tiedä sitten olenko vaan syönyt huonosti, hyörinyt ja pyörinyt, vai voisko se jotain tarkoittaa? Mahassakin nyt nippailee vähän, mutta se nyt ei ole mitään uutta. :D Jotta pidän yllä tuota minun positiivista ajattelua, pakotan itseni välillä ajattelemaan "voihan se olla että nyt olisi tärppi käynyt". Koska se voi olla mahdollista. Onneksi se naistenpolin käynti toi mulle uutta toivoa!

Sitten asiaan mistä en olekaan muistanut kertoa. Onko Lunetten kuukuppi teille tuttu? Minä olen sitä parin kuukauden ajan tutkinut ja harkinnut josko sen ostaisin. Alkukierrosta se sitten tippui meidän postilaatikkoon. ;) Sitähän suositellaan muutamaan otteeseen "kuivaharjoittelemaan" ja olen venyttänyt ja venyytänyt sitäkin. Siis testausta! Nyt kun alkaa päivät käymään vähiin, pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja vain harjoitella sen asettamista. Olen kyllä kumman innoissani siitä. Hyvästi tamppoonit, siteet ja muut. Ostin tämän suoraan jälleenmyyjältä ja sain (mielestäni) paljon hyvää tietoa ja neuvoja samalla. En esimerkiksi ymmärtänyt netin ohjeista kumpi koko minun kuuluisi ostaa, mutta jälleenmyyjän neuvolla osasin ostaa koon 2. Mikäli kuppi joutuu tositoimiin, voin kertoa sitten vielä mielipiteeni. Olenko edelleen innoissani. ;)

Minun pussi on vain vaaleanpunainen. ;)

tiistai 20. marraskuuta 2012

Vähän jotain

Tänne suuntaan ei kuulu oikeastaan mitään erikoista. Ovulaation jälkeen kun tuntuu olevan vain odottamista. Kiertopäivä olisi tänään 22 ja dpo 6. Ajattelin nyt edes sen verran tulla päivittämään. :)

Huomasin tuossa pari iltaa sitten mielenkiintoisen seikan miehestäni. Olimme saunassa ja aloin puhumaan, että voisin ehkä kokeilla vyöhyketerapiaa koska se on monia lapsettomia auttanut edes henkisesti. Vaikka en nyt mitenkään erityisen romuna ole, verrattuna moneen muuhun, on tämä silti vaikeaa aikaa. No mieshän sitten totesi "eihän me vielä lapsettomuudesta kärsitä, kun ei meissä mitään vikaakaan ole". Sanoin että kyllä se vaan niin on että kun vuosi yritystä on täynnä eikä lasta näy, niin virallinen termi siinä kohtaa on lapsettomuus. "Mutta kun se lääkäri sanoi että 65% tulee ekan vuoden aikana raskaaksi ja 85% toisen, niin ei me nyt niin kovin erikoisia olla." Sanoin, että lukuja nekin vain on.

Mutta siis pointtina:
a) Mies on sentään kuunnellut mitä se lääkäri on meille kertonut. :D
b) Miehet tulevat naisten perässä kaikkien tuntemusten kanssa, kuten olen jo ennenkin todennut. Totesinpahan sen taas kerran. ;)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Sinkut

Tätä tekstiä olen jo jonkun aikaa pyöritelly mielessä, nyt on ehkä hyvä hetki kirjoittaa ajatukset ylös.

Minulla on muutama sinkku-kaveri, muutama parisuhteessa elävä. Niitä hyviä ystäviä siis. Jakauma menee varmaan aika tarkkaa 50:50. Sinkku-kavereiltani ensimmäiset kommentit lapsiprojektin pitkittymiseen on olleet "teidät on tarkoitettu saamaan lapsia" ja "teillä on sentään toisenne".

Tiedä kyllä, että meillä on toisemme. Ja parisuhteeni on tällä hetkellä elämäni valo, en voisi olla onnellisemmassa suhteessa! Tarkoittaako tämä siis sitä, että minun kuuluu tuntea syyllisyyttä siitä, että olen ollut jo pitkään hyvässä parisuhteessa ja kaverini eivät? On siis väärin toivoa lasta, kun kavereiltani puuttuu mies rinnaltaan?

Entä miksi kaverini puhuvat kateuden siivittämänä parisuhteestani ja kuitenkin sanovat minulle "en etsi mitään vakavaa suhdetta tällä hetkellä"? Onko tuo lause tehty vain itsensä suojeluun? Kun ei odota liikoja, ei voi pettyä pahasti. Tätä en ymmärrä. Myönnän sen, etten tiedä kokemuksesta miten treffi-maailma pyörii, olen ollut niin kauan omassa suhteessani. En ymmärrä miten voi tavata mielenkiintoisen ihmisen, sellaisen kenen kanssa voisi lähteä edes kahville. Baareissa jokainen mies yrittää iskeä jopa minua, ei vaadi rakettitieteilijää tajuamaan minkä perässä ne miehet juoksee! Mieleeni tulee netti, mutta monet eivät koe sitäkään omaksi vaihtoehdokseen... Vaikeaa.


Vielä kesällä koin ehkä vähän huonoa omatuntoa siitä, että olen parisuhteessa, haluan lapsen ja taas kavereillani ei ole edes miestä. Tai en tiedä oliko se huonoa omatuntoa, häpeää vai koinko itseni tyhmäksi kun puhun lapsihaaveista sinkkukavereilleni? Enhän siis asiasta puhu oikeastaan kenellekään (haluan tämän olevan edelleen salaisuus), mutta jos puhun, en sinkkukavereilleni.

Enää en aio potea huonoa omaatuntoa. Miksi pitäisi? Ei se ole minun vika, että elämässä on näin käynyt. Ja kuten olen huomannut, kyllä se elämä jossain välissä potkii myös takaisin! Ja miksi olisin pahoillani, jos vastaukseksi tulee "en etsi tällä hetkellä mitään vakavaa" ei silloin varmaan etsitä sitä mahdollista tulevaa lasten isää. Olkoonkin itsensä suojelua tai mitä vain, se ei ole ainakaan minun vika!

torstai 15. marraskuuta 2012

Apteekin oma

Miten tässä nyt näinkin kävi?

Ostin joskus yk 1 tai 2 itselleni apteekin oman raskaustestin, koska silloin sättäsin Davidin testien kanssa ja niihin meni usko sitten saman tien. Ja no, se oli sitä hauskaa aikaa kun koko ajan oli ihan varma, että tämä ja tuo on ihan selvä raskausoire. Kierrot oli vielä tosi epätasaiset joten meinasin apteekin omalla sitten vielä varmistaa. Kun pääsin kotiin testin kanssa, täti saapui.


No ei hätää, kyllä se testi vielä käytettyä tulisi. Päätin että aina ensin testaan pregcheckillä, jos siihen tulee plussa tarkistetaan apteekin omalla, jos sekin huuta ilouutista, testataan clearbluen digillä.

No kuten minua kauan seuranneet tietää, en ole koskaan saanut edes haamua r-testiin. Näin ollen apteekin oma testi on vain pyörinyt kaapissa. Pari viikkoa sitten huomasin päiväyksen pakkauksen päässä:



Enpä olisi uskonut että en ehdi testiä käyttämään ennen kuin sen parasta ennen -päiväys tulee vastaan! Siis ellei tässä kierrossa ole tarpeen testata. ;)

Onkos teillä kokemusta kuinka paljon raskaustestit ottaa nokkiinsa kun tuo päiväys ylitetään? Eli siis ovatko enää luotettavia?

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Suru. Vai eikö sittenkään?

Kai sitä ihminen kasvaa. Kasvaa ja oppii edes jollain tavalla hyväksymään oman tilanteensa.

Mahakuvat, raskausjutut, vauvat, toisten epätoivo... Niistä tulee niin paha mieli, joko omasta tai sen jonkun toisen puolesta. Useammin omasta, yllätys!

Vaikka kuinka tulisi paha mieli, surullinen olo, jostain ihmeestä pystyin vetämään mieleeni ajatuksen "mutta kyllä se meidän vuorokin vielä tulee". Ihan oikeasti pystyin siihen! Tosissani.

Eipä mulla muuta.

Kyllä se vuoro tulee vielä meille kaikille kun jaksaa uskoa.


maanantai 12. marraskuuta 2012

Viimeinen body

Tästä pöllö bodysta kirjoittelinkin (täällä) jo kesällä, heti kun olin nähnyt sen livenä. Siitä tuli ihan "pakko-saada-ostos" ja koska se kuuluu Me & I:n mallistoon, mikä muuttu (kai) kaksi kertaa vuodessa, se oli pakko tilata hetimmiten. Sain bodyn jo viime viikolla, mutta vasta nyt muistin tehdä postauksen. :)


 
Ostin bodyn koossa 62/68 jotta se sitten myös menisi vaaville mahdollisimman kauan. :) Tämä saa luvan olla viimeinen vauvanvaateostos (tms) minulta ennen sitä ihka oikeaa plussa!
 
 
Niin ja ovistesti näytti tänään aamulla aika lupaavalta, voisin olettaa että huomenna tulisi plussa! ;)


perjantai 9. marraskuuta 2012

Positiivista ajattelua

Puolen päivän aikaan ajelin kurssilta kotiin hakemaan miestä mukaan lääkäriin. Ilma oli todella kaunis, aurinkoinen ja raikas. Ajattelin "näin kauniina päivänä ei voi saada kovin huonoja uutisia". Takaisin kaupunkiin päin ajaessamme mies tokaisin samassa kohtaa "onpa hieno ilma".

Menimme viidenteen kerrokseen, naistenpolille. Ilmoittauduin toimistoon, samalla lisäsin miehen äitini lisäksi lähiomaiseksi. Odotimme. Hoitaja kutsui meidän tutkimushuoneeseen. Lääkäri oli todella mukava nainen. Hän kyseli paljon asioita, tutki täyttämääni esitietolomaketta ja lähetteen tietoja. Miehen siemenneste on siis normaalia, "täysin hedelmöityskykyistä" lääkäri sanoi. Muuta hänkään ei lähetteestä saanut selville.

Puhuimme yhdyntäkivuistani sekä voimistuneista kuukautiskivuistani, mutta hän ei halunnut huolestua niistä ennen tarkempia tutkimuksia. Myös lyhyet kuukautiset käytiin läpi, hän ei huolestunut niistäkään. Hän tarkisti että yhdyntöjä on tarpeeksi usein, kyllä on. Hän tarkisti myös monta muuta "perusasiaa", kaikki on päälisinpuolin kunnossa.

"Sitten tehtäisiin gynekologinen tutkimus ja ultaäänitutkimus." Seelvä, housut pois ja hyppy tosi korkealle pöydälle. Gynekologinen tutkimus, ok. Limakalvot näyttivät hyviltä ja paksuilta. Ultaääni, pelkoni. Löytyykö sieltä jotain poikkeavaa? Ei, kaikki näyttää normaalilta. Ja kp11 kun on menossa, kyydistä löytyi myös hyvän kokoinen munasolu (näin sen omin silmin).


Jatkosuunnitelma: Ensi perjantaina käyn labrassa ja sitten myös viikko sen jälkeen kun seuraavat kuukautiset ovat alkaneet (en muista mitä kokeita, mutta jotain naishormooneja). Soittoaika tulee sitten tammikuulle, näin tulokset ehtivät varmasti tulemaan. Jatketaan samaan tapaan puolisen vuotta. Jos mitään ei ole edelleenkään tapahtunut, saamme päättää aloitetaanko lääkitys. Lääkäri kyllä korosti, että tällöin pitää ottaa vakavasti huomioon kaksois- ja kolmoisraskauden mahdollisuus, koska selvästi kuitenkin ovuloin normaalisti. Jos kaksi vuotta yritystä tulee täyteen, tehdään aukiolotukimus ja mahdollisesti myös tähystysleikkaus mikäli kivut ja muut säilyy (tai pahenee). Jos plussa tulee, saamme ulta-ajan naistenpolilta viikoille 7-8, koska tutkimukset on aloitettu.

Tällä hetkellä kyseessä selittämätön lapsettomuus, toiveet on kuitenkin korkella koska mitään vikaa ei ole löytynyt! Positiivinen ajattelu siis toimii. Suosittelen! ;)

torstai 8. marraskuuta 2012

Huomenna!

Huomenna on se päivä! Lääkäripäivä. Yllättävän nopeesti aika kuitenkin meni. Tämä viimeinen vuorokausi voi ollakin sitten hitaampi. ;) Pitäisi yrittää keskittyä myös huomenna päättyvään kurssiini, mutta mites sen teet? No se nyt menee melkein omalla painollaan.

Ja perskele, piti alkaa tänään testaamaan ovista, mutta unohdin ihan täysin. Nyt yritän josko saisin pidätettyä ja siitä jonkin näköisen tuloksen. Mulla kyllä antaan vahvinta tulosta myös ovistestiin aamupissa, no kaipa tämäkin riittää.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kaverisuhteet

Alkuviikon postauksessa viittasin siihen, kuinka tuhoan kaverisuhteitani ja lupasin palata asiaan omalla postauksella. Tässäpä tämä olisi.

Voi olla että kaikki on vain omaa mielikuvituksen tuotetta, mutta tältä minusta on jo jonkin aikaa tuntunut. Viime aikoina olen alkanut erkaantumaan yhdestä hyvästä ystävästäni. Hän on asunut jo reilun vuoden kauempana opiskelemassa, siltikin yhteydenpito on ollut todella runsasta ja olen pystynyt puhumaan hänelle kaikesta (tai no, melkein kaikesta). Viime kuukausiin saakka. Nykyään olen väsynyt. Väsynyt siihen, että saan pelätä aina sanomisiani ja tekemisiäni, ettei hän vain suutu. Hän on alkanut enenmmän ja enemmän suuttumaan (minun mielestäni) turhista asioista. Ja tähän kun lisään tämän meidän tilanteen, minulle tulee todella paha mieli. Hän on ilmeisesti löytänyt opiskelija-vaihteensa eli juhlii ja opiskelee. Minä taas en jostain syystä jaksa juosta baareissa enää...


Tuntuu että meidän ajatusmaailmat ei enää kohtaa. Tämä kaikki voi tietenkin johtua myös siitä, etten pysty puhumaan meidän lapsettomuudesta. En halua, enkä vain osaa. En kenenkään kanssa. Ennen olin 100-varma että tämä ystäväni innostuu meidän vauva-uutisista ihan hirmuisesti. Enää en ole siitäkään niin varma. Patoan asioita itselleni (ja miehelle) ja kun joku menee ja suuttu jostain turhasta, tuntuu ettei se henkilö ymmärrä minua. Ja miten voisikaan.

Ikävä oravanpyörä. Olen kuitenkin päättänyt, että minun on pakko puhua tästä kaverini kanssa. Muuten en pysty enää viettämään aikaa hänen kanssaan...

perjantai 2. marraskuuta 2012

Viikon päästä olen viisaampi

...vai olenko? No lääkäriin pääsen silloin, niin luulisi sieltä edes jotain tietoa heruvan. Mies lupasi tulla mukaan, vaikka aika on minun niin kyllähän tämä meidän molempien asia on.

Mulle nyt ei kuulu mitään erikoista, siksi olen ollut aika hiljaksiin. Alkukierto kun on tätä vähän tylsempää aikaa. :)

Uusimmasta Kodin kuvalehdestä:

Hyvässä suhteessa puoliso on turvapaikka elämän haasteilta.
- Aili Schulman