torstai 28. kesäkuuta 2012

kp1 yk10

Eipä se suurena yllätyksenä tullut... Aamulla maha vähän juili, mutta kun se meni ohi, ajattelin että kaipa se sitten oli jotain muuta. Kun pääsin töistä kotiin, juilinta muuttui jo jonkin sortin kivuksi. Salilla käynti auttoi hetkeksi, mutta kyllä sä kipu sieltä palasi. Juuri ennen nukkumaan menoa, täti sitten saapui pilaamaan minun yöni!



Päätin muutama päivää sitten, että jos sitä plussaa en saa tästä kierrosta, yritän ehtiä ottamaan tässä välissä kauan haluamani tatuoinnin joten sitä projektia työstän nyt. Päätin että kahden viikon sisään se pitää saada iskettyä, muuten pistän asian taas jäihin. En halua riskeerata mahdollista raskautta ottamalla tatuoinnin kierron loppu puolella.

Otin tädin saapumisen yllättävän tyynesti. Ainakin verrattuna niihin itkukohtauksiin mitä olen välillä saanut. Ehkä sana "lamaantunut" kuvaa tämän hetkistä oloani parhaiten. Tässä vain alkaa hyvät puolet käymään vähiin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti