Näytetään tekstit, joissa on tunniste Varhaisultra. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Varhaisultra. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. helmikuuta 2014

Sitkeä sydän

Kun lähdimme 7. päivä ensimmäiseen varhaisultraan, radiosta soi heti ensimmäisenä tämä:



Sitkeä sydän, tiedän että sellainen löytyy! <3

Sinussa on valo,
sinussa on yö.
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö.
Väsymättä kipinöitä tuuleen,
valaisemaan tietä pimeää.

Kuva

Mukavaa viikkoa kaikille!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Kesti vähän, anteeksi!

 Niin, no eipä se ollutkaan niin helppoa tulla enää illalla koneelle. Joten nyt vasta saan kerrottua miten ultrassa meni, toivottavasti en ole huolestuttanut ketään! :)

Eli eli, meidän Täplä löytyi samasta paikasta kuin viime viikollakin, tällä kertaa mukana oli myös sydämen syke! <3

Kuva

Hän vastasi eilen viikkoja 6+2 ja viikon aikana kehittynyt juuri sen verran kuin viikossa voi olettaakin. Eli kaikki hyvin, ovis on vaan ollut vähän "normaalia" myöhemmin.

Laskettu aika onkin sitten vasta 8.10. Kuvakin saatiin mukaan.

Keskiviikkona kerroimme uutisen kolmelle hyvälle ystävällemme ja eilen kerroin vielä minun sisaruksille. Mies on niin innoissaan, ettei millään malttaisi pysyä hiljaa! <3 Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin.

Paras ystävänpäivä ikinä! Ja iltakin meni yllättävän hauskasti, vaikka totta kai limulinjalla olen.

torstai 13. helmikuuta 2014

Huomenissa...

...tulemme näkemään tulevan lapsemme sykkeen. Ainakin uskon niin!

Tämä viikkon on ollut kovin kiireinen, siksi täällä bloginkin puolella olen viettänyt aika hiljaista elämää. Varhaisultra-aika on huomenna jo aamulla, mutta koska joudun pyyhältämään sieltä suoraan töihin ja töistä suoraan kaverin luo juhlistamaan koko viikonlopun synttäreitä, voitte joutua odottamaan ultrakuulumisia ainakin huomiseen iltaan saakka.

Väsymystä on jonkun verran, rinnat aristavat ja ovat kasvaneet, mahassa pieni (lähes päivittäinen) jomottelu muistuttaa pienen olemassaolosta.

Koittakaahan jaksella odotella! Minä palaan asiaan huomenna.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Noniin!

Pahoittelut kun kesti tämä postauksen saaminen ulos näin myöhään! Väsähdin tuon reissumme jälkeen ihan täysin ja piti vähän huilia.

Mutta siis. Äitiysneuvolassa kaikki meni kivasti. Terveydenhoitojamme on ihan supermukava! Kaikkea uutta ja mielenkiintoistakin tuli tietoon ja myös mies tajusi kysellä jotain, mitä en itse huomannut. :)

Sitten se "tärkeämpi" käynti eli lapsettomuuspoli ja varhaisultra. Sekin käynti meni ihan kivasti. Vaikkakin pelkoni kävi toteen ja olimme vähän liian ajoissa liikkeellä. Kohtu on kylläkin "raskaustilassa" eli ruskuaispussi sekä lapsivesipallero (vai mikä lie olikaan) näkyivät selkeästi. Alkio vilahti pari kertaa kuvissa, mutta sykettä ei vielä saatu näkyviin (lääkäri kyllä sanoi pari kertaa, että oli näkevinään siellä myös sykkeen). Lääkäri sanoi että ei usko alkion vastaavan ihan viikkoja 6+2 eli todennäköisesti ovulaatio on tapahtunut pari päivää oletettua myöhemmin (mikä voi hyvin olla mahdollista!). Saimme kuitenkin vielä uuden ajan ensi viikon perjantaihin, jos sitten myös syke saataisiin mukaan kuvioihin.

Kuva

Kuitenkin kaikin puolin ihan hyvillä mielin! Alkio on siellä missä pitääkin ja muutenkin kaikki vaikuttaa hyvältä. <3

Tältä käynniltä jäi nyt kuva saamatta ja sykkeen puutteestakin huolimatta aiomme edelleen kertoa viikonlopun aikana tuleville isovanhemmille tilanteesta. Kerromme vain "tylsästi" ilman kuvaa. ;)

Oikein kivaa viikonloppua teille kaikille!

torstai 6. helmikuuta 2014

Tomorrow

Nukuin viime yön ihan päin peetä. Heräsin kolmen aikaan ja valvoin varmaan tunnin. Mitenhän mahtaa mennä ensi yö?

Hiukan huominen jo jännittää, mutta yritän tässä itselleni vakuuttaa ettei ole mitään jännitettävää. Tai siis tilanne on sitten se, mikä se on. Ei siihen voi vaikuttaa itse.

Huomisen olen tosiaan saanut varattua aika täydeksi. Aamupäivällä on äitiysneuvola, puolenpäivän aikaan menen juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja iltapäivällä sitten se totuuden hetki eli lapsettomuuspoli ja varhaisultra.

Kuva

Mikäli kaikki menee hyvin, alkio löytyy oikeasta paikkaa ja sydän hakkaa, kerromme vanhemmillemme viikonlopun aikana. Meillä on jo selvät sävelet. Vu:sta saa kuitenkin mukaan jonkin näköisen ultrakuvan, kopiomme sen jonkin kortin väliin, kortti kirjekuoreen ja sanomme että tässä teille lahjakortti, minkä saa lunastaa lokakuussa. <3 Minun idea, mies tykkäsi kovasti.

Minähän olen noita erilaisia kertomisideoita ideoinut jo kauan. Ikinä en ole ollut näin lähellä, että pääsisin idean oikeasti toteuttamaan!

tiistai 28. tammikuuta 2014

Vu, la ja onnellisuus

En vieläkään tahdo tätä tilannetta käsittää! Mahassa on hetkittäin sellaista pientä paineen tunnetta, joten siitä tiedän että jokin on eri tavalla kuin ennen. Tuntuu että olisi miljoonia asioita mistä voisin kirjoittaa, mutta pyrin jakamaan niitä eri päiville ettei tule liian pitkiä postauksia.

Edelleen kiitän kaikkia! <3 Onnitteluja tulee koko ajan, tasaiseen tahtiin lisää.

Kuva

Soitin äsken polille ja sain varhaisultra-ajan. Se on samana päivänä kuin äitiysneuvola-aika eli ensi viikon perjantaina. Huhh... Nyt vaan peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin!

Mielenkiintoiessti vau.fi :n ja Kaksplussan raskauslaskurit antavat eri lasketut ajat. No ei ne poikkea toisistaan kuin päivällä, mutta mennään nyt tuonne vu:hun saakka päivällä 1.10. Vau:n mukaan tänään olisi rv 4+6, en tiedä miksi Lilypien laskuri tuossa sivupalkissa sanoo, että olisi jo 5+0? Mutta edelleen se on päivä sinne tai tänne.

Kuva

Olen hyvinkin tietoinen kaikista riskeistä. Tiedämme hyvin että edes varhaisultra ei vielä takaa mitään. Mutta tiedämme myös sen, että raskaus voi mennä kesken ihan koska vain. AINA voi tapahtua vaikka mitä! Meille on jo täysi voitto, että onnistuimme saamaan raskauden alulle ja vielä luomusti. Aiomme siis nauttia tästä niin kauan kuin tätä kestää. Toivottavasti siis tuonne syys-lokakuun vaihteeseen saakka. Ja siitä eteenpäin.

Tässä reilussa kahdessa vuodessa on pystynyt omaksumaan sen ajatuksen, että otetaan vastaan mitä annetaan. Eipä tässä muutakaan voi! Joten miksi murehtisi tulevaa, kun voi myös nauttia tästä hetkestä?