...niitä nämä nyt sitten ilmeisesti ovat. Niin lääkäri ja terveydenhoitaja ainakin uskovat. Perjantaisen päivystyskäynnin jälkeen kipua on tullut useammin ja selkeästi jonkin pienenkin rasituksen jälkeen. Leivon sitten rauhassa piirakan tai epähuomiossa kannan hetken kaverini lasta. Todella vaikea vain olla! Mutta pikkuhiljaa tajuan, että pakko mikä pakko. En kuitenkaan haluaisi päätyä täysin vuoteen omaksi. Onneksi myös mies tajuaa rauhoitella minua eikä annakaan minun tehdä oikein mitään.
 |
| Kuva |
Huono omatunto sen kun vain kasvaa. Töistä nimittäin. Tiedän kyllä että tälle nyt ei voi mitään ja ihan normaalioloissakin saattaisin joutua vaikka johonkin onnettomuuteen ja päätyisin sairauslomalle. Harmittaa silti. Tuntuu että petän työnantajani ja tuohan oman maineeni tuossa firmassa... Olin jo oppimassa talon tavoille. No ei nyt maalata vielä piruja seinille, voin ihan hyvin vielä pystyä työntekoon!
Mutta nyt pitää seurata tilannetta, tänään on viimeinen sairauslomapäivä ja huomenna vapaapäivä. Katsotaan mihin suuntaan tämä olo menee.
Edit. klo. 13.03. Soitinpa sitten neuvolaan (taas vaihteeksi) ja sain huomiselle ajan lääkärille.
Edit. klo. 13.03. Soitinpa sitten neuvolaan (taas vaihteeksi) ja sain huomiselle ajan lääkärille.
Kannattaa ottaa vakavasti tuo supistelu. Itsellä alkoi supistelut (pientä kovettumista vatsassa, kipua) joskus 27 raskausviikolla. Siitä tulikin sitten mukaan äitipolikäynnit, keuhkoja valmistavat kortisonipiikit, vuodelepo (kotona onneksi) ja pelko siitä, että vauva ei pysy tarpeiksi pitkän mukana. 36. viikolle päästiin ja olen todella kiitollinen itselleni siitä, että jaksoin olla monta viikkoa tekemättä mitään. En todellakaan halua pelotella, mutta haluan että otat nuo supistukset kuitenki vakavasti. Meillä kuitenkin tuli noillakin viikoilla vielä mm. tarvetta keskolaan.
VastaaPoistaHyvä kun kerroit kokemuksesi, kiitos! En vain tahdo uskoa tätä todeksi... Että nyt jo supistuksia, vaikka onhan näitäkin kokemuksia kuultu.
PoistaSupistukset tuossa vaiheessa kuulostaa kyllä niin pelottavilta, että toivottavasti saat jatkaa huilailua kotona. Kyllä niitä töitä ehtii tehdä vielä myöhemminkin. Yritän muistaa sen itsekin, kun omat työkuviot stressaa, enkä ole uskaltanut kertoa vielä raskaudesta töissä.
VastaaPoistaTotta, ehtiihän niitä! Onneksi sulla vielä hetki aikaa miettiä miten kerrot asian töissä. Mutta muista myös se, että olet todellakin ansainnut äitiyslomasi! :)
PoistaKannattaa ihan oikeasti levätä.. Luulisi työnantajan ymmärtävän, mut toisaalta sillä ei ole mitään väliä mitä muut ajattelee, kunhan itse ajattelen vauvasi parasta. Stressi ei ainakaan helpota tilannetta...
VastaaPoistaTotta, kiitos!
PoistaTervetuloa kerhoon, mulla alkoi supistukset rv 15 ja nyt olen ollut jo neljä viikkoa sohvalevossa, koska kohdunkaulani alkoi avautumaan sisältäpäin. Huomenna taas lääkäri ja ultra, että tiedetään missä mennään. Haaveilen vielä töihin pääsystä, mutta se on varmaan aika epätodennäköistä, koska minua supistelee sohvalevossakin. Lisää tarinaa kuumekasvaa.blogspot.fi...
VastaaPoistaOivvoi... :/ Tsempit sinne!
PoistaVoi ei kurjuutta! :/ Muista nyt levätä. Ja ihan turhaan koet huonoa omaatuntoa. <3
VastaaPoistaMuistan, muistan! :) Tai teen parhaani.
PoistaItselläni on kolme lasta ja kaikista on ollut jo rv15 alkaen kipeitä supistuksia jotka ovat pikkuhiljaa tehneet tuhojaan kohdunkaulalla ja kohdunsuulla. Eka vauvani meinasi syntyä rv28 ja makasin 5vrk:tta supistuksen estotipassa synnärillä ja välillä pääalaspäin ettei vauva pääse painamaan kohdunkaulaa. Kohdunsuu oli auennut sisältä päin ns. funneling ilmiö. Siinä raskaudessa jäin sairaslomalle rv25 ja onneksi lepäilyt auttoivat ja tasan 37+0 meni vedet ja neiti syntyi.
VastaaPoistaTokassa raskaudessa oli paljon supisteluita ja ravasin sairaalassa vähän väliä. Melkein jouduin vuodelepoon sairaalaan, mutta kun kotona oli tosi pieni neiti niin sain mennä kotiin. No tasan 32+0 alkoi supistella kipeästi ja neiti syntyi estelyjen jälkeen 32+1. Tämä tapahtui oikeastaan varoittamatta, koska kun sairaalaan menin mun lievillä suppareilla kohdunsuu oli 3cm auki ja kaula kokonaan pois.
No kolmannessa raskaudessa jouduin tosi tarkkaan seurantaan ja kuukauden välein kävin ultrattavana ja sairaslomalle jouduin jäämään supistuksien takia rv22 ja pieni mies syntyi vuodelevosta huolimatta 35+6.
Itselläni on supistusherkkä kohtu ja ei pysy edes mitkään kierukat.
Joten älä koe huonoa omaatuntoa sairaslomasta, koska nyt kun olet jo näin kivasti päässyt eteenpäin pienen saamiseksi syliin.
Nyt vaan LEPÄÄT, Se on parasta mitä voit itsellesi ja vauvallesi antaa. Töitä ehtii tehdä vielä vuosikymmeniä.
Tsemppiä!
PS. Muista vaatia, että pääsisit äitipolille kohdunsuun tarkastukseen.
Hui, kuulostaapa hurjalta! Onneksi olet saanut jokaisen lapsen pysymään sisällä edes noinkin pitkään, vaikkakin selkeästi kovan työn takana ne ovat olleet. Iso kiitos kommentistasi! :)
PoistaKuulostaa tutulta. Minulla kovat kuukautismaiset kivut alkoivat joskus rv17, kävin useasti lääkärissä ja vihdoin viikolla29 pääsin lisäultraan, jossa kaikki onneksi ok. Neuvolalääkäri ei oikein noteerannut kipujani, sanoi ettei ne supistuksia voi olla kun ei tutkimusta tehdessä supista. Mutta kyllä ne vaan oli, onneksi terveydenhoitaja uskoi kun hänen mittailuissaan supisteli koko ajan. Olin paljon sairauslomalla ja tunteet oli hyvinkin samanlaiset kuin sinulla - ei oikein "kehtaa" olla pois, mutta silti huoli pienestä on niin suuri.
VastaaPoistaLepäilin ja otin rennosti. Viikolla 35 terkkari sanoi, että jos nyt vielä viikon pitäisit sisälläsi:P Viikot oli ja meni ja terve tyttö syntyi vasta 41+1.
Ihanaa odotusta sinulle, voi hyvin ja nauti olostasi!:)
Kiitos sinulle! :) Mukavaa kun jaoit kokemuksesi.
Poista